Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti että tulevana kesänä mennään naimisiin, mitäs nyt, kun en taida ENÄÄ halutakaan?
13.02.2019 |
Hampaita kiristellen muutti kanssani yhteen, olisi halunnut vielä "katsella". On silti pitänyt yhdessäasumisesta aivan valtvasasti, kynnys vain oli iso. Kihloihin ei olisi halunnut ollenkaan, koska ei "tarvitse sormusta eikä naimisiinmenoa". Itse lakkasin pitämästä sormusta puolen vuoden jälkeen, kun se meinasi aina jäädä jonohnkin käsienpesupaikalle, mies sen sijaan ei ota sormusta pois koska se hänen mielestään kuuluu siihen, ja on ollut tyytyväinen joka hetki sormuksensa kanssa, ja iloinen että ne vaihdettiin, kynnys vaan oli taas niin iso...
Kyselin viime vuoden, tai 2017 puolellakin sitä talvea, että mites, meinataanko mennä naimisiin, että miten olisi ensi kesänä(Ajankohdalla ei ole mitään väliä sinänsä, koska emme mitään häävastaanottoa pidä kuitenkaan, vaan maistraatissa piipahdus, ja sitten EHKÄ joku illanvietto vanhemmillemme ja sisaruksillemme)
Tämä oli taas miehelle jotenkin niin kovin vaikeaa. Että ei hän sillä paperilla mitään tee. Keskusteltiin sitten oikein kunnolla esim. leskeneläke, jota ei saa kuin menemällä naimisiin, lesken oikeus asua asunnossa kuolemaansa asti, miten testamenttaamisesta tulee paljon isommat perintöverot, ja kaikki tämä, minkä takia sinne naimisiin ylipäätään kannattaa mennä PLUS että minä olin ajatellut mennä naimisiin elämäni miehen kanssa. Noh, naimisiin ei menty viime kesänä, koska kynnys on taas ISO, ja pitää miettiä ja tehdä avioehtokin, joka eron tullessa poistaa oikeuden vanhemmilta perittyihin rahoihin.
Tässä viime vuoden mittaan olen tullut omissa mietinnöissäni siihen tulokseen, että ei oikeastaan taida maksaa vaivaa. Että vaikka yhdessä on onnellisia oltukin koko melkein 5 vuotta, niin mietityttää nämä kaikki niiiin isot kynnykset, joista itselleni tulee olo että miestä muka vedetään kuin pässiä narussa, vaikka mielestäni kyse on ollut rakkauden tunnustamisesta toiselle ja muille, halusta asua ja elää saman katon alla, sekä turvata toisen elämä myös oman kuoleman sattuessa. NYT mies sitten "ilmoitti" että ensi kesänä mennään naimisiin, oletkusena ilmeisestikin se, että minä edelleen sitä haluan. Olen väistellyt aihetta nyt muutamaan otteeseen, mutta pakko siitä on kohta puhua, että minä en nyt taida enää halutakaan naimisiin. MITEN ihmeessä tämän voi nätisti kertoa?
HELP av!
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...."mies ei varmaankaan ymmärrä että miksi minä muutan yhtäkkiä mieleni, ja vaatii siihen syyn, jolloin joudun sanomaan että en halua siksi, että hän on toiminnallaan pilannut minulta sen odottamisen ilon ja riemun, ja että en ole varma siitä haluaako hän sitä oikeasti vai sanooko nyt vain mielikseni."
Siis sun pitää oikeasti sanoa juuri nuo sanat miehelle. Jos et uskalla kertoa omia ajatuksiasi tai teillä puhkeaa niin paha riita, ettei suhde siitä selviä, niin teillä on paljon pahempia ongelmia suhteessa kuin vain naimisiinmenemisen ajankohta.
Tosin, taitaa oikeasti ollakin paljon muutakin mitä et saa sanotuksi tai mies ei sun ajatuksia noteeraa, et sinä muuten olisi niin paiseessa miten ilmaisisit asiat miehellesi. Hänhän on itse koko ajan jarrutellut kaikkea, niin hänen jos kenen pitäisi ymmärtää jos haluaakin siirtää "isoa asiaa" kauemmas hamaan tulevaisuuteen. Paitsi jos teidän suhteessa on ne maton alle lakaistut todelliset ongelmat, josta tämänkin viestiketjun perustaminen kielii. Mies pitää sinua itsestään selvänä, hän miettii ja pohtii siirtojaan ja olettaa että olet intopinkeänä onnesta, aina kun hän pudottaa sulle jalostamansa "helmen".
Ei ole noin niin kuin arvelet. Haluaisin vain tämän asian hoitaa niin, että siitä jäisi mahdollisimman hyvä mieli molemmille, koska haluan elää tämän miehen kanssa, vaikka en naimisiin just nyt haluakaan. Kyselenkin juuri niitä vinkkejä, miten sanoa asiasta niin ettei jää hampaankoloon mitään.
ap
Okei, kiva teille. Sinä mietit pääsi puhki miten voisit sanoa miehelle niin ettei hänelle vain tule paha mieli. Aiheena "ison asian odottelemaan jättäminen". Minkä mies on tehnyt sinulle jo monta, monta kertaa, se ei miestä haittaa että sinä olet pahoittanut mielesi. Miehen ei tarvitse ymmärtää haluasi siirtää "isoa asiaa" eteenpäin, vaikka hän itse on juuri sitä vaatinut sinulta.
Jatka toki samaa malliin, en usko että avoliitossakaan onnellisemmaksi tulet tämän elämäsi rakkauden kanssa. Vinkkejä en pysty antamaan, kun et halua edes myöntää tätä ristiriitaa mikä paistaa läpi kaikesta mitä kerrot.
Itse asiassa puhut ihan asiaa! Ehkä nyt teen asian esiin ottamisesta liian ison jutun. Kyllähän miehen tulee itsekin kestää sama "kohtelu", mitä on itsekin ollut valmis antamaan. Kiitos tästä. Mies halusi vuosi sitten aikaa, ja sitä sai, on varmaan minulta typerää olettaa ettei hän antaisi nyt vuorostaan sitä samaa aikaa minulle...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään olisi mennyt naimisiin neljän vuoden seurustelun jälkeen. Tuo viisi vuotta alkaa kuulostaa nyt hyvältä, joten ymmärrän täysin miestäsi.
Miksi ihmeessä olet tuon miehen kanssa alun perinkään? Mikä saa muuttamaan yhteen ja menemään kihloihin miehen kanssa, joka ei sitä oikeastaan halua?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet tuon miehen kanssa alun perinkään? Mikä saa muuttamaan yhteen ja menemään kihloihin miehen kanssa, joka ei sitä oikeastaan halua?
Kuka sanoi että hän ei halunnut? Vai keksitkö juuri itse ettei ap:n mies ole halunnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Ai kustannusten jakamisesta, tai lasten teosta? Ei ole tarvinnut, kun kaikki on juuri niin kuin yhdessä on sovittu ja haluttu.
Ja kiitos sinulle joka kirjoitit pitkän ihanan viestin, mietin varmasti kirjoitustasi :)
Minusta kun yhdistät pari neuvoa olet asian ytimessä. Joku sanoi ettei kannata murehtia ettet tuota omalla tuumailullasi miehelle pahaa mieltä, ei hänkään miettinyt. Just näin.
Minä huolestuin siitä asiasta (ja kirjoitin pitkän viestin kuin nälkävuosi) ettet vain ummista silmiäsi siltä asialta, että oletko sinä valmis jakamaan elämäsi tämän miehen kanssa. Toki aina voi erota mutta aikaa et saa takaisin. Elämä on lyhyt niin käytä se mahdollisimman hyvin, niiden ihmisten kanssa, joita todella rakastat. Parempaa elämänohjetta ei ole.
Jahkailu on etappi mistä kuljetaan johonkin suuntaan, se on hetki miettiä. Miehesi on ottanut oman aikansa ja suuntii hitaammin. Saatko oman rytmisi sovitettua hänen mukaansa vai onko teillä eri tempo. Sydämenlyönnit. Naisen on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä itse tuntee ja haluaa. Ja tietää se varmaksi, tehdä sopu valintojensa kanssa. Muuten helposti ottaa molempien tunteet ja valinnat omaksi "taakakseen". Sun elämä, sun tunteet, sun valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Ai kustannusten jakamisesta, tai lasten teosta? Ei ole tarvinnut, kun kaikki on juuri niin kuin yhdessä on sovittu ja haluttu.
Ja kiitos sinulle joka kirjoitit pitkän ihanan viestin, mietin varmasti kirjoitustasi :)
Minusta kun yhdistät pari neuvoa olet asian ytimessä. Joku sanoi ettei kannata murehtia ettet tuota omalla tuumailullasi miehelle pahaa mieltä, ei hänkään miettinyt. Just näin.
Minä huolestuin siitä asiasta (ja kirjoitin pitkän viestin kuin nälkävuosi) ettet vain ummista silmiäsi siltä asialta, että oletko sinä valmis jakamaan elämäsi tämän miehen kanssa. Toki aina voi erota mutta aikaa et saa takaisin. Elämä on lyhyt niin käytä se mahdollisimman hyvin, niiden ihmisten kanssa, joita todella rakastat. Parempaa elämänohjetta ei ole.
Jahkailu on etappi mistä kuljetaan johonkin suuntaan, se on hetki miettiä. Miehesi on ottanut oman aikansa ja suuntii hitaammin. Saatko oman rytmisi sovitettua hänen mukaansa vai onko teillä eri tempo. Sydämenlyönnit. Naisen on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä itse tuntee ja haluaa. Ja tietää se varmaksi, tehdä sopu valintojensa kanssa. Muuten helposti ottaa molempien tunteet ja valinnat omaksi "taakakseen". Sun elämä, sun tunteet, sun valinnat.
Kukaanhan ei näe 20v päähän, mutta en halua olla muiden kuin oman mieheni kanssa, eikä se tunne ole näissä vuosissa miksikään muuttunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Ai kustannusten jakamisesta, tai lasten teosta? Ei ole tarvinnut, kun kaikki on juuri niin kuin yhdessä on sovittu ja haluttu.
Ja kiitos sinulle joka kirjoitit pitkän ihanan viestin, mietin varmasti kirjoitustasi :)
Minusta kun yhdistät pari neuvoa olet asian ytimessä. Joku sanoi ettei kannata murehtia ettet tuota omalla tuumailullasi miehelle pahaa mieltä, ei hänkään miettinyt. Just näin.
Minä huolestuin siitä asiasta (ja kirjoitin pitkän viestin kuin nälkävuosi) ettet vain ummista silmiäsi siltä asialta, että oletko sinä valmis jakamaan elämäsi tämän miehen kanssa. Toki aina voi erota mutta aikaa et saa takaisin. Elämä on lyhyt niin käytä se mahdollisimman hyvin, niiden ihmisten kanssa, joita todella rakastat. Parempaa elämänohjetta ei ole.
Jahkailu on etappi mistä kuljetaan johonkin suuntaan, se on hetki miettiä. Miehesi on ottanut oman aikansa ja suuntii hitaammin. Saatko oman rytmisi sovitettua hänen mukaansa vai onko teillä eri tempo. Sydämenlyönnit. Naisen on hyvä pysähtyä ja miettiä mitä itse tuntee ja haluaa. Ja tietää se varmaksi, tehdä sopu valintojensa kanssa. Muuten helposti ottaa molempien tunteet ja valinnat omaksi "taakakseen". Sun elämä, sun tunteet, sun valinnat.
Kukaanhan ei näe 20v päähän, mutta en halua olla muiden kuin oman mieheni kanssa, eikä se tunne ole näissä vuosissa miksikään muuttunut.
ap
Sitten sulla ei ole ongelmaa rakkaudessa. No käy nyt vielä läpi haluatko olla yksin vai yhdessä. Ja haluatko jatkaa. Jos kaikkiin on vastaus miehesi niin suhteenne kaipaa vain pientä pintaremonttia.
Sano vaan että sopisiko se seuraava kesä, ei vielä ensi kesä. Mies kysyy miksi niin sanot, että tämä tuli sinulta niin äkkiä, olit ehtinyt viime keskustelun ja pettymyksen jälkeen jo tottua ajatukseen ettei ole kesähäitä näköpiirissä. Ehdotat, että annetaan molemmille aikaa kerätä voimia uuteen nousuun ja innostukseen, että ollaan tässä naimisiin menossa. Jos mies pettyy, loukkaantuu, kiukuttelee niin tiedät miten hän reagoi vastoinkäymisiä ja näet ajan kuluessa miten hän keräilee vai keräileekö itsensä lattialta. Hyvä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Kiitos lämpimistä sanoistasi :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis oli hyvä, että mies harkitsi ja laittoi jarruja, koska nyt sinä et enää halua.
Vuosi sitten olisitte menneet naimisiin ja nyt pohdit, ettet taidakaan enää haluta.
Mies oli fiksu kun laittoi jäitä hattuun.Ai vaikka se ettei ap halua naimisiin johtuu siitä että mieskään ei halunnut vuosi siten? Jos mies olisi silloin mennyt naimisiin ap:n kanssa, niin nyt olisivat tyytyväisenä naimisissa. Joskus jahkailu toisen tunteilla ei kannata, vaan saattaa johtaa eroon.
Avioliitto on iso askel suhteessa eteenpäin ja perustavanlaatuinen päätös elämässä, miksi sitä ei saisi harkita ja miettiä. Vuosi ei ole pitkä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis oli hyvä, että mies harkitsi ja laittoi jarruja, koska nyt sinä et enää halua.
Vuosi sitten olisitte menneet naimisiin ja nyt pohdit, ettet taidakaan enää haluta.
Mies oli fiksu kun laittoi jäitä hattuun.Ai vaikka se ettei ap halua naimisiin johtuu siitä että mieskään ei halunnut vuosi siten? Jos mies olisi silloin mennyt naimisiin ap:n kanssa, niin nyt olisivat tyytyväisenä naimisissa. Joskus jahkailu toisen tunteilla ei kannata, vaan saattaa johtaa eroon.
Avioliitto on iso askel suhteessa eteenpäin ja perustavanlaatuinen päätös elämässä, miksi sitä ei saisi harkita ja miettiä. Vuosi ei ole pitkä aika.
No sittenhän on vain hyvä että ap miettii sitä vielä toisenkin vuoden. Tai ehkä jopa loppuelämänsä. Tulee ainakin harkittua kunnolla.
Ap on ihme hötkyilijä ja kiirehtiä. Kun hän haluaa, niin heti pitää tapahtua tai muuten möks.
Kyse on myös toisen, ilmeisesti harkitsevamman, ihmisen elämästä. Hänellä on yhtä lailla oikeus päättää milloin häntä koskevat asiat hänen elämässään tapahtuvat ja milloin eivät.
Mihin aapeella on niin kiire. Ja mikä ihme on nyt tämä tuuliviiripäätös olla haluamatta enää naimisiin kun aikataulu ei mennyt hänen hetiheti -ajatuksensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis oli hyvä, että mies harkitsi ja laittoi jarruja, koska nyt sinä et enää halua.
Vuosi sitten olisitte menneet naimisiin ja nyt pohdit, ettet taidakaan enää haluta.
Mies oli fiksu kun laittoi jäitä hattuun.Ai vaikka se ettei ap halua naimisiin johtuu siitä että mieskään ei halunnut vuosi siten? Jos mies olisi silloin mennyt naimisiin ap:n kanssa, niin nyt olisivat tyytyväisenä naimisissa. Joskus jahkailu toisen tunteilla ei kannata, vaan saattaa johtaa eroon.
Avioliitto on iso askel suhteessa eteenpäin ja perustavanlaatuinen päätös elämässä, miksi sitä ei saisi harkita ja miettiä. Vuosi ei ole pitkä aika.
No sittenhän on vain hyvä että ap miettii sitä vielä toisenkin vuoden. Tai ehkä jopa loppuelämänsä. Tulee ainakin harkittua kunnolla.
Juuri niin. Ehkä he huomaavat, että eivät ole oikeat ihmiset toisilleen. Jos ap:n tahtia oltaisi menty niin nyt oltaisiin jo naimisissa miettimässä ovatko he oikeat ihmiset toisilleen.
No avioehto nyt ainakin on itsestäänselvyys, olis kauheaa jos vanhempien omaisuus menis puolisolle.
Muuten ymmärrän ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...."mies ei varmaankaan ymmärrä että miksi minä muutan yhtäkkiä mieleni, ja vaatii siihen syyn, jolloin joudun sanomaan että en halua siksi, että hän on toiminnallaan pilannut minulta sen odottamisen ilon ja riemun, ja että en ole varma siitä haluaako hän sitä oikeasti vai sanooko nyt vain mielikseni."
Siis sun pitää oikeasti sanoa juuri nuo sanat miehelle. Jos et uskalla kertoa omia ajatuksiasi tai teillä puhkeaa niin paha riita, ettei suhde siitä selviä, niin teillä on paljon pahempia ongelmia suhteessa kuin vain naimisiinmenemisen ajankohta.
Tosin, taitaa oikeasti ollakin paljon muutakin mitä et saa sanotuksi tai mies ei sun ajatuksia noteeraa, et sinä muuten olisi niin paiseessa miten ilmaisisit asiat miehellesi. Hänhän on itse koko ajan jarrutellut kaikkea, niin hänen jos kenen pitäisi ymmärtää jos haluaakin siirtää "isoa asiaa" kauemmas hamaan tulevaisuuteen. Paitsi jos teidän suhteessa on ne maton alle lakaistut todelliset ongelmat, josta tämänkin viestiketjun perustaminen kielii. Mies pitää sinua itsestään selvänä, hän miettii ja pohtii siirtojaan ja olettaa että olet intopinkeänä onnesta, aina kun hän pudottaa sulle jalostamansa "helmen".
Ei ole noin niin kuin arvelet. Haluaisin vain tämän asian hoitaa niin, että siitä jäisi mahdollisimman hyvä mieli molemmille, koska haluan elää tämän miehen kanssa, vaikka en naimisiin just nyt haluakaan. Kyselenkin juuri niitä vinkkejä, miten sanoa asiasta niin ettei jää hampaankoloon mitään.
ap
Okei, kiva teille. Sinä mietit pääsi puhki miten voisit sanoa miehelle niin ettei hänelle vain tule paha mieli. Aiheena "ison asian odottelemaan jättäminen". Minkä mies on tehnyt sinulle jo monta, monta kertaa, se ei miestä haittaa että sinä olet pahoittanut mielesi. Miehen ei tarvitse ymmärtää haluasi siirtää "isoa asiaa" eteenpäin, vaikka hän itse on juuri sitä vaatinut sinulta.
Jatka toki samaa malliin, en usko että avoliitossakaan onnellisemmaksi tulet tämän elämäsi rakkauden kanssa. Vinkkejä en pysty antamaan, kun et halua edes myöntää tätä ristiriitaa mikä paistaa läpi kaikesta mitä kerrot.
Mä olen sitä mieltä, että jos jotain asiaa ei halua, niin silloin pitää rohkeasti vaikka sitten pahoitttaa toisen mieli mielummin kuin tehdä mieliksi jotain mitä ei halua. Sanansa pitää tietysti asetella nätisti ja harkiten, mutta on oltava rehellinen.
Koskee tässä kumpaakin.
Vierailija kirjoitti:
No avioehto nyt ainakin on itsestäänselvyys, olis kauheaa jos vanhempien omaisuus menis puolisolle.
Muuten ymmärrän ap:ta.
Avioehto tehdään yleensä eron varalle, ei kuoleman.
Meillä vähä sama homma.. meillä on jo lapsiakin ja ollaan siis kihloissa oltu tässä jo hyvän aikaa. Yritin vielä jonku vuosi sitten ehdotella kaikkia että miltä tää idea häihin kuulostaisi ym. Eli siis suunnitella vähän häitä että voidaan alkaa säästämään ja miettiä budjettia koska kuitenkin kirkkohäät oli mielessä. Noh, mies ei oikeen saanut vastattua ikinä mitään mihinkään eikä muutenkaan ollut kiinnostunut suunnittelemaan saati säästämään.. nyt kun hän sitte välillä ottaa jonku hääjutun puheeksi niin mä en vastaa enää mitää tai mutisen jotain ympäripyöreää koska oon huomannut et mulle on oikeestaan aivan sama enää.. vähän kyllä masentavaa:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Samaa mietin. Miehillä tuo lapsiasia kypsyy hitaammin/myöhemmin. On tullut näitä pareja vastaa, jossa kumpikin on nuorena ollut ehdoton vela mutta iän myötä toisella mieli muuttunut ja kriisihän siitä on tullut. Ehkä mies ei ole ollutkaan asiasta ehdottoman varma ja se on aiheuttanut jahkailun? Tuo on kuitenkin sen verran iso asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Ai kustannusten jakamisesta, tai lasten teosta? Ei ole tarvinnut, kun kaikki on juuri niin kuin yhdessä on sovittu ja haluttu.
Ehkä kannattaisi, ihmismieli ei pysy muuttumattomana vuosikausia. Jos asiat on niin kuin sinä haluat ja sinun mielesi ei ole muuttunut, ei se välttämättä ole samoin miehesi kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat
Lapsia - montako
Kuinka kustannukset jaetaan
Kuka maksaa mitäkin
Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaanEttä kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne
Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.
ap
Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?
Samaa mietin. Miehillä tuo lapsiasia kypsyy hitaammin/myöhemmin. On tullut näitä pareja vastaa, jossa kumpikin on nuorena ollut ehdoton vela mutta iän myötä toisella mieli muuttunut ja kriisihän siitä on tullut. Ehkä mies ei ole ollutkaan asiasta ehdottoman varma ja se on aiheuttanut jahkailun? Tuo on kuitenkin sen verran iso asia.
Mies on käynyt vasektomiassa kaksi vuotta sitten, että jos nyt meinaa muuttaa mielensä, niin vaikeampi homma.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ai kustannusten jakamisesta, tai lasten teosta? Ei ole tarvinnut, kun kaikki on juuri niin kuin yhdessä on sovittu ja haluttu.
Ja kiitos sinulle joka kirjoitit pitkän ihanan viestin, mietin varmasti kirjoitustasi :)