Vauva vuodelle 2020-21

Nez, endometrioosista kärsivillä pitää paikkansa tuo että hedelmällisyys korkein heti pillereiden lopetuksen jälkeen, sillä pillerit saavat endopesäkkeet rauhoittumaan ja ne taas aktivoituvat ja pahenevat kierto kierrolta kun hormonaalista ehkäisyä ei ole käytössä. Oon kuullut et endometrioosipotilaille on lapsettomuusongelmissa ihan aloitettu pillerit 6kk ajaksi jotta saadaan endo hallintaan ja sitten kovaa yritystä heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Toisaalta toisilla voi mennä pillereiden lopettamisen jälkeen pitkäänkin ennen kuin kuukautiset edes alkaa ja kierto käynnistyy... Eli jos on mitään ens oon viittaavia oireita niin pitäisin pillerit siihen saakka kunnes yritys alkaa.

Viuhkelis, kiitos infosta! Endoa ei ole, joten varmaan jätän pillerit heti kun mahdollista.

Heippa kaikille! Lueskelin kaikki aiemmat kommentit, ykkössivulta asti :) Onnea kaikille juuri plussanneille ja jo raskaana oleville, sekä osanottoni keille on tullut menetyksiä <3

Minäkin päätin liittyä nyt myös tänne ryhmään tuolta ”Toiveena vauva vuodelle 2019-2020” (muistinkohan nimen oikein), sillä tälle vuodelle lapsen saaminen olisi todellinen ihme ja jotenkin alkaa usko mennä siihen, että edes vuonna 2020 lasta kuuluu... Minulla kun alkaa vahvasti olla se fiilis, että olemme juuri se pariskunta kaikkien muiden helposti lisääntyvien kavereiden ja sukulaisten keskellä, ketkä eivät raskaaksi tule millään ja hoitoihin hakeudutaan kun yritystä on se vuosi mennyt. Eli tällä hetkellä ei fiilikset ole kovinkaan korkealla ja nyt odotellaan josko ne kuukautiset sieltä puolentoista viikon päästä sitten tapansa mukaan alkavat...

Kerron tännekin hieman taustoista. Ollaan aviopuolisoni kanssa molemmat 30 vuotta, kesällä menty naimisiin ja päätettiin melkein heti häiden jälkeen, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Hormonaalista ehkäisyä en ole käyttänyt lainkaan suhteemme ajan, eli viisi vuotta olen mennyt ”luomuna”, ehkäisynä kondomi. Kuukautiset ovat olleet suht säännölliset 25-28 pvn välillä. Nyt ”yrittämisen” jälkeen ne ovat heitelleet jopa 24-30 pvn välillä ja muutenkin muuttaneet jotenkin ”muotoaan”. Kestävät vähemmän aikaa ja 1-2 pvää ennen kuukautisia tulee tiputtelua. Kuukuppia (jota olen 5 vuotta käyttänyt), en ole pystynyt enää lainkaan käyttämään, sillä jostain syystä se on alkanut särkeä ja vihloa, jolloin myös menkkakivut ovat jotain aivan järkyttäviä. Öisin jopa herännyt kylmä hiki koko kropassa niin, että ihan ahdistaa se kupin tunne, aivan kuten olisi joku tulehdus päällä. Siksikin toivoisin, että raskaus alkaisi mahdollisimman pian, jotta ei tarvisi kuukaudesta toiseen kärsiä, kun muut kuukautissuojat eivät minulle sovi (paitsi kestositeet vielä kokeilematta). Olen todella kimurantissa tilanteessa kerran kuukaudessa, kun jotain suojaa on käytettävä, mutta kaikissa on haittavaikutukset. Sitä valitsee sitten vuorollaan sen pienimmän pahan...

Tämä on nyt muistaakseni yrityskierros 5. Kuten jo alussa sanoin, niin tunne siitä, ettei raskaus saanut tälläKÄÄN kertaa alkua, on todella vahva. Mitään oireita ei ole ja olo muutenkin niin ”epäraskaan” tuntuinen (mitä se sitten tarkoittaakaan). Eka yk meni huoletta ja hauskastikin, kun seksiä oli enemmän ja säännöllisemmin (mä olen se haluavampi osapuoli meidän suhteessa :D). Kunnes se päättyi katkeraan loppuun kuukautisten alettua. Sitä jotenkin ajatteli, että kun elämäntapamme on todella liikunnallinen, olemme kumpikin hyvässä kunnossa, ravintoasiat on kunnossa, hormonaalista ehkäisyä ei ole tosiaan vuosiin ollut, kuukautiset suht säännölliset ja muutenkin kaikki (ainakin) ulkoisesti reilassa. Olen käynyt myös alavatsan ultrassa, sillä tämän ”yrittämisen” aikana kuukautiset kerran jatkuivat kahden viikon verran niukkana rusehtavana vuotona ja lääkäri totesi, että on hyvä tsekata. Ultran mukaan kaikki näyttäisi kuitenkin olevan täysin kunnossa. Mutta tässä sitä ollaan, monien kuukausien pettymysten jälkeen, lasta ei vieläkään kuulu... Toki ”yritystä” on silti vasta vähän aikaa takana. Toisilla kun se voi kestää useita vuosia tai lapsia ei tule välttämättä lainkaan. Se tässä pahin pelko onkin... Vielä kun KAIKKI ympärillä olevat pariskunnat ja sukulaiset heti 9kk häiden jälkeen saavat esikoisensa... Ei vaan meillä. Niin kyllä se vetää mielen matalaksi. Etenkin kun elämäntavat todella erilaiset kuin monella muilla ympärillä olevalla. Mutta aina sekään ei ole tae lasten saamiselle ja se on tullut huomattua...

Halusin vielä vastata Aamukahvi alla olevaan kommenttiisi, vaikka itse vasta tähän keskusteluun liityn, enkä painanut nuolia ylös enkä alas:

” Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla ”vauvakuplassa” ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko huonoa se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa”

Itse jäin vain pohtimaan, että mikset ole odottajien ryhmässä, mikäli olet jo raskaana viidennellä kuulla? Ei niinkään se uraorientoituneisuus. En sano, ettetkö voisi olla täällä keskustelussa, älä ymmärrä väärin, mutta yleensä he ketkä ovat jo tulleet raskaaksi ”hyvästelee” nämä ”yritys /toive”-ryhmät ja liittyy esim. ”elokuiset” (lasketun ajan mukaan) keskusteluun. Toki on kiva kuulla myös JO raskaana olevan näkökulmia ja mielestäni ryhmään on tervetulleita kaikki eri elämäntilanteissa olevat :) kuten sanoitkin, että erilaisuus on rikkaus, olen ehdottomasti samaa mieltä!

Nämä raskaus asiat ovat myös todella herkkä aihe, etenkin sellaisille keille raskaaksi tuleminen erinäisistä syistä tai jopa ilman syytä, ei meinaa tapahtua. Se voi tuntua pahalta kun toinen kertoo, ettei välttämättä edes ajatellut ”hankkivansa” lapsia, mutta hankkii kuitenkin koska muuten asia saattaisi jäädä harmittamaan (tai tulee esim. raskaaksi vahingossa). Vielä lisäksi kun kertoo raskaaksi tulemisen tapahtuneen ilman sen kummempaa yrittämistä. Halusin vain nostaa näitä EI -raskaana olevan näkökulmia kun kerran kysyit mistähän ne nuolet alaspäin johtuivat. Luulen, että nämä ovat osa niitä seikkoja. Nämä ovat myös niitä hankalia asioita ja mieltä herkistäviä seikkoja, heille ketkä eivät ole raskaana, joita itsekin mainitsit jo raskaana olevana.

Ajattelin vain avata sen mikä itselleni (ja ehkä muillekin) tuli mieleen :) toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan, sillä en missään nimessä halua "häätää" (varsinkin kun itsekin täällä keskustelussa ihan uutena) sinua tai muutenkaan pahoittaa mieltäsi. Kaikkea hyvää ja onnea toivotan raskautesi kanssa :)

Tein testin ja se näytti plussaa! 😍 Sitten tein vielä toisenkin ja sekin oli plussa. En voi käsittää tätä, voiko tämä oikeasti mennä näin helposti. Nyt tuntuu, että pitäisi vaan kääriytyä sohvan nurkkaan ja olla piilossa, ettei tapahdu mitään ja että ei mene kesken. Pelkään sitä ihan mielettömän paljon.

Annastiina95 kirjoitti:

Tein testin ja se näytti plussaa! 😍 Sitten tein vielä toisenkin ja sekin oli plussa. En voi käsittää tätä, voiko tämä oikeasti mennä näin helposti. Nyt tuntuu, että pitäisi vaan kääriytyä sohvan nurkkaan ja olla piilossa, ettei tapahdu mitään ja että ei mene kesken. Pelkään sitä ihan mielettömän paljon.

Hurjasti onnea Annastiina95 ❤️ Oliko niin että sinulla ollut vuotoa viimeksi syyskuussa? Sinullahan voi raskausviikkojakin olla kasassa jo kivasti 😊 Suosittelen nopsaan olemaan neuvolaan yhteydessä, kuitenkin ensimäisiä verikokeita otetaan jo rv 10 tienoilla ennen rv 12 nt-ultraa.

Tulee kyllä niin hyvä mieli itsellekin teidän onnistujien puolesta 👶

Annastiina95 kirjoitti:

Tein testin ja se näytti plussaa! 😍 Sitten tein vielä toisenkin ja sekin oli plussa. En voi käsittää tätä, voiko tämä oikeasti mennä näin helposti. Nyt tuntuu, että pitäisi vaan kääriytyä sohvan nurkkaan ja olla piilossa, ettei tapahdu mitään ja että ei mene kesken. Pelkään sitä ihan mielettömän paljon.

Paljon onnea!😍

Tulee niin ihana fiilis näistä onnistumisista, voikun pian pääsisi kans kokemaan tämän onnen tunteen😊

Paljon onnea plussasta Annastiina95 😊❤️

Onnea Annastiina95!

Täällä kp 14 menossa, ovulaatiotuntemukset alkoi muistaakseni viime pe, mulla lyhyt kierto eli ovulaatio melko varmasti ohi jos on tapahtunut. Nyt alkaa se vainoharhailu ja odottelu 😅 kääk. Aamu aloitettu katsomalla youtubesta ainakin kymmenen two week wait ja early pregnancy symptoms videoita. Onko täällä muita jotka ahmii noita videoita 🙈

Hurjasti onnea Annastiina95! Paljon tarrasukkia matkaan ❤️

Minulla menossa kp25/28(?) eli todelliset piinapäivät. Etova olo jatkunut ja en tiedä onko ihan psyykkistä vain. Eilisestä asti on huimannut ja melkein silmissä pimennyt ylös noustessa esim. kun sohvalla ihan istunut. Valkovuoto runsaammaksi käynyt. Alavatsassa pistelee ja vasenta puolta varsinkin kokoajan aina enemmän. Väsymys ja palelu vaivaa, voi olla tämä pimeys mikä tekee. Rauhassa odottelen ja testin teen perjantaina aamusta tai lauantaina jos ei ala menkkoja kuulumaan. On sellainen olo, et oisit tärpännyt, mutta se on sitä kun toivoo niin kovasti. Menkkamaisia kipuja ollut niin tuntuu, että ne voisi alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Luen ja seuraan teidän juttuja ja omia oloja päivittelen. Tervetuloa uusille mukaan 😊

Minä en ole uraa ehtinyt edes ajattelemaan koska olen 19-vuotias enkä kokenut omaksi alakseni kahta alaa, joita opiskelin. Tapasin mieheni, rakastuimme ja päätimme perustaa perheen, menkat loppuvat päivän päästä ja 4. Yrityskerta alkaa. Mieheni opiskelut ovat pian pulkassa ja hän menee töihin kun minä olen kotiäitinä. Se on aina ollut haaveeni ja on ihanaa että meille tällainen järjestely sopii. Aion kyllä opiskella mieluista alaa, kun vain on sen aika. En oikeastaan vielä tiedä mitä haluaisin opiskella, eikä se haittaa minua koska olen vielä nuori, eikä minulla ole kiire minnekään. Tässä on hyvä olla. 😊

Tosiaan, en aluksi voinut kuvitella kuinka henkisesti raastavaa tämä yrittäminen voikaan olla. Odotan joka kuukausi ovulaatiota ja sen jälkeen jännitän kokoajan mahtoikohan nyt tärpätä. Sitten kuitenkin kun migreenikohtaukset, tissikivut ja ärtyneisyys alkavat, tiedän että menkat ne vaan ovat alkamassa. Tunnen suurta pettymystä joka kerta ja olen alkanut ajatella miksi edes luulisin olevani raskaana tässäkään kuussa, menkat alkavat kummiskin. Vaivun ns. Epätoivoon. Vaikka kuukausia on takana vasta 3, mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän pelottaa onkohan jokin vialla.

Haluaisin iloita muiden raskauksista, mutta tällä hetkellä se on aika vaikeaa. Joudun elämään epätietoisuudessa siitä, onko minun kehoni kunnossa, ja se on yhtä h*lvettiä. Mietin jatkuvasti voinko tulla raskaaksi. Tutkimukset ennen sitä vuoden yrittämistä maksavat maltaita eikä niihin pääse koska menevät kiireellisyysjärjestyksessä. Miksi nuoren perusterveen naisen pitäisi siis päästä tutkimuksiin? Niin lääkärit varmaan ajattelisivat. Mutta eivät ajattele, että voi olla tuskaisaa vain odotella ja stressata aiheesta päivittäin varsinkin kun tietää että hedelmällisyys voi olla vaurioitunut...

Nemi: Kuulostaa vahvasti plussalta nuo sun oireet ja olotila. Ja luota vain vaistoosi, se harvemmin pettää 👍❤️

Mun oli tarkoitus ne ovistikut hankkia, jätin kuitenkin hankkimatta. Päätettiin että nyt loppuu stressi ja kalenterin kyttääminen, annetaan luonnon hoitaa asia parhainpäin. Ei ole kivaa kellekään, kun äiti kotona hyppii seinille itseaiheutetun stressin seurauksena ja sitä myöten varmasti myös heikentää jo muutenkin alentunutta hedelmällisyyttä 🙈

Onneksi viikonloppuna saa aloittaa jouluvalmistelut ja saan tuusata niiden parissa.

Siihen kun päätin tehdä huopatossut perheelle niin ajatukset pysyy ainakin päivisin muualla kuin raskautumisessa..ja kiitän samalla miestäni hiljaa, että onneksi meillä ei ole koskaan ollut mitään hiljaista tuolla makkarissa...ei siis ainakaan siitä jää kiinni mahdollisuuudet 🤪

Katsotaan nyt onnistuuko tämä minun stressittömyys päivää kauempaa 😂

Kovasti plussatuulia kuitenkin toivon tähän ketjuun 💕

Siis apua, tuo ressittömyys tulee olemaan varmaan mun ongelmakohta. Välillä oikeasti ressaavina hetkinä pystyn pitämään mieleni rauhallisena. Mutta taas välillä jopa huomaamatta ressaan niinkin pahoin että menkkoja ei näy ei kuulu. Oon pyrkinyt ottamaan tästä projektista todella rennon otteen ja olen jo itselleni "puhunut" jo ennen aloittamista että tämä voi viedä aikaa ja pillerien takia normaali kierto voi ottaa aikaa palautua ja ja ja. Tiedän silti että todennäköisesti pompin ressipallona pitkin seiniä.

Mulla on kummallinen onni erinäisissä asioissa, lopulta asiat tuntuu menevän aina parhain päin vaikka saattaa tulla vastoinkäymisiä. Ensin tuntui että parisuhdetta ei löydy, sitten joku puol vuotta myöhemmin tuli se paras vastaan ja naimisissakin jo ollaan. Koulupaikan saantia ressasin ja luulin jo jääväni ulos. Sisään kuitenkin puikahdin. Vakituisen työpaikankin sain vaikka tuntui ensin että en saa edes kesätöitä.

Luotan siis tässäkin projektissa, että vaikka asiat ei suju ihan heti tai suunnitellusti (vaikka sehän olisi parasta ja mahtavaa) niin kyllä se onni sieltä lopulta kääntyy. Ja jos ei käänny, jokin toinen ovi aukeaa.

Hei taas kaikki!



Kirjoitin noin 10 sivua sitten miten paljon itkettää kun itsellä kauhea vauvakuume mutta mies haluaa odottaa seuraavalle syksylle ennen aloittamista.. Noh kävi niin etten psyykkisesti enää pystynyt käyttämään e-pillereitä ja päädyttiin yhdessä miehen kanssa että lopetan pillereiden käyttöä ja käytetään vaan kondomi. Kesti kuukauden ja sitten mies vaan totesi että vauva saa tulla jos on tullakseen ja jätettiin ehkäisyt kokonaan pois!



Nyt elätään jänniä hetkiä, yk 1 menossa ja nyt pitäisi jotenkin vaan jaksaa odottaa. Mä olen myös muistuttanut itseeni ettei varmasti tärppää näin nopeasti ja varmasti pitää yrittää monta kuukautta.. mutta silti olen toivekas ja pidän kovasti peukkoja😊

Tsemppiä kaikille!

Lisään vielä että on tämä aikamoista tunteiden vuoristorataa. 😄 Välillä tuntuu ettei koskaan tule onnistumaan kun taas toisina päivinä sitä pystyy olemaan toiveikkaampi. Esimerkiksi tänään olen yrittämisen kanssa oikein hyvillä mielin. Uskon että se riippuu myös päivästä, millä fiiliksillä mennään. 😊

Täällä on ollu paljon juttua urasta ja äitiydestä. Mä ainakin odotan sitä että saa jäädä vauvan kanssa kotiin, joku kotiäitiys olis mulle ihan ominta. Tykkään touhuta kotona ja oon paljo aikaansaavampi esim. vapaapäivä ku töiden jälkeen 😊 Onneksi omalla alalla on helppo tehdä keikkahommia, jos rahasta tulee pulaa ja malttaa mennä töitä kokeilemaan. Itsellä ehkä oma ala vielä hakusessa, joten odotan jo kovin kotiinjääntiä, että saisi oikeesti miettiä mikä musta tulee isona 😊 Tällä hetkellä teen 3-vuorotyötä ja itselle aika selvää se, että kun perhettä tulee haluan säännöllisen päivätyön. Saa nähdä kuinka käy 🤔

Oma olotila tällä hetkellä aika lepposa, seuraavaan ovulaatioon aikaa noin viikko. Tällä hetkellä ihan hyvillä mielin kohti viidettä yrityskiertoa. Kumpa vaan osaisi olla stressaamatta, kun aika koittaa 😬

Ootteko karsineet omasta tai miehen tavoista pois, jotain mikä voisi vaikuttaa raskaaksi tuloon? Esim. syö terveellisesti, lopettanut tupakoinnin ym. Itse halusin minimoida kaikki mahdolliset ”haitat” raskaaksi tulolle, mutta ei meillä oikeesti ole edes mitään suuria paheita!

Annastiina95: Vau onnea!!! <3 toivottavasti kaikki menee hyvin :) oliko sulla mitään oireita siis nyt ennen kun plussasit? Tiiätkö yhtään millä viikoilla mahdollisesti menet?

Itsellä menossa juuri kp18. Voi hitto mitä piinaa ja kehon tarkkailua!! Jösses. Onneksi on paljon tekemistä, mutta iltaisin kuitenkin iskee niin paha mieli. Yhä on se olo ettei tässäKÄÄN kierrossa mitää lasta ole tulossa, vaikka ovulaatio bongattiinkin... Jotenkin vain tunnen sen. Niin "perusolo" juuri sellainen perus kuukautiskierto. Ovulaation jälkeen alkaa tunteet heittelee, rintoja aristaa ajoittain ja jotenkin tuntuu, että alapääkin "valmistautuu" veren vuotoon... Valkovuotoa tulee myös, mutta sitten välillä tuntuu ihan kuivalta. Blaah.

Vienna: Tunnen tuskasi! Vaikka itse olenkin sinua 11 vuotta vanhempi (enkä enää NIIN nuori), mutta silti ajattelen yhä olevani terve nuori nainen, hedelmällisessä tilassa. Päälle painaa kuitenkin se, että mikä tässä nyt on niin vaikeaa ja hankalaa! Eikös se seksi nyt tarkoita sitä, että pitäisi lisääntyä?! Eikös se ole se perimmäinen tarkoitus eikä se hupi? En tajua... Joku joskus sanoi hyvin, että "on se kumma kun puolet elämästään taistelee sitä vastaan, ettei tulisi raskaaksi, mutta sitten kun yrittää raskautua, niin ei  tule millään!" WTF. Ei jotenkin logiikka pelaa tässä hommassa yhtään. Ei mee vaan järkeen. Noin vko siis kuukautisiin ja veikkaan, että alkaa jo ajoissa kun niin sellainen "menkkamainen olo" jo nyt. Näin se yk 5 (jos nyt enää oikein muistan) päättynee taas pettymyksiin oijoi...

Tämä lapsen "hankkiminen" alkaa jokseenkin muotoutua jo pakkomielteeksi. Mietin pitäisikö vain antaa asian olla ja suunnata kohti adoptiota. Tai sijaisvanhemmaksi. Haluan olla lapsen/nuoren kasvun tukena ja turvana, en muuta pyydä kun saisin toisenkin ihmisen puolisoni lisäksi, ketä rakastaa täydestä sydämestäni <3 Onko se liikaa pyydetty...

Kiitos kaikille onnittelijoille!

Tein siis viime viikolla neljä positiivista ovistestiä, sunnuntaina alkoi etova olo ja alapään viiltävä kipu ja maanantaina tein testin. Eilen soitin neuvolaan, varhaisultra on viikon päästä, koska ei ole varmuutta kierrosta, kun vuotoja ei pillereiden aikaan ollut.

Menkoista laskettuna LA ois heinäkuun alussa ja oon nyt viikoilla 8+0, mutta se tarkentuu sitten ultrassa.

Nyt on tässä pari päivää ollut kunnon pahoinvointi, kaikki toistaiseksi on pysynyt sisällä, mutta olo on ihan hirveä. Tunteet myllää ees taas ja koko ajan meinaa itkettää. Toivon, että phv loppuu viimeistään jouluun, että saisin syödä 😀

Pioni2019 olen itse yrittänyt syödä hieman terveellisemmin, käydä kävelyllä ja olen jättänyt pois kokonaan alkoholit. Vaihdoin valmiiksi myös mama monivitamiiniin. Muuten jo aika hyvät elämäntavat. Mies yrittää kans liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin 😊

Pioni2019:

Olemme mieheni kanssa lopettaneet alkoholinkäytön ja tupakoinnin. Käymme joka päivä lenkillä, syödään ihan kotiruokaa (syön 3 krt päivässä + mahd. Välipala), otan raskausvitamiinilisää ja omega-3. Herään joka aamu 9, käytän melatoniinia unenlaatuni parantamiseksi (minulla ollut univaikeuksia) ja se on toiminut loistavasti. Koitan joka päivä panostaa positiivisempaan asenteeseen ja vähentää stressaamista.

Varsinkin alkoholinkäytön lopettaminen on vaikuttanut aktiivisuuteen, unenlaatuun, mielialaan ja ruokavaliooni positiivisesti. Ei tee edes mieli juoda.

Koen että olen tehnyt nyt kaikki voitavani terveyteni eteen. Nyt ei sitten muutakuin odotella! 😁🤘