Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, koska olen kipeä
23.02.2019 |
Jouduin yllättäen isohkoon leikkaukseen, ja sairaalasta kotiuduin muutamassa päivässä.
Tilanne on kaikille kaikin puolin hankala ja hermoja kiristävä, minulla on 4kk lapsi ja pitkiä työpäiviä tekevä mies sekä useita kotieläimiä.
Mies suuttui aivan silmittömästi leikkauksesta, ja nyt kotona vähättelee kipujani, kehottaa liikkumaan ja jatkuvasti minun on noustava jotain tekemään.
Tähän asti olen hoitanut lapsen ja kodin käytännössä yksin, ja mies on nyt aivan hukassa koska ei tiedä oikeastaan mistään mitään.
Kipulääkkeitä en saisi ottaa, jotta voisin hoitaa yösyötöt rinnalla.
Millä saan tuon ihmisen ymmärtämään, että en ole tässä tilanteessa mielelläni, ja syyttely ja ilkeily ei auta.
Kommentit (176)
Onko tämä älykääpiö, jota mieheksi ilkeät kutsua, kuinkakin päästään sairas yksilö??? Ei ketään turhaan leikata ja toipumisaika niissä kaikissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies sulkeutuu useaksi vuorokaudeksi sairastamaan huoneeseen. Ei tee mitään. Kun minä sairastun, mies osoittaa mieltään, ihan kuin näyttelisin vain kipeää. Joudun silti tekemään lapselle ruokaa ja itselleni tietenkin. Etsimään lapselle vaatteet kun mies onneksi vie lasta ulos ja siivoaa. Mutta marttyyrina. On vihainen mulle kun olen heikko.
Olen aika empaattinen, mutta empatiaa ei minulle tipu. Olen jonkun kerran maininnut asiasta miten epäreilua. Olen myös alkanut miettiä eroa ja pois muuttamista. Ja olen vihjaillutkin pikkuhiljaa siitä perheelle, ettei tulisi yllätyksenä.
Mies on yllättäen parantanut tapojaan. On ilmeisesti oivaltanut jotain ja yrittänyt.
Luin sivut 1-2-4 ja 10-11. Minua kuvottaa tämä palsta.
Ap, te tarvitsette molemmat ulkopuolista apua sinne kotiin.
Mies varmasti on periaatteessa hyvä, mutta hänen maailmassaan hänen mittapuunsa lienee se, että hän tuo perheelle elatuksen. Hän on ehkäpä saanut monien mielestä ’vanhentuneen’ miehen mallin kotoansa. Hän on silti (ja ehkäpä myös siksi?) kelpo mies ja isä? Mutta hän ehkä kokee riittämättömyyttä, kun hänen pitäisi vielä kyetä ottamaan aika iso rooli myös kotona ainakin tällä hetkellä.
Minä luulen, että hän tietää sinun ansaitsevan ’sairasloman’ mutta moni mies ei kykene tekemään ’määräänsä enempää’ samalla lailla kuin nainen.
Ensisijaisen tärkeää on nyt se, että saatte jostain (sukulaisilta/ystävältä/kunnalta/maksettuna) ulkopuolista apua. Että te molemmat jaksatte ja pääsette sinun toipilasajasta yli siten että samalla saatte pidettyä perheen kasassa ja lapselle hyvän seuraavat kuukaudet.
Miten pitkä sairasloma sinulla on? Miettikää miehen kanssa (tai sitten mietit itseksesi) mistä sitä arjen apua voisitte saada.
Mies on kokonaisuudessa varmaan ihan kelpo mies ja tulee olemaan perheellenne hyvä isä. Älkää antako tämän vaikeuden tappaa perhettänne. Ja muista että jos nyt tuntuu vaikealta löytää apukösiö tilanteeseenne niin yhna olisit todella yksin, koko ajan.
Pikaista paranemista sinulle! Minäkin kyllä neuvoisin korvikeruokaan että saat ottaa ne särkylääkkeesi, mutta tiedän useita äitejä, joille tuo imetys on niin tärkeä, että eivät itseään (särky)lääkitsisi. Mutta Senni ole miehesi päätös, vaan ainoastaan sinun. Ja ei, et ole yhtään ’huonompi’ äiti, jos valitset ne särkylääkkeet ja pulloruokinnan!
Ja siis huomaathan ap, minä en tunne miestäsi - jos hän ei ole kelpo mies niin sitten - yksinkin kyllä pärjäät ❤️
Empatian puute ja suuttuminen siitä, että olen heikko, on tuttua minunkin miehestäni.
Ymmärrän imetyksen, imetin itsekin ja en syönyt sen estävää lääkitystä kuin viime tingassa. Rinnat olivat muuten kipeät, tulehuivat tukoksesta vuorokaudessa ja yipäätään joutui tuskaisen väsyneenä vääntäytymään sängystä lämmittääkseen maitoa, sen sijaan että olisi vain vetänyt lapsen sivuvaunusta viereen ja imettänyt. Valitsin imetyksen. Hoitoviettini oli vahva, imetys toi itselle lohtua (endorfiinit ja oksitosiini erittyvät) ja se oli pulloa helpompaa, kun ei se toinen hakenut ditä pulloa.
Apua tarvitset. Tiedoksi, että jos olet äitiyslomalla saikulla, on puoliso oikeutettu sairaslomasi aikana hoitamaan vauvaa. Kysy lisää Kelasta. Meille lääkärini neuvoi tämän, mutta miehelläni oli niin tärkeitä töitä, ettei hän joutanut. Minä siis konttasin kotona välilevykipuni kanssa 2 lapsen kera ja käytin lastenrattaita rollaattorina. Takana oli myös varsin vaativa raskaus, jonka aikana ongelma tuli, ja kipulääkkeitä ei voinut raskaanakaan syödä tarpeeksi.
Meillä tätä hylätyksi jäämistä silloin, kun on pulassa, puidaan pariterapiassa jälkikäteen. Se ei ollut ensimmäinen kerta, mutta saa olla viimeinen. Joko luottamus toisen tukeen on tai sitten ei ole suhdetta. Puolison suvussa on ollut tapana vältellä kaikki ongelmat, painaa ne villasella ja todeta sairaalaan joutuneista isovanhemmistakin, että kyllä ne siellä hoitaa, mitä minä sinne katsomaan menen. En tajunnut tätä ennen pariutumista, me kun asuimme kaukana suvusta. Olisi pitänyt, koska hän puhuu kuolleesta isästään tyyliin "tyhmä se oli kun kuoli". Huh.
Ja kyllä, palkkasin omin rahoin apua, että pääsin edes fysioterapiaan ilman lapsiakin. Eläköön MLL:n lastenhoitopalvelu.
Hei, miehesi oikeus jäädä hoitamaan lasta saikkusi ajaksi on yksi hyvä tieto, mutta toisena ohjeena soita neuvolaan js pyydä perhetyön apua, kerro että tarvitsisit tilapäistä apua nyt saikkusi aikana. Se oli ainakin omassa kunnassani ennaltaehkäisevää perhetyötä, josta me käteni vammauduttua pahasti vauva-aikana saimme apua. Lähinnä lastenhoitoapua fysioterapian ja nukkumiseni ajaksi, koliikkilapsi näet valvotti yöt, mutta myös pieniin kodinhoitoaskareisiim oli apua tarjolla. Tosin kaikissa kunnissa ei ole tätä, on vain jotain neuvontaa ja ohjausta, joka ei kyllä kipeää lämmitä enempää...
Perhetyötä sai välillä nopeasti, samalle viikolle, ja päätöksen oikeudesta siihen samoin samalla viikolla. Myöhemmin talvella sanottiin, että sillä hetkellä 3 kk jo kalenterit täynnä. Se maksoi alle 5 e tunti eli kun oli 3 h, lasku oli luokkaa 12 e.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, miehesi oikeus jäädä hoitamaan lasta saikkusi ajaksi on yksi hyvä tieto, mutta toisena ohjeena soita neuvolaan js pyydä perhetyön apua, kerro että tarvitsisit tilapäistä apua nyt saikkusi aikana. Se oli ainakin omassa kunnassani ennaltaehkäisevää perhetyötä, josta me käteni vammauduttua pahasti vauva-aikana saimme apua. Lähinnä lastenhoitoapua fysioterapian ja nukkumiseni ajaksi, koliikkilapsi näet valvotti yöt, mutta myös pieniin kodinhoitoaskareisiim oli apua tarjolla. Tosin kaikissa kunnissa ei ole tätä, on vain jotain neuvontaa ja ohjausta, joka ei kyllä kipeää lämmitä enempää...
Perhetyötä sai välillä nopeasti, samalle viikolle, ja päätöksen oikeudesta siihen samoin samalla viikolla. Myöhemmin talvella sanottiin, että sillä hetkellä 3 kk jo kalenterit täynnä. Se maksoi alle 5 e tunti eli kun oli 3 h, lasku oli luokkaa 12 e.
Jatkan vielä, että rouva, joka sieltä perhetyöstä tuli, oli ihana ja arvostava. Hän oli itsekin kokenut kipeän vammautumisen ja selvinnyt siitä, oli kannustava ja kannusti myös ihan vain nukkumaan, kun hän tulee. Lapsi tykkäsi hänestä kovasti, kun hän oli aidosti läsnä ja leikki. Ei mitään syynäystä tms, ennemmin lempeästi kehotti, että älä niin piittaa sotkusta, hoida itseäsi nyt, kyllä ne sotkut siinä selviää. Saattoi samalla tiskata kattilan pois altaasta. Minulle, jonka äitiydeltä vaadittiin silloin anopin, miehen yms taholta täydellistä suoritusta, tai tuntui siltä, oli tämä ammattilaisrouva ihan aarre.
Kysyit, miten saada mies ymmärtämään, että et ole kiusallasi sairas. Siinäpä se. Keskustelu ja sen kysyminen, miten hän kokisi tuen puutteen sairastuessaan, voi auttaa.
Meillä auttoi, kun ulkopuolinen apuni jutusteli että eihän sitä nyt herranen aika voi leikkauksen jälkeen nostella lasta, ettei nyt haava repeä, vakava paikka tuollainen leikkaus... Toki mies piti häntä hössöttävänä, mutta vähensi kuittejaan "luulet vain olevasi kipeä" -tyyliin.
Toinen suodittelemani juttu tosiaan on, että tuot esiin sen, että hän jää kotiin saikkusi ajaksi. Herättää miettimään, että se on todella saikku. Jos et saanut saikkulappua mukaan äitiysloman takia, soita sairaalaan ja kysy.
Eläinten hoitoon, jos on esim. hevosia tai koiria, kysy esim. 4H:n kautta apua. Ainakin ns. dogsittereitä saa monen 4H:n kautta, ja meidän maalaiskunnassa aktiivinen ohjaaja tietää kyllä myös hevostytöt, jotka ovat töitä tottuneet paiskimaan, ja auttoi myös palkka- ja vakuutuskuvioissa. Toki maksaa, mutta terveytesi on kalleinta ja sen arvoista.
Tiedän että meidän eläinsuojeluvalvonta antaa masentuneille, vammautuneille tms. lemmikin omistajille joskus eläinsuojeluyhdistyksen numeron, niille ensin numeron antamisen luvasta soitettuaan. Omistaja voi sitten soittaa apua esim. koirien lenkitykseen. Ne vapaaehtoiset eläinaktiivit ovat käyneet jeesimässä ja ainakin yhden pitkän ystävyyden tiedän näin syntyneen opiskelijatytön ja vanhuksen välille. Ehkä sieltä löytyisi apukäsiä kysymällä muutenkin, monet eläinihmiset auttavat toisiaan, kun tietävät, mitä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ikävältä, mutta täytyy myöntää, että meillä samanlaista ongelmaa. Olen hoitanut kaiken yksin vuoden ikäisen kanssa monta kuukautta, koska miehellä oli pitkä masennuskausi. Tervehdyttyään tässä taannoin minulla oli vatsa hirveän kipeä koko päivän. Kärvistelin työpäivän verran, mutta miehen tultua kotiin pyysin, josko hän katsoisi lasta sen illan, että voisin vihdoin levätä kun vatsaan sattuu, enkä voi syödäkään. Arvatkaa olinko yllättynyt, kun hän 30min leikittyää lapsen kanssa oli sitä mieltä, että liioittelen ja olen keksinyt koko mahakivun! Suututti aika paljon. Seuraavana päivänä olin onneksi terve.
Ymmärrän sinua. Joskus olisi kiva, että puolisokin olisi epäitsekäs. Toivoisin, että hän joskus sanoisi "jää sinä lepäämään, minä menen", mutta paras mihin on tyytyminen on "no mä VOIN mennä..." Ja sekin on harvinaista.
Kärsin välillä sydänoireista. Väsyneenä ja esim. juotuani kahvia. Mieheni alkaa piikitellä oireista ja tiuskia. Väittää minun kerjäävän sääliä vaikka sykkeen vaihtelun voi ihan todeta konkreettisesti. Ei auta, kuin yrittää huilata v..tuilun säestyksellä ja tehdä hommat itse voidessaan paremmin. Toivon hänelle samoja kipuja, jos karma on olemassa hän niitä saa ja sitten ehkä ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ju***Alauta. AP tulee tänne purkamaan pahaa oloaan, niin täällä aletaan porukalla haukkumaan ja kiusaamaan. Onko teidän mielestänne aivan asiallista?
Seuraatko palstaa? Tätä miesvihapaskaa tulee joka päivä.
Onko se asiallista?
Aina haukutaan miestä. Tarina vain vaihtuu.
Seuraatko sinä palstaa ollenkaan? Kyllähän täällä haukutaan myös naisia. Se ei varmasti ole sinulle mikään ongelma. Kysymys ei ole tässä sukupuolesta vaan käytöksestä. Se olisi yhtälailla väärin, vaikka ap olisi mies ja hänen puolisonsa nainen. ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ju***Alauta. AP tulee tänne purkamaan pahaa oloaan, niin täällä aletaan porukalla haukkumaan ja kiusaamaan. Onko teidän mielestänne aivan asiallista?
Seuraatko palstaa? Tätä miesvihapaskaa tulee joka päivä.
Onko se asiallista?
Aina haukutaan miestä. Tarina vain vaihtuu.Seuraatko sinä palstaa ollenkaan? Kyllähän täällä haukutaan myös naisia. Se ei varmasti ole sinulle mikään ongelma. Kysymys ei ole tässä sukupuolesta vaan käytöksestä. Se olisi yhtälailla väärin, vaikka ap olisi mies ja hänen puolisonsa nainen. ohis
Joo useat ovat täällä naisia, mutta miehiäkin enevemissä määrin. Itse naisena voin sanoa tietäväni aloitusta vastaavan käyttäytyjän sukulaisnaisessa. Ukko tekee hommia toinen jalka haudassa ja levätä ei saa kotonakaan. Ihan sairaus siis hänellä ja pitäisi silti lykkiä lumet vaikka olisi kuinka kipeänä. Naisella ei ole siis mikään syy, ettei voisi lumia luoda ja mies vaikka tehdä jotain kevyempää sillä välin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa te katselette näitä täyshoidossa olevia miesvauvoja? Jos olette tilapäisesti työkyvyttömiä (sairaus/vamma), niin se terveempi ottaa kopin (tilapäisesti) tai sitten palkkaatte kotiapua. Mutta että toinen on aina naama norsun v*tulla kun vähän pitäisi osallistua, niin siinä mulla menis kuppi nurin.
Miten ihmeessä voi etukäteen tietää, että mies on tällainen tollo. Olen aloittelemassa juuri parisuhdetta. Pitäisköhän tässä vaiheessa tekeytyä sairaaksi ja katsoa, miten mies hanskaa tilanteen?
No vähintäänkin! Tottakai pitää katsoa etukäteen millanen toinen on.
Se voi toimia. Mä mursun suhteen alkuvaiheessa jalkani ja se suhde ei enää hirveän pitkään kestänyt miehen asenteen vuoksi. Mies pisti radiohiljaisuuden päälle ja yliopistollakin selvästi koetti vältellä mua. Kun parannuin mies oli taas tosi ihana mua kohtaan ja halus olla lähellä ja tehdä juttuja yhdessä. Totesin, että jos miehen asenne on se, että hän haluaa mut vain, kun menee hyvin niin enpä mä tällä suhteella mitään tee. Ihminen kun voi saada vaikka syövän ja siinä kohtaa on kiva, jos kumppani ei jo oletusarvoisesti hylkää.
Mun mies hoivasi tapailuaikina krapulaani ja haki limua yms. Nyt yhteen muutettuamme, kun olen ollut oikeasti kipeä ei sääliä heru. Lähinnä hän tuntuu olevn pinna kireällä jos tarvitsen apua ja hoivaa. En kyllä tee lapsia kanssaan, niin outoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee oma elämä mieleen apn ja monen muun tarinoista :(
Muutama vuosi sitten molemmat jalat murtuneina olin 8vko kotona jumissa kiukuttelevan ja kiusaavan miehen kanssa. Kertaakaan ei ko.aikana jaksanut lähteä auttamaan minua ulos :(
Hui, tosiaan ihan oma suhteeni tulee tästä mieleen.