Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies ilmoitti että tulevana kesänä mennään naimisiin, mitäs nyt, kun en taida ENÄÄ halutakaan?

Vierailija
13.02.2019 |

Hampaita kiristellen muutti kanssani yhteen, olisi halunnut vielä "katsella". On silti pitänyt yhdessäasumisesta aivan valtvasasti, kynnys vain oli iso. Kihloihin ei olisi halunnut ollenkaan, koska ei "tarvitse sormusta eikä naimisiinmenoa". Itse lakkasin pitämästä sormusta puolen vuoden jälkeen, kun se meinasi aina jäädä jonohnkin käsienpesupaikalle, mies sen sijaan ei ota sormusta pois koska se hänen mielestään kuuluu siihen, ja on ollut tyytyväinen joka hetki sormuksensa kanssa, ja iloinen että ne vaihdettiin, kynnys vaan oli taas niin iso...
Kyselin viime vuoden, tai 2017 puolellakin sitä talvea, että mites, meinataanko mennä naimisiin, että miten olisi ensi kesänä(Ajankohdalla ei ole mitään väliä sinänsä, koska emme mitään häävastaanottoa pidä kuitenkaan, vaan maistraatissa piipahdus, ja sitten EHKÄ joku illanvietto vanhemmillemme ja sisaruksillemme)
Tämä oli taas miehelle jotenkin niin kovin vaikeaa. Että ei hän sillä paperilla mitään tee. Keskusteltiin sitten oikein kunnolla esim. leskeneläke, jota ei saa kuin menemällä naimisiin, lesken oikeus asua asunnossa kuolemaansa asti, miten testamenttaamisesta tulee paljon isommat perintöverot, ja kaikki tämä, minkä takia sinne naimisiin ylipäätään kannattaa mennä PLUS että minä olin ajatellut mennä naimisiin elämäni miehen kanssa. Noh, naimisiin ei menty viime kesänä, koska kynnys on taas ISO, ja pitää miettiä ja tehdä avioehtokin, joka eron tullessa poistaa oikeuden vanhemmilta perittyihin rahoihin.
Tässä viime vuoden mittaan olen tullut omissa mietinnöissäni siihen tulokseen, että ei oikeastaan taida maksaa vaivaa. Että vaikka yhdessä on onnellisia oltukin koko melkein 5 vuotta, niin mietityttää nämä kaikki niiiin isot kynnykset, joista itselleni tulee olo että miestä muka vedetään kuin pässiä narussa, vaikka mielestäni kyse on ollut rakkauden tunnustamisesta toiselle ja muille, halusta asua ja elää saman katon alla, sekä turvata toisen elämä myös oman kuoleman sattuessa. NYT mies sitten "ilmoitti" että ensi kesänä mennään naimisiin, oletkusena ilmeisestikin se, että minä edelleen sitä haluan. Olen väistellyt aihetta nyt muutamaan otteeseen, mutta pakko siitä on kohta puhua, että minä en nyt taida enää halutakaan naimisiin. MITEN ihmeessä tämän voi nätisti kertoa?
HELP av!

Kommentit (102)

Vierailija
101/102 |
14.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen avioliittoa on sovittava tärkeät asiat

Lapsia - montako

Kuinka kustannukset jaetaan

Kuka maksaa mitäkin

Arvot - miten lapset kasvatetaan ja jaetaan

Että kohta sitten jahkailette tuleeko perhettä jne

Ei jahkailla, koska lapsia ei tule. Kaikki on puhutto jo ihan alussa selväksi.

ap

Mieli muuttuu, Ootteko jutelleet näistä nyttemmin?

Samaa mietin. Miehillä tuo lapsiasia kypsyy hitaammin/myöhemmin. On tullut näitä pareja vastaa, jossa kumpikin on nuorena ollut ehdoton vela mutta iän myötä toisella mieli muuttunut ja kriisihän siitä on tullut. Ehkä mies ei ole ollutkaan asiasta ehdottoman varma ja se on aiheuttanut jahkailun? Tuo on kuitenkin sen verran iso asia.

Niin, ja lapsia on molemmilla, miehellä pari mulla yksi täysi-ikäinen. Vaikka tämähän nyt ei ollut tässä keskustelun aiheenakaan edes...

ap

Vierailija
102/102 |
15.02.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...."mies ei varmaankaan ymmärrä että miksi minä muutan yhtäkkiä mieleni, ja vaatii siihen syyn, jolloin joudun sanomaan että en halua siksi, että hän on toiminnallaan pilannut minulta sen odottamisen ilon ja riemun, ja että en ole varma siitä haluaako hän sitä oikeasti vai sanooko nyt vain mielikseni."

Siis sun pitää oikeasti sanoa juuri nuo sanat miehelle. Jos et uskalla kertoa omia ajatuksiasi tai teillä puhkeaa niin paha riita, ettei suhde siitä selviä, niin teillä on paljon pahempia ongelmia suhteessa kuin vain naimisiinmenemisen ajankohta.

Tosin, taitaa oikeasti ollakin paljon muutakin mitä et saa sanotuksi tai mies ei sun ajatuksia noteeraa, et sinä muuten olisi niin paiseessa miten ilmaisisit asiat miehellesi. Hänhän on itse koko ajan jarrutellut kaikkea, niin hänen jos kenen pitäisi ymmärtää jos haluaakin siirtää "isoa asiaa" kauemmas hamaan tulevaisuuteen. Paitsi jos teidän suhteessa on ne maton alle lakaistut todelliset ongelmat, josta tämänkin viestiketjun perustaminen kielii. Mies pitää sinua itsestään selvänä, hän miettii ja pohtii siirtojaan ja olettaa että olet intopinkeänä onnesta, aina kun hän pudottaa sulle jalostamansa "helmen".

Ei ole noin niin kuin arvelet. Haluaisin vain tämän asian hoitaa niin, että siitä jäisi mahdollisimman hyvä mieli molemmille, koska haluan elää tämän miehen kanssa, vaikka en naimisiin just nyt haluakaan. Kyselenkin juuri niitä vinkkejä, miten sanoa asiasta niin ettei jää hampaankoloon mitään.

ap

Eli oot tässäkin se joka tsemppaa ja yrittää enemmän. Ei tainnut miehesi miettiä kun kosintasi torjui, miten asettelee sanansa niin että molemmille jää mahdollisimman hyvä mieli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla