Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Vierailija kirjoitti:
Viesti 1406:
Vierailija kirjoitti:
- Eräs ystäväni tahtoi lainata minulta mekkoa ja nauroi, kun sanoin varovasti että olemme aika eri kokoisia. No, eihän se M koon mekko mennyt koon XXL ihmiselle, ystäväni painoa sen enempää arvostelematta. Mutta suuttui minulle, kun mikään vaatteeni ei mahtunut !
- Toinen ystävä, eri kuin yllä, suuttui kun koetin perua shoppailureissun migreenin takia "höpö höpö, olen pihassa puolen tunnin päästä ja sä olet siinä". Olin sitten ihan pöllyssä lääkkeestä ( vahvempi kuin reseptivapaat kipulääkkeet), aurinkolasit päässä koska kauppakeskuksen valot kävivät silmiin ja lopulta oksensin juomani jääkahvin takaisin lasiin. Tässä' vaiheessa vartijat poistivat meidät tiloista, luulivat kai että olen aineissa tai kännissä.. Ystäväni sitten suuttui, kun hänen shoppailunsa meni pilalle.
- Ja naapurin rouva suuttui ,kun lapseni poimi voikukkia kerrostalon pihalta. Koko kortteli raikui kun huusi parvekkeelta ettei kukkia saa poimia,
Viestissä 1197:
Vierailija kirjoitti:
Olin lupautunut kaasoksi kaverille. Meidän piti mennä yhtenä päivänä katselemaan hääpukuja mutta minulla oli pää hirmuisen kipeä, kaverini oli hyvin loukkaantunut (Sä oot mun kaasio!) ja koska hän ajoi myönnyin lopulta. Virhe. En jaksanut oikein keskittyä mihinkään, enkä jutella ja lopulta kahvilassa oksensin jääkahvit jalkakäytävälle (istuimme siis ulkona). Kaveri pisti tupakaksi ja huusi ,ettei minusta ole mitään apua ja nyt vielä kaikki tuijottaa kun yksi yrjöilee ympäriinsä! Nousin ja lähdin sanaakaan sanomatta taksilla kotiin, minusta ei tullut kaasoa ja koko ystävyys lopahti siihen.
Onko jotenkin yleistä mennä migreenissä kaverin kanssa juomaan jääkahveja ja oksennella niitä joka paikkaan? Vai pitäisikö keksiä uusi tarina?
Minulla tulee tästä mieleen, että kahvi voi pahentaa pahoinvointia, vaikkei se kylmänä teekään niin pahaa juoda. Minulla ainakin kahvi pahentaa pahoinvointia, jos voin jo valmiiksi hiemankaan huonosti, joten voin hyvinkin uskoa, että jääkahvin lipittäminen migreenissä ja vahvassa lääkepöllyssä voi aiheuttaa oksentamista. Se ei ole saavutus lievässäkään päänsäryssä saati sitten migreenissä. Toiset vain ovat kofeiiniherkempiä kuin toiset. Tietysti kaikki eivät ajattele asiaa, kun ovat menossa kahvittelemaan ja pää heittää jo valmiiksi kärrynpyöriä.
T: saan kofeiinimyrkytyksen muutamasta kupillisesta vahvaa kahvia
Isosisareni suuttui minulle teininä, kun sanoin tykkääväni Vichy-vedestä. Tästä on jo aikaa. Silloin juotiin yleensä jotain Palmaa, Cokista, Jaffaa ja Vichyä. Kivennäisvesistä ei oltu kuultukaan. Minä pidin siitä, kun vichyssä ne kuplat oli "teräviä", enkä edes miettinyt mitään sokeriasioita ja siksikin, että niistä sai kunnon röyhtäykset (vatsassa hämminkiä). Minä kuulemma pidin Vichystä sen vuoksi, että teeskentelen ja yritän saada muut ihmiset pitämään minua aikuisena. Ei ihan mennyt arvaus nappiin.
Juon nykyisinkin todella harvoin makeita limsoja. Kivennäisvesi on minun juttuni.
Minulle suuttui työkaveri. Olin juuri aloittanut ja jouduin tietysti kysymään käytännön asioita. Oliskohan ollut 4. päivä siellä niin alkoi huutaa minulle että ÄLÄ HÄIRITSE MINUA! Sanoin että kai ymmärrät että joudun uutena kysymään näitä juttuja. Huuto jatkui. Kysyin kuinka muuten saisin selville asiat. Huusi, että ÄLÄ SINÄ TULE TÄNNE jotain ... lähdin pikaisesti vessaan.
Homma jatkui siten, että kerroin esimiehelle tästä kiusaamisesta ja mahdottomasta tilanteesta ja sitten pidettiin palaveri. Minulta kysyttiin onko minulla todisteita! En tiennyt silloin että huoneen nurkassa on valvontakamera (asiakaspalvelupiste). Sieltä tilanne olisi näkynyt. Työkaveri viittaili kintaalla minun kertomukselleni, mutta hänet pistettiin pyytämään anteeksi, jolloin pyysi sanoen: Anteeksi nyt jos olet loukkaantunut eli syyllinenhän minä sitten olinkin koko tilanteeseen.
Meni pari päivää, jonka jälkeen esimies otti minut puhutteluun kertoen, että minun pitää olla nöyrä. NÖYRÄ! Minä kuulemma nakkelen niskojani! En ymmärrä tätä tänäkään päivänä. Onneksi määräaikainen loppui jo pari vuotta sitten. Iältäni olen yli 50. Työkaverilta kyseltiin tietysti käytöksestäni ja sain näitä muistutuksia useampiakin, viimeisenä suullisen huomautuksen. Se oli työkaverin kosto. Kuuntelin nämä jutut esimiehen suusta, tuijotin häntä silmiin ja nyökkäilin vakavana. En kysynyt tai kommentoinut mitään enkä väittänyt vastaan. Kysyin lopuksi oliko tässä kaikki.
Kun lähdin tuosta työpaikasta, en todellakaan pitänyt läksiäisiä tai edes maininnut viimeisestä päivästäni kenellekään. Esimies toi työtodistukseni jo aamupäivällä, jolloin olisin voinut lähteä. Enpä ole sinne kaivannut. Kerran ajoin ohi, mutta varoin katsomastakin lähemmin. Osittain sama sakki jatkaa siellä tietääkseni, mutta tämä huutajatyökaveri on kai jäänyt eläkkeelle.
Eräs "ystävä" suuttui minulle siitä, että ollessani henkisesti äärimmäisen ahdistunut ja stressaantunut hän sanoi minulle erään todella törkeän asian, joka oli minulle niitti joka laukaisi minussa jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja aloin itkemään. Lisäksi hän suuttui kun en kyennyt lopettamaan itkua välittömästi heti kun hän käski ja koska myöhemmin selitin hänelle tilanteen, joka oli tuohon johtanut. Olin kuuleman mukaan erittäin lapsellinen aikuisvauva kun itkin ja olin ahdistunut "mitättömien" syiden vuoksi, kuten ongelmat parisuhteessa, töissä, rahatilanteen huonouden ja terveydellisten ongelmien vuoksi. Hän pisti välit poikki, mutta on nyt yrittänyt ottaa itse yhteyttä. En ole vastannut, hänen ei tarvitse minunlaiseni ihmisperseen kanssa olla tekemisissä, kun ei halunnut sitä itse.
Äidilläni hajosi TV ja pyysi mua tilaamaan television puolestaan. Tilasin edullisimman pyydetyllä tuumakoolla löytyneen ja laitoin tiedot kyseisestä telkkarista, niin perään tuli äkäinen viesti, että mitä hän tekee jollakin smart teeveellä...
Ihan kiitos olisi riittänyt, että sori kun ei löytynyt ilman smart ominaisuutta.
Muodollisesti pätevä -sarjassa oli erilaisia raivokohtauksia mm. Teehetki ja Onneton joulu -jaksoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömisistä on suututtu useasti. Siitä etten halua tai jaksa ottaa jälkiruokaa tai kahvilassa leivonnaista. Siitä että olen laihtunut :D kommentit tyyliä ”just ai sinä nyt laihdutat?? Ei sinun tarvitse, syöt nyt sen pullan vaan!” Eräs entinen työkaveri haukkui anorektikoksi kun en syönyt joka päivä jotain kakkua tai pullaa..
Tämä! Minä en voi sietää pullaa/kakkua/keksiä ja vastaavia. Kylään kutsuttuna kykenen niitä väkisin syömään jos on kohteliaisuus syistä pakko, mutta en todellakaan niistä nauti.
Jatkuvasti on näitä jotka kiivastuvat siitä etten halua makeaa tai tekevät siitä ison numeron. No en mäkään sit voi ottaa! Ei sun tarvitse mitään laihduttaa! Älä pelleile, kaikki rakastavat suklaata!
Joskus töissä otan sen pullan ihan vaan siksi ettei tarvitse kuunnella sitä tyrkytystä, ihmettelyä ja välillä suoranaista v* ttuilua, ja käärin sen servettiin ja paiskaan roskiin.
Se on jännä miten joidenkin ruokatottumukset menee toisilla niin tunteisiin. Mullakin ihmiset koittaa painostaa syömään ties mitä pullia ja kakkuja, joista en nauti/pidä, ja sit jos kieltäydyn niin sit syyllistetään ihan hirveesti. MUTTA jos otan niin sit ne on taas niin voitonriemuisia "noin sitä pitää, ei pidä itselleen olla niin tiukka, elämästä pitää nauttia" TAI sitten "no mitäs se pulla ja kakku nyt maistuu, sähkön sanoit että et pidä/ sullahan on tämä ja tämä ruokavalio"
Siis joidenkin kanssa on vaan niin mahdotonta....
Sit joskus saatan näyttää hieman kärsineeltä ja väsyneeltä näiden ihmisten seurasta, mut ne tulkitsee sen johtuvan siitä et oon niin rankka ja tiukka itselleni, ei suinkaan siitä että heidän asenteet ja puheet olis niin raskasta kuultavaa...Huomasin tämän nuorena. Rakastin herkkuja ja niiden syömistä aina rajoitettiin, mutta herättyäni oikeasti runsaaseen ylipainooni samat ihmiset alkoivat suorastaan työntää ne herkut kurkkuun.
Varsinkin siinä vaiheessa alkaa herkkujen tuputtaminen, kun olet ilmoittanut aloittavasi terveys-, kunto- tai laihdutuskuurin.
Siitä suututtu kun olen käräyttänyt valehtelusta
Veli sai valtavan raivokohtauksen, kun etsin yhden astian kantta. Se oli tiskialtaassa. Olin nukkunut huonosti ja veli oli koko ajan hermostunut muutenkin. Haluaa että tulen auttamaan ja sitten on ihan raivona koko ajan, kun aikatauluissa joku pienikin asia menee pieleen. Itsellä jatkuvasti jotain hukassa. Enpä nyt mene muutamaan kuukauteen käymään, saa vähän rauhoittua.
Sain selkäsaunan kun pierin ruokapöydässä.
Liikun pyörätuolilla ja olen hyvin itsenäinen. Kerran yksi ohikulkija suuttui, kun ei saanut repiä ostoskassia kädestäni. Hän ei siis sanonut tai kysynyt mitään, vaan alkoi vain reuhtoa. Minulla oli enemmän käsivoimia, minkä vuoksi kassi pysyi kädessäni. Sitten ohikulkija puuskahti ”kyllä minä olen itsestäni niin huolta pitänyt, ettei tarvitse tuollaisessa kärryssä istua”. Hän alkoi tilittää sitä, miten oli joutunut toimimaan omaishoitajana vuosia ja piti pyörätuolilla liikkunutta edesmennyttä puolisoaan laiskana. Sanoin tälle ihmiselle, että hän varmaan tajuaa, että en ole hänen edesmennyt puolisonsa. Ohikulkija alkoi huutaa ”en enää koskaan auta vammaisia”.
Tällaisia ”auttajia” eli aggressiivisia ihmisiä tulee vammaisia vastaan useammin kuin luulette...
Kaveri tuli kahville ja pahoittelin ettei ole mitään kahvin kanssa, kävin pissalla ja palatessa kaveri lämmitti lihistä ! Otin raivoissani lihiksen pois mikrosta ja huusin että mulla ei ole varaa ruokkia muita kun rahat niin tiukilla, kaveri suuttui ja lähti ovet paukkuen. Toisen kerran taas varasti lähes täyden röökiaskin parvekkeen pöydältä, en voinut asiaa todistaa mutta aski katosi juuri tämän ihmisen vierailun aikana. Pistin välit poikki.
Entinen poikaystäväni suuttui mm. näistä asioista:
- Jos istuin junassa häntä vastapäätä, enkä hänen viereen.
- Jos nukuin selkä häneen päin.
- Jos töistä tullessani kerroin, että en ole sillä hetkellä nälkäinen, mutta hän voi toki syödä jo nyt (yksittäinen tapaus, yleensä söimme yhdessä).
- Jos en halunnut maistaa hänen itselleen ostamaansa juomaa, jossa oli ainesosa, josta en pidä.
- Jos kävelin liian paljon hänen edellään esimerkiksi ovesta ulos lähtiessä ("miks sä jätät mut")
- Jos päästin irti hänen kädestään liian aikaisin (esimerkiksi ovea avatessa) kun kuljimme käsi kädessä.
- Jos en halunnut erityisruokavaliolla ollessani paistaa ruokiamme samalla pannulla, vaan erikseen (tämä oli ehkä typerin juttu, en tiedä mikä sentimentaalinen merkitys sillä oli, että meidän ruoat paistui samalla pannulla).
Kun veli avokkeineen oli muuttamassa ja halusi takaisin vuokra-asuntonsa vara-avaimen, jonka oman muistinsa mukaan oli antanut minulle. Ei todellakaan ollut, ja hän puhisi raivoissaan että joutuu nyt korvaamaan puuttuvan avaimen hinnan. Aivan kuin se olisi minun vikani!
Istuttiin baarissa siskon kanssa pöydässä jossa istui meille tuntematon vanhempi nainen. Juteltiin niitä näitä kaikki yhdessä kunnes tää nainen kilahti jostain syystä ja alkoi löydä mua silmälasikotelolla. En voinut muutaku nauraa. Ilmeisesti mt-tapaus ja viinaa päälle.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan lapsena yksi vähän onneton itseäni muutaman vuoden vanhempi serkku apinoi kaiken mitä tein. Jos oltiin vaikka perheiden kanssa ulkona ja ostettiin jäätelöt, karkkipussit, suklaapatukat tms, niin tämä halusi tietää minkä maun valitsen jotta voi sitten valita täsmälleen saman. Muutaman kerran tein niin, että ilmoitin tahallani eri jäätelömaun kuin minkä oikeasti aion tilata ja odotin sitten, että serkku ehtii ensin ostaa omansa. Sitten valitsinkin itselleni eri jäätelön. Tämä päättyi aina massiiviseen raivokohtaukseen ja joskus itkuun. Kyseessä ei ollut enää mikään päiväkoti-ikäinen vaan yläasteikää lähestyvä nuori mies.
Meillä oli töissä samanlainen 60 vuotias nainen. On jo eläkkeellä, luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mimmi suuttui mulle siitä, että aiheutin hänelle liian pitkän orgasmin (tai ilmeisesti kaksi peräkkäistä orgasmia). Luultavasti siksi, että hän aina huutaa aika kovaäänisesti seksin aikana, ja alkoi painamaan käsillään minua pois pillustaan, mutta jatkoin stimuloimista vielä intensiivisemmin ja silti hän pysyi paikallaan ja halusi että panen häntä. Mutta silti suuttui jälkeenpäin. Erittäin outo tilanne oli tuo...
Minäpä veikkaan, että aiheutit hänelle suunnatonta kipua survomalla dikkiäsi hänen kohdunkaulaansa. Sinulta tuntuu puuttuvan ne alkeellisetkin eleiden lukutaidot. Jos jätät sen panemisen suosiolla osaavemmille.
M23
Töissä (hoitoalalla) kerroin totuuden laiskottelijoista. Jouduin irtisanoutumaan, kun olikin esimiehen suojeluksessa se kaltoinkohtelija.
Siitä kun sanoin ettei kasvit ole kovin iso juttu.
Asiakas suuttui siitä kun en joutanut toimimaan seuralaisena siinä tiskillä koska oli muita asiakkaita. Se usein leffoissa nähty baarimikolle juttelu ei oikein toimi jos tiski on täynnä muita asiakkaita jotka pitäisi palvella.