Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...

16 v. lapsi kirjoitti:

En halua kasvaa ikinä aikuiseksi jos se on noin vaikeaa sitten :(

Sulla on nyt hyvää aikaa ottaa opiksesi.

Säästä itsellesi aina rahaa, niin ettet ole koskaan riippuvainen jonkin toisen armosta saatko ostaa kuukautissuojia vai et.

Jos laitat hynttyyt yhteen jonkin toisen kanssa, huolehdi aina siitä että sulla on omat rahat ja että yhteisen talouden hoitoon kerätään varat tasapuolisesti. Älä suostu mihinkään muuhun.

Ota selvää miten talouttasi hoidat, eli opettele tekemään veroilmoitus ja muut.

Teillä on sitten hyvät tulot. Meillä mies tienaa noin 3000€ bruttona, josta jää käteen 2400€. Kotihoidontuki on alle 400€ Ja siitä pitää maksaa verot. Lapsilisä hiukan alle satasen. Meillä pelkät asumismenot on 1300€ kuussa (asuntolaina, pakollinen kotivakuutus, sähkö, vesi jne.) Lisäksi tontin vuokra 1200€ vuodessa ja kiinteistövero muutaman satasen. Auto on oltava miehen työmatkaa varten. Bensakulut on noin 300€ kuussa ja autovakuutus, katsastus, huollot varmaankin noin 200-300€ kuukautta kohden. Toisen auton (omani) jouduin myymään, että saatiin kesällä rahat tontin vuokraan. Ostin myös uudet renkaat ja turvaistuimen niillä rahoilla. Kyllä kaikki menee, mitä rahaa tulee. Mies maksaa käytännössä yksin asumis- ja autokulut, kun minulla niin pienet tulot. Minä ostan lähinnä ruokaa ja vaippoja kotihoidontuella. Kampaajalla tosin käyn 3 kk välein, mikä maksaa satasen. Olen ostanut myös talvikengät ja toppahousut siten, että ruinannut mieheltä rahaa. Todella niukasti me eletään, ei matkustella minnekään eikä syödä ulkona tai käydä hammaslääkärissä. Ehtiihän sitä sitten kun molemmat on töissä.[/quote]

Meillä on suunnilleen samat tulot kuin teillä, miehen palkka vähän enemmän mutta lapsiakin on kaksi (joista toinen yli 3v). Hyvin pärjätään yhden tuloilla, meidän asumismenot on yhteensä alle 1000e kuussa ja autoja ei koskaan ole ollutkaan kuin yksi. Ei tässä herroiksi elellä mutta ei ole rahan takia pakko kiirehtiä töihin, kun on talous mietitty sen mukaan että lapsia halutaan eikä niitä heti tyrkätä päiväkotiin. Pikkulasten kanssa mahtuu mukavasti rivarikolmioon, hankitaan se okt sitten kun lapset vähän kasvaa ja molemmat vanhemmat on töissä. En tiedä miten jollekin voi tulla yllätyksenä että kotona lasten kanssa oleminen tarkoittaa pienempiä tuloja, ja taloussyistä on "pakko" laittaa 9kk vauva päiväkotiin. Omia säästöjäni en aio perheen elättämiseen käyttää, ellei satu jotain yllättävää, ja silloinkin mies käyttää myös omia säästöjään yhtä lailla.

Mä en ole vielä koskaan sanonut täällä tätä legendaarista juttua, mutta nyt sanon jätä se sika.

Oikeasti mä en voi ymmärtää noin pihiä ja tunteetonta miestä.

Meillä kumpikin on töissä mutta mulla on huomattavasti pienempi palkka kuin miehellä.

Maksamme laskut sen tililtä kellä on sillä hetkellä rahaa.

Vaatteet ostan koko perheelle yhteisillä rahoilla. Mies myös ostaa tarvittaessa mulle siteitä tms.

Eli yhdessä hoidetaan kulut. Ruuat lainat sähköt. Ja jos jotain kalliimpaa hankintaa on ollut niin neuvotellaan kuinka tarpeellinen se on meille. Ja mikä hintaluokka on järkevä ja ostetaan se tuote jos muiden kulujen jälkeen on jotain rahaa jäljellä.

Vaikea uskoa, että olisi olemassa sellainen mies, joka puuttuisi siteiden ja tamponien ostamiseen sen jälkeen kun vaimo häneltä suoraan kysyy, että "pitääkö vielä puhua siteiden ostosta uudelleen, vai onko homma selvä näin että niitä ostetaan, vai istunko valumassa verta sohvalle ja lattialle ja sänkyyn ja tiputtelenko verta kävellessäni ulkona kadulle??".

Kyllä järki lähtis, jos mies alkais kyseenalaistamaan mun ja tyttärien siteiden ja tampoonien tarvetta. Perhe on yhteinen yritys ja perheen menot yhteisiä.

Googletelkaa kaikki nyt heti alkuun käsite TALOUDELLINEN VÄKIVALTA. Tämän jälkeen tulkaa lisää viisastelemaan. Ap, ota ero. 

16 v. lapsi kirjoitti:

En halua kasvaa ikinä aikuiseksi jos se on noin vaikeaa sitten :(

Ota tästä ketjusta opiksesi! Älä perusta perhettä sellaisen miehen kanssa, joka on rahoistaan turhan tarkka eikä ole valmis jakamaan. 

Näin Prismassa kerran nuorenparin, jotka ostivat ruokaa yhdessä. Heillä oli ilmeisesti juuri perustettu yhteinen taloustili (mitä vähän heidän juttujaan kuuntelin) ja mies maksoi nämä ostokset kortilla. Sitten hihnalla oli erikseen nuoren naisen siteet, jotka nainen maksoi omalla kortillaan. Kyllä niin teki mieli sanoa hänelle, että älä tällaisen miehen kanssa ryhdy mihinkään vakavaan suhteeseen, saati perhettä perusta!

Pitäisi olla selvä asia, että perheessä kaikilla on sama elintaso. Enemmän tienaava maksaa enemmän. Avioliitossa eletään yhteistä elämää eikä niin, että on kaksi eri ihmistä ja miehellä kuitenkin "oikeus nusaista" välillä.

Porvoossa tuo on ihan normaalia.

Suosittelen Facebookin Vauras nainen -ryhmää. Siellä tsempataan itsenäisempään otteeseen raha-asioissa ja setvitään miten esim kulut kannattaa jakaa, kun on erisuuret tulot. Kannattaa myös muistaa, että suhteessa ei ole pakko olla.

Jos on lapsia, on yhteinen tili. Tai ainakin yhteinen talous. Ei jaeta mitään kuluja eikä ostoksia mikä kuuluu kenenkin maksaa, vaan kaikki on yhteistä. Jos mies ei siihen suostu, ei ole aikonut olla kanssasi loppuelämäänsä, koska yhteistä elämäähän eletään niin mitä hittoa aletaan miettimään kuka maksaa.

Voit myös kertoa miehelle, että jos eroatte, elatusmaksut ottavat hänen tuloistaan yllättävän suuren osan..

Pisti silmään tuosta ap:n aloitustekstistä se, että ap monesti mainitsee, ettei voi ostaa, koska mieskän ei osta. Esim siteet, ulkoiluvaatteet, talvivaatteet jne. Siis miksi ei muka voi ostaa jos toinenkan ei osta? Ei kai avioparin tarvitse ostaa vain niitä samoja tuotteita mitä toinenkin ostaa. Ei meilläkään mies ole ostanut silitysrautaa tai ompelukonetta, koska minä ne jo ostin. Mutta ei mies myöskään ole sitä mieltä, ettei niitä tarvita, koska hänkään ei niitä osta. Tai olisi todella outoa, jos minä en voisi ostaa toppahousuja, koska mieskään ei osta, kun ei niitä tarvitse. Tai, että minä en voisi ostaa jumppakamppeita, kun mieskään ei osta, koska ei käy jumpassa. Outo on ajatusmaailma ihmisellä, jonka mielestä toisen ei tarvitse ostaa, jos hän ei itsekään niitä osta/tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siriina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Vastaan oletuksella, ettet ole mikään ostoholisti.

Ykkönen - Molemmat pitää huolen siitä, että pakollisiin menoihin (asunto,ruoka,lääkkeet) löytyy tilitä rahaa. Jos rahat on yhteiset, niin ei tarvitse pyydellä toiselta lupaa tavismenoihin.

Kakkonen - Kohtuulliset menot sieltä yhteisistä rahoista. Kerran kuussa Leos leikkimaahan tai nukketeatteriin lasten kanssa. Jos kiekko on sinun intohimo, niin eiköhän yhteisistä rahoista liikene seisomalippu silloin tällöin?

Kolmonen - Se yhteinen tili taas. Kolmen lapsen äidillä (ja lapsilla) pitää  olla Suomen talveen sopivat ulkoilukamppeet. Vanha takki ei välttämättä ole huono  jos on lämmin. Kirpputori, naamakirjan annetaan ringit, tori.fi - näistä löytyy halpaa/ilmaista talvirompetta.

Jos on yhteiset rahat niin saako käyttää omaa ansaitsemaansa palkkaa kuitenkin siihen mihin haluaa vai täytyykö itse tienattujen rahojenkin osalta sitten pyytää lupa ostoksiin toiselta? Esim. alkoholiin, tupakkaan, tai vaikka sellaiseen autoon johon on varaa omilla tuloilla jos sen vaikka rahoituksella ostaa ja maksaa rahoituksen omasta palkastaan sitten ja loput palkasta yhteiselle tilille? Vai täytyykö itse tienaamisensa rahojen käyttöön anoa sitten lupa toiselta ja toisinpäin eli jos molemmat eivät ostosta hyväksy niin sitten sitä ei voida ollenkaan ostaa?

Jos olet avioliitossa ja avioehtoa ei ole niin kaikki rahat ovat yhteisiä. Se miten niiden käytöstä sovitaan on tietenkin jokaisen avioparin yhteinen asia. Eli itse tienaamatkin rahat ovat aina avioliitossa yhteiisä rahoja, jos avioehtoa ei ole.

Avioliitossa kaikki rahat ja omaisuus ovat sen, jonka ne on. Oli ne sitten miehen, vaimon tai yhteisiä. Avioerotilanteessa voikin sitten osituksessa, ilman avioehtoa, niistä tullakin "yhteisiä"

Vierailija kirjoitti:

On melkoista taloudellista väkivaltaa laittaa puolisoa anelemaan rahaa johonkin sellaiseen kuin kuukautissiteet tai alusvaatteet. Tällaisenko esimerkin haluat antaa tyttärellesi miten naisia kohdellaan perheissä?

Tämä!

Kerro miehellesi, että tämä käytös sua kohtaan on taloudellista väkivaltaa. Laita kissa pöytään ja vaadi tasavertaisuutta, muuten kerrot että lähdet turvakotiin lasten kanssa. Turvakodissa asutte ilmaiseksi ja saatte myös ilmaista ruokaa.

Miehesi on jo lapsesta tottunut saamaan.Onko ainoa lapsi?Ihmetyttää miksi aikuiselle miehelle ostetaan vaatteita kun lapselle.Ostavatko myös lapsenlapsille, sinulle? Vai onko vaan tämä aikuinen vauva erityisasemassa?

Miehesi on tottunut saamaan mutta ei antamaan. Siksi kysyin onko ainoa lapsi.Minun miehelläni on veli,mutta heidän vanhemmat ovat molemmat ainoita lapsia.Ovat kasvattanut poikansa kun ainoita lapsia,koska muuhunkaan eivät pystyneet.Tosin mieheni ei ole täysin yhtä itsekäs kun appeni. Kaksin käsin otetaan vastaan,mitään ei vapaaehtoisesti anneta.

Vierailija kirjoitti:

Näinkin huono provo ja mammat takoo miesvihakiimoissaan yli 200 vastausta? 

Onko se sinusta miesvihaa, jos neuvoo avutonta naista ostamaan OMILLA rahoillaan ensin itselleen välttämättömät rintaliivit ja siteet?

Provo voi olla, mutta yllättävän moni nuori nainen elää tuollaisessa tilanteessa tämän vuosikymmenen Suomessa. Siksi vastaamme asiallisesti, koska moni meistä tuntee sellaisen, joka olisi voinut kirjoittaa tuon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin lapsia kotona hoitaessani välillä kateellinen miehelleni joka pääsi töistä välillä syömään ravintolaan ilmaiseksi. Minä laitoin ruokaa allergisille lapsille ja lähinnä söin heidän kanssa samaa ruokaa silloin kun kerkesin (kun olin syöttänyt lapset ja ruoka jo jäähtynyt jne.).

Meillä ongelma ei ollut raha. Mies ei ole koskaan moittinut minua rahankäytöstä ja saan ostaa yhteiseltä tililtä mitä haluan.

Mutta ehkä itse kaipasin ennenkaikkea sitä että saa syödä toisen tekemää ruokaa aikuisten seurassa ja ilman että tarvii kokoajan huolehtia lasten syömisistä (allergioiden takia todella tarkkaa kun tippakaan maitoa aiheutti yhdelle shokkireaktion).

Minusta kuulostaa että ap kaipaa työelämän hyviä puolia. Olisiko aika istua yhdessä alas miehen kanssa ja miettiä miten jatkossa eletään. Laittakaa vaikka paperille kaikki vaihtoehdot ja niiden hyvät ja huonot puolet.

Eli jatkatte näin (sopii Aplle kunhan saa enemmän rahaa käyttöönsä ja yhden illan lapsivapaata) tai lapset hoitoon (miettikää teettekin sitten kotityöt puoliksi ja kumpi kuljettaa lapset hoitoon jne) vai jääkö mies vuorostaan hoitamaan lapset kotiin (ja miten silloin jaetaan rahat ja kotityöt). Ehkä kumpikin saa lisää ajateltavaa kun tajuaa mitä saa missäkin vaihtoehdossa ja mitä menettää. Ehkä mieskin olisi avokätisempi rahan suhteen kun laskette paljonko hoitomaksut olisivat lapsista ja mies tajuaa kuinka paljon hänen kotityöosuutensa myös kasvaa jos lähdet töihin. Ja ehkä sinä itsekin viihdyt paremmin kotona kun tajuat kuinka vähän teidän perheen käytettävä rahamäärä kasvaisi vaikka menisit töihin koska huomioit hoitomaksut, verot ym.

Tottakai kaipaan. Tykyiltoja, pikkujouluja, yms yms, lounaita.

Kaipaan myös sitä itsenäistä hyvätuloista naista joka kulki sentään vain 2 vuotta vanhoissa liiveissä ja osti takin alesta jos tarvi.

Yhteisellä päätöksellä olen kotona, koska minun työajoillani perheen hommat kaatui miehelle, eikä se toiminut.

Olen ruvennut ihan täydellisesti jäämään ulos taloudellisissa asioissa. Laskut hoidan ja ruokakaupan ja lasten hankinnat, talon asioista, remonteista tai auto asioista ei oikein enää keskustella vaan ne on jääneet miehen päätettäviksi. Ulkona ei käydä ilman lapsia. Lomareissuista päättää mies.

Kyllä, joudun kertomaan mitä ostin ja kauppakassien sisältö tarkastetaan. Lonkerotölkistä naljaillaan.. Meikeillä tarkoitan puuteria kerran 3 kk. Muuta ostan kerran vuosi. Ulkovaattetta olen saanut viimeksi 5 vuotta sitten kun tätini kuoli, itse en ole ostanut mitään kun ei mieskään osta, hän saa muilta ja töistä.. Minulla näin hyvin ei ole.

Ostin 9 vuotta sitten häihimme nahkasaappaat, jotka nyt heitin pois kun ne oli jo lintassa, sekin oli tuhlaamista.

Yritän olla säästäväinen, mutta en enempää pysty.

Ja kyllä, se menee niin että minä saan ostaa vasta jos mies sattuu itselleen jotain tarvitsemaan.

Monta vuotta tätä on kestänyt. Miksi jaksat tätä elämää?

Hei Ap, tule kommentoimaan :)

Oletko lukenut ketjun, onko se herättänyt ajatuksia?

Oma viestini on sama kuin muillakin: mies käyttää henkistä ja taloudellista väkivaltaa.

Vaihtoehtosi ovat joko laittaa mies ruotuun ja neuvotella perhe-elämän säännöt (rahojen jakaminen + lastenhoito ja kotityöt) täysin uusiksi, tai sitten ero. Et saa missään nimessä jäädä suhteeseen, jossa sinua kohdellaan noin. Näyttää siltä, että sinulta on jo alkanut hämärtyä se, mikä on normaalia kohtelua. TUO EI OLE.

No entäs miehen partavedet, partakoneet ja deodorantit jne. Sinähän et niitä käytä, joten vastaavalla summalla voit hankkia itsellesi hygienia- ym. tuotteita. Esim. sähköpartakoneen hinnalla hankit vuoren siteitä!

Mistä noita miehiä sikiää, jotka eivät ymmärrä, että he ovat vastuussa perheestään siinä missä vaimotkin? Mitenkähän paljon meillä on naisia, joilla on lasten kanssa huomattavasti alhaisempi elintasi kuin hyväpalkkaisella aviomiehellä, joka elää kuin poikamies?