Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Vierailija kirjoitti:
Oltiin suvun mökillä pari viikkoa sitten. Mukana myös veljeni ja tämän tyttöystävä.
Veli sitten pyysi minua katsomaan katiskoja ja veto-uistelemaan ja tuossa vaiheessa kysyin eikö se tyttöystävä halua. No ei halunnut.
Kun tultiin takaisin noin 1,5-tunnin jälkeen niin h* lvetti oli irti.
Veljen kumppani oli laiturilla vastassa huutamassa. Minua haukkui saata nan h* o-raksi, mutta pääosin keskittyi veljeeni. Tuota jatkui rannassa vielä noin tunnin ajan kunnes äitini meni sanomaan että ollaan pakattu sinun tavarat ja soitettu sinulle taksi.
Siitä suuttui vielä enemmän kun hänen tavaroihin oli koskettu ja kuka maksaa sen taksin?
No lähti kuitenkin kun useampi ihminen tuli paikalle.
Apua - vastaava on käynyt minullekin mutta kyseessä oli veljen vaimo (ovat yhäkin naimisissa).
Veljeni vaimoa väsytti ja hän meni jo nukkumaan. Me jäätiin veljen kanssa mökin tupaan juttelemaan ja telkkarikin siinä oli auki joten samalla katsottiin sitä.
Noin tunnin kuluttua vaimo tulee ihan raivona takaisin ja repii veljeni mukaansa ja kuulen kamalaa raivoamista. Tulee seuraavaksi huutamaan minulle että tietää kyllä mitä tuvassa tapahtui ja turha selitellä mitään että ”sun kasvoista kyllä loisti jo pitkälle mitä olitte tekemässä juuri ennen kun mä tulin paikalle”. Siis 😱😱😱🤣🤣🤣
Nähtävästi ongelmana oli se että välillä juttelimme ja välillä emme. Kun katsoimme sitä telkkaria. Että kun välillä oli hiljaista eikä meidän puhetta kuulunut niin tokihan silloin sitten veljeni kanssa p*animme juuri niinä hiljaisina hetkinä hänen vaimonsa mielestä. Vaimo oli kuunnellut ja analysoinut tilannetta makuuhuoneen puolelta nähtävästi koko tunnin ja saanut päälle apinan raivon.
En ole varmaan koskaan ollut yhtä loukkaantunut toisen sanoista. Vaimo loppujan lopuksi pyysi anteeksi muutaman päivän kuluttua ja selitteli että on ollut masentunut työongelmien vuoksi eikä avioliittokaan ollut kuulemma parhaimmillaan juuri silloin veljeni kanssa ja lapsetkin olivat olleet hankalia. Että kuulemma ylireagoi. No ehkäpä...
Tästä on nyt pari vuotta ja on kyllä yhä vielä tooooodella hankala unohtaa tuota hullua epäilyä ja huutoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän näiden kälyjen, jotka olettavat sisarusten nusuttelevan milloin kala-reissuilla ja milloin mökin olkkarissa, omassa suvussa tapahtuu kun tuollainen johtopäätös on ensimmäinen joka mieleen tulee?
Minulla oli nuorempana "ystävä", joka oli todella mustasukkainen ja manipuloiva. Tässä muutamia tilanteita, jotka tuli ensimmäisenä mieleen:
-En halunnut jouluaattona lähteä hänen perheensä kanssa kirkkoon, koska halusin viettä sen oman perheeni kanssa. Hän sai hirveän draamakohtauksen, sanoi mm. oksentaneensa koska oli niin järkyttynyt käytöksestäni.
-Yläasteella ollessamme "unohti" laittaa rintaliivit kouluun, ja yhtäkkiä kesken koulupäivän vaati minua lainaamaan hänelle omiani. Suuttui, kun en suostunut.
-Käveltiin usein samaa matkaa kouluun. Hän asui matkan varrella joten aamuisin kävelin hänen luokseen hakemaan häntä. Hän oli lähes aina myöhässä ja koska jäin kilttinä häntä odottamaan, myöhästyin itsekin usein. Jossain vaiheessa päätin, että en enää aio itse myöhästyä, vaan lähden aikataulun mukaan kävelemään koululle. Ilmoitin kaverille tästä. Seuraavan kerran kun hän oli myöhässä, lähdin yksin kävelemään jotta en myöhästyisi. Kaveri sai hirveät raivarit tästä, kun en häntä jäänyt odottamaan.
-Äitini oli opettanut, että muita ei saa ilkkua tai pilkata. Kun kaverini pilkkasi meitä nuoremman pojan toppa-hanskoja talvella, tokaisin hänelle, että "ne on varmaan tosi lämpimät". Kaveri suuttui tästäkin ihan tuhottomasti ja alkoi huutamaan minulle :D
Vuosia kestin tätä terrorisointia, kunnes minulle riitti ja "erosin" tästä "ystävästä". En ole koskaan katunut päätöstäni, sen verran pimeä tyyppi oli kyseessä!
mulla on hyvä lapsuudenystävä ja maailman kiltein ja avulian ihminen. oltiin jo taaperosta asti kuin paita ja peppu. ongelma oli, että hän on aina ollut rasittavuuteen asti "pehmo". mä sain aina puolustaa häntä kiusaajia vastaan vaikka olin tyttö ja hän poika. nyt hänellä on mm. kaksi yliopistotutkintoa eli ihan fiksu kaveri ja ihan hienoja humanistisia aatteita kannattaa.
hän tutustui yliopistolla toiseen maailmanparantajaan ja he menivät yhteen. Tää tyttö on mustasukkainen, aggressiivinen ja riidanhaluinen kilahtelijatyyppi. Siis aivan päinvastoin kuin tää mies. Tuntuu että sen naisen seurassa olo on kuin kävelisi munankuorilla.
he saivat sitten yhteisen lapsen ja lapsessa ei ollu muuta "vikaa" paitsi että se ei todellakaan ollut tän miehen lapsi. Sokeakin näki, että siinä oli afrikkalaista verta. ensiksi tämä rouva kilahti miehen isoisälle, joka totesi heti, että ei tuo ainakaan meidän pojan tekemä ole, että on vähän liian tumma.
sitten kun rouva pauhasi minulle isoisän törkeydestä, ja minä sitten puolustin isoisää sanoen että näkeehän sen ettei lapsen isä ole kantasuomalainen vaikka kaunis onkin ja pääasia on, että ystäväni hyväksyy lapsen ja rakastaa sitä kuin omaansa.
mielestäni en mitenkään ilkeästi sanonut, mutta hän raivostui ja syytti minua jostain ihme syystä rasistiksi aivan kuten sitä isoisäänkin ja melkein heitti minut pellolle ja siihen päättyi myös ystävyys kaverini kanssa, koska kuulun nyt rasisteihin ja hylkiöihin ja olen kuulemma vähintään persu.
tuntuu vähän kohtuuttomalta, koska puolet ystävistäni on eri kulttuuritaustoista.
olisi vaan pitänyt pitää pää kiinni.
Sisareni pisti minuun välit poikki (emme ole nähneet vuoteen) koska en koirani kuoleman jälkeen ottanut saman rotuista koiraa kuin hänellä.
Minulla on aina ollut rescue-koiria jotka olen hoitanut kuntoon ja kouluttanut, mutta hänen mielestään minun olisi nyt pitänyt siirtyä hänen suosimansa rodun pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymme mieheni kanssa about vuorotellen kaupassa. Tänään mieheni suuttui kun olin kirjoittanut kauppalappuun "KARKEA merisuola, EI hieno merisuola". Kyllä hän kuulemma osaa kaupassa käydä ja kohtelen häntä kuin lasta.
Taustaa sen verran että noin kolme vuotta olemme yhdessä asuneet, enkä ole vielä kertaakaan saanut karkeaa merisuolaa sillä että olen kirjoittanut kauppalappuun "Karkea merisuola".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömisistä on suututtu useasti. Siitä etten halua tai jaksa ottaa jälkiruokaa tai kahvilassa leivonnaista. Siitä että olen laihtunut :D kommentit tyyliä ”just ai sinä nyt laihdutat?? Ei sinun tarvitse, syöt nyt sen pullan vaan!” Eräs entinen työkaveri haukkui anorektikoksi kun en syönyt joka päivä jotain kakkua tai pullaa..
Tämä! Minä en voi sietää pullaa/kakkua/keksiä ja vastaavia. Kylään kutsuttuna kykenen niitä väkisin syömään jos on kohteliaisuus syistä pakko, mutta en todellakaan niistä nauti.
Jatkuvasti on näitä jotka kiivastuvat siitä etten halua makeaa tai tekevät siitä ison numeron. No en mäkään sit voi ottaa! Ei sun tarvitse mitään laihduttaa! Älä pelleile, kaikki rakastavat suklaata!
Joskus töissä otan sen pullan ihan vaan siksi ettei tarvitse kuunnella sitä tyrkytystä, ihmettelyä ja välillä suoranaista v* ttuilua, ja käärin sen servettiin ja paiskaan roskiin.
Se on jännä miten joidenkin ruokatottumukset menee toisilla niin tunteisiin. Mullakin ihmiset koittaa painostaa syömään ties mitä pullia ja kakkuja, joista en nauti/pidä, ja sit jos kieltäydyn niin sit syyllistetään ihan hirveesti. MUTTA jos otan niin sit ne on taas niin voitonriemuisia "noin sitä pitää, ei pidä itselleen olla niin tiukka, elämästä pitää nauttia" TAI sitten "no mitäs se pulla ja kakku nyt maistuu, sähkön sanoit että et pidä/ sullahan on tämä ja tämä ruokavalio"
Siis joidenkin kanssa on vaan niin mahdotonta....
Sit joskus saatan näyttää hieman kärsineeltä ja väsyneeltä näiden ihmisten seurasta, mut ne tulkitsee sen johtuvan siitä et oon niin rankka ja tiukka itselleni, ei suinkaan siitä että heidän asenteet ja puheet olis niin raskasta kuultavaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heräsin aamulla kurkku kipeänä, päätä särki vähän ja sanoin kahvia keittäessä miehelle "mä taidan olla kipeä". Mies sähähti että mites nyt se Ikean reissu, sanooko hän Timolle (miehen velipuoli) ettei voida mennä? Hulluinta tässä purkauksessa oli se, että miehet olivat menossa kaksin eikä meillä myöskään ollut pieniä lapsia joita olisi pitänyt hoitaa. 13v teinpoika osasi jo itse lämmittää ruokansa ja käydä kaupassakin jos tarvis.
Satua. Ettäkö kaksi miestä muka menisi omin päin kahdestaan vapaaehtoisesti Ikeaan?
No kuule, oma ex-miesystävä suuttui kerran, kun meillä oli jo sovittuna ohjelmaa, mutta "Matti" olisikin pyytänyt häntä Ikeaan (mikä minun olisi ilmeisesti pitänyt jotenkin ennalta aavistaa), "oli sitten pakko sanoa Matille että en voi, vaikka olisi ollut tosi kiva mennä ja se olisi tullut todella tarpeeseen raskaan työpäivän jälkeen" (ex ei kysynyt minulta, voisiko muun ohjelman siirtää). Onneksi on nyt jo ex, ei Ikean vuoksi vaan jatkuvan kiukuttelun ja syyllistämisen.
Ystäväni suuttui minulle kun oli ensin pyytänyt minua opettamaan häntä pilkkomaan vihanneksia niin kuin itse pilkon niitä. Olen siis kokin lapsi ja ruoka-hifistelijä.
Sitten kun yritin tälle näyttää ihan hidastettuna ja neuvoa miten tehdä niin hän suuttui kun siitä ei oikein tullut mitään samantien ja ärähti etten edes halua opettaa häntä oikeasti koska minun säälittävä itsetunto riippuu siitä että teen hyvää ruokaa ja lähti ovet paukkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kissoille erittäin allerginen ja kaverini oli siitä tietoinen. Kutsui kuitenkin luokseen vierailulle ja muistutin allergiastani, koska hänellä siis kissa. Et voi noin allerginen olla ettet paria tuntia kestä. Voi juma että meni maku tyypistä. Muistutin vielä, että mahdollisesti joo, mutta en pysty hengittämään enkä näe mitään kun silmät turpoaa umpeen.
Allergiset ovat itse vastuussa siitä, että pärjäävät allergiansa kanssa. Eli jos tiedät olevasi allerginen kissoille, kiität kutsusta ja pahoittelet, että et voi tulla.
Sinun ei ole syytä suuttua muille siitä, että sinulla on allergia. Ongelma on sinun, ei muiden.
Kakkahattutäti voisi nyt lukea tarkemmin. Se kutsusta kieltäytyminen oli siis juuri se, mikä ei tuolle kaverille olisi millään käynyt, "et voi olla niin allerginen!"
Minun entinen ystäväni suuttui minulle verisesti, kun hänen välinsä menivät toiseen hyvään ystävääni, enkä minä katkaissut välejä tämän kanssa. Miksi ihmeessä olisin katkaissut välit jonkun minulle tärkeän ystävän kanssa vain hänen ja entisen ystäväni draaman vuoksi? Välimme viilenivät pysyvästi, enkä enää välitä koko tyypistä yhtään. Olen edelleen tekemisissä tämän hänen vihamiehensä kanssa. Minun puoleltani välit entiseen ystävääni kärähtivät siinä vaiheessa, kun hän yritti laajentaa draamaansa minun rajojeni sisäpuolille ja saada minut tuhoamaan arvokkaan ihmissuhteen. Pidän huolen itse omista ystävyyssuhteistani kiitos vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri, joka suuttuu siitä etten syö yhtä paljon makeaa kuin hän. Ei uskoisi aikuiselta ihmiseltä mutta kuitenkin. Naiset on hanurista.
Kaveri suuttui minulle, koska en ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa hänen esseetään hänen kanssaan. Kyseessä oli siis yksilösuoritus, enkä edes opiskellut samaa alaa kuin kaveri, mutta hän halusi minun kirjoittavan tehtävänsä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pitkäaikaistyötön.
Kaveri suuttui kun en vieläkään ole löytänyt töitä. Ilmaisin kuitenkin minulla menevän ihan hyvin. Hän närkästyi.
Totuutta en siis kertonut. Työttömyys on tosi kurja juttu. En kuitenkaan halua valittaa kenellekään.
Ex-puoliso suuttui, kun ostin salamipizzan, jota täytettä hän inhoaa. Hän ei halunnut ollenkaan koko pizzaa.
Vierailija kirjoitti:
Ex-puoliso suuttui, kun ostin salamipizzan, jota täytettä hän inhoaa. Hän ei halunnut ollenkaan koko pizzaa.
Samainen puoliso suuttui, kun lähdin lenkille yksin, vaikka häntä ei huvittanut koko lenkki sinä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Ex-puoliso suuttui, kun ostin salamipizzan, jota täytettä hän inhoaa. Hän ei halunnut ollenkaan koko pizzaa.
Mulle on kanssa käynyt sama. Kumppani sanoi ettei ole yhtään nälkä eikä halua syödä pizzaa, hain sitten juuri sellaisen mistä itse tykkään. Sitten kuitenkin suuttui kun siinä oli homejuustoa, mistä ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömisistä on suututtu useasti. Siitä etten halua tai jaksa ottaa jälkiruokaa tai kahvilassa leivonnaista. Siitä että olen laihtunut :D kommentit tyyliä ”just ai sinä nyt laihdutat?? Ei sinun tarvitse, syöt nyt sen pullan vaan!” Eräs entinen työkaveri haukkui anorektikoksi kun en syönyt joka päivä jotain kakkua tai pullaa..
Tämä! Minä en voi sietää pullaa/kakkua/keksiä ja vastaavia. Kylään kutsuttuna kykenen niitä väkisin syömään jos on kohteliaisuus syistä pakko, mutta en todellakaan niistä nauti.
Jatkuvasti on näitä jotka kiivastuvat siitä etten halua makeaa tai tekevät siitä ison numeron. No en mäkään sit voi ottaa! Ei sun tarvitse mitään laihduttaa! Älä pelleile, kaikki rakastavat suklaata!
Joskus töissä otan sen pullan ihan vaan siksi ettei tarvitse kuunnella sitä tyrkytystä, ihmettelyä ja välillä suoranaista v* ttuilua, ja käärin sen servettiin ja paiskaan roskiin.
Se on jännä miten joidenkin ruokatottumukset menee toisilla niin tunteisiin. Mullakin ihmiset koittaa painostaa syömään ties mitä pullia ja kakkuja, joista en nauti/pidä, ja sit jos kieltäydyn niin sit syyllistetään ihan hirveesti. MUTTA jos otan niin sit ne on taas niin voitonriemuisia "noin sitä pitää, ei pidä itselleen olla niin tiukka, elämästä pitää nauttia" TAI sitten "no mitäs se pulla ja kakku nyt maistuu, sähkön sanoit että et pidä/ sullahan on tämä ja tämä ruokavalio"
Siis joidenkin kanssa on vaan niin mahdotonta....
Sit joskus saatan näyttää hieman kärsineeltä ja väsyneeltä näiden ihmisten seurasta, mut ne tulkitsee sen johtuvan siitä et oon niin rankka ja tiukka itselleni, ei suinkaan siitä että heidän asenteet ja puheet olis niin raskasta kuultavaa...
Huomasin tämän nuorena. Rakastin herkkuja ja niiden syömistä aina rajoitettiin, mutta herättyäni oikeasti runsaaseen ylipainooni samat ihmiset alkoivat suorastaan työntää ne herkut kurkkuun.
Exä suuttui, kun en suostunut lopettamaan salilla käymistä sen takia, kun hän ei itse enää jaksanut käydä :D Kuulemma oli myös oma vikani, että hän lihoi, vaikka kannustin häntä aina liikkumaan ja syömään terveellisesti (ei halunnut).
Tuli ihan kyynel silmään tästä "meille voi aina tulla jos on paha paikka". Tässä kohtaa viimeistään olisi ystävän pitänyt havahtua transsista ja tajuta kuka on oikea ystävä. Taitaa olla niin, että ystäväsi tarvitsee jostain syystä miehen, joka näyttää vahvalta johtajatyypiltä. Valitettavasti tällaiset tyypit osaavat johdattaa kumppaninsa pelkästään katastrofiin: on mennyt ystävät ja usein myös rahat ja muukin elämä on poissa raiteiltaan. Jokainen kuitenkin tekee omat virheensä. Ehkä hän jonain päivänä tajuaa mitä on menettänyt ja mitä saanut menettämänsä tilalle.