Vauva vuodelle 2020-21
Juttukaveria, vauvakuumeilijoita, yrittäjiä, vertaistukea?
Taustatietoa, ollaan nuoripari 22-24 joilla molemmilla ammatit ja työ taskussa sekä asunto, johon mahtuisi kolmaskin meidän lisäksi.
Meillä vauva-asia alkaa olla ajankohtainen - ollaan ympäripyöreästi sovittu ehkäisyn (kondomi) pois jättäminen heinä-elokuussa. Se hetki alkaa lähestyä ja jännitys pulppuaa ja tekisi mieli puhua jokaiselle, mutta toisaalta en halua muiden tietävän yrityksestä tarkkaan. Moni asia jännittää ja jo perussairauteni (kilpirauhasen vajaatoiminta) vuoksi ensimmäinen konkreettinen asia raskautumisen eteen on käydä lääkärissä kontrollissa jotta lääkitys saadaan kohdalleen. Tämä täytyy siis jo tehdä noin 3 kk ennen raskauden yritystä, eli lääkäriin tulisi asian tiimoilta mennä jo sitten huhtikuussa!
Onko muita? Mitä te huomioitte ennen yrityksen aloittamista?
Kommentit (6611)
Tälläkin ollut samoja kateuden tunteita ja muita negatiivisia tunteita kun kaverit raskautuneet vaikka varsinaista yritystä ei itsellä pitkästi ollutkaan, kahdesti olen vasta negatiivisen tehnyt (ja kymmeniä kertoja aiemmin kun olen salaa toivonut että olen tullut raskaaksi vaikka ei olla edes oikeasti yritetty).
Kaverit tuntuvat saavan lapsia, usealla jo useampikin lapsi. Jokainen vauvauutinen on ollut iloinen, mutta tunnistan tuonkin fiiliksen kun itseäni nuoremmat menivät aikoja sitten naimisiin ja alkoi niitä lapsia tulla. Mietin että minulla ei ole edes miestä. Ja eikö nyt olisi ollut jo minun vuoroni?
Olen myös kokenut alle parikymppisestä asti aika rankkoja asioita yksityiselämässäni, myös rakkauden puolella. Välillä oli lasten nimet jo valmiina mutta aina tuli jtn. Salasuhde tms, ja kaikki alkoi alusta. Koko elämältä putosi pohja useaan otteeseen.
Tuntuu, että enkö minä p*kl ole jo odottanut ihan tarpeeksi omaa vuoroani!? Ja tietysti näin vanhempana 30+ syyllistää itseäänkin että miksi haksahti esimerkiksi miehiin jotka eivät todellakaan olleet oikeita eikä mitään, miksi ei nähnyt mihin ne suhteet johtaa kun nyt se on johtanut siihen että voin aloittaa varsinaisen yrityksen paljon myöhemmin. No ei auta surkutella vaan yrittää. Kyllähän tässä (lyhyessäkin) varsinaisessa yrityksessä kerkeää monenlaisia tuntemuksia käydä läpi.
Oksensin keskiviikkona ja eilen tuli täysi negatiivinen,oli pakko testata koska vuosiin en ole oksentanut enkä oksenna helposti, ja kuvittelin kaikkia muitakin oireita joita kuvittelen kyllä edelleen. Nyt tuntuu että haluaisi vain itkeä ja surkutella, tätä negatiivisten testaamistako tämä nyt sitten tulee olemaan? Noh, kyllä tää tästä mutta mieli on kyllä matalalla juuri nyt.
Mulle on myös tulossa kavereita viikonlopuksi kylään, enkä ole valmis heille tästä puhumaan vielä.. toisaalta hyvä et voi sit viikonlopun ajan toivottavasti unohtaa tän vauva-asian ja miettiä jotain ihan muuta.
Tsemppejä toivottelen kaikille!
Terveiset täältä Ruotsin maalta, ihanaa yhdessäoloa perheen kesken, hyvää ruokaa, lepoa, saunomista ja shoppailua.
Mutta mutta.... Tää mun kroppa 🙄 Huvipuiston huoltoviikko kesti tasan 2vrk 5 vrk:n sijaan ja turvotus on aivan järkyttävää. Saa nähdä mitä tästä kierrosta nyt tulee 🤔
Äitykkä-77 kirjoitti:
Terveiset täältä Ruotsin maalta, ihanaa yhdessäoloa perheen kesken, hyvää ruokaa, lepoa, saunomista ja shoppailua.
Mutta mutta.... Tää mun kroppa 🙄 Huvipuiston huoltoviikko kesti tasan 2vrk 5 vrk:n sijaan ja turvotus on aivan järkyttävää. Saa nähdä mitä tästä kierrosta nyt tulee 🤔
Kannattaisiko kuitenkin tehdä raskaustesti, ainakin sulkeakseen sen sitten pois jos ei onnekkaasti satu ja olisikin plussaa? 🤔 Alkuraskaudessa käsittääkseni voi olla veristä vuotoa? Ja kuulostaa ihanalta laivareissu ☺️
Mitähän ihmettä nyt, ovulaatiotesti näyttää yhä 5vrk ekasta testaamisesta positiivista. Aloitin testaamisen maanantaina, ti ja ke oli myös positiiviset, eilen en tehnyt testiä kun ajattelin, että ovis on varmasti jo ohi, tänään jostain syystä tein taas ja se oli positiivinen. Ostin sen varhaisen raskaustestin, mutta se oli ilmeisesti viallinen eikä näyttänyt mitään tulosta. 25km lähimpään kauppaan niin en tähän hätään viitsi ajaa hakemaan uutta.
Rinnat on kipeät ja turvoksissa, alavatsalla menkkamaista kipua aaltoillen.
Nyt sellainen tilanne että menkat myöhässä 2 päivää, haen huomenna raskaustestejä ja teen sunnuntai-aamuna jos eivät ala. 🤞
Olin edellispäivänä töissä yksin huoneessa, ja tuli ihan yhtäkkiä olo että nyt oon raskaana. Niin kuin olisin vaistonnut sen. Voi toki olla että olen alitajuisesti liian innoissani ja keho huijaa..toivon tietysti että vaistoni ovat oikeassa. 😍👶🏼
19v | Raskaana
Ihanaa Viennna, pidän sinulle peukkuja, että pieni olisi aluillaan❤️👍🏻
Annastiina95, onhan testi viiva varmasti ollut vahvempi tai yhtä vahva kuin kontrolliviiva? Mulla ainakin koko ajan antaa enemmän tai vähemmän haamua herkillä ovulaatio testeillä, ja ovulaation aikaan testiviiva selkeästi vahvistuu. Tai sitähän kyllä myös sanotaan että jatkuva positiivinen ois testi vois viitata raskauteen 😊
Selena kirjoitti:
...
Tuntuu, että enkö minä p*kl ole jo odottanut ihan tarpeeksi omaa vuoroani!? Ja tietysti näin vanhempana 30+ syyllistää itseäänkin että miksi haksahti esimerkiksi miehiin jotka eivät todellakaan olleet oikeita eikä mitään, miksi ei nähnyt mihin ne suhteet johtaa kun nyt se on johtanut siihen että voin aloittaa varsinaisen yrityksen paljon myöhemmin. No ei auta surkutella vaan yrittää. Kyllähän tässä (lyhyessäkin) varsinaisessa yrityksessä kerkeää monenlaisia tuntemuksia käydä läpi
...
Samaa on tullut itsekin mietittyä, näin kolmekymppisenä monenlaista kokeneena ihmettelee mihin kaikkeen sitä nuorempana oikein ryhtyikään. Oli sitoutumishaluttomia, liian omistushaluisia ja mustasukkaisia, oli erilaisilla elämänarvoilla varustettuja, oli peräti yksi, joka osoittautui stalkkeriksi. Yhtäkään silloista miestä en huolisi nykyään muuksi kuin kaveriksi korkeintaan. Kai se säheltäiminen kuuluu siihen ikäkauteen eikä toisin voi mennä. Toisaalta, kannattaa ajatella ettemme olisi välttämättä koskaan tavanneet nykyisiä puolisoita, jos olisimme aiemmin elämässä valinneet yhdenkin asian toisin.
Viuhkelis kirjoitti:
Annastiina95, onhan testi viiva varmasti ollut vahvempi tai yhtä vahva kuin kontrolliviiva? Mulla ainakin koko ajan antaa enemmän tai vähemmän haamua herkillä ovulaatio testeillä, ja ovulaation aikaan testiviiva selkeästi vahvistuu. Tai sitähän kyllä myös sanotaan että jatkuva positiivinen ois testi vois viitata raskauteen 😊
Testiviiva on vahvempi kuin kontrolliviiva ja olen saman pakkauksen testeillä aiemmin saanut myös negatiivisia tuloksia. Pakkauksessa oli kymmenen testiä ja neljä testiä tein negatiivisia joskus aiemmin ja nyt maanantaista lähtien olleet positiivisia.
Vähän ristiriitaset fiilikset.. kerroin yhdelle ystävälle pari kk sitte et oon jättänyt pillerit pois, nyt sain kuulla et hän on myös jättänyt.. on tunnettu monta vuotta ja välillä on ollu puhetta et ois kiva saada lapsia yhtäaikaa mut en ihan tätä ajatellut.. tällä ystävällä ei ollu edes vauva kuumetta ennen ku minä jätin pillerit pois 🙄 tosi ahdistavaa, tuntuu että tästä tuli semmonen kilpailu asetelma 😖
Tää ystävä kuitenkin tietää mun endometrioosista ja peloista etten ehkä saakaan lapsia.. jäin ihan haavi auki, et mitä vittua 😳 miks just nyt.. kyllä ärsyttää, nyt ei puutu kuin et se raskautuu ennen minua, koska jos oon ihan rehellinen nii en osais olla onnellinen sen puolesta just nyt 🙄
Jo 55 menossa, maanantaina soitan kyl lääkäriin ja kysyn kuinka kauan niitä seuraavia menkkoja pitää odotella..
30v endo toiveissa eka
Piti kirjoittaa kp 55 menossa, mut ei anna korjata. Puhelimella älyttömän hidasta nyt tämä 🤷
30v endo toiveissa eka
Viennna peukut pystyssä!
Annastiina95 ainakin tuolla 2019-2020 ketjussa oli joillakin ovistesti näyttänyt plussaa raskauden vuoksi. Ilmeisesti testi tulkitsee raskaushormonit ovikseksi. Tosin sulla ois plussauksesta niin lyhyt aika... Toivotaan että merkkaa sitä 😊
Voi apua Sini990 en tykkäisi kyllä yhtään, koska väkisinkin jäis outo fiilis 😬 Nämä ovat niin herkkiä asioita.
Oon tuolla 2019-2020 ketjussa pyörinyt ja itselläni viime viikolla plussatessa ovistestikin oli melkein positiivinen. En muista sivunumeroa mutta jossain siellä joku selitti ton ovistestin ja raskaustestin eron hyvin. Kuin A- ja Ä-kirjaimet, toinen mittaa vain hcg:n (A) ja toinen hcg:n ja lh:n (Ä). :)
Tein mielenkiinnosta taas testejä, tänään dpo 23 ja rv 6+1 (ovulaatiosta katsottuna 3+2 vähän tarkempi). Yllä siis ovulaatiotesti vihreä ja r-testi punainen. Ekaa kertaa noin tummat viivat. :)
Tsemppiä ja plussatuulia kaikille!
Esikoinen, LA 7/2020
Huoh, sieltähän ne kuukautiset sitten alkoivatkin. Innostuin liikaa ja nyt sitten harmittaa.
Asiaa ei auta yhtään se, että mietin jatkuvasti onko munatorvet auki ja kunnossa nuorempana pari kertaa (!!) sairastetun skp taudin seurauksena. Silloin kun olin sairas, hoisin asian kummallakin kerralla kuukaudessa koska oireina olivat menkkojen poisjäänti ja vihlova kipu oikealla puolella alavatsassa. Noniin, se munatorvi onkin varmaan pask*na, miksi muuten juuri sitä olisi joka kerralla vihlonut...
Tämä asia kummittelee takaraivossani päivittäin, saisin mielenrauhan jos munanjohtimet tutkittaisiin, mutta sitä tuskin tehdään jos ei ole yrittänyt raskautua sen vuoden verran. Epätietoisuudessa eläminen on kamalinta. Minulla on yrittämisen alusta asti ollut tunne etten tule raskaaksi ainakaan helposti ja että jotain olisi vialla.
Yritän vain elää asian kanssa mutta kyllähän se suorastaan v*tuttaa.
19v | Raskaana
Pakko korjata kommenttiani sen verran että toki kaikki saavat yrittää raskautta silloin kun haluavat, mutta samaan aikaan tilanne on niin henkilökohtainen että en ainakaan itse haluaisi yhteisyrittää ystävän kanssa samaan aikaan. Ehkäpä voitte ystävän kanssa jutella asiasta? Kilpailuasetelmahan tässä ei missään nimessä pitäisi olla, mutta väkisin sitä on tuntosarvet herkillä itse kullakin kun asiaan liittyvät pettymykset ovat niin karvaita.
Minäkin tulisin mielelläni tänne mukaan keskusteluja seuraamaan ja muiden kokemuksista oppimaan.
Olemme avopuolison kanssa kaksi viikkoa sitten päättäneet jättää ehkäisyn pois. Meillä on kummallakin vakityö ja taloudellinen tilanne on ok, joten lapsi voi tulla. Nyt vain sitten katsotaan, päättääkö lapsi tulla :)
Voimia teille kaikille keskenmenon läpikäyneille. Tarinoidenne lukeminen riipaisee.
Liityn myös keskusteluun, kun tutuille ei oikein voi vielä jakaa, ja en oikeastaan edes halua. Jos aihe ei ole ajankohtainen heillä niin itse ainakin koen "vauvahypettämisen" vähän ärsyttävänä.
Ehkäisy ollut pois niin että yhdet kuukautiset tuli ja tärppäsi, nyt jotain 5+ mennään.
Vauva on toivottu, mutta olen aiemmin pohtinut paljon haluanko vauvaa ylipäätään, ja päädyttiin yrittämään, koska ajateltiin että enemmän katuu myöhemmin jos lapset jättää tekemättä, kuin jos niitä tulee. Yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta, naimisissa ja vakituiset työpaikat sekä minulla että miehellä.
Yliopisto-opinnot ovat kesken. Olen ehdottomasti uratyyppi, ja eniten huomaan nyt miettiväni että miten saan vielä sekä työt ja opinnot hoidettua, tai miten palaan töihin/opiskelemaan äitiysloman jälkeen.
Myös rahan riittävyys ahdistaa, vaikka tulot ovat ihan ok. Lainaa kuitenkin on, ja olisi mukava myös nauttia äitiyslomasta, käydä vaikka reissussa ym, ettei tarvitsisi miettiä rahan riittämistä.
Onko täällä muita "uraihmisiä", joille ei olekaan itsestäänselvyys että vauva on se "ykkösjuttu"? Ja toivon etten saa kivitystä osakseni, uskon kuitenkin että opin pitämään perhe-elämästä ja varmasti rakastan vauvaa sitten kun se syntyy. Minä vain tarvitsen muutakin sisältöä elämään. Ja ura on minulle mahdollisuus kehittää itseäni.
Niille joilla ei ole vielä tärpännyt - älkää ahdistuko, antakaa asialle aikaa. Myöskään ovulaatiotestejä en suosittele heti alkuun. Jotenkin tuntuu että monet tekevät tästä samantien elämää suuremman "projektin", jossa kaikkea pitää hallita ja ahdistuvat, kun mies ei heti olekaan superinnoissaan. Vauvan saaminen on asia, jossa hallinnan mahdollisuuksia on vähän. Ja uskon että miehistäkin suurimalla osalla ajatus vanhemmuudesta kypsyy ajallaan, aluksi vain voi olla vaikea orientoitua, kun isoimmat muutokset vauvaa yrittäessä tapahtuvat aluksi naiselle.
Tätäkään en sano pahalla, toivon vain että uskaltaisitte naiset hengittää, luottaisitte itseenne ja kumppaniinne ja nauttisitte yllätyksen ja odotuksen tunteesta ahdistuksen sijaan :)
Eri asia on tottakai, jos vauvaa on yritetty pitkään tuloksetta, tai on jotain sairautta mikä voi vaikuttaa raskauteen tai muuten hankala perhetilanne - silloin ymmärrän täysin että jännittää ja voi pelottaakin. Kaikki tuki täältä niille, jotka kamppailevat jonkin haasteen kanssa <3
Aamuisesta keljutuksesta on päästy yli ja odotan kuukautisien loppumista, minulla kestävät 5 päivää. Mieheni on ihana ja tukee minua tosi paljon, ja se helpottaa todella paljon oloani kun hän sanoo että mahdollisuus siihen etten tulisi lainkaan raskaaksi on todella pieni ja ettei kannata stressata asioista joihin ei voi itse vaikuttaa, vaan pitää ottaa rennosti ja elää terveellisesti niin kyllä se pieni sieltä sitten tulee. Menneisyydelleen ei mitään voi, ja toisaalta voikin olla ettei mitään vakavia vaurioita ole ehtinyt tapahtua nopean hoidon takia. Välillä on vaan niin helppo vaipua epätoivoon.
Neljäs yrityskerta käynnistyy pian. Yritän koko ensikuun olla rennommin stressaamatta kyseisestä asiasta niin ehkä mielikin pysyisi parempana.
Enskuun alussa minulla on kampaamossa kunnon hiusmuutos joten se piristää myös. Innolla odotan. Pääsee lähelle omaa väriä niin voi kasvatella vaan eikä tarvitse enää myrkyttää kehoa, vauvankaan takia. 😍
19v | Raskaana
Kiitos sinulle kokemustesi jakamisesta ja kaikille muille kauniista sanoistanne. En voi monelle jutella koska raskaus oli niin alussa emmekä olleet siitä kertoneet julkisesti, joten sananne merkitsevät todella paljon. Mullekin tuli keskeytynyt keskenmeno ja tilanne oli todella kaoottinen ja ahdistava.
Vauvankaipuu on raastava ja toivon että pääsemme pian yrittämään uudelleen. Samalla pelottaa ihan kamalasti ja pelkään etten uskalla tehdä juuri mitään jos ja toivottavasti kun raskaudun uudelleen (olin nyt ekalla kerralla aika huoleton).
Anteeksi negatiivisuus. Ihana lukea teidän juttujanne. Toivon että saadaan pian paljon tärppejä ketjuun. :)