Aamukahvi

Mökin myymistä en ensimmäisenä suosittele, etenkin jos muusta matkailusta olette valmiita tinkimään niin mökillä on mukava käydä.

Olisin itsekin ehdottanut toisesta autosta luopumista, mutta noilla työmatkoilla ei ole mahdollista.

Onko autot edullisia huoltaa ja kuluttavat vähän? Mikäli ei, niin kannattaa laskea kannattaisiko auto vaihtaa edullisempaan.

Syöttekö töissä omia eväitä vai käyttekö lounaalla? Tällä säästää pitkän pennin.

Onko mahdollista kasvattaa tuloja? Jos teette vuorotöitä, olisiko mahdollista ottaa lisävuoroja tai tehdä vapaaehtoisesti enemmän viikonlopputöitä?

Onko mahdollista etsiä paremmin palkattua työtä?

Onko intressejä lisätulojen hankkimiseen jollakin sivutoimella? Tähän on erilaisia vaihtoehtoja riippuen omasta osaamisesta ja mahdollisuuksista :)

Hienoa että mietit varautumista jo nyt, ja että säästätte kuukausittain.

Täällä mennään 7+6, eka neuvola oli eilen. Ensimmäinen raskaus! Tosi rajua pahoinvointia ja väsymystä ollut jo yli kaksi viikkoa. Paino on laskenut liki 3 kg, ja normaalipaino oli ennen raskautta. Tämän viikon olen ollut sairauslomalla, kun ei vaan mitään pysty ja kykene. Varauduin huonovointisuuteen, mutta näin rajut olot tuli kyllä yllätyksenä. Vanhemmillekin jouduttiin paljastamaan kun oksentelin kummallakin kyläillessä... Herään myös yöllä kuvotukseen, vaikkei öisin tarvitsekaan oksentaa.

Eilen neuvolasta soitettiin perään ja sanottiin että olisi hyvä käydä varhaisultra, jos onkin kaksoset kyseessä kun vointi on niin kehno. Tähän en ole mitenkään varautunut ja ahdistaa! Ultra on 20.12.

Mukavaa kuulla täällä muiden kommentteja. Ja samaa mieltä olen siitä, että työ ei saa olla koko elämä (ja tätä asiaa pohdittuani olen päättänyt vauvaa yrittää - että olisi muutakin kuin se työ). Meitä on niin erilaisia, ja ihana että joku nauttii kotona olosta, ja hyvä että meillä on päivähoitojärjestelmä, että töihin pääsee äitysloman jälkeen, jos vain on työpaikka mihin mennä. Erilaisuus on rikkautta!

Varmaan raskaus vähän herkistää mielltä (ja aihe on itselle muutenkin vaikea), mutta ensimmäisessä kommentissani alaspäin osoittavien nuolien suurempi määrä mietityttää. Onko niin, että ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää olla uraorientoitunut? Pitäisikö olla "vauvakuplassa" ja vauvanhuuruisissa ajatuksissa heti, kun vauvaa aletaan yrittämään? Vai onko "huonoa" se, että totean, että vielä vauva ei ole ensisijalla ajatuksissa? 

Minä en ainakaan pysty siihen, vauvahuuruisuuteen samantien, kun koko ajatus vauvasta on aiemmin ahdistanut kovastikin. Nyt on jo iso juttu, että olen uskaltanut yrittää, ja nyt kun raskaana ollaan niin yritän keskittyä ajattelemaan että kaikki on hyvin, raskaus etenee ja asiat järjestyy. 

Välillä vauva tulee kyllä mieleen, ja eilen lenkillä ajattelin että nyt liikun sekä itseni että vauvan hyvinvoinnin vuoksi. Se tuntui ajatuksena mukavalta :) 

Mukava kuulla että joku muukin ajattelee, ettei ura katkea vauvan tuloon. Kauhistuneena jo luin monta artikkelia, joiden mukaan eteneminen tyssäsi todella pitkäksi aikaa äitiysloman vuoksi, kun kukaan ei halua pienen lapsen äitiä mihinkään vaativaan tehtävään :( 

Meillä ei turvaverkkoa ole lähellä, ja siksi pelottaa miten arjen saa pyörimään. Mutta haluan uskoa, että kaikki järjestyy jos niin päättää.

Ja toki vauvaprojekti saa ja pitääkin olla mielessä! Mutta hyvä on myös ettei muu elämä pysähdy siihen paikkaan. Kiitos tuosta MIB -vinkistä, ei ole minulle tuttu ennestään...

Liityn myös keskusteluun, kun tutuille ei oikein voi vielä jakaa, ja en oikeastaan edes halua. Jos aihe ei ole ajankohtainen heillä niin itse ainakin koen "vauvahypettämisen" vähän ärsyttävänä. 

Ehkäisy ollut pois niin että yhdet kuukautiset tuli ja tärppäsi, nyt jotain 5+ mennään. 

Vauva on toivottu, mutta olen aiemmin pohtinut paljon haluanko vauvaa ylipäätään, ja päädyttiin yrittämään, koska ajateltiin että enemmän katuu myöhemmin jos lapset jättää tekemättä, kuin jos niitä tulee.  Yhdessä ollaan oltu yli 5 vuotta, naimisissa ja vakituiset työpaikat sekä minulla että miehellä.

Yliopisto-opinnot ovat kesken. Olen ehdottomasti uratyyppi, ja eniten huomaan nyt miettiväni että miten saan vielä sekä työt ja opinnot hoidettua, tai miten palaan töihin/opiskelemaan äitiysloman jälkeen.

Myös rahan riittävyys ahdistaa, vaikka tulot ovat ihan ok. Lainaa kuitenkin on, ja olisi mukava myös nauttia äitiyslomasta, käydä vaikka reissussa ym, ettei tarvitsisi miettiä rahan riittämistä. 

Onko täällä muita "uraihmisiä", joille ei olekaan itsestäänselvyys että vauva on se "ykkösjuttu"? Ja toivon etten saa kivitystä osakseni, uskon kuitenkin että opin pitämään perhe-elämästä ja varmasti rakastan vauvaa sitten kun se syntyy. Minä vain tarvitsen muutakin sisältöä elämään. Ja ura on minulle mahdollisuus kehittää itseäni. 

Niille joilla ei ole vielä tärpännyt - älkää ahdistuko, antakaa asialle aikaa. Myöskään ovulaatiotestejä en suosittele heti alkuun. Jotenkin tuntuu että monet tekevät tästä samantien elämää suuremman "projektin", jossa kaikkea pitää hallita ja ahdistuvat, kun mies ei heti olekaan superinnoissaan. Vauvan saaminen on asia, jossa hallinnan mahdollisuuksia on vähän. Ja uskon että miehistäkin suurimalla osalla ajatus vanhemmuudesta kypsyy ajallaan, aluksi vain voi olla vaikea orientoitua, kun isoimmat muutokset vauvaa yrittäessä tapahtuvat aluksi naiselle.

Tätäkään en sano pahalla, toivon vain että uskaltaisitte naiset hengittää, luottaisitte itseenne ja kumppaniinne ja nauttisitte yllätyksen ja odotuksen tunteesta ahdistuksen sijaan :) 

Eri asia on tottakai, jos vauvaa on yritetty pitkään tuloksetta, tai on jotain sairautta mikä voi vaikuttaa raskauteen tai muuten hankala perhetilanne - silloin ymmärrän täysin että jännittää ja voi pelottaakin. Kaikki tuki täältä niille, jotka kamppailevat jonkin haasteen kanssa <3