Miten helvetissä muissa perheissä ratkotaan tälläiset ongelmat, kuukautis-siteet, rintaliivit...

Vierailija kirjoitti:

Olen kotihoidontuella kotona hoitamassa kolmea alle kouluikäistä lastamme. Rahat on "yhteiset" eli ensin käytetään mun tililtä kaikki ja sitten pyytelen mieheltä lisää.

Kuitenkin kksiteet, rintaliivit, meikit, vaatteet yms on sellaista mikä on vain mun tarvittavaa ostettavaa, mies ei käytä noita ja saa käyttää sen summan muualle tai sillä voi kiristää myöhemmin.

Toinen on työpaikan menot.. Kun töistä mennään syömään ja jääkiekkopeliin, niin se on töistä ja ilmaista, mä en pääse syömään (kuin lasten kanssa Burger Kingiin kun se on halpa) enkä peliin koska ei oo varaa. Se harmittaa..

Kolmas on vaatteet.. Mies on saanut isältään ja äitinsä mieheltä vanhoja ja uusia talvivaatteita ja ulkoiluvaatteita, minä en saa mistään mitään ilman, joten en voi ostaa kun mieskään ei osta, joten mulla ei ole ulkoiluvaatteita ja takit on vanhoja römppiä joissa kuljen.

Miten muut nää ratkaisee?

Apua ihan oikeasti!!

Millä tavalla mies osallistuu ehkäisyn maksamiseen? Maksaahan hän siitä puolet?

Entä kun vuosit viikkokaupalla synnytyksen jälkeen niin maksoihan mies puolet siteistä ja muun jälkivuotoon kuluvan? Em on puoleksi miehelle kuuluvaa koska lapsi on puoleksi hänen. Lisäksi onhan miehesi maksanut sinulle synnytyksestä aiheutuvat laskut puoleksi sekä maksanut sinulle synnytyksestä palkan? Mieshän ei joutunut mitään tekemään kun sinä teit kaiken työn hän sai kaiken ilmaiseksi.

Lisäksi maksoihan mies puolet äitiysvaatteista ja imetysliiveistä yms?

Mutta aivan todella sairasta että lapsiperheessä lasketaan pennilleen puoleksi kuluja. Tuo ei ole perhe vaan suhde jossa mies hyötyy aivan älyttömästi naisen kustannuksella.

Hanki itsenäisempi muija, joka hoitaa omat asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.

Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan

Minulla on ollut. Mies jäi omasta halustaan kotiin esikoista hoitamaan, kun minä parempituloisena menin takaisin töihin. Eipä maistunut miehelle enää palkkatyö 3 lapsenkaan jälkeen. Aina silloin tällöin patistin työnhakuun, sillä mielestäni ei kotonakaan tehnyt kaikkia kotitöitä. Minulle on vuosien aikana jäänyt taatusti enemmän kotihommaa kuin päinvastaisessa tilanteessa. 

Kun sitten jäin itse työttömäksi pari vuotta sitten, mies yritti hakea pakottamanani töita. Sairastui melkein heti ja on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Nyt, kun olen pudonnut ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle, saa mieheni käteen enemmän rahaa kuin minä, mm. hänelle maksamani eläkevakuutuksen. Yritän pelastaa noista rahoista asumiskulut ja muuten maksan sitten elämisemme työmarkkinatuestani ja säästöistä.

Onneksi lapset ovat jo teinejä ja pärjäävät kohta omillaan. Tilannettani ihmetellään, miksi maksoin kaiken. Päinvastaista tapausta, jossa mies maksaa kaiken, ei juurikaan ihmetellä. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on m**lkku. Hänellä on elatusvelvollisuus sinua kohtaan.

Miks naisella ei ole ikinä elatusvelvollisuutta miestä kohtaan

Minulla on ollut. Mies jäi omasta halustaan kotiin esikoista hoitamaan, kun minä parempituloisena menin takaisin töihin. Eipä maistunut miehelle enää palkkatyö 3 lapsenkaan jälkeen. Aina silloin tällöin patistin työnhakuun, sillä mielestäni ei kotonakaan tehnyt kaikkia kotitöitä. Minulle on vuosien aikana jäänyt taatusti enemmän kotihommaa kuin päinvastaisessa tilanteessa. 

Kun sitten jäin itse työttömäksi pari vuotta sitten, mies yritti hakea pakottamanani töita. Sairastui melkein heti ja on nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Nyt, kun olen pudonnut ansiosidonnaiselta työmarkkinatuelle, saa mieheni käteen enemmän rahaa kuin minä, mm. hänelle maksamani eläkevakuutuksen. Yritän pelastaa noista rahoista asumiskulut ja muuten maksan sitten elämisemme työmarkkinatuestani ja säästöistä.

Onneksi lapset ovat jo teinejä ja pärjäävät kohta omillaan. Tilannettani ihmetellään, miksi maksoin kaiken. Päinvastaista tapausta, jossa mies maksaa kaiken, ei juurikaan ihmetellä. Miksi?

Minä tunnen montakin perhettä, jossa mies on kotona ja vaimo töissä, enkä minä ainakaan ihmettele yhtään. Jokainen tavallaan. 

Ja kun tuolla joku aikaisemmin ihmetteli, miksi vain miehellä on elatusvelvollisuus naiseen eikä toisinpäin, niin tietenkin se on myös toisinpäin, eli vaimonkin kuuluu elättää mies. Aviopuolisot ovat elatusvelvollisia toisilleen.

En kyllä itse tunne yhtään naista joka lojuisi kotona miehen elätettävänä enää sitten kun lapset on vähän isommaksi kasvaneet. kaikki on palanneet työelämään.  

Sinun miehesi on poikkeus, jos ei ole lasten kasvettuakaan halunnut palata töihin. Naiset yleensä palaavat. Jopa nuo 10-12 lasta tehneet lestaäidit ovat menneet töihin , kun nuorin lapsi täyttänyt 3v.

Jos olet kotihoitotuella kotona hoitamassa lapsia, niin kait miehesi maksaa sinulle puolet ansionmenetyksestä, jos rahat ei ole yhteiset.

Meillä mies hoitaa kaupassakäynnit ja ostokset (ainoastaan sisustusmurheeni) joten jos pyydän uutta takkia, kenkiä, meikkejä, siteitä niin mies tuo mukisematta.

Ja whatsapp on tässä hyvä. Yleensä mies pistää kuvat vaihtoehdoista (minä esitän toiveet ja hintakaton esim ulkokengät goretex max 40€) ja mies sitten menee kauppaan ja kuvaa. Jos koko väärä niin se sitten ramppaa edestakas. Ja hintakatto pakko olla kun muuten tuo valitsisi aina ne kalleimmat vaik halvat voi olla ihan yht hyvät..

Mut näin siis meillä ja tän vuoks minulle tulevat rahat menee pitkälti säästöön, sisustukseen yms.. En edes muista milloin olisin viimeksi kaupassa käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin.

No en mä nyt mee kun mä hoidan meidän lapsia kotona.

Valinta. Ei kannata vinkua.

Miten näistä raha-asioista aina saadaan niin vaikeita. Meillä on ns. omat rahat mutta totta vitussa ne joustavat jos vaimo kotihoidontuella. Silloin maksoin lähes kaiken ja näinhän sen kuuluu mennä.

Taitaa silloin olla vaikeaa kun sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kuusi vuotta kotona hoitamassa lapsia. Ei ollut ongelmaa, sillä meillä on miehen kanssa aina ollut yhteiset rahat. En voi käsittää niitä perheitä, jotka pitävät tiukasti kiinni omista rahoistaan. Jokaisella perheenjäsenellä täytyy olla sama elintaso. Eihän se muuten ole perhe.

Minä olin aikoinaan kotona hoitamassa lapsia 8v ja vaikka meillä on aina ollut omat rahat, ei meillä koskaan ole ollut eri elintasoja perheessä. 

Ja kyllä me ihan oikea perhe oltiin, vaikka molemmilla omat rahat olikin. Ja ollaan siis vieläkin.

Minun mieheni oli aikoinaan kotona 8 vuotta, kun lapset olivat pieniä. *terveisiä tutuille*

Mekin olimme ja olemme edelleen perhe, vaikka kummallakaan meistä ei ole ollut omaa rahaa esikoisen syntymän jälkeen. Omat tilit kyllä, mutta kaikki raha on ollut yhteistä. Kumpikin on saanut aina ostettua kaikkea tarpeellista ilman mitään rutinoita, mutta ei aina ihan kaikkea, mitä olisi halunnnut.

Vierailija kirjoitti:

Miten näistä raha-asioista aina saadaan niin vaikeita. Meillä on ns. omat rahat mutta totta vitussa ne joustavat jos vaimo kotihoidontuella. Silloin maksoin lähes kaiken ja näinhän sen kuuluu mennä.

Taitaa silloin olla vaikeaa kun sitä ei ole.

213 jatkaa: ei se ole niinkään, että parisuhteesa vaikeinta on kun rahaa ei ole. Meillä nähtiin sekin tilipäivä, että maksettiin laskut niin ei enää ollut varaa ostaa lapsille jäätelöä. Sen päivän jälkeen on kyllä pidetty huoli siitä, että aina on mukana hätävaraseteli.

Vaikeinta on silloin, kun puolisoilla on erilainen käsitys rahankäytöstä tai peräti puutteellinen ymmärrys perheen tarpeista. Minun miehelleni valkeni ruokien ja muiden ns. päivittäistavaroitten hinta silloin, kun olin äitiyslomalla kotona ja hän kävi kaupassa. Usemman kerran tarkastettiin kuitti "mikä tässä niin paljon maksoi".

Kuinka monen mamman mies ei koskaan osta pesuaineita, kuiva-aineita ruokakaappiin ym. vaan ainoastaan itselleen jotain?

Meillä on yks yhteinen tili, jonne laitetaan kuun alussa x-määrä rahaa ja se on aina mennyt tulojen mukaan. Ennen laitettiin tonni per pää koska oli about samat palkkatulot. Nykyään mies laittaa 1500-1700€ ja minä omistani yleensä 200-400€. Laskut, kauppakulut ja lapsen ostokset menee sieltä.

Loput muutamat sataset jää omille tileille. Siitä rahasta ostan omia vaatteita tai muita omis juttuja. Mies kyllä ostaa lahjoja aika paljon ja sillä tavalla ”jeesaa”. Just vaikka kengät tai takin. Meillä on periaatteessa yhteiset rahat, lainat ja säästöt.

Hyvin toimii tämä systeemi koska molemmille on selvää että kyse väliaikaisesta ratkaisusta. En voisi elää liitossa jossa elettäisiin eri ”yhteiskuntaluokissa”

Koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää että äidillä on kohtuulliset ulkoilu ym. Talvivaatteet että voi kunnolla ulkoilma lasten kanssa. Tästä voi puhua rakentavasti miehen kanssa. Miehellä on mahdollisuus kasvaa aikuiseksi ja katsoa perhettä kokonaisuutena eikä määrätä mitkä menot ovat hänen ja mitkä vaimon.

Hyvinvoiva vaimo on myös hyvä äiti ja mukava vaimo.

Oon kans selittää mieltä että on ap :n ihan omaa tyhmyyttä jos ei tajua laittaa omista vähän säästöön.

Ja JOS ei puoliaan osaa pitää niin olkoot ahdingossa.

ostat omilla rahoillasi välttämättömimmät ja käytät omat rahasi ensin. sitten mies maksaa. Ihan niinkuin olette sopineet. Miksi jankutat omista tarpeistasi? Tarvitset niitä joten hommaa ne.

On kumma jos et voi omalla tililläsi olevilla rahoilla ostaa oman harkinnan mukaan tarpeellisia - tai vaikka vähän turhempiakin ostoksia. Ehkä teidän kannattaa vähän fiksata systeemiä. Vaikea kuvitella että itse suostuisin siihen että olisi 0€ OMAA rahaa käytettävissä. Eikö sulla oikeasti ole henkilökohtaisia säästöjä hoitovapaan ajaksi käytettävissä?

Ap:n tapauksessa rahat eivät kyllä todellakaan ole yhteiset jos/kun lupaa pitää pyydellä ihan hygieniatuotteiden ja vaatteiden ostamiseen, vieläpä siksi että ap:n omat rahat (siis eiks ne olletkaan yhteisiä?) käytetään ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten näistä raha-asioista aina saadaan niin vaikeita. Meillä on ns. omat rahat mutta totta vitussa ne joustavat jos vaimo kotihoidontuella. Silloin maksoin lähes kaiken ja näinhän sen kuuluu mennä.

Taitaa silloin olla vaikeaa kun sitä ei ole.

213 jatkaa: ei se ole niinkään, että parisuhteesa vaikeinta on kun rahaa ei ole. Meillä nähtiin sekin tilipäivä, että maksettiin laskut niin ei enää ollut varaa ostaa lapsille jäätelöä. Sen päivän jälkeen on kyllä pidetty huoli siitä, että aina on mukana hätävaraseteli.

Vaikeinta on silloin, kun puolisoilla on erilainen käsitys rahankäytöstä tai peräti puutteellinen ymmärrys perheen tarpeista. Minun miehelleni valkeni ruokien ja muiden ns. päivittäistavaroitten hinta silloin, kun olin äitiyslomalla kotona ja hän kävi kaupassa. Usemman kerran tarkastettiin kuitti "mikä tässä niin paljon maksoi".

Kuinka monen mamman mies ei koskaan osta pesuaineita, kuiva-aineita ruokakaappiin ym. vaan ainoastaan itselleen jotain?

Tämä on totta. Meilläkin mies käy kyllä kaupassa, mutta ilman listaa tuo vain maitotölkin ja makkaralenkin itselleen. Ja karkkeja.  (Minä en , eikä nuoriso juo maitoa, eikä syödä makkaraa)

Ja kun joskus laitan listan mukaan, jossa on esim pyykinpesuaineita ym mies on huuli pyöreänä, että kylläpäs ne maksoi. Tai jos listassa on vessapaperi, jota kannattaa tuoda iso säkki kerralla, eikä niitä 6rullan paketteja, jotka ei meillä kestä mitään, niin mies yrittää aina tuoda vain sen pienen, koska iso maksaa. 

jätä se sika... siis et voi olla onnellinen tollasessa suhteessa vaikka kuinka itsellesi uskottelisit.

En halua kasvaa ikinä aikuiseksi jos se on noin vaikeaa sitten :(

Kun kht tulee niin ostat kaiken mitä tarvitset itselle ja sitten jos jää niin maksele yhteisiä, jos systeemi on tuo? Mitä mieltä miehesi on rahankäytöstä, mitä hän sanoo jos kerrot tarvitsevasi uuden talvitakin? Minun mieheni sanoisi, että sitten ostat semmoisen ja hän maksaa sitten enemmän yhteisiä siinä kuussa, minä olen kans kohta jäämässä kotihoidontuelle. Ja todellakin huolehdin että minulla on rahaa omiin välttämättömiin hankintoihin, meillä on omat tilit ja lisäksi yhteinen johon molemmat laittaa sovitun summan ja tarvittaessa lisää. On helppoa kun mies näkee itse suoraan että kohta taloustililtä loppuu rahat ja laittaa sinne lisää, ei tarvitse pyydellä.