Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

En onneksi ole jäänyt kiinni, pettänyt kyllä jokaisessa suhteessa. 😉

N45

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikinä pettäisi vaimoani. Sen sijaan käyn ns. ammattilaisilla kun kaipaan vaihtelua 👉👌

Mun mielestäni tämäkin on pettämistä, jos teet sen salaa. Minusta tuntuisi ainakin tosi pahalta. Se kertoisi etten riitä miehelleni. Loukkaisi tosi syvästi. Onhan siinä myös aina jonkilainen pieni tautiriski, että tuo tuliaisia.

Tulin kotiin töistä tavallista aiemmin ja menin hiljaa yläkertaan. Puolivälissä portaita kaide petti kun nojasin siihen liikaa. Onneksi selvisin säikähdyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikinä pettäisi vaimoani. Sen sijaan käyn ns. ammattilaisilla kun kaipaan vaihtelua 👉👌

Mun mielestäni tämäkin on pettämistä, jos teet sen salaa. Minusta tuntuisi ainakin tosi pahalta. Se kertoisi etten riitä miehelleni. Loukkaisi tosi syvästi. Onhan siinä myös aina jonkilainen pieni tautiriski, että tuo tuliaisia.

Kumppanillani loppui kaikki mielenkiinto seksuaaliseen kanssakäymiseen kohdunpoiston jälkeen. Vinkkailtu on asiasta muutaman kerran, mutta asiassa ei ole tapahtunut muutosta. Muutenkin hellyydenosoitukset jääneet lähinnä platoniselle tasolle kiitos vielä väliin iskeneen korona-epidemian.

Kuivaa kautta on jatkunut muutaman vuoden ajan, mutten vielä ole tarvinnut "ammattiapua". Joskin peräseinä alkaa tulla vastaan.

Voi olla, että tässä katsellaan uusia suuntia. Harmillista, kun kyseessä kuitenkin on ihminen, jolla samanlaisia kiinnostuksen kohteita.

Vierailija kirjoitti:

Miehen rutiini nuzzia muuttui huolelliseksi kairaamiseksi ja molon pyörittämiseksi. Aiemmin vaan lykki.

Ohi, mutta kenen mielestä molon pyörittäminen tuntuu hyvältä? Minusta ei ja on typerän näköistäkin. Erikokoisilla varustuksilla tuota on saanut kokea eikä toimi minkäänlaisella. Mutta kertokaa, jos jollakin toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikinä pettäisi vaimoani. Sen sijaan käyn ns. ammattilaisilla kun kaipaan vaihtelua 👉👌

Mun mielestäni tämäkin on pettämistä, jos teet sen salaa. Minusta tuntuisi ainakin tosi pahalta. Se kertoisi etten riitä miehelleni. Loukkaisi tosi syvästi. Onhan siinä myös aina jonkilainen pieni tautiriski, että tuo tuliaisia.

Kumppanillani loppui kaikki mielenkiinto seksuaaliseen kanssakäymiseen kohdunpoiston jälkeen. Vinkkailtu on asiasta muutaman kerran, mutta asiassa ei ole tapahtunut muutosta. Muutenkin hellyydenosoitukset jääneet lähinnä platoniselle tasolle kiitos vielä väliin iskeneen korona-epidemian.

Kuivaa kautta on jatkunut muutaman vuoden ajan, mutten vielä ole tarvinnut "ammattiapua". Joskin peräseinä alkaa tulla vastaan.

Voi olla, että tässä katsellaan uusia suuntia. Harmillista, kun kyseessä kuitenkin on ihminen, jolla samanlaisia kiinnostuksen kohteita.

Miksi alapeukut?

En ole pettänyt ja olen päättänyt ilmoittaa ennen kuin on seuraava satama valmiina.

Niin no, eihän seksi ole parisuhteessa tärkeä asia. Ei edes fyysinen läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikinä pettäisi vaimoani. Sen sijaan käyn ns. ammattilaisilla kun kaipaan vaihtelua 👉👌

Mun mielestäni tämäkin on pettämistä, jos teet sen salaa. Minusta tuntuisi ainakin tosi pahalta. Se kertoisi etten riitä miehelleni. Loukkaisi tosi syvästi. Onhan siinä myös aina jonkilainen pieni tautiriski, että tuo tuliaisia.

Kumppanillani loppui kaikki mielenkiinto seksuaaliseen kanssakäymiseen kohdunpoiston jälkeen. Vinkkailtu on asiasta muutaman kerran, mutta asiassa ei ole tapahtunut muutosta. Muutenkin hellyydenosoitukset jääneet lähinnä platoniselle tasolle kiitos vielä väliin iskeneen korona-epidemian.

Kuivaa kautta on jatkunut muutaman vuoden ajan, mutten vielä ole tarvinnut "ammattiapua". Joskin peräseinä alkaa tulla vastaan.

Voi olla, että tässä katsellaan uusia suuntia. Harmillista, kun kyseessä kuitenkin on ihminen, jolla samanlaisia kiinnostuksen kohteita.

Miksi alapeukut?

En ole pettänyt ja olen päättänyt ilmoittaa ennen kuin on seuraava satama valmiina.

Niin no, eihän seksi ole parisuhteessa tärkeä asia. Ei edes fyysinen läheisyys.

Turha noita alapeukkuja miettiä. Mutta älä tyydy vinkkailemaan, vaan ota asia puheeksi ja sopikaa avoimesti, jos saa käydä vieraissa. Joskus se tosiaan on pitkässä liitossa ainakin alkuun parempi kuin erota. Monesti ne sinkkumaailman taidot on niin ruosteessa, että eronnut jää pitkäksi aikaa yksin, ja silloin se entinenkin kumppani alkaa näyttää vaihtoehdolta, vaikka elämä hänen kanssaan ei olekaan täyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

Luottamuksesta käsin on helppo puhua yksityisyydestä. Luulenpa, ettei kukaan mene tutkimaan toisten puhelimia tai sometilejä silloin kun on luottamusta. Sitten kun epäilys on herännyt, voi toimia kuten sinä väität toimivasi tai sitten varmuuden saadakseen tonkii sen, mikä on tongittavissa. Varma tieto helpottaa joskus. Samasta syystä kadonneen omaiset pitävät parempana saada vaikka kuulla että läheinen on kuollut kuin että eivät koskaan saa selvyyttä asiaan. Ymmärrätkö tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

tämän keskustelukumppanisi asenne on ihan järkyttävä! Ihmisellä tulee aina kuitenkin olla oikeus yksityisyytensä, mikä tässä on epäselvää?? Ei puolisot ole toisensa puoliskoja, kirjaimellisesti, niin, että kaikki mikä on sinun on myös minun, myös ajatukset.

Itse olen ollut tilanteessa, jossa mies valehteli minulle toistuvasti. Olin niin sekaisin ristiriitaisista viesteistä, että murtauduin miehen puhelimeen ja katsoin FB haut, selainhistorian, viestit. Mitä löysin, ei ollut suinkaan todisteita uskottomuudesta, vaan jotain ihan muuta, joka olisi kuulunut olla miehen yksityisiä ajatuksia ja kipupisteitä. Aloin silloin miettiä mitä minun puhelmisestani löytäisi jos joku toimisi samoin. Tunteita, epäröintejä, osoituksia epävarmuudestani itseäni ja valintojani kohtaan, noloja hakuja ja ex ihastusten stalkkaamisia, LAPSENI yksityisiä terveysasioita!

Miehen kanssa ollaan yhä yhdessä ja kaikki on nyt kunnossa, mutta kyllä minä jälkikäteen ajattelen, että tuossa olisi ollut paikka viheltää peli poikki ennen kuin mennä toisen yksityisyyttä rikollisesti loukkaamaan. Olisi luultavasti tullut luottamusongelmatkin käsiteltyä tehokkaammin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

Luottamuksesta käsin on helppo puhua yksityisyydestä. Luulenpa, ettei kukaan mene tutkimaan toisten puhelimia tai sometilejä silloin kun on luottamusta. Sitten kun epäilys on herännyt, voi toimia kuten sinä väität toimivasi tai sitten varmuuden saadakseen tonkii sen, mikä on tongittavissa. Varma tieto helpottaa joskus. Samasta syystä kadonneen omaiset pitävät parempana saada vaikka kuulla että läheinen on kuollut kuin että eivät koskaan saa selvyyttä asiaan. Ymmärrätkö tämän?

Toki ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä, ettenkö voi puhua rakkaudesta, jos tarvitsen omaa tilaa ja suon sen myös puolisolleni.

Kunnon ketku ei myöskään jätä puhelimeen mitään merkkejä puolison löydettäväksi, joten eipä tuolla epäilystä voi poistaa. Ehkä voi saada vahvistuksen tai sitten ei.

Joillekin tuntuu olevan hankala käsittää, että sairaanloinen mustasukkaisuus on tuhoavaa siinä missä pettäminenkin. Syy saadaan kätevästi yksityisyyttä ja omaa tilaa toivovan niskaan. Kaikki pitää jakaa tai ei rakasta ja on vainoharhainen. Pitäähän se selvyys saada jne. Epäilyksen syntyyn riittää, että tulee tavallista myöhemmin töistä ruuhkan takia tms. Ei sellaisessa suhteessa ole kummankaan hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

Luottamuksesta käsin on helppo puhua yksityisyydestä. Luulenpa, ettei kukaan mene tutkimaan toisten puhelimia tai sometilejä silloin kun on luottamusta. Sitten kun epäilys on herännyt, voi toimia kuten sinä väität toimivasi tai sitten varmuuden saadakseen tonkii sen, mikä on tongittavissa. Varma tieto helpottaa joskus. Samasta syystä kadonneen omaiset pitävät parempana saada vaikka kuulla että läheinen on kuollut kuin että eivät koskaan saa selvyyttä asiaan. Ymmärrätkö tämän?

Entä jos sitä luottamusta ei ole ollut oikeastaan alkuunkaan? Alussa sen hyväksyi pienenä omituisuutena, mutta kun sama peli jatkuu vuodesta toiseen: aina epäillään, että jossakin on joku "toinen".

Olen joskus kuulut, että pettäjät ovat itsessään kaikkein epäluuloisimpia. Oletetaan oman käytöksen olevan ominaista myös muille.

Tiedän, että kumppani on "kostopettänyt" aiemmassa elämässä. Nyt sitten partnerin panokaverita nähdään joka puolella.

On todella mielenkiintoista olla suhteessa, jossa toisen normaalin käytöksen tuntien huomaa olevansa vahdinnan alla. suhde, jossa toinen ei luota loppujen lopuksi ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Puoliso joka kokee "oman" tilan noin yksityisenä ei voi puhua rakkaudesta toista kohtaan. Jos ei edes omaan kumppaniin luota tuon vertaa on se myrkkyä. Joko salaa jotain isoa toiselta tai on vain vainoharhainen.

Niin me ihmiset olemme erilaisia. Minun mielestäni vainoharhaa on se, jos ei suo toiselle yksityisyyttä. Ei kaikkea tarvitse jakaa, vaikkei mitään isoa salaisikaan.

Luottamuksesta käsin on helppo puhua yksityisyydestä. Luulenpa, ettei kukaan mene tutkimaan toisten puhelimia tai sometilejä silloin kun on luottamusta. Sitten kun epäilys on herännyt, voi toimia kuten sinä väität toimivasi tai sitten varmuuden saadakseen tonkii sen, mikä on tongittavissa. Varma tieto helpottaa joskus. Samasta syystä kadonneen omaiset pitävät parempana saada vaikka kuulla että läheinen on kuollut kuin että eivät koskaan saa selvyyttä asiaan. Ymmärrätkö tämän?

Entä jos sitä luottamusta ei ole ollut oikeastaan alkuunkaan? Alussa sen hyväksyi pienenä omituisuutena, mutta kun sama peli jatkuu vuodesta toiseen: aina epäillään, että jossakin on joku "toinen".

Olen joskus kuulut, että pettäjät ovat itsessään kaikkein epäluuloisimpia. Oletetaan oman käytöksen olevan ominaista myös muille.

Tiedän, että kumppani on "kostopettänyt" aiemmassa elämässä. Nyt sitten partnerin panokaverita nähdään joka puolella.

On todella mielenkiintoista olla suhteessa, jossa toisen normaalin käytöksen tuntien huomaa olevansa vahdinnan alla. suhde, jossa toinen ei luota loppujen lopuksi ollenkaan.

Minulla tämä reissutyötä tekevä mies oli hyvin mustasukkainen. Esim. Vastasin hänen soittoonsa ja TV oli päällä, niin hän alkoi tivaamaan, että kuka minun luonani on ja annanko pillua. Sitten paljastuikin, että hänellä on toinen nainen jonka kanssa oli ehtinyt jo kihloihin.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Pettäjäpelle 😂👎

Vierailija kirjoitti:

En onneksi ole jäänyt kiinni, pettänyt kyllä jokaisessa suhteessa. 😉

N45

Hah, vielä sinä kiinni jäät. Se päivä koittaa kun itket sikiöasennossa kaikkea mitä olet toisille ihmisille tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin tuntuu olevan hankala käsittää, että sairaanloinen mustasukkaisuus on tuhoavaa siinä missä pettäminenkin. Syy saadaan kätevästi yksityisyyttä ja omaa tilaa toivovan niskaan. Kaikki pitää jakaa tai ei rakasta ja on vainoharhainen. Pitäähän se selvyys saada jne. Epäilyksen syntyyn riittää, että tulee tavallista myöhemmin töistä ruuhkan takia tms. Ei sellaisessa suhteessa ole kummankaan hyvä olla.

Ihan sairaita ihmisiä täällä, että pidetään itsestäänselvyytenä, että toisen puhelimelle voi noin vain mennä kaivelemaan.  Hirveää, onneksi en ole tuollaisen kanssa joutunut suhteeseen, loppuhan siitä olisi tosin tullut heti kun olisi todellinen luonto alkanut paljastumaan

Ja btw, en ole pettänyt, mutta katson mm pornoa kun runkkaan, enkä halua fantasioistani kertoa kaikkea puolisolle. En ole erikoisen ylpeä tästäkään palstailusta, enkä haluaisi näitä kirjoituksiakaan jakaa mieheni kanssa. Eli näpit irti minun yksityisistä viestintävälineistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En onneksi ole jäänyt kiinni, pettänyt kyllä jokaisessa suhteessa. 😉

N45

Hah, vielä sinä kiinni jäät. Se päivä koittaa kun itket sikiöasennossa kaikkea mitä olet toisille ihmisille tehnyt.

Ei välttämättä. Valitettavasti.