Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ilmoitti että tulevana kesänä mennään naimisiin, mitäs nyt, kun en taida ENÄÄ halutakaan?
13.02.2019 |
Hampaita kiristellen muutti kanssani yhteen, olisi halunnut vielä "katsella". On silti pitänyt yhdessäasumisesta aivan valtvasasti, kynnys vain oli iso. Kihloihin ei olisi halunnut ollenkaan, koska ei "tarvitse sormusta eikä naimisiinmenoa". Itse lakkasin pitämästä sormusta puolen vuoden jälkeen, kun se meinasi aina jäädä jonohnkin käsienpesupaikalle, mies sen sijaan ei ota sormusta pois koska se hänen mielestään kuuluu siihen, ja on ollut tyytyväinen joka hetki sormuksensa kanssa, ja iloinen että ne vaihdettiin, kynnys vaan oli taas niin iso...
Kyselin viime vuoden, tai 2017 puolellakin sitä talvea, että mites, meinataanko mennä naimisiin, että miten olisi ensi kesänä(Ajankohdalla ei ole mitään väliä sinänsä, koska emme mitään häävastaanottoa pidä kuitenkaan, vaan maistraatissa piipahdus, ja sitten EHKÄ joku illanvietto vanhemmillemme ja sisaruksillemme)
Tämä oli taas miehelle jotenkin niin kovin vaikeaa. Että ei hän sillä paperilla mitään tee. Keskusteltiin sitten oikein kunnolla esim. leskeneläke, jota ei saa kuin menemällä naimisiin, lesken oikeus asua asunnossa kuolemaansa asti, miten testamenttaamisesta tulee paljon isommat perintöverot, ja kaikki tämä, minkä takia sinne naimisiin ylipäätään kannattaa mennä PLUS että minä olin ajatellut mennä naimisiin elämäni miehen kanssa. Noh, naimisiin ei menty viime kesänä, koska kynnys on taas ISO, ja pitää miettiä ja tehdä avioehtokin, joka eron tullessa poistaa oikeuden vanhemmilta perittyihin rahoihin.
Tässä viime vuoden mittaan olen tullut omissa mietinnöissäni siihen tulokseen, että ei oikeastaan taida maksaa vaivaa. Että vaikka yhdessä on onnellisia oltukin koko melkein 5 vuotta, niin mietityttää nämä kaikki niiiin isot kynnykset, joista itselleni tulee olo että miestä muka vedetään kuin pässiä narussa, vaikka mielestäni kyse on ollut rakkauden tunnustamisesta toiselle ja muille, halusta asua ja elää saman katon alla, sekä turvata toisen elämä myös oman kuoleman sattuessa. NYT mies sitten "ilmoitti" että ensi kesänä mennään naimisiin, oletkusena ilmeisestikin se, että minä edelleen sitä haluan. Olen väistellyt aihetta nyt muutamaan otteeseen, mutta pakko siitä on kohta puhua, että minä en nyt taida enää halutakaan naimisiin. MITEN ihmeessä tämän voi nätisti kertoa?
HELP av!
Kommentit (102)
Tuollaisia te naiset olette. Ensin vänkäätte ja vänkäätte, ja sitten kun lopulta saatte tahtonne läpi ei kelpaakaan ja vielä uhriudutte.
Teitä on mahdoton miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkaa kamas ja häivy vähin äänin.
Miksi?
Siis et halua naimisiin vai olla enää edes yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia te naiset olette. Ensin vänkäätte ja vänkäätte, ja sitten kun lopulta saatte tahtonne läpi ei kelpaakaan ja vielä uhriudutte.
Teitä on mahdoton miellyttää.
En ole ap, mutta kyllä tuollaisesta menee maku, kun jahkailee ja epäröi. Naimisiinmenon pitäisi olla onnellinen ja upea asia, ei pakko.
Väkisinnaiminen ei laillisesti onnistu tässä maassa. Ei myöskään suomalaismieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano miehelle, että sinusta se kynnys on liian iso, kun on ne leskeneläkkeet ja kaikki, ihan kuin rahan takia ja kuolemaa odotellessa oltaisiin yhdessä. Ja että sinä menet naimisiin sitten, kun löydät elämäsi miehen.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia te naiset olette. Ensin vänkäätte ja vänkäätte, ja sitten kun lopulta saatte tahtonne läpi ei kelpaakaan ja vielä uhriudutte.
Teitä on mahdoton miellyttää.
Mieshän tuossa kääntää päätään kuin tuuliviiri. Aina siihen suuntaan kuin itselle sopii.
AP. Sano miehelle, että nyt pitää ottaa aikalisä ja tuumailla. Mieluiten eri osoitteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis et halua naimisiin vai olla enää edes yhdessä?
Siis anteeksi jos olin epäselvä, haluan ehdottomasti olle yhdessä mieheni kanssa, sitä ei tässä vuosien varrella ole mikään muuttanut. En vain usko haluavani enää naimisiin, ainakaan nyt ensi kesänä, kun mies on niin "päättänyt". En sano ettei koskaan milloinkaan naimisiin, mutta ei tänä vuonna, sillä kyllä, haluaisin että vaikka avioliitto on tärkeä sen juridisen suojan takia itselleni, niin silti molemmat olisimme innoissamme asiasta, ei niin että taas on miestä viety, vaikka kaikesta johon minä olen ollut aloitteellinen, onkin mies pitänyt kuin hullu puurosta, ne kynnykset vain tuntuvat niin isoilta hänelle.
Kun minä perhoset vatsassa asian otin esiin, aika varmana siitä että oltaisiin saatu suunnitella sen puolen vuoden päähän (viime) kesälle joku ihana ravintolaillallinen, miettiä ehkä joku matka siihen "hää"matkaksi, jne, niin aika kylmää kyytiä tuli kun mies vastasikin että ei vielä. Mikä ihmeen vielä, yhdessä asuttu pari vuotta, kolme vuotta oltu kihloissa, viisi vuotta yhdessä... En nyt vain saa itsestäni irti tätä suunnittelua, tai viitsi edes ajatella naimisiinmenoa tuon kanssa.
Ihan hirveää teillä, sorry! Lapsellista ja kypsymätöntä molemmin puolin.
Ensin naimisiin, sitten vasta seksiä. NIIN moni ongelma ratkeaa tuolla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa että itsetuntosi on saanut kolhun, syystäkin, kun mies on tyrmännyt halusi naimisiin menosta.
Ettet vaan nyt haluaisi antaa samalla mitalla takaisin?
Joo ymmärrän, jos mies on ottanut asian pakkopullana, niin menehään siitä maku. Ihan hyvä jos saa maistaa omaa lääkettään joskus, näkee miltä tuntuu kun toinen jahkaa ja jarruttelee, vaikka pitäisi olla kivasta asiasta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et halua naimisiin vai olla enää edes yhdessä?
Siis anteeksi jos olin epäselvä, haluan ehdottomasti olle yhdessä mieheni kanssa, sitä ei tässä vuosien varrella ole mikään muuttanut. En vain usko haluavani enää naimisiin, ainakaan nyt ensi kesänä, kun mies on niin "päättänyt". En sano ettei koskaan milloinkaan naimisiin, mutta ei tänä vuonna, sillä kyllä, haluaisin että vaikka avioliitto on tärkeä sen juridisen suojan takia itselleni, niin silti molemmat olisimme innoissamme asiasta, ei niin että taas on miestä viety, vaikka kaikesta johon minä olen ollut aloitteellinen, onkin mies pitänyt kuin hullu puurosta, ne kynnykset vain tuntuvat niin isoilta hänelle.
Kun minä perhoset vatsassa asian otin esiin, aika varmana siitä että oltaisiin saatu suunnitella sen puolen vuoden päähän (viime) kesälle joku ihana ravintolaillallinen, miettiä ehkä joku matka siihen "hää"matkaksi, jne, niin aika kylmää kyytiä tuli kun mies vastasikin että ei vielä. Mikä ihmeen vielä, yhdessä asuttu pari vuotta, kolme vuotta oltu kihloissa, viisi vuotta yhdessä... En nyt vain saa itsestäni irti tätä suunnittelua, tai viitsi edes ajatella naimisiinmenoa tuon kanssa.
Tämä siis ap
JA samalla nyt mietityttää, että tuleekohan tästä yhdessäolosta sitten enää mitään.. Että olisiko jotain mitä pitäisi tässä tehdä tai sanoa, tai kuulla, joko minun tai miehen, että päästäisiin takaisin siihen kn en ollut vielä ehdottanut viime kesäksi naimisiinmenoa. Koska nyt kun asia on ollut kokonaan käsittelemättä, niin tuntuu että iso kynnys on nyt minulla, että haluanko sellaisen miehen kanssa edes koskaan naimisiin, joka ei oikein tiedä itsoista asioista kanssani. Sellainen pieni tunne jossain sisällä, että voinko luottaa miehen menevän kanssani naimisiin samoista syistä kuin minä menisin, ja jos en kerran voi luottaa, niin olisiko parasta sitten erota ihan kunnolla.
Mennään naimisiin sillä perusteella, että saa leskeneläkettä.
??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on puhtaat jauhot pussissa mies odottaa kyllä. Jos kaikki ei ole kohdillaan niin yrittää "pakottaa" sinut... Joten ei muuta kuin sanot suoraan hänelle että et ole vielä valmis, tarvitset aikaa rauhassa miettiä asiaa. Turhaan sitä yrittää kierrellä tai kaunistella, eihän siinä ole erosta kyse.
Joten hänen reaktiosta tiedät mites hommaa kannattaa jatkaa hänen kanssa. :)
Mielenmuutoksesi kuulostaa lähinnä loukkaantuneen ihmisen kostolta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että itsetuntosi on saanut kolhun, syystäkin, kun mies on tyrmännyt halusi naimisiin menosta.
Ettet vaan nyt haluaisi antaa samalla mitalla takaisin?
En. Kyllä nämä ovat ihan minun omia ajatuksiani asiasta. Haluaisin puhua miehen kanssa, mutta siinä on sudenkuoppa, se että koko naimisiinmeno saa suhteettomat mittasuhteet, jos siitä aletaan vääntämään, en haluaisi riidellä asiasta, mutta siihenhän se menee, koska mies ei varmaankaan ymmärrä että miksi minä muutan yhtäkkiä mieleni, ja vaatii siihen syyn, jolloin joudun sanomaan että en halua siksi, että hän on toiminnallaan pilannut minulta sen odottamisen ilon ja riemun, ja että en ole varma siitä haluaako hän sitä oikeasti vai sanooko nyt vain mielikseni. Tämän hän kieltää tietysti, ja selittää taas mitä tarkoitti sillä ettei vielä, ja mitään selvää ei tule, ja asia kasvaa taas hieman isommaksi. Tässä tarvittaisiin nyt oikeasti joku keino..
ap
Vierailija kirjoitti:
Mennään naimisiin sillä perusteella, että saa leskeneläkettä.
??
On muuten todella hyvä peruste mennä naimisiin. Kusessa olisimme lasten kanssa, jos en olisi ollut avioliitossa heidän isänsä kanssa. t. nuorileski
Vierailija kirjoitti:
Mennään naimisiin sillä perusteella, että saa leskeneläkettä.
??
No sehän on melkeinpä ainoa asia enää mikä erottaa avioliiton ja avoliiton. Avoliitossa saa puolison sukunimenkin nykyään jos haluaa ja omaisuuden hyvityskin tuli jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mennään naimisiin sillä perusteella, että saa leskeneläkettä.
??
No mistä syystä sitten? Rakastaa voi ihan hyvin aviottakin. Mutta jos oikeasti on sitoutunut ihmiseen ja haluaa viettää hänen kanssaan loppuelämänsä kunnes kuolema erottaa, niin eikö ole ihan kiva saada sitten se eläke ja testamenttiasiat kuntoon? Avioliitto on nimenomaan taloudellinen sopimus nykyään, kun eroaminen on helppoa ja avoliitot hyväksyttyjä.
Alue: Aihe vapaa
Pakkaa kamas ja häivy vähin äänin.