Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...

Oikeasti?Jos teidän rahankäyttö on tuollaista miehen valtapelia niin siihen on vain kaksi vaihtoehtoa.Mene töihin tai hanki mies joka ymmärtää ettei kotiäiti pelkällä rapsutuksella elä.

Kuulostaa järkyttävältä.

Meillä ostetaan ruokakauppaostosten yhteydessä shampoot, meikit, siteet ja dödöt ns. koko perheelle. Se käyttää, joka mitäkin tarvitsee.

Muutenkin vaatteita, kenkiä jne. ostetaan sen mukaan kuka mitäkin milloinkin tarvitsee.

Meillä ei ole ns. yhteisiä rahoja, vaan molemmilla on omat tilit. Emme pidä tarkkaa kirjanpitoa siitä kuka maksaa mitäkin vaan mututuntumalla mennään.  Olen miehen kanssa kulutustottumukseltamme hyvin samanlaisia, emme juurikaan tuhlaille ja ostamme tarpeeseen. Se auttaa varmaan asiaan. Isot hankinnat päätämme yhdessä. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Koskaan ei ole riidelty rahasta.

Meillä miehen tulot on yhteiselle tilille, johon molemmilla pankkikortti ja siltä shoppailemaan ja maksetaan laskut. Mun tulot menee ns. Lainanhoitotilille, josta menee lainat ja hoitomaksut ja isompia menoja. Helpotti kovasti kun otettiin yhteinen käyttötili johon molemmilla kortit, ei tarvi enää vääntää kumpi kassalla maksaa. Jos on ollut tiukempi ajanjakso (hoitovapaa, pitkä Saikku tms) olen ostanut asioita vähemmän tietenkin, ja olettanut mieheltä samaa, tarvittaessa on keskusteltu aiheesta. Me keskustelupalstalaiset ei tuota teidän ongelmaa voida ratkaista, keskustelu kotona aiheesta on se ratkaisu. Toki edellyttää että talouden hoitokäsitys ja arvot on kohtuu samat, meillä ei esim ole aiemman elämän velkoja tai velvoitteita eikä epätasapainossa olevia harrastuskuluja, velat ja omaisuus on yhteisiä ja kumpikin pyrkii aidosti edistävän yhteistä taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap, tule kommentoimaan :)

Oletko lukenut ketjun, onko se herättänyt ajatuksia?

Oma viestini on sama kuin muillakin: mies käyttää henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Vaihtoehtosi ovat joko laittaa mies ruotuun ja neuvotella perhe-elämän säännöt (rahojen jakaminen + lastenhoito ja kotityöt) täysin uusiksi, tai sitten ero. Et saa missään nimessä jäädä suhteeseen, jossa sinua kohdellaan noin. Näyttää siltä, että sinulta on jo alkanut hämärtyä se, mikä on normaalia kohtelua. TUO EI OLE.

Ap katosi täsmälleen silloin kun hänelle kerrottiin, että kysymys on väkivallasta. Ap haluaa keskustella siteistä ja liiveistä, eikä ole valmis hyväksymään vielä sitä tosiasiaa, että elää oksettavassa alistussuhteessa.

Olen jo 50+ ja nähnyt ison kirjon erilaisia väkivaltasuhteita, joissa nainen vielä 70-vuotiaanakin toivoo, että tilanne jotenkin muuttuisi taianomaisesti. Ei muutu ja nuo naiset ovat sellaisia varjoihmisiä, pelkkiä varjoja siitä mitä olisivat olleet. Ulkopuolelta ei voi auttaa, niin kauan kuin esim ap haluaa nähdä kysymyksen tulonjakona ja tissiliiviongelmana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Tällaisia aloituksen kaltaisia tekstejä kun lukee niin on aina tyytyväinen siitä, että itse on opiskellut ja saanut hyvän työpaikan ja osannut laittaa rahaa säästöön hoitovapaitakin varten. Ei tarvitse pohtia tuollaisia.

Miksi hoitovapaa pitäisi rahoittaa vain toisen säästöistä? Toivottavasti molemmat ovat säästäneet sitä varten.

Miten on reilua, jos (oletuksena) nainen jää kotiin, seurauksena

- suorat tulonmenetykset

- välilliset tulonmenetykset, kun uraan tulee katkos

- pienempi eläkekertymä

- säästöt syöty

Ja samaan aikaan miehelle seurauksena vain

- väliaikaisesti suuremmat menot

Tää ketju on pysäyttävää luettavaa. Mielestäni ihminen, joka ei sitoudu pitämään perheestään huolta taloudellisesti, ei ole sitoutunut perheeseensä täysillä, vaan nostaa itsensä ja omat tarpeensa perheen yläpuolelle. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa jäädä vanheimpainvapaalle, tulee hänen säästää tätä vapaata varten. Jos toinen on vapaalla, niin miksi toisen pitää tästä maksaa? Itse ainakin säästin oman osani etukäteen, koska vanhempainvapaa on etuoikeus.

Ehm...vanhempainvapaalla saat 80% viime palkastasi, joten sitä varten ei juuri tarvitse säästää. Tässä on varmaan puhe kh-tukijaksosta. Et ole tainnut ihan oikeasti olla lapsen kanssa kotona lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkyttävältä.

Meillä ostetaan ruokakauppaostosten yhteydessä shampoot, meikit, siteet ja dödöt ns. koko perheelle. Se käyttää, joka mitäkin tarvitsee.

Muutenkin vaatteita, kenkiä jne. ostetaan sen mukaan kuka mitäkin milloinkin tarvitsee.

Meillä ei ole ns. yhteisiä rahoja, vaan molemmilla on omat tilit. Emme pidä tarkkaa kirjanpitoa siitä kuka maksaa mitäkin vaan mututuntumalla mennään.  Olen miehen kanssa kulutustottumukseltamme hyvin samanlaisia, emme juurikaan tuhlaille ja ostamme tarpeeseen. Se auttaa varmaan asiaan. Isot hankinnat päätämme yhdessä. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Koskaan ei ole riidelty rahasta.

Meillä on hyvin paljon samanlaista, jopa tuo parikymmentä yhteistä vuotta ja yksi lapsi täsmää.

Omat tilit on meilläkin, laskut maksetaan kutakuinkin puoliksi (mies yleensä hieman enemmän, koska tienaa enemmän), kaupassa käydään vuoroviikoin.

Ongelmaksi meillä muodostuu lapsen hankinnat ja ns. päivittäistavarat, eli vessa- ja talouspaperit, saippuat, siivoustarvikkeet yms. Mies ei yksinkertaisesti tajua/ muista/ osaa ostaa niitä, joten niiden hankinta jää mulle, ellen erityisesti kirjoita tarkkaan ylös, mitä pitää ostaa ja varmista, että lappu on mukana ja näkyvillä. Esim. leivinpaperi. Mies tekee ruuan, joten hänen luulisi huomanneen, että leivinpaperi on loppu. Silti hän odottaa, että minä huomaan asian ja minä ostan (tai kirjoitan kissan kokoisilla kirjaimilla kauppalapulle, että leivinpaperi). Mies ei myöskään käy välikaupassa, ellen muistuta, joten jos ison kauppakäynnin jälkeen huomaan, että jotain on loppu, yleensä minä ostan tai sitten pitää odottaa viikko seuraavaan isoon kauppakertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).

Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.

Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).

Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.

Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.

Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.

Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.

Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.

Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.

Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.

Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.

Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.

Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.

Tässä alottajan viesti. Jos aloittaja käy töissä ”perheen hommat kaatuu miehelle, eikä se toimi”. Joten aloittaja on kotona yhteisellä päätöksellä. Ja sitten mies päättää kaikesta ja tarkastaa aloittajan kauppakassit. Näin on itsenäisestä, hyvätuloisesta naisesta tehty rääsyissä kulkeva tuhkimo. Pelottavaa.

Minä en tulkitsisi tuota ihan noin, että yhdessä on sovittu. Pikemminkin niin, että mies ei hoitanut kotia ja lapsia ap:n standardien mukaan ja siksi ap jättäytyi pois töistä. Toki tuo mies kuulostaa sen verran karsealta, että voi ihan hyvin olla että ne ap:n vaatimukset oli ihan kohtuullisiakin ja mies on oikeasti laiminlyönyt lapsia. Ero olisi kyllä tuossa ainut järkevä vaihtoehto jos tilanne todella on noin huono.

Ei kai ap:n mies missään vaiheessa ollut kotona lasten kanssa?

Ja itse olin kyllä hoitovapaalla ihan siksi, että mielestäni taaperot eivät kuulu päivähoitoon, ja toisaalta halusin elää lapseni kanssa vähän aikaa sitä arkipäivää, kun lapsi kerran oli hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa järkyttävältä.

Meillä ostetaan ruokakauppaostosten yhteydessä shampoot, meikit, siteet ja dödöt ns. koko perheelle. Se käyttää, joka mitäkin tarvitsee.

Muutenkin vaatteita, kenkiä jne. ostetaan sen mukaan kuka mitäkin milloinkin tarvitsee.

Meillä ei ole ns. yhteisiä rahoja, vaan molemmilla on omat tilit. Emme pidä tarkkaa kirjanpitoa siitä kuka maksaa mitäkin vaan mututuntumalla mennään.  Olen miehen kanssa kulutustottumukseltamme hyvin samanlaisia, emme juurikaan tuhlaille ja ostamme tarpeeseen. Se auttaa varmaan asiaan. Isot hankinnat päätämme yhdessä. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Koskaan ei ole riidelty rahasta.

Meillä on hyvin paljon samanlaista, jopa tuo parikymmentä yhteistä vuotta ja yksi lapsi täsmää.

Omat tilit on meilläkin, laskut maksetaan kutakuinkin puoliksi (mies yleensä hieman enemmän, koska tienaa enemmän), kaupassa käydään vuoroviikoin.

Ongelmaksi meillä muodostuu lapsen hankinnat ja ns. päivittäistavarat, eli vessa- ja talouspaperit, saippuat, siivoustarvikkeet yms. Mies ei yksinkertaisesti tajua/ muista/ osaa ostaa niitä, joten niiden hankinta jää mulle, ellen erityisesti kirjoita tarkkaan ylös, mitä pitää ostaa ja varmista, että lappu on mukana ja näkyvillä. Esim. leivinpaperi. Mies tekee ruuan, joten hänen luulisi huomanneen, että leivinpaperi on loppu. Silti hän odottaa, että minä huomaan asian ja minä ostan (tai kirjoitan kissan kokoisilla kirjaimilla kauppalapulle, että leivinpaperi). Mies ei myöskään käy välikaupassa, ellen muistuta, joten jos ison kauppakäynnin jälkeen huomaan, että jotain on loppu, yleensä minä ostan tai sitten pitää odottaa viikko seuraavaan isoon kauppakertaan.

Tämä voisi ratketa sillä, että perustatte yhteisen esim s-tilin, katsotte paljonko menee ruokaan ja päivittäistarvikkeisiin kuukaudessa (tähän lasketaan myös ne leivinpaperit ym) ja laitatte molemmat puolet tuosta summasta sinne tilille kuukausittain. Ja sitten ostatte kaiken sieltä tililtä. Näin me tehdään.

Aloitusta mukaellen: Miten helvetissä jossain perheissä saadaan tuollaisesta asiasta tehtyä ongelma???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos alkaisit käyttämään niitä miehesi vaatteita? Samako tuo jos ne on vähän isoja?Parempi sekin kuin rikkinäiset tai kokonaan ilman. Ja lopulta sitten vaan ostat ja annat miehen valituksen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Eikai hänkään nyt jaksa viikkotolkulla valittaa? Ja kuitit heität suoraan jo roskikseen kaupan edessä. Sinua kohdellaan juuri niinkuin annat sinua kohdeltavan. Jos sinun metodisi eivät miellytä miestä, niin hän voi aina ottaa eron.

Miksi ihmeessä pitää heti erota? Miksi ei voi vaan mennä töihin, jos toinen on uupunut taloudellisen taakan alla? Heillä on kolme lasta, mies on varmasti jo itsensä kipeäksi perheen elatuksesta maksanut. Nyt olisi sitten aika rouvankin osallistua. Ehkä vähän aiemmin kun oli alunperin ajatellut, mutta niinhän se menee, että perheessä pitää ajatella kaikkien hyvinvointia ja jaksamista eikä vaan tuijotella omaa napaa.

Minkä ihmeen takia omaa puolisoa pitää nöyryyttää noin pahasti? Elämän ei kuulu olla kärsimystä, eikä varsinkaan oman puolison kuulu tehdä siitä sinulle sellaista. Onhan se nyt ihan selvää, että jotkut hygienia tuotteen ja vaatteet ostetaan jos on tarvis. Ihan kaikille perheen jäsenille tai sitten se ei ole mikään perhe vaan ihmisiä, joille muiden olotila ja tekemiset ovat merkitsemättömiä. Ap voi lopettaa kaiken miehelle tekemisen. Pyykin pesut, ruuan valmistuksen, jopa minkä tahansa siivoamisen mikä koskettaa miestä jotenkin. Suomessa millään muulla ei monelle miehelle ole merkitystä kuin sillä rahalla. Itse kyllä nämä kotiäidin tarjoamat ”palvelut” pitäisi saada ilmaiseksi itselleen, koska onhan niitä yhteisiä lapsia, mutta puolisolle ei haluttaisi antaa mitään ns. ilmaiseksi. Ei edes niitä välttämättömiä juttuja.

Kenenkään naisen ei kuulu suostua tähän. Kaikki työ on perheessä yhtä arvokasta, vaikkei kaikesta työstä sitä palkkakuittia tai tilinauhaa annetakaan. Mutta voihan tuo mies tosiaan alkaa maksamaan jollekin ulkopuolisille tuon kaiken minkä vaimo hoitaa nyt ja vaimo voi tosiaan alkaa ostamaan itselleen vaatteita ja tarvitsemiaan tuotteita niillä omilla tienaamilla rahoilla. Tai sitten hoitaa itse nuo lapset ja kerjätä vaimolta rahaa, kun kaikki lasten ja yhteiset kulut on hoidettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Vastaan oletuksella, ettet ole mikään ostoholisti.

Ykkönen - Molemmat pitää huolen siitä, että pakollisiin menoihin (asunto,ruoka,lääkkeet) löytyy tilitä rahaa. Jos rahat on yhteiset, niin ei tarvitse pyydellä toiselta lupaa tavismenoihin.

Kakkonen - Kohtuulliset menot sieltä yhteisistä rahoista. Kerran kuussa Leos leikkimaahan tai nukketeatteriin lasten kanssa. Jos kiekko on sinun intohimo, niin eiköhän yhteisistä rahoista liikene seisomalippu silloin tällöin?

Kolmonen - Se yhteinen tili taas. Kolmen lapsen äidillä (ja lapsilla) pitää  olla Suomen talveen sopivat ulkoilukamppeet. Vanha takki ei välttämättä ole huono  jos on lämmin. Kirpputori, naamakirjan annetaan ringit, tori.fi - näistä löytyy halpaa/ilmaista talvirompetta.

Jos on yhteiset rahat niin saako käyttää omaa ansaitsemaansa palkkaa kuitenkin siihen mihin haluaa vai täytyykö itse tienattujen rahojenkin osalta sitten pyytää lupa ostoksiin toiselta? Esim. alkoholiin, tupakkaan, tai vaikka sellaiseen autoon johon on varaa omilla tuloilla jos sen vaikka rahoituksella ostaa ja maksaa rahoituksen omasta palkastaan sitten ja loput palkasta yhteiselle tilille? Vai täytyykö itse tienaamisensa rahojen käyttöön anoa sitten lupa toiselta ja toisinpäin eli jos molemmat eivät ostosta hyväksy niin sitten sitä ei voida ollenkaan ostaa?

Jos olet avioliitossa ja avioehtoa ei ole niin kaikki rahat ovat yhteisiä. Se miten niiden käytöstä sovitaan on tietenkin jokaisen avioparin yhteinen asia. Eli itse tienaamatkin rahat ovat aina avioliitossa yhteiisä rahoja, jos avioehtoa ei ole.

Avioliitossa kaikki rahat ja omaisuus ovat sen, jonka ne on. Oli ne sitten miehen, vaimon tai yhteisiä. Avioerotilanteessa voikin sitten osituksessa, ilman avioehtoa, niistä tullakin "yhteisiä"

Ei tuo ole avioliitto vaan kaksi ihmistä, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen, että eron koittaessa lainsäädäntö määrittelee miten omaisuus jaetaan ja jos on kirjoitettu avioehto, niin erottaessa se tullaan huomioiduksi.

Vierailija kirjoitti:

Näinkin huono provo ja mammat takoo miesvihakiimoissaan yli 200 vastausta? 

Kun nyt tässä ketjussa pyörit niin kerropa, mitä miesvihaa tässä on? Ja oikein kiimaistamiesvihaa?????

Tämä vaan on arkipäivää joissakin perheissä.  Vai eikö saa sanoa mitään, ettei mies  vaan pahoita herkkää mieltään?

Jos jää kotiin hoitamaan lapsia, joutuu automaattisesti kotipiiaksi. Mies näkee sut: äiti, joka laittaa ruokaa, siivoaa, huolehtii kodista ja lapsista, pesee pyykit. Ja hän saa tulla ja mennä ihan niinkuin ennenkin. Ensin nuorena poikana oman äidin passattavana, nyt sun....

Kotiäitiys on ansa. Me tyhmät, kiltit naiset ei tajuta sitä, kuinka meitä käytetään hyväksi.

T. Kotipiika, siivoaja, ruuanlaittaja ja pyykinpesijä.

Ite oon sanonut miehelle suoraan, että mun säästöillä ei taloutta pyöritetä... Jos haluaa, että hoidan lasta/lapsia kotona niin maksaa isomman osan kuluja. Muuten lapsi menee tarhaan ja äiti töihin. Säästöt on yllättäviin kuluihin tai pelastustengas kun tulotaso tippuu...

En suostu olemaan kiristetävänä rahan takia. On epäreilua, jos mies saa kerryttää säästöjä kun itse kitkuttelee +-0 linjalla. Meillä on omat tilit, mutta periaatteessa kaikki on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jompi kumpi vanhemmista haluaa jäädä vanheimpainvapaalle, tulee hänen säästää tätä vapaata varten. Jos toinen on vapaalla, niin miksi toisen pitää tästä maksaa? Itse ainakin säästin oman osani etukäteen, koska vanhempainvapaa on etuoikeus.

Ehm...vanhempainvapaalla saat 80% viime palkastasi, joten sitä varten ei juuri tarvitse säästää. Tässä on varmaan puhe kh-tukijaksosta. Et ole tainnut ihan oikeasti olla lapsen kanssa kotona lainkaan.

Pienituloiset saavat 80%. Hyvätuloiset saavat vain 25% tietyn rajan yli menevästä osasta. Jos menot on mitoitettu työtulojen mukaan, pudotus on hyvätuloisella suuri, vaikka verotus sitä hiukan tasaakin.

Kaikenlaisia suhteita ja perheitä on nähtävästi olemassa. Ja kaikenlaisiin järjestelyihin naiset että miehet suostuvat.

Meillä minä olen käytännössä altavastaajana koska en kodinhoidon tuella pysty maksamaan paljoakaan mitään yhteisiä maksuja ja menoja. Mutta minulle ei myöskään kerro säästöjä yhtään mistään, enkä omista mistään mitään. En oikein tiedä onko tilanne epäreilu vai normaali.

Olen ajatellut sen niin että sitten kun menen töihin niin sitten alan säästää ja varmaan mieskin nyt käyttää kaikki rahansa perheeseen, vaikka säästöön jääkin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia suhteita ja perheitä on nähtävästi olemassa. Ja kaikenlaisiin järjestelyihin naiset että miehet suostuvat.

Meillä minä olen käytännössä altavastaajana koska en kodinhoidon tuella pysty maksamaan paljoakaan mitään yhteisiä maksuja ja menoja. Mutta minulle ei myöskään kerro säästöjä yhtään mistään, enkä omista mistään mitään. En oikein tiedä onko tilanne epäreilu vai normaali.

Olen ajatellut sen niin että sitten kun menen töihin niin sitten alan säästää ja varmaan mieskin nyt käyttää kaikki rahansa perheeseen, vaikka säästöön jääkin jotain.

Se on kotihoidon tuki. Tuetaan lapsen kotihoitoa.

Kodinhoitoa ei kukaan tue. Siitä pitää suoriutua työssä käydessäkin ja se kuuluu yhtä lailla sille työssäkäyvälle osapuolelle, vaikka puolison päätehtävä olisi hoitaa lasta kotona. Kotihoidon tuen tarkoitus EI siis ole vapauttaa aikuisia miehiä kotitöistä.

Onpa häiriintynyttä tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jää kotiin hoitamaan lapsia, joutuu automaattisesti kotipiiaksi. Mies näkee sut: äiti, joka laittaa ruokaa, siivoaa, huolehtii kodista ja lapsista, pesee pyykit. Ja hän saa tulla ja mennä ihan niinkuin ennenkin. Ensin nuorena poikana oman äidin passattavana, nyt sun....

Kotiäitiys on ansa. Me tyhmät, kiltit naiset ei tajuta sitä, kuinka meitä käytetään hyväksi.

T. Kotipiika, siivoaja, ruuanlaittaja ja pyykinpesijä.

Älä valita turhaan !

Se ON sinun roolisi ja paikkasi maailmassa. Jos se rooli olisi varattu myös miehille, niin myös miehet synnyttäisivät. Kuinkakohan monta miestä maailmassa synnyttää luontojaan ? AIVAN ! tasan nolla kappaletta.

Elämä on kovaa, kokeile vain totutella tosiasioihin. Kun niitä kersoja on vailla ja haluaa, niin noin siinä käy.

Jos tämä on edustava otos miesten ajattelusta, niin ei ihme, että syntyvyys laskee!