Lue keskustelun säännöt.
Mies on vihainen, koska olen kipeä
23.02.2019 |
Jouduin yllättäen isohkoon leikkaukseen, ja sairaalasta kotiuduin muutamassa päivässä.
Tilanne on kaikille kaikin puolin hankala ja hermoja kiristävä, minulla on 4kk lapsi ja pitkiä työpäiviä tekevä mies sekä useita kotieläimiä.
Mies suuttui aivan silmittömästi leikkauksesta, ja nyt kotona vähättelee kipujani, kehottaa liikkumaan ja jatkuvasti minun on noustava jotain tekemään.
Tähän asti olen hoitanut lapsen ja kodin käytännössä yksin, ja mies on nyt aivan hukassa koska ei tiedä oikeastaan mistään mitään.
Kipulääkkeitä en saisi ottaa, jotta voisin hoitaa yösyötöt rinnalla.
Millä saan tuon ihmisen ymmärtämään, että en ole tässä tilanteessa mielelläni, ja syyttely ja ilkeily ei auta.
Kommentit (176)
Turha on tuon yhden miehen länkyttää, että kyse on miesvihasta tai yksittäistapauksesta. Oma isä oli ja on edelleen samanlainen. Äiti oli kahdessa isossa vatsan alueen leikkauksessa eikä hän saanut levätä edes sairaalasta kotiutuessaan. Muistan, miten pelkäsin isän kiukkua, kun hän joutui huolehtimaan lapsistaan. Osalla kavereistani miehet ovat samanlaisia, mutta oma mies on toista maata. Meillä jokainen saa sairastaa ja tooipua rauhassa ilman ylimääräistä stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa te katselette näitä täyshoidossa olevia miesvauvoja? Jos olette tilapäisesti työkyvyttömiä (sairaus/vamma), niin se terveempi ottaa kopin (tilapäisesti) tai sitten palkkaatte kotiapua. Mutta että toinen on aina naama norsun v*tulla kun vähän pitäisi osallistua, niin siinä mulla menis kuppi nurin.
Kumpikohan näistä on täyshoidossa,mieshän on kokopäivätyössä ja nainen hengailee kotona.
Jos kotona vauvan kanssa hengailu on täysihoidossa olemista, niin mikä ihmeen ongelma miehellä on ottaa tuo täysihoidossa oleminen kontolleen nyt, kun vaimo on sairaana? Miksei mies kykene olemaan EDES täyshoidossa, onko hän jotenkin pahasti vammainen? Vielä kipeämpi kuin isosta leikkauksesta toipuva vaimonsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaaloissakaan maata leikkauksien jälkeen. Miehesi on täysin oikeassa.
Alatumputtajat taas alatumputtamassa miesvihakiimassaan. Ette selvästikään ole koskaan olleet leikkauksessa, suuresta sellaisesta puhumattakaan?
Leikkauksen jälkeen liikkeelle lähteminen (mm. veritulppien estämiseksi) on pikkuisen eri asia kuin täyspäiväisesti pyörittää taloutta. Ja joo, onhan tuota ruhoni halkaistu sektion yhteydessä monesta kerroksesta. Sängystä kyllä kehoitettiin lähtemään, mutta esim. mitään vauvaa raskaampaa (muutama kilo) ei saanut kuukauteen nostaa.
Itselläni oli sektiohaavaa suurempi ( lääkärin sanoin ) haava mahassa, eikä se oikeuttanut minua makaamaan kuukausitolkulla.
Menit siis heti sairaalasta kotiuduttuasi töihin? Miksi ihmeessä lääkärit kirjoittavat sairauslomaa, jos kerran ihmiset ovat täysin työkykyisiä näiden operaatioiden jälkeen? Ihan hävytöntä verovarojen tuhlausta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaaloissakaan maata leikkauksien jälkeen. Miehesi on täysin oikeassa.
Alatumputtajat taas alatumputtamassa miesvihakiimassaan. Ette selvästikään ole koskaan olleet leikkauksessa, suuresta sellaisesta puhumattakaan?
Leikkauksen jälkeen liikkeelle lähteminen (mm. veritulppien estämiseksi) on pikkuisen eri asia kuin täyspäiväisesti pyörittää taloutta. Ja joo, onhan tuota ruhoni halkaistu sektion yhteydessä monesta kerroksesta. Sängystä kyllä kehoitettiin lähtemään, mutta esim. mitään vauvaa raskaampaa (muutama kilo) ei saanut kuukauteen nostaa.
Itselläni oli sektiohaavaa suurempi ( lääkärin sanoin ) haava mahassa, eikä se oikeuttanut minua makaamaan kuukausitolkulla.
Jaa. Mulla taas on metallitangot ja tekonikamia selässä. Viikon päästä sain kokeilla istumista ja vessaan kävelyä, mutta muu ei onnistunut. 2 viikon päästä sain käveltyä rollaattorin kanssa käytävän päähän ja takaisin. Kotona en saanut nostaa mitään, en edes 3kg kissaa ekaan kuukauteen tai kumarrella. Puolen vuoden päästä sain kantaa kevyen kauppakassin. Vuoden päästä alkoi normaali elämä.
4h kerhosta tai naapurista koiran lenkittäjä jos on koiria. K kaupasta kotiinkuljetuksella valmisruokaa. Ehdottomasti särkylääkkeet käyttöön, mutta silti pitää varovasti olla (säryn tarkoitus on kertoa siitä että täytyy varoa). Myös korviketta kaupasta varalle jos tulee tarve ottaa tujumpia lääkkeitä. Sähköhammasharjalla tai vibraattorilla rintojen hieronta ettei tule tulehdusta jos imetykseen tulee tauko.
Ensimmäiseksi nyt selviydyt tästä, ja otat lepoa. Vasta toivuttua vakavaa pohdintaa voitko jatkaa suhteessa. Nostat riidan jos mies ei suostu keskustelemaan eikä tajua toimintaansa.
Älkää naiset antanu kävellä teidän yli uudestaan ja uudestaan. Ette ole kodinkoneita ettekä eteisen mattoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei vieläkään kerro, mikä leikkaus on kyseessä. Eli miesvihaprovohan se taas tämäkin.
Toistan itseäni, mutta sairaaloissakaan ei todellakaan vain maata leikkauksien jälkeen.
Joo ei maata ei, leikkauspotilaat revitään seuraavana päivänä sängyistä ylös moppaamaan, imuroimaan ja kantamaan astioita keittiöön, jotta voivat tiskata ne. Sitten työvuoro jatkuu pesulassa. Ääliö. Liikkeelle lähtö leikkauksen jälkeen ja kotityöt on vähän eri asioita.
Mä olin perjantaina leikkauksen jälkeen teho-osastolla. Jumppari tuli liikuttamaan pari kertaa päivässä ja eilen aloin käydä itse vessassa. Nyt olen pystyssä aina kun voin, haen juotavaa, käyn suihkussa, käyn 3min kävelyllä.
Minulla on 2 viikon kotityökielto, sillä en saa kumartua enkä nostaa mitään. Saati sitten 4kk ikäistä vauvaa hoitaa (jota minulla ei siis ole).
Jos ei näiden kahden eroa tiedä niin täytyy olla aika tampio...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia aloittajalle ja kaikille vastaavassa tilanteessa oleville. Oma puoliso on myös samanlainen, jos sairastun on todella passiivisagressiivinen. Jos olen omassa harrastuksessani niin on antanut lapsen valtoimenaan sotkea asunnon sillä välin, tulee tuosta aina fiilis että ikään kuin kostoksi kun on joutunut olemaan lapsen kanssa. Esimerkkinä antaa lapsen tyhjentää keittiön alakaapit lattialle. Joudun harrastuksista palattua aloittamaan siivoamisen. Hän on omissa harrastuksissaan ajallisesti 4x enemmän viikossa kuin minä ja sillä välin pidän huolen sekä lapsen hyvinvoinnista että kodin siisteydestä. Tuntuu että alan olemaan tilanteeseen aivan poikki. Olen yrittänyt puhua asiasta mutta suuttuu siitä. Luin joskus pitkittäistutkimuksesta jossa todettiin miesten elävän avioliitossa pidempään kun taas naisten odotettu elinikä lyheni avioliitossa. En yllättynyt tuloksista omaan kokemukseeni pohjaten 🙄
Siis miksi sinä siivoat ne lapsen sotkut? Käsket miehen siivota, kun kerta antoi lapsen sotkeakin! Tuohan on todella lapsellista valtapeliä sinua kohtaan, itse on mies lapsen halunnut ja ilmeisesti on ihan täysivaltainen aikuinen tästä huolehtimaan.
Ei se siivoa, kokeiltu on 😟 Täällä aaveella oli joskus ketju missä nainen kertoi että heillä on pyörinyt tyhjä muovikassi lattialla jo pitkään ja aikoo kokeen vuoksi antaa sen olla siinä, halusi testata kuinka pitkään hänen miehellään menisi tajuta ettei sen paikka ole lierua lattialla ja laittaa roskiin.. No, minun miehen kohdalla vastaus olisi luultavasti vuoden luokkaa..
Siis jos jätät alakaappien sisällöt lainehtimaan keittiöön ja sanot miehellesi, että sinä et niitä siivoa, niin ne kamat ovat siinä lattialla ikuisesti? Jos sinä et pesisi ja ruokkisi lastanne, niin istuuko lapsi liassaan ja kuolee nälkään? Miten ihmeessä voit kunnioittaa tuollaista puolisoa? Eihän tuolla miehellä ole alkeellisimpiakaan elämänhallintataitoja, jos ei saa edes tavaroita lattialta kaappiin? Jos joku äiti eläisi noin niin johan tulisi lasua (ja niin pitäisi tulla miehestäsikin). Jos et halua erota heti, niin jätät vain kaiken hoitamatta, paitsi lapsen ja omat perustarpeet (mutta mies ei sitten saa syödä teidän ruokia etkä pese miehen vaatteita) ja annat vaan miehen sotkujen kertyä. Sitten mies joko tajuaa mikä vapaamatkustajaelätti on ollut tai näet viimeinkin kirkkaasti mikä kiittämätön kakkiainen sinulla on puolisona. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia fiksuja ihmisiä!
Kyllä, näin on tapahtunut. Taapero lopulta tavara kertaallaan kiikuttaa omaan huoneeseen munaleikkurit, vispilät jne jossa ne ovat vaikka viikon kunnes kerään ne sieltä pois. Mies vetoaa siihen, että meillä on eri käsitys siisteydestä ja että asioita voi hoitaa monella eri tavalla. Tuon käsitän että asiat voi hoitaa monella eri tavalla, joku ihminen voi tykätä tiskata karhealla pesusienellä kun joku toinen tiskiharjalla mutta miehen mielestä tapa hoitaa asioita on jättää tiskit tiskaamatta. Kun tulen harrastuksesta kotiin on koti yleensä pommin jäljiltä, vaatekaapin sisällöt saattaa olla pengottu lattioille, keittiön alakaapit myös, taaperolta kaatuneet mehut edelleen lattialla ehkä jotenkin yritetty siivota mutta niin että sukka edelleen tarttuu kunnolla tahmeaan, kengät kuljetettu eteisestä pitkin asuntoa, likapyykit kuljetettu kylpyhuoneesta pois, pyykkinarulta revitty puhtaat pyykit lyttyyn lattialle, ruuanlaiton jäljiltä jotkut spagettibolognesekastikkeet räjähtäneet liedelle, liesituulettimen lipalle ja lieden viereisille kaakeleille. Laittaa siis ruokaa mutta jälkien siivous ei sisälly tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, olen todella pahoillani puolestasi. :(
Minun isäni oli tuollainen myös: koskaan ei äidille apuja herunut, vaikka missä kunnossa olisi ollut. Kerrankin äidillä keuhkokuume, lämpö nelissäkymmenissä, ja kaikki vaan piti itse tehdä, isä rillutteli pitkin kyliä juopottelemassa. Me lapset opittiin jo tosi nuorina ottamaan vastuuta toisistamme, minäkin muistan vahtineeni vuoden ikäistä pikkuveljeäni. Itse olin neljävuotias.
Kovasti me lapset kannustettiin äitiä eroamaan, mutta ei hän sitä koskaan tullut tehneeksi. Sen ikäpolven ihmiset eivät eronneet, vaikka mikä olisi ollut.
Muistan, miten helpottuneita kaikki olimme, kun isä sitten lopultakin kuoli. Kuin suuri musta pilvi olisi haitunut taivaalta ja aurinko alkanut paistaa. Älä sinä ap tee tätä lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olen todella pahoillani puolestasi. :(
Minun isäni oli tuollainen myös: koskaan ei äidille apuja herunut, vaikka missä kunnossa olisi ollut. Kerrankin äidillä keuhkokuume, lämpö nelissäkymmenissä, ja kaikki vaan piti itse tehdä, isä rillutteli pitkin kyliä juopottelemassa. Me lapset opittiin jo tosi nuorina ottamaan vastuuta toisistamme, minäkin muistan vahtineeni vuoden ikäistä pikkuveljeäni. Itse olin neljävuotias.
Kovasti me lapset kannustettiin äitiä eroamaan, mutta ei hän sitä koskaan tullut tehneeksi. Sen ikäpolven ihmiset eivät eronneet, vaikka mikä olisi ollut.
Muistan, miten helpottuneita kaikki olimme, kun isä sitten lopultakin kuoli. Kuin suuri musta pilvi olisi haitunut taivaalta ja aurinko alkanut paistaa. Älä sinä ap tee tätä lapsellesi.
Ihan kamalaa luettavaa: koko perhe odottaa yhden perheenjäsenen kuolemaa?
No toisaalta kyllä ymmärrän. Jos yksi perheessä simputtaa, alistaa ja nöyryyttää muita, ei häntä varmaan ole helppo rakastaa. Voisin luulla että kyseessä on provoviesti, ellen tuntisi tuollaisia perheitä. Useimmiten se muita alistava ja toisten selässä ratsastava perheenjäsen on juurikin mies, mutta yhdessä perheessä äiti käyttäytyy noin, ja yhtä pariskuntaa pitää ikeessään aikuinen lapsi.
Onhan näitä alistajia. Mutta voi kun lakkaisi olemasta alistujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen miesvauva! Vain yksi sana: kierrätykseen!
Ihan oikein sulle !
SE ON sinun syy, miksi olet kipeänä, mikä on sun tekosyysi sille ? Kunnon naiset eivät ole kipeänä koskaan, kunnon naiset ovat aina ihanne mitoissa ja painossa, eivät pasko, eivät piereskele eivätkä kuseksi. Noh ehkä nyt oikein tosi vähän, piilossa nurkantakana saattavat vähän lirauttaa, mutta silleen TOSI nopeasti, ettei kukaan oikeastaan edes kerkeä huomata moista toimitusta.
Niih Stana, ettäs tiedät !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, miksi, mutta haluan lukea tämän ketjun jälkeen uudelleen av:n lukuisat ketjut sukupuolineutraalin tai -sensitiivisen kasvatuksen pahuudesta...
Ap:n mies elää ilmeisesti vain kuten ihan tavallisen perus-suomalaisen mies-miehen pitääkin. Hän ei ole mikään sukupuolineutraali kukkanen, joka antaa poikansa pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon.
Tuntuu olevan vaiettu salaisuus, mutta tällaisia miehiä(ja myös naisia) on surullisen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies myös kihisee kiukusta, jos sairastan. Äksyilee tyyliin, että ota nyt sitä särkylääkettä, kyllä sen pitäis auttaa jos tarpeeksi ottaa. Hoidan pienet lapset, huushollin jne siinä sairasteluni sivussa. Mies pakenee töihin, tekee huippupitkää päivää silloin ja viettää arki-illat ja viikonloput harrastuksissaan. Onneksi asun alueella, jossa saa Woltista ruokaa ja Alepan kauppakassi toimii. Vielä kun apteekista sausi kotiinkuljetuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Meillä on sellainen järjestely että kun mies on kipeä hän vetäytyy pariksi päiväksi sänkyyn potemaan ja minä hoidan lapset, koiran ulkoilutukset, kauppareissut, ruuanlaiton ja siivoukset. Kun puolestani minä olen kipeä, minun odotetaan hoitavan oma osuuteni kotitöistä samalla tavalla kuten terveenäkin ollessa. Särkylääkkeitä saan sentään käyttää itsenäisesti tarpeen mukaan.
Ja suostut tuohon koska?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa te katselette näitä täyshoidossa olevia miesvauvoja? Jos olette tilapäisesti työkyvyttömiä (sairaus/vamma), niin se terveempi ottaa kopin (tilapäisesti) tai sitten palkkaatte kotiapua. Mutta että toinen on aina naama norsun v*tulla kun vähän pitäisi osallistua, niin siinä mulla menis kuppi nurin.
Miten ihmeessä voi etukäteen tietää, että mies on tällainen tollo. Olen aloittelemassa juuri parisuhdetta. Pitäisköhän tässä vaiheessa tekeytyä sairaaksi ja katsoa, miten mies hanskaa tilanteen?
Juuri niin. Testaa miten suhtautuu jos olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut sinä ap. Pyydä apua sukulaisilta, ystäviltä ja neuvolasta. Helpota elämää olemalla siivoamatta ja osta valmisruokaa. Anna vauvalle korviketta ja käytä kipulääkkeitä. Hankkiudu eroon niistä eläimistä, joista et pysty huolehtimaan. Hankkiudu lopuksi eroon siitä paskahousu-miehestä, jos ei heti ryhdistäydy.
Ja sillä ei mitään väliä, sopeutuvatko ehkä iäkkäät eläimet uuteen kotiin? Vai piikille vaikka ovat terveitä.
ÄLKÄÄ ottako niitä eläimiä jos ei koko perhe niitä hoida ja kanna vastuuta!!!! Jos eläimet otettu ennen lapsia, sitten ei lapsia liikaa, ettei eläimet jää heitteille.
Tässä huomaa tuloksen. Passataan kultamussukkaa tarpeeks ja sitten kun itse on kipeenä niin onkin yhtäkkiä "yksinhuoltaja" joka joutuu miettimään ulkopuolista apua. Siinä näkyy millä mies pidetään itsellä olemalla kodinkone. Herätys! ei mies sinua tuon kirjoituksen perusteella rakasta vaan on tyytyny kodinkoneeseensa jonka kanssa eläminen on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä olis jo aihetta ihan omaan ketjuun, mutta koko ajan kun tätä av:tä lueskelen niin tulee mieleen just toi mitä joku aiemmin vinkkasi, eli miten on päässyt syntymään kokonainen sukupolvi läpimätiä naisia halveksuvia kotiorjuuttaja-mieslapsia ja sitten niille puolisoiksi alistuvia naisia jotka ajaa ittensä loppuun kotihommilla? Omassa lähipiirissäkin on pari tällaista pariskuntaa. Onko tämä joku alemman sosiaaliluokan juttu?
Olen se kuka kirjoitti siitä miten puoliso antaa lapsen sotkea asunnon rajuun kuntoon kun olen harrastuksissa.
Voisin kuvitella ettei kyse ole mistään tietystä sosiaaliekonomosesta luokasta. Me olemme molemmat akateemisia, mies kirjoittaa juuri graduaan, vanhempamme ovat myös akateemisia ylempää keskiluokkaa. Olen vaan niin väsynyt ja uupunut, vaihtoehtoina on joko itse pitää koti kunnossa tai sitten niin etten siivoa, koti leviää, lika alkaa kertymään ja riidellään kotitöistä kun toinen ei osallistu. Olen nähnyt helpommaksi sitten vain siivota itse että lapsi saa kasvaa puhtaassa riitely vapaassa kodissa jossa kylläkin uupunut äiti 😟 Tuntuu välillä että muistettavia asioita on kohtuuttoman paljon, omat opinnot viivästyy kun sen sijaan että voisin rauhassa uppoutua miettimään tutkimuksen tekoa niin joudun miettimään että onko lapsella nyt olemassa oikean kokoiset kuravaatteet, pitikö pyykinpesu laittaa päälle, onko edellinen pyykkisatsi viikattu narulta kaappiin, mikä päivä olikaan lapsen kaverin synttärit, mikä lahja sinne hankitaan, missä välissä sen hankin, onko onnittelukorttia, onko jääkaapissa maitoa tms eväitä tarpeeksi, entä veskipaperia, pyykinpesuainetta.. Muistettavien lista on loputon. Mies keskittyy pelkästään akateemiseen tutkintoonsa, hänen äitinsä on kautta rantain antanut ymmärtää että hänestä se että hänen pihallaan on tutkinnot kunnossa tulisi riittää meidän perheessä ja aina meillä käydessään korostaa kuinka hyvä kodinhoitaja olen.
Olen pahoillani mutta minusta tuntuu että olet valitsemassa elämässäsi väärin. Tuossa ei ole kyse siitä että tekisit valinnan omien tarpeidesi ja perheesi tarpeiden väliltä vaan miehesi on puolestasi valinnut omat tarpeensa myös sinun tarpeiksesi omiesi ohi. Ja kuten olet jo itsekin huomannut, käyttää henkistä väkivaltaa kun sinä vain käyt jossain harrastuksessasi. Olet orja joka mahdollistaa miehesi elämän, myönnä se mieluummin itsellesi nyt kuin viisikymppisenä.
Mun isä oli vähän samanlainen. Oli kyllä muutenkin sairas koko perhe ja moni asia pahasti pielessä.