Vauva vuodelle 2020-21

Pioni2019: Täällä ei oikeastaan ole muutoksia elintapoihin tarvinnut tehdä.

Jo joitakin vuosia sitten opettelin syömään säännöllisesti 5 kertaa päivässä (pudotin hurjan määrän painoa ja tämä ateriarytmi jäi), meillä ei syödä eineksiä vaan teen itse ruoan perheelle.

Käytössä mama vitamiinit edelleen edellisen raskauden jälkeen.

En ole tupakoinut 18 vuoteen ja alkoholinkäyttö ollut hyvin pientä muutenkin (vauvan syntymän jälkeen olen tainut ottaa 2 lasia viiniä).

Päivittäin säästä riippumatta ulkoillaan vaunutellen 5-10km lenkkejä ja siihen teen ehtimisen mukaan kotitreenejä pari kertaa viikkoon.

Puoliso tekee 10 tuntista työpäivää fyysisessä työssä, joten hänen liikkumisensa painottuu viikonlopun salitreeneihin ja vaunulenkkeihin. Hänellä käytössä nuuska, alkoholia harvakseltaan ja kohtuudella. Syö säännöllisesti ja vitamiinilisät hänelläkin.

Meillä aamut alkaa pikkumiehen toimesta pääsääntöisesti klo 5.30 (eli puoliso ei tarvitse edes herätyskelloa 😂), mutta nukkumaan itsekin mennään viimeistään klo 22 (vauva nukahtaa ennen klo 20).

Mitään en tässä kohtaa muuttaisi tai tekisi toisin 😊

Meillä kans perus terveelliset elämäntavat. Itse en juo tippaakaan alkoa, ei muutenkaan tee mieli pilata kroppaa sillä. Harrastan pari kertaa viikossa liikuntaa ja ruokavalio on suhteellisen monipuolinen. Vielä siinä on hiomista, mutta pääpiirteet on kunnossa. Lähinnä omaa hifistelyä :D

Pioni2019 meillä myös pyritään terveellisiin elintapoihin, mutta ne olleet aika hyvällä pohjalla jo valmiiksi joten ei ole tulleet mitenkään erityisesti mukaan vauvanyrityksen myötä. Ainoa varsinainen muutos et oon alkanut ottaa foolihappoa ja koitan miestä myös patistaa ottaa vitamiineja(pitää niitä vähän yliarvostettuina). Liikutaan molemmat aina kun mahdollista.

Täällä menossa jtn dpo 5, en ole varma milloin se ovulaatio nyt sitten oli, luulen että perjantaina tai lauantaina, mutta flo ennusti että olisi ollut vasta maanantaina. Tissit on kipeät ja turpeat, hätkähdin kun oli yksi kireämpi toppi päällä kun näytti peilistä että ne oikein tursuaa sieltä. Muuten on kummallisen seesteinen ja onnellinen olo, josta päättelen että mitään ei tässä yrityskierrossa tapahtunut.

Viikko vielä kidutusta, olen yrittänyt keksiä itselleni nyt paljon muuta tekemistä ettei tarkkailisi itseään kokoajan. Töissä hyvin unohtaa mut vapaapäivinä ja iltaisin varsinkin tulee paljon mietittyä.

Niinkuin muutkin todenneet niin tässä vaiheessa niitä normaaleja pms-tuntemuksia tarkkailee ihan hullun lailla. Viime viikolla olin pahoinvoiva ja oksensinkin, yhden negatiivisen testin tein enkä enempää koska ovulaation ei olisi pitänyt tässä kierrossa vielä olla edes ohi silloin. Nyt yk 2 siis menossa.

Näpyttelin tuonne flo:hon edellisiä menkkoja niin sen mukaan viimeisen 4kk aikana ovulaatio ollut kp 9-17 väliltä. Yli viikolla siis heittänyt ihan viime kuukausina, ohhoh.

Nemi, mikäs siellä on tilanne? Vähän malttamattomana uutisia odottelen 🤗

Täällä ollut oikeat niagaranputouspäivät, en ymmärrä mistä tämä itkuherkkyys kumpuaa ja kauanko voi kyynelehtiä ennenkuin kuivuu kokoon 🤭 Ihanat hormonihuurut 🙄🤪

Äitykkä-77 kirjoitti:

Nemi, mikäs siellä on tilanne? Vähän malttamattomana uutisia odottelen 🤗

Täällä ollut oikeat niagaranputouspäivät, en ymmärrä mistä tämä itkuherkkyys kumpuaa ja kauanko voi kyynelehtiä ennenkuin kuivuu kokoon 🤭 Ihanat hormonihuurut 🙄🤪

Sori myöhäinen vastaus, töitä ja kaikkea sen jälkeen niin pääsin huokaisemaan vasta. Eli kp28/28(?) ei kuukautisia kuulunut. Valkovuodon mukana tuli olematonta viirua ruskeaa ja aamuinen testi näytti joko haamujen esiäidin/mielikuvitus mutta odottelin et noh, kyl ne menkat taitaa vaan alkaa. Mutta ei kuulu, valkovuoto normia ollut. Huomenna teen uuden testin aamusta josko siinä olis selkeämpi haamunen ja jos ei ole niin sitten niitä kuukautisia odottelen/tees testin parin päivän päästä uudelleen. Hirveen malttamaton kun epätietoisuus. Rinnatkaan juuri kipeät, sellaisen "herkät" että liikkuessa tuntuu hassulta. Vatsa edelleen ihan seis vaikka jännittävät tilanteet sekä alkavat kuukautiset kyllä yleensä justiin päinvastoin tekee. Alavatsassa on siellä vasemmalla pistäviä tuntemuksia sekä paineen tunnetta alavatsalla. En tiedä, kierto voi olla sekaisin tai mitä vain. Pidän ajantasalla kyllä teitä ☺️

Olen siis se jolta löytyi väliseinä kohdusta pari vk sitten. Luulin jo päässeeni sinuiksi asian kanssa, mutta sitten alkoi menkat - eka epäonnistunut yrityskierto siis takana. Ja ihan vilpittömästi tunsin normaalista kk-kierrosta poikkeavia tuntemuksia kohdussa (vai pitäisikö sanoa kohduissa, heh), ihme nipistetelyjä ympäriinsä.

En tiedä onko tämä elämäni pahin PMS vai olinko vain sysännyt huoleni tuosta rakennepoikkeamasta syrjään mielessäni, mutta olen ollut todella allapäin ja itkenyt (joka on yltynyt välillä rumaksi vollottamiseksi) eilen (myös töissä!!) ja heti tänään aamusta. Yleensä minulle ei tule mielialanvaihteluita kuukautiskierron takia, mieskin ihmetteli että mikä minulla on. Hemmetin kivuliaat menkatkin vielä, 800mg burana ei tunnu tepsivän millään niin kuin yleensä.

Epätieto painaa siis mieltä, en tiedä pitäisikö stopata yrittäminen siihen asti että pääsen parin kk päästä 3D-ultraan. Jotenkin ihan romuna koko asiasta tällä hetkellä. Noh, katsotaan kun tämä PMS-menee ohi josko mieli tasaantuisi...

En ikinä ajatellut että lapsen yrittäminen on näin raastavaa henkisesti, ja me ollaan vasta aivan alkutaipaleella!

Jatkona vielä edelliseen viestiini, en miellä itseäni mitenkään erityisen herkäksi ja järjellä ymmärrän että eihän tämä rakennepoikkeama mikään maailmanloppu tai lapsettomuustuomio ole.

Lapsen yrittäminen on vain jotenkin niin herkkä asia ja se osuu jonnekin syvälle, että tunteet sumentaa järjen tässä asiassa. Ehkä tämä on vain alun tunnekuohua joka taantuu ajan kanssa.

Ihanaa kun on tällainen paikka mihin voi purkaa tuntojaan, sillä ei näitä viitsi oikein kavereille (eikö kaikkea miehellekään) kertoa!

Täällä uusi yrittäjä uskaltautuu liittyä joukkoon! Olen 31v ja mies 33v, haaveissa esikoinen.

Ollaan oltu yhdessä yli 6v, lapsihaaveita miehellä ollut jo seurustelun alusta lähtien, mutta itse olen syttynyt 'oma-lapsi' ajatukselle vasta täytettyäni 30v. Heti suhteen alussa tein kyllä selväksi, että en halua lapsia vielä muutamaan vuoteen ja puhuin 30v rajapyykistä. Halusin vielä elää "nuoruutta" ja en potenut minkäänlaista vauvakuumetta. En ole koskaan ollut mikään kovin lapsirakas ihminen. Nyt kuitenkin tunne, että olen valmis äitiyteen ja lapsi saa tulla. Lähipiirissä on saatu lähiaikoina lapsia ja olen kypsytellyt ajatusta pikkuhiljaa. Sitä en osaa vielä sanoa, haluanko lapsia enemmänkin. Aloitetaan ensimmäisestä :)

Tarkoitus jouluna/joulun jälkeen aloittaa yrittäminen kunnolla. Raskausvitamiinit aloitin pari viikkoa sitten.

Ehkäisyrenkaan lopetin viime kuussa ja luomumenkkoja nyt odoteltu kovasti. kp 36 taitaa nyt olla. Tottunut, että menkat alkaa nakutetusti aina 4 viikon välein. Tuntuu hassulta edes ajatella näitä, kun hormonaalinen ehkäisy ollut käytössä varmaan sen 14 vuotta. Pillereillä aloitin ja renkaaseen vaihdoin varmaan 5 vuotta sitten.

Ovulaatiosta ei siis mitään käryä missä vaiheessa se voisi olla. Pari viikkoa sitten muistelen miettineeni, että onkohan tämä nyt sitä "ovulaatiolimaa" mistä kaikki puhuu. Nyt kun on näitä palstoja lukenut niin harmittaa, että en lopettanut tuota ehkäisyä aiemmin. Pelottaa, että nyt näitä luomumenkkoja saa odottaa pitkään eikä yritystä pääse kunnolla aloittamaan vielä pitkään aikaan :(

Elämäntavoissa olen yrittänyt nyt viimeaikoina petrata, mutta hieman ylipainoa on vuosien varrella kertynyt ja olen perusluonteeltani laiska ihminen. Olen myös kova stressaamaan mitä ihmeellisimmistä asioista ja nukkuminen on vaihtelevaa. Olen herkkäuninen ja nukun usein aika huonosti. Vuorotyö myös vaikuttaa kaikkiin näihin edellä mainittuihin asioihin. Kunjos tämä yrittäminen oikein kunnolla alkaisi niin saa nähdä kuinka iso stressipallo minusta sitten tulee :D Nyt jo tuntuu että stressaan tästä kiertoasiasta aivan liikaa, vaikka mies yrittää rauhoitella että siihen menee varmasti oma hetkensä ja kyllä ne sieltä jossain vaiheessa tulee.

Joten toivonkin kaikille vähästressistä yrittämistä ja nauttikaa toisistanne! <3

 

Tervetuloa talvikki! :) Ymmärrän fiiliksesi tuosta, että kun on lukenut näitä palstoja, niin herää pelko: mitä jos aloitti liian myöhään/lopetti ehkäisyn liian myöhään. Olen ollut täysin samassa tilanteessa! Meillä ei ole ollut suhteemme aikana eli 5:een vuoteen hornomaalista ehkäisyä, vain kondomi. Pohdin silti, että miksemme priorisoineet tätä asiaa kun olen kuitenkin AINA halunnut tulla äidiksi. Painin itse niiden ajatusten kanssa aika ajoin, mutta silti palaan sitten siihen, ettei "aika vain ollut oikea". Tällä tarkoitan sitä, että esim suhteemme alussa asuimme ulkomailla, olimme 25-vuotiaita, uusi suhde (vaikka tiesimme, että olemme toistemme aina, jo silloin <3), muutenkin jotenkin elämä tuntui olevan "kesken". Vaikka aina alusta saakka kuitenkin puhuimme, että kummatkin haluavat ennen pitkää lapsia. Eli hieman eri kuitenkin kun teillä :)

Itse kuitenkin kävin sellaista kasvun kamppailua ja kipuilin koko elämäni kanssa, että välillä heitin lapsihaaveet pois ja kovasti vakuutin, etten koskaan haluakaan lapsia, vaan haluan keskittyä itseeni, sillä niin paljon on jäänyt näkemättä ja kokematta. Välillä taas itkin kun kova lapsikuume nousi ja taas meni pois, noustakseen uudestaan ja taas kadotakseen. Kuitenkin se lapsihaave mikä itsellä ollut aina, nousi sieltä sitten lopullisesti esiin ja vahvistui tässä viimeisen vuoden aikana todella suureksi. Nykyään joka kuukausi itkettää: "en halua menettää enää yhtäkään munasolua!" :(

(tämän lauseen olen kyllä kiljunut jo joskus vuosia sitten :D)

Ymmärrän siis mistä puhut, että on halunnut kuitenkin vielä elää sitä omaa elämäänsä ja nuoruutta :)

Oletteko käyttäneet kuitenkin ehkäisyä nyt ehkäisyrenkaan pois jättämisen jälkeen? Mietin vain, että mitä jos oletkin jo raskaana :) 

Tuleeko muuten muilla sellaisia tunteita tuttujen kesken, että miksen MINÄ? Nyt on JO kolmas tuttu lähipiirissä raskaana jo monetta kertaa, mutta meillä ei kuulu mitään... Kuten myös kaikki ketkä menneet tässä viimeisten vuosien aikana naimisiin, lapsi on tullut HETI 9kk:n päästä. Tiedän toki, ettei se ole itseltä pois jos kaveri tai sukulainen tulee raskaaksi, mutta jotenkin vaan se on niin vaikeaa hyväksyä, ettei itse onnistu siinä ja muut ympärillä näyttää tulevan raskaaksi tuosta noin vain. Esimerkiksi meillä suvussa kaikilla muilla on ollut helppo lisääntyä ja lapsia kaikilla muilla onkin 3 tai useampi. Jotenkin se epätodellinen olo, että onko meillä se rooli, että olemmekin sitten loppujen lopuksi se pariskunta kaikkien muiden keskellä, ketkä ei lapsia tule saamaan :( olen niin äidillinen, etten kykene sellaiseen rooliin... Tiedän myös kuinka hyvä isä puolisoni olisi <3 

Tänään kp21/26 ja heräsin menkkamaiseen oloon. olin jo varma, että verta valahtaisi heti kun nousen, edelleen sellainen olo, että kohta sieltä jotain valuu... Myös rinnat ovat turvonneet, eli jotain hormonaalista tapahtunee. On kuitenkin todella aikaista, että kuukautiset alkaisivat jo nyt. No eipä sekään yllättäisi sillä tämän heinäkuisen ehkäisyn pois jättämisen jälkeen menkat on olleet mitä sattuu. Kroppa mennyt AIVAN sekaisin! Tuntuu, ettei se tajua YHTÄÄN mitä tapahtuu :D Aurinkoista viikonloppua kaikille ja hyviä tuulia! :)

Korjaan tähän (en saanut enää muokattua): 

"Kuten myös kaikki ketkä menneet tässä viimeisten vuosien aikana naimisiin, lapsi on tullut HETI 9kk:n päästä" -> Eli siis 9kk häiden jälkeen ovat kaikki tutut saaneet lapsen. Eli heti häiden jälkeen aloitettu yritys on johtanut raskauteen.

"No eipä sekään yllättäisi sillä tämän heinäkuisen ehkäisyn pois jättämisen jälkeen menkat on olleet mitä sattuu." -> Eli siis heinäkuisten häittemme jälkeen on ehkäisy jätetty pois ja lapsi on saanut tulla/yrittäminen aloitettu.

Ihan vain selvyyden vuoksi :D

Ah ihanaa kun en ole ainut joka näiden asioiden kanssa on kamppaillut :)

Raskaana en voi tällä hetkellä olla, tai ainakin mahdollisuus siihen on olematon. Molemmat vuorotyössä ja nyt sattunut muutenkin todella huonosti yhteen vapaapäivien suhteen. Joulunaikaa odotan innolla siitäkin syystä, kun ollaan molemmat vapailla. Ehtii levätä ja puuhastella ;)

Lähipiirissä kans raskaaksi tultu ihan peräkanaa, ensimmäinen lapsi ehtinyt juuri ja juuri täyttää vuoden kun jo seuraava on puskettu ulos.

Tervetuloa uusille! 👍🏻

Täällä nyt kp29 ja aamun testi masensi, ei niin mitään muutosta, tihrustaen olevinaan näin mutta sanoisin et nega se vaan on.. ja se eilinen taisi olla vain sit omaa haaveilua kanssa mut nään siis edelleen olevinaan jotain 🤔 Menkatkaan ei tosin vielä alkanut joten niitä odotellen tai sit jos ei kuulu odotan alkuviikkoon et uutta testiä teen (yritän ainakin odottaa) . Valkovuoto välillä oranssin/vaaleanpunertavaa joten olin varuillani taas koko työpäivänkin vessassa käydessä et joko. Alaselkääkin menkkamaiset vihloi. Voihan piinapäivät! 😅 Tulis joko menkat tai sit kunnon plussa ni ei ihmistä tarvihtis piinata. Mut niin kauan kunnes menkat tulee on toivoa.. Eikös 😂

Täällä vielä viikko ovulaatioon, odotetaan innolla. Nyt on tullut syötyä terveellisesti ja liikuttua paljon, stressistä ei ole tietoakaan ja kaikinpuolin hyvä mieli. Kunpa tällä kertaa tärppäisi!

Koitan nyt myös pysyä rauhallisena yrittämisen suhteen. En viitsi laittaa toiveita liian korkealle koska menkat ovat sitten suuri pettymys. Yritän siis ajatella asiaa vähemmän ja keksiä jokaiselle päivälle kivaa tekemistä, niin ei tule stressattua liikaa. Vaikeaahan tämä on, mutta sitten ei ehkä tule yhtä piinallista kuukautta. Toivotan myös muille paljon onnea yrittämisen kanssa! 🥰

Meillä takana kahet menkat ja oon koittanu joka kerta ovista saada tikkuun... Ei oo napannu. Onks muilla kestäny ovulaation tulo hormonaalisen ehkäsyn jälkeen?

Oon jo ihan varma ettei mulla ovulaatiota tulekkaa ja joudun johoki lääkäriin itteni tästä kampeemaan...

Oon jo miettiny meenkö ens kierron jälkeen gynelle puhumaan että ei tule ovista, ja kovasti vauvaa odoteltaa ja yritettäs. Varmaa oon turhan hätänen mutta mutta..😅😁

Moikka kaikille! Minäkin liityn varovasti tänne muiden joukkoon, jaiks! Ollaan miehen kanssa kolmekymppisiä ja yhteiselo alkoi jo teini-ikäisenä. On talolainat, ammatit, vakkarityöt jne eli elämä tasaista ja vakaata. Mulla on sekä pco että endo ja gyne on jo nuorena sanonut, että jos haluan lapsia, niin kannattaa yrittää mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Silloin en kuitenkaan tuntenut olevani valmis äidiksi ja asia jäi. Myöhemmin olen kasvanut ajattelemaan, että en varmaan saa enää lapsia ja rakentanut elämäni sellaisiin asetelmiin, että kaksin mennään miehen kanssa. Olen sanonut, että tietty en voi tietää, tuleeko mulle sellainen täysin järjellä selittämätön, mieletön syvältä kumpuava vauvakuumeTUNNE, mutta niin kauan kun ei tule, niin yritän järjestää kahdenkeskisen elämämme kestävästi onnelliseksi. Miehelle tämä on ollut täysin ok, hän on ymmärtänyt, että pelko lapsettomuudesta on niin iso, että leikkiin ei kannata ryhtyä ellei ihan todella tule sellaista tunnetta, että nyt on "pakko".

Ja niinhän se tunne tuli, apua! Yhtäkkiä, aikalailla varoittamatta, niin vahvana, että peli on ihan selvä. Ollaan molemmat ihan mielettömän innoissamme ja onnellisia. Mulla on aivan sellainen absurdi "tottakai me tullaan saamaan lapsia, sehän on mun elämän tarkoitus"- fiilis tällä hetkellä, yhtäkkiä kaikki tuntuu täysin selkeältä ja luonnolliselta. Toki takaraivossa jyskyttää iso huoli, mutta jotenkin ajattelen ihan jotkut vaaleanpunaiset lasit silmillä, että kyllä kaikki järjestyy.

Meillä on hienosti taloprojekti kesken ja talo oli tarkoitus rakentaa vain kahdelle aikuiselle niin, että tarvittaessa yläkertavaraus on mahdollista ottaa käyttöön kun vähän tekee muutoksia, mutta että meille se ei varmaan tule ajankohtaiseksi joten ei mietitä ratkaisuita kovin tarkkaan. No, tässä juuri viime hetkillä ehdittiin tilaamaan mm. kattoristikot niin, että yläkerran saa heti suorilta ilman isompia toimenpiteitä rakennettua :D toki siis ekat vuodet elellään vaan alakerrassa, mutta nyt on katsottu kaikki asiat valmiiksi niin, että yläkerta tullaankin rakentamaan lähivuosina.

Yrityksen aloitusta meidän täytyy vähän vielä odotella, että saadaan talo vähän parempaan vaiheeseen. Laskeskeltiin, että helmikuussa olisi jo varsin turvallista aloittaa.

En käytä hormonaalista ehkäisyä ja kierto on ihan tosi epäsäännöllinen, välillä kaksikin kuukautta. Olen ehkä aiemmin ollut huomaavinani, että vähähiilihydraattinen ruokavalio (ei mikään keto, lähinnä siis sokereita välttävä) edesauttaa kierron lyhentymistä (liittyy käsittääkseni insuliiniresistenssijuttuihin?), joten nyt ekana laitan ruokavalion kuntoon ja aloitin myös foolihapon. Sitten tarkoitus olisi tikutella ovulaatiota, jotta näen, tapahtuuko sitä alkuunkaan. Tiedän, että usein tikuttelua ei suositella ainakaan alussa, mutta kyllä mun on pakko saada tietää, että ovuloinko ollenkaan. Parin "valmistelukuukauden" jälkeen on toivottavasti luottavainen mieli lähteä yrittämään lasta :)

Jos jollain muulla on tällaisia hormonihäikkäjuttuja yms, niin olisi ihan tosi kiva kuulla kokemuksia raskauden yrityksestä, kuinka nopeasti on hakeuduttu hoitoon jne!

Tervetuloa mukaan Halti! :) Ihanasti kirjoitit tuosta "se on mun elämäntarkoitus" ja "vaaleanpunaiset lasit silmillä" :D pystyin samaistumaan ajatuksiisi! <3

Itsellä ei ole ainakaan todettu hormoneihin liittyviä häiriötekijöitä, eikä koskaan tähän ole varsinaisesti mitään viittaavaa ollutkaan (muutama epämääräinen vuoto vain mihin ei syytä selvinnyt). Joten en siihen valitettavasti osaa kertoa kokemuksia :/

Itse aloitin ovulaation tikuttamisen vasta muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, vaikka ajattelin etten halua ottaa lisäpaineita siitä mikäli ovulaatioita ei tapahtuisikaan. Kuitenkin mietin myös, että on hyvä tietää tapahtuuko sitä edes ollenkaan. Alkuun mentiin rennosti mutta koska tähän yk5(?) mennessä ei mitään ole tapahtunut, otettiin tikut käyttöön. Aviopuolisokin rohkaisi, että tikuttelu antaa sitten varmemman tiedon siitä tapahtuuko ovulaatio ja oli ihana, että hän oli myös sitä mieltä, että kokeillaan niitä :) ovulaatio bongattiin about kp 11/12 kohdalla. Se oli kyllä hienoa saada varmuus asiasta! Joten ymmärrän hyvin, että tahdot heti tietää missä mennään :) lycka till tikutteluun!

Olen nyt päivittäin käynyt täällä kirjoittelemassa kun tuntuu, että on pakko päästä jonnekin purkamaan fiiliksiä. Puoliso on ollut kovin kiireinen ja ylityöllistetty eikä kukaan muu tiedä, että meillä olisi edes lapsitoive saati "yrittäminen" käynnissä. Eipä minulla oikeastaan edes ole sellaisia ystäviä kelle asiasta kertoa... Sekin on ehkä tässä nyt hieman harmittanut kun tuntuu, että tätä nykyä on aika yksin kaiken kanssa kun jostain syystä ei vain elämässä ole syntynyt kovin syviä ystävyyssuhteita eikä sellaisia kavereita ketkä olisivat sitten ainiaaksi jääneet. Toki ystäviä on ja kavereita, mutta vain muutama on läheinen ja siltikin ne suhteet ovat jotenkin monimutkaisia. On ollut vaikea löytää "kaltaistansa seuraa" tai sitten sellaiset suhteet ovat kestäneet vain hetken. Oman puolison voisi sanoa olevan paras ystäväni ja kun aikoinaan päätimme alkaa sitten lopulta seurustelemaan, eli "antauduimme VIHDOIN rakkaudelle", totesin, että onpa harmi kun "menetän" parhaan ystäväni :D tosin ne ovat nyt samassa paketissa. Tämä tietysti toisinaan hankaloittaa tilannetta kun ei ole "sitä toista" kelle kertoa vaan sama henkilö jakaa kaksi roolia. 

Nyt menossa kp22/26 ja dpo luultavasti 11. Aamulla teki mieli testata mutta päätin kuitenkin jättää vielä testaamatta. En tosissaankaan usko, että tässä kierrossa olisi tärpännyt. On vaan jotenkin niin kovin "tavallinen" olo. Huomasin tässä tyypilliset kuukautisten alkuoireetkin eli "nesting" on taas alkanut. Muutama päivä ennen menkkoja alan aina siivoamaan ja pitämään huolta kodista (mitä muuten en juurikaan tee). Meidän kodissa mies on se kodin hengetär en minä :D meillä on muutenkin perinteiset sukupuoliroolit juuri päin vastoin. Aiemmin olleet muut menkkamaiset oireet (alavatsa nipistely/kiristelyt, mielialan vaihtelut) on jonnekin kadonnut, eikä rinnatkaan ole esim enää niin turvonneet. Tuntuu, että se vaihtuu kyllä päivittäin! Ota nyt siitä sitten selvää... Mutta luulenpa kuitenkin, että joulukuun alku lähtee käyntiin yk6:n(?) alkaessa. Vaikka kovasti toivon, että nyt vihdoin tärppäisi ja saisin viettää joulun kasvatellen lahjoista parhainta <3 mitään muuta kun en pyydä. Uskaltaisikohan jo huomenna testata..?

Wannabe mami testailemaan vaan. Itse oon seuraillut tätä ketjua jo kuukauden päivät ja myös tuota edellistä 2019/2020 ketjua.

Saatiin plussa testiin viikko sitten juurikin yk5 ja ilman mitään oireita. Olin ihan varma että testi olisi negatiivinen. Oireina oli vain rintojen arkuus ja pienet menkkamaiset jomotukset, joita yleensäkkin juuri ennen kuukautisia esiintyy. Ei siis mitään normi kierrosta poikkeavaa. Olin melkeinpä järkyttynyt kun testi näyttikin positiivista vaikka samaan aikaan onnellisempi kuin koskaan.

Nyt 5+0 laskujeni mukaan menossa ja jännittää vain, että pysyykö tämä pieni mukana.

Onnea plussasta haaveilija ja tsemppiä jokaiselle sekä paljon plussatuulia❤️

Täällä kp30 ja menkkamaiset oireet lieventyneet, aamulla hampaiden pesu oli tuskallista ja parina aiempaa iltana ihmettelin jo arkuutta sekä ikenet vuotavat verta herkästi ja kipeäksi jää?? En ole koskaan kärsinyt ientulehduksista ja suuhygienia hyvä. Ummetus edelleen vaivaa, lievää etomista. Huomenna teen uudelleen aamulla r-testin kun ei kuukautisia näy ja kuulu. Alavatsalla tuntemuksia lähinnä välillä vasemmalla pistävänä. Kuitenkin odotan et kohta ne menkat tulee ja kaikki nää "oireet" vaan pyykkisiä kun vauvakuume käy kovana.

Ja hei ihanaa joulukuuta kaikille, koitetaan ottaa stressittömästi (olisikin niin helppoa 😂) ❄️☃️

Paljon onnea plussasta! 😍 Toivottavasti pysyy matkassa 😊