Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Eli edelleenkin sitä dissattua voi kohdella kuin jalkarättiä; ota ero, jos ei mun naama miellytä, ja hae seksit muualta, mitäs siinä kyselet ja ahdistelet minua? Ja mitään syytä ei kuitenkaan toimintaansa kerro.

Mitäs jos kumppani ottaakin eron, ja selviääkin että toisella on ollutkin valtaisa masennus tai on sairastunut syöpään, mutta on halunnut olla vaan ilkeä, jotta kumppani jättäisi?

Kannattaisko kuitenkin puhua, niin se avioliittokin säilyisi, eikä mentäis mihinkään luurien tutkimiseen, jos on säilyttämisen arvoinen ja molemmat sitä pohjimmiltaan haluaa??

No mitä ihmettä, juurihan oli yritetty kysyä, että mistä kenkä puristaa. Ei puhuta ja kohdellaan kuin "jalkarättiä". Siihen viittasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Eli edelleenkin sitä dissattua voi kohdella kuin jalkarättiä; ota ero, jos ei mun naama miellytä, ja hae seksit muualta, mitäs siinä kyselet ja ahdistelet minua? Ja mitään syytä ei kuitenkaan toimintaansa kerro.

Mitäs jos kumppani ottaakin eron, ja selviääkin että toisella on ollutkin valtaisa masennus tai on sairastunut syöpään, mutta on halunnut olla vaan ilkeä, jotta kumppani jättäisi?

Kannattaisko kuitenkin puhua, niin se avioliittokin säilyisi, eikä mentäis mihinkään luurien tutkimiseen, jos on säilyttämisen arvoinen ja molemmat sitä pohjimmiltaan haluaa??

No mitä ihmettä, juurihan oli yritetty kysyä, että mistä kenkä puristaa. Ei puhuta ja kohdellaan kuin "jalkarättiä". Siihen viittasin.

Pointti on se, että kukaan ei "varuiksi" ja jo ennakkoon ala mahdollista pettämistä puolisonsa puhelimesta tutkimaan, vaan aina on ne pätevät syyt. Eron voi ottaa kumpi tahansa, ilman syytä, tai kertoa mitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Joo tottahan toki, mutta kuka ottaa ja lähtee, jos on vaikka pieniä lapsiakin, kysymättä tuosta noin vaan?

Onko jossain joku, joka ei halua tietää onko tullut petetyksi vai miksi noin kävi? Mikä muuttui, oliko suhde?

Kyllähän nyt jokainen vähänkään normaali ihminen vaatii selityksen tuollaiselle käytökselle. Jos siis ei ole kyse 14-vuotiaista.

Eikö saa edes ihmetellä, jos kumppani onkin tyhjentänyt tilit ja haistattelee vaan happamana? Enpä ihmettele ollenkaan, että joka toinen suhde päättyy eroon.

Tämä keskustelu on lähtenyt siitä, onko puhelimen tutkiminen oikeutettua vai ei. En keksi yhtään syytä, miksi kuvatunkaltainen tilanne muuttuisi paremmaksi, kun puhelin/tietokone on tutkittu. Se ei pelasta mitään. Kyse ei ollut siitä, etteikö saisi ihmetellä, puhua ja kysyä. Vaan että niin pitää nimenomaan tehdä. Lainattu tilanne oli "saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä". Ei ihminen yksin voi liittoaan pelastaa, jos ei saa kumppaniltaan vastakaikua. Puhelimen ratsaaminen ei tuo mitään hyvää. Pahaa sen sijaan voikin tuoda.

Voisiko tuosta puhelimen tutkimisesta avata oman ketjun? Olisi huomaavaista niitä kohtaan, jotka eivät ole käymässä arvokeskustelua asiasta vaan seuraavat ketjua lähinnä lukeakseen juuri siitä, miten kenelläkin pettäminen paljastui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Eli edelleenkin sitä dissattua voi kohdella kuin jalkarättiä; ota ero, jos ei mun naama miellytä, ja hae seksit muualta, mitäs siinä kyselet ja ahdistelet minua? Ja mitään syytä ei kuitenkaan toimintaansa kerro.

Mitäs jos kumppani ottaakin eron, ja selviääkin että toisella on ollutkin valtaisa masennus tai on sairastunut syöpään, mutta on halunnut olla vaan ilkeä, jotta kumppani jättäisi?

Kannattaisko kuitenkin puhua, niin se avioliittokin säilyisi, eikä mentäis mihinkään luurien tutkimiseen, jos on säilyttämisen arvoinen ja molemmat sitä pohjimmiltaan haluaa??

No mitä ihmettä, juurihan oli yritetty kysyä, että mistä kenkä puristaa. Ei puhuta ja kohdellaan kuin "jalkarättiä". Siihen viittasin.

Pointti on se, että kukaan ei "varuiksi" ja jo ennakkoon ala mahdollista pettämistä puolisonsa puhelimesta tutkimaan, vaan aina on ne pätevät syyt. Eron voi ottaa kumpi tahansa, ilman syytä, tai kertoa mitä tykkää.

Ja toinen pointti on siinä, että ne "pätevät syyt" saattavat jollekin toiselle olla jo riittävä syy eroon. Luottamusta, rakkautta ja kunnioitusta ei enää ole.

Olin yövuorossa töissä kun vaimoni ystävä laittoi baarista kuvan, jossa vaimoni lääppi toisen miehen kanssa. Tekstinä oli, että ei ole ensimmäinen kerta.

Tuttava kertoi kuinka hän kävi ruokatunnilla  vaihtamassa lakanat ettei satiaiset tartu vaimoon.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tuosta puhelimen tutkimisesta avata oman ketjun? Olisi huomaavaista niitä kohtaan, jotka eivät ole käymässä arvokeskustelua asiasta vaan seuraavat ketjua lähinnä lukeakseen juuri siitä, miten kenelläkin pettäminen paljastui.

Ollos hyvä:

https://www.vauva.fi/keskustelu/4736996/puhelimen-tutkiminen-ja-suomen-…

Karma kostaa pahat teot.

Lopulta mt-ongelmina loppuiässä.Ulkonäkö rapistuu lopulta ja silloin pettäminen on vaikeaa ja vielä vaikeampaa on katsoa peilistä omaa naamaansa ,koska itsetunto rakentui sen varaan. Indentiteetti hajoaa ryppyjen mukana ja kun huomaa,etteivät ne naiset/miehet enään ihastu.

Ulkönäkö,puheet ei tuo enään mielihyvää kun ei niillä enään hurmata ihmisiä.

P.nis haisi vieraalle p..lulle. Oli unohtunut pestä ja vaimo haistoi.

Miehen panosuhde soitti mulle. Nainen oli käynyt miehen kännykkää läpi ja saanut sitä kautta minun numeron. Suhde oli jatkunut vuoden ajan. Nainen oli työpaikalla flirttaillut ja työpaikan bileissä tarjonnut seksiä.

Nainen oli minua vanhempi ja hänellä oli pitkään ollut myös masennusta. Nainen kehui kuinka mies oli auttanut häntä isänsä kuoleman jälkeen ja ollut tukena. Nainen kertoi kuinka panosuhteessa oli rakastunut ja ajatellut, että tässä on hänen loppuelämänsä mies. Eromme jälkeen seurustelivat vajaan kuukauden ja suhde päättyi, kun nainen nussi omaa tuttavaansa, kun mies ei töiden vuoksi päässyt häntä panemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Joo tottahan toki, mutta kuka ottaa ja lähtee, jos on vaikka pieniä lapsiakin, kysymättä tuosta noin vaan?

Onko jossain joku, joka ei halua tietää onko tullut petetyksi vai miksi noin kävi? Mikä muuttui, oliko suhde?

Kyllähän nyt jokainen vähänkään normaali ihminen vaatii selityksen tuollaiselle käytökselle. Jos siis ei ole kyse 14-vuotiaista.

Eikö saa edes ihmetellä, jos kumppani onkin tyhjentänyt tilit ja haistattelee vaan happamana? Enpä ihmettele ollenkaan, että joka toinen suhde päättyy eroon.

Tämä keskustelu on lähtenyt siitä, onko puhelimen tutkiminen oikeutettua vai ei. En keksi yhtään syytä, miksi kuvatunkaltainen tilanne muuttuisi paremmaksi, kun puhelin/tietokone on tutkittu. Se ei pelasta mitään. Kyse ei ollut siitä, etteikö saisi ihmetellä, puhua ja kysyä. Vaan että niin pitää nimenomaan tehdä. Lainattu tilanne oli "saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä". Ei ihminen yksin voi liittoaan pelastaa, jos ei saa kumppaniltaan vastakaikua. Puhelimen ratsaaminen ei tuo mitään hyvää. Pahaa sen sijaan voikin tuoda.

Se aika usein tuo totuuden. Sen samaisen totuuden, jota jostain syystä ei voida/haluta kertoa, vaan pidetään kumppania "varalla", jos uusi suhde ei toimikaan.

Miksi on niin vaikeaa sanoa "En rakasta sinua enää, ja minulla on uusi suhde"...tai "rakastan sinua, mutta haluan olla muidenkin kanssa"? Kun kuitenkin tämä ratsaaminen lähtee siitä, että kumppani ja hänen käytöksensä ja tapansa muuttuvat niin, että siihen kiinnittää huomionsa. Epäilyksistä siis lähdetään. Ja ihan varmasti ennen kiellettyjä "tutkimuksia" käydään jonkinlaista keskustelua tyyliin "Onko tapahtunut tai tapahtumassa jotain mitä minun pitäisi tietää"? Ja vastauksena yleensä "Mitä sä höpötät, oletko vainoharhainen"? (Vaikka kortsut lentelee taskuista, kun pyykkäät).

Liittoa ei tarvitsekaan pelastaa, vaan saada selville missä mennään, eli salaileva pettäjä antaa toiselle mahdollisuuden jatkaa elämäänsä ilman valheessa elämistä.

Mitä eroa Koffilla ja lapinkullalla? Koff ei soittele perään !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Joo tottahan toki, mutta kuka ottaa ja lähtee, jos on vaikka pieniä lapsiakin, kysymättä tuosta noin vaan?

Onko jossain joku, joka ei halua tietää onko tullut petetyksi vai miksi noin kävi? Mikä muuttui, oliko suhde?

Kyllähän nyt jokainen vähänkään normaali ihminen vaatii selityksen tuollaiselle käytökselle. Jos siis ei ole kyse 14-vuotiaista.

Eikö saa edes ihmetellä, jos kumppani onkin tyhjentänyt tilit ja haistattelee vaan happamana? Enpä ihmettele ollenkaan, että joka toinen suhde päättyy eroon.

Tämä keskustelu on lähtenyt siitä, onko puhelimen tutkiminen oikeutettua vai ei. En keksi yhtään syytä, miksi kuvatunkaltainen tilanne muuttuisi paremmaksi, kun puhelin/tietokone on tutkittu. Se ei pelasta mitään. Kyse ei ollut siitä, etteikö saisi ihmetellä, puhua ja kysyä. Vaan että niin pitää nimenomaan tehdä. Lainattu tilanne oli "saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä". Ei ihminen yksin voi liittoaan pelastaa, jos ei saa kumppaniltaan vastakaikua. Puhelimen ratsaaminen ei tuo mitään hyvää. Pahaa sen sijaan voikin tuoda.

Se aika usein tuo totuuden. Sen samaisen totuuden, jota jostain syystä ei voida/haluta kertoa, vaan pidetään kumppania "varalla", jos uusi suhde ei toimikaan.

Miksi on niin vaikeaa sanoa "En rakasta sinua enää, ja minulla on uusi suhde"...tai "rakastan sinua, mutta haluan olla muidenkin kanssa"? Kun kuitenkin tämä ratsaaminen lähtee siitä, että kumppani ja hänen käytöksensä ja tapansa muuttuvat niin, että siihen kiinnittää huomionsa. Epäilyksistä siis lähdetään. Ja ihan varmasti ennen kiellettyjä "tutkimuksia" käydään jonkinlaista keskustelua tyyliin "Onko tapahtunut tai tapahtumassa jotain mitä minun pitäisi tietää"? Ja vastauksena yleensä "Mitä sä höpötät, oletko vainoharhainen"? (Vaikka kortsut lentelee taskuista, kun pyykkäät).

Liittoa ei tarvitsekaan pelastaa, vaan saada selville missä mennään, eli salaileva pettäjä antaa toiselle mahdollisuuden jatkaa elämäänsä ilman valheessa elämistä.

Kyse on siitä, että pettäjä on ahne ja haluaa pitää molemmat/kaikki naiset. Hän kaipaa jännitystä ja kokemuksia elämään. Exäni jäi kiinni pettämisestä ja häntä eniten juuri harmitti, että hän ei olisi halunnut luopua kenestäkään naisesta.

Hän ei yhtään ymmärtänyt miten epäreilu hän on minua kohtaan. Olin ollut monesti pettynyt, kun on vaikea suunnitella menoja hänen työnsä vuoksi ja hän on aina väsynyt. Yritin olla ymmärtäväinen. Mutta, kun väsymyksen ja työkiireiden syyksi paljastuikin pettäminen niin olin todella vihainen, että miten joku voi tuhlata aikaa johonkin noin typerään ja vaarantaa minunkin terveyden. Pettämiskumppanit olivat rumia, mielenterveysongelmaisia, juoppoja, tyhmiä ja vanhoja akkoja, jotka kynsin ja hampain halusivat pitää kiinni elämänsä miehestä.

Sanna1234 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä muuta kuin, että on täällä paljon kauheita ihmisiä, kun rikkovat tuosta vain muiden viestisalaisuutta.

Ihmiset kun voivat viestitellä monenlaisista asioista ystävilleen eikä ne välttämättä ole tarkoitettu KENENKÄÄN muun nähtäväksi. Enkä puhu nyt siis mistään pettämisjutuista.

Joo,  ei todellakaan ollut tarkoitettu mun nähtäväksi viestit, milloin pannaan taas, oli viimeksikin niin ihanaa. Se on ihan totta. Hyi hyi minua kun luin mieheni panoviestit toiselle naiselle.

No tahallaan väärinymmärsit viestini, mutta pointtini oli se, että ihmiset käyvät vakoilemassa puolisoidensa viestejä löytääkseen todisteita pettämisestä. Ehkä mitään pettämistä ei ole edes tapahtunut, mutta siinä samassa saattaa nähdä muunlaisia viestejä, joita ei ole muille tarkoitettu.

Toisten salasanojen ja pääsykoodien urkkiminen ei ole millään tavalla sallittua ja viestittelyä koskee kirjesalaisuus ihan yhtä lailla kuin perinteisiäkin kirjeitä. Luulisi olevan itsestäänselvyys.

En ikinä lukisi puolisoni mitään viestejä enkä usko, että hän koskaan urkkisi minun.

Ja halusit tulla nyt tänne ripittämään minua/meitä miten ei saa toimia. Ja luulet että en tiedä viestisalaisuudesta yms. Kyllä tiedän. Kaikki tietää. Ja kuitenkin minua kaduttaa eniten se, etten tehnyt salapoliisityötäni aikaisemmin vaan luotin sinisilmäisesti kun mua kusetettiin 6-0 kaikin tavoin. Se harmittaa. Mut parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niin, miten eri "rikokset" eri arvotetaan? Kumpi on pahempi, viestintäsalaisuuden rikkominen vai uskottomuus?

Uskottomuus

Mitä jos olet käynyt lukemassa toisen viestejä ns. turhaan eli niistä ei olisikaan paljastunut seksuaalista pettämistä? Sinä olisit pettänyt puolisosi luottamuksen lukemalla viestejä mustasukkaisuuksissasi, vaikka hän ei olisi tehnyt mitään väärää. Mutta se ei sitten yhtäkkiä olisikaan sinun mielestäsi väärin? :)

Tässä on sama ajatus kuin pettäjillä. Se mitä ei tiedä, ei satuta ;)

Niinpä niin, mutta olisit ihan samalla tavalla pettäjä, vaikka et niin itse kokisi. Ja kaiken lisäksi lain silmissä rikollinen.

Lain silmissä :D Just joo. On kahden keskenään suhteessa olevan ihmisen välinen asia, ei tähän laki puutu, ennen kuin henkilö itse tekee rikosilmoituksen tutkitusta puhelimestaan tai sähköposteistaan jne. Ja aikamoinen vekkuli täytyy olla, että pettämisen paljastuttua esim. tekstareista, nostaa syytteet. 

Tulee ero, kolme lasta jää vaikkapa isättömiksi kun miehen pitkä salasuhde paljastuu, joudutaan myymään koti alta, surua ja tuskaa, mutta kappas, kun mies uuden sutturansa kanssa nostaa syyteet ja vaatii ex-vaimolta kunnon korvaukset.

Ja sama juttu, vaikka "tutkimuksen uhri" olisi viatonkin, kun yleensä on pätevät syyt puolisolla alkaa epäillä, jos ollaan ns. normaaliälyisiä ja ilman päihdeongelmia, eli keskustelemaan vaan ja selvittelemään asiaa. Jossain se syy on epäilyyn.

Ja edelleen, kukaan muu ei voi nostaa syytteitä kuin asianomainen itse. Uskoisin, että rakkaus kantaa ja homma selvitetään, kun toinen kertoo, että mulla oli epäilykset ja pyytää anteeksi. Siinä se toinenkin jo ymmärtää, että hei, sen täytyy rakastaa minua, kun oli noin huolissaan ja epätoivoinen.

Aina tulkutetaan juridisesti, juridisesti, mutta unohdetaan kaikki inhimilliset tekijät. Ja nimitellään vielä ihan rikolliseksi. Aika harvalla kuitenkaan on mitään valtiota uhkaavia salaisuuksia esim. kotipuhelimessaan. Ja luotettava kumppani ei levittele niitä työjuttuja varmaankaan mihinkään, tutkii vaan jälkiä pettämisestä.  -sivusta 

Jos puolisoni tonkisi puhelintani, tietokonettani, työpoydän laatikoita tms. niin en minkään selityksen jälkeen pitäisi rakkautena. Mustasukkaisuus on myrkkyä, kokemusta hyvin harjoittavista suhteesta. En ole pettänyt.

Niin, en kylläkään tarkoittanut, että siitä vaan tutkimaan, jos huvittaa, vaan erittäin merkittävät epäilykset ovat inhimillisiä, siis näin ihmiset toimivat, niin naiset kuin miehet, olen aika usein kuullut.

Jos, siis JOS, itse tutkisin vaikka sähköposteja, en avaisi mitään sellaista minkä voisin olettaa olevan yksityistä työasiaa. Mutta toistuva "Pupu, kulta tai Mirkku" saisi mut tutkimaan. Samoin puhelimen kanssa.

Ja homma on väärin, tosiaankin se on väärin. Mutta halusin vaan tuoda esiin sen toisen puolen, että ihminen on inhimillinen ja erehtyväinen. Ja sen, ettei tämä nyt ole mitään niin valtavan suurta "rikollisuutta" mitä joka kerran aletaan monotonisesti toitottaa kuin sumutorvi, heti kun joku erehtyy kertomaan, että on noin toiminut, miten siis EI saisi.

Joku anonyymi täällä alkaa huudella, että olet rikollinen, rikollinen!!! Unohtuu vain sellaiset seikat, että kenties asianosaisen kumppani istuu veskissä puhelintaan suojellen tunnin välein, laihduttaa 10kg, unohtaa perheensä melkein kokonaan ja alkaa tehdä hemmetisti ylitöitä jne. En ihmettele, että tuollaisen dissaamisen jälkeen alkaa tulla fiilikset tonkia hieman niitä kaverin touhuja. Moni palkkaa vieläpä yksityisetsivän, mikä täysin laillista. 

Eroaisin jo siinä vaiheessa, kun epäilykset kasvavat niin suuriksi, että tuntisin tarvetta tonkia toisen puhelinta. Luottamus on jo kuollut, oli pettäminen totta tai ei.

Aivan. Kaikki kannattaa ottaa elämässä joko tai asenteella. Pääset pitkälle. Onnea valitsemallasi tiellä.

Kiitos. Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja kyllä ajattelen, ettei suhteella ole enää tulevaisuutta, jos en voi luottaa puolisoni sanaan. Viestien tonkimisella ei voi epäilystä pettämisestä poistaa. Lisäksi se sotii omaa moraaliani vastaan joten en sitä tee.

Oletetaan, että on kymmenen vuotta yhdessä ollut pari. Jompikumpi muuttuu yhtäkkiä käytökseltään oudoksi, alkaa harrastaa jotain aktiivisesti, kolmekin krt viikossa, vaikka on ollut todellinen sohvaperuna. Lisäksi työt lisääntyvät ja puhumattomuus. Kaikkeen saa vastaukseksi, joo joo tai jotain ylimalkaista.

Seksi loppuu suurin piirtein kokonaan ja kaikki yhteinen muukin tekeminen. Edes silmiin ei katsota.

Kun kysyt onko joku vialla, raskasta töissä, masentaako, mikä vaivaa? tulee päin näköä aina samat: Ei mikään, miksi jankutat, oletko vainoharhainen, mistä olet tuollaista saanut päähäsi, ystävätkö sulle noin sanoi jne. jne.-

Eikö tuossa jo ole toisen ihmisen luotto petetty ja ihminen ikään kuin jätetty? Tällaista moni sietää aika pitkäänkin, kun odottaa ja luulee, että tilanne paranee ja kukaties muuttuu ennalleen.

Toinen vaihtoehto, ja varsin yleinen sellainen, on todellakin alkaa epäillä ja tarttua lopulta tuumasta toimeen; tutkia taustoja ja ottaa selvää mistä oikein kiikastaa (jos ei nyt sitä palstan jatkuvaa kestosuosikkia, "lihomista, ole tapahtunut).

Eli saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä. Kyllä siinä suivaantuu. Aikavaras vie sun parasta nuoruutta ja olet onneton. En yhtään ihmettele niitä, jotka tekevät tuon yhden  maailman hirvittävimmän "rikoksen" ja ratsaavat puhelimen.

Hommassa on puntit tasan. Ja se kauhistunut, jonka puhelin on tutkittu, olisi ihan hyvin voinut kertoa, että haluaa eron jne.

Jos tilanne on tuo, voi sen eron kai ottaa puhelinta tutkimattakin.

Joo tottahan toki, mutta kuka ottaa ja lähtee, jos on vaikka pieniä lapsiakin, kysymättä tuosta noin vaan?

Onko jossain joku, joka ei halua tietää onko tullut petetyksi vai miksi noin kävi? Mikä muuttui, oliko suhde?

Kyllähän nyt jokainen vähänkään normaali ihminen vaatii selityksen tuollaiselle käytökselle. Jos siis ei ole kyse 14-vuotiaista.

Eikö saa edes ihmetellä, jos kumppani onkin tyhjentänyt tilit ja haistattelee vaan happamana? Enpä ihmettele ollenkaan, että joka toinen suhde päättyy eroon.

Tämä keskustelu on lähtenyt siitä, onko puhelimen tutkiminen oikeutettua vai ei. En keksi yhtään syytä, miksi kuvatunkaltainen tilanne muuttuisi paremmaksi, kun puhelin/tietokone on tutkittu. Se ei pelasta mitään. Kyse ei ollut siitä, etteikö saisi ihmetellä, puhua ja kysyä. Vaan että niin pitää nimenomaan tehdä. Lainattu tilanne oli "saat kokoaikaista dissausta ja väheksyntää. Olet yksin. Sulle ei puhuta, ja kohdellaan kuin jotain tiskirättiä". Ei ihminen yksin voi liittoaan pelastaa, jos ei saa kumppaniltaan vastakaikua. Puhelimen ratsaaminen ei tuo mitään hyvää. Pahaa sen sijaan voikin tuoda.

Se aika usein tuo totuuden. Sen samaisen totuuden, jota jostain syystä ei voida/haluta kertoa, vaan pidetään kumppania "varalla", jos uusi suhde ei toimikaan.

Miksi on niin vaikeaa sanoa "En rakasta sinua enää, ja minulla on uusi suhde"...tai "rakastan sinua, mutta haluan olla muidenkin kanssa"? Kun kuitenkin tämä ratsaaminen lähtee siitä, että kumppani ja hänen käytöksensä ja tapansa muuttuvat niin, että siihen kiinnittää huomionsa. Epäilyksistä siis lähdetään. Ja ihan varmasti ennen kiellettyjä "tutkimuksia" käydään jonkinlaista keskustelua tyyliin "Onko tapahtunut tai tapahtumassa jotain mitä minun pitäisi tietää"? Ja vastauksena yleensä "Mitä sä höpötät, oletko vainoharhainen"? (Vaikka kortsut lentelee taskuista, kun pyykkäät).

Liittoa ei tarvitsekaan pelastaa, vaan saada selville missä mennään, eli salaileva pettäjä antaa toiselle mahdollisuuden jatkaa elämäänsä ilman valheessa elämistä.

Kyse on siitä, että pettäjä on ahne ja haluaa pitää molemmat/kaikki naiset. Hän kaipaa jännitystä ja kokemuksia elämään. Exäni jäi kiinni pettämisestä ja häntä eniten juuri harmitti, että hän ei olisi halunnut luopua kenestäkään naisesta.

Hän ei yhtään ymmärtänyt miten epäreilu hän on minua kohtaan. Olin ollut monesti pettynyt, kun on vaikea suunnitella menoja hänen työnsä vuoksi ja hän on aina väsynyt. Yritin olla ymmärtäväinen. Mutta, kun väsymyksen ja työkiireiden syyksi paljastuikin pettäminen niin olin todella vihainen, että miten joku voi tuhlata aikaa johonkin noin typerään ja vaarantaa minunkin terveyden. Pettämiskumppanit olivat rumia, mielenterveysongelmaisia, juoppoja, tyhmiä ja vanhoja akkoja, jotka kynsin ja hampain halusivat pitää kiinni elämänsä miehestä.

Voi luoja :( Tuossa oli nyt kyllä jotain mielenterveys- tai itsetunto-ongelmiin tai kenties masennukseen jne. liittyvää, kun kuulostaa jo jotenkin sairaalloiselta, kuin addiktio?

Missäköhän tuo kullanmuru nykyään mahtaakaan puuhastella...Mutta pääasia, että on EX!!

Vaimo käy kavereidensa kanssa bilettämässä Afromusiikin tahtiin. Usein hän tulee vasta aamulla jatkoilta, joka on jo  sinällään herättänyt epäilykseni. Lopullinen kiinnijääminen johtui löytämistäni xxl-kortsuista, kun minä käytän pienimpiä kokoja.

Mulla oli joskus 8v sitten salasuhde. Siitä tiesi vain yksi miespuolinen hyvä kaveri. Onneksi lopetin sen aikanaan. Terkkuja jos tunnistat itsesi :)

Petti 8 kertaa 10v suhteen aikana jossa alettiin seurustelemaan kun olin 16. Osan tunnusti itse, osan sain itse selville katsomatta puhelinta. Pettämisistä 6 oli ihan fyysisiä ja kaksi oli kertoja kun jäi kiinni deittisovelluksista. Oli maksullisia ja baari pokattuja naisia.

Ei olla enää todellakaan yhdessä. Annoin anteeksi liian monta kertaa.

N28

Kaikki naiset eivät usko. Minua uhattiin rikosilmoituksella kun kerroin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan yllättänyt itse teosta?

Kyllä vaan. Muija yöllä kontillaan saunamökissä ja kaveri veteli takaapäin. Olisitte nähneet sen naaman kun kävelin sisään. Vuosi oli oltu naimisissa. Laitoin eron vireille seuraavana päivänä.