Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Mieheni veli ripitti minua, kun en tehnyt itse 3v lapseni synttärikakkua, vaan ostin sen valmiina. Lisäksi en ollut hankkinut kynttilöitä kakkuun, vaikka olisi kuulemma pitänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vaalivirkailijana muutamat edelliset ennakkovaalit, ja ette kuule tiedä miten vihaisia ja kiukkuisia ihmiset äänestäessä on.

 

On ollut henkilökohtaisesti minun vikani, että ennakkovaaleissa on sata ja yksi eri vaihetta ja että on niin monimutkaista. On minun vikani, kun sitä kotiin tullutta lappua ei tarvitakaan ja se on turhaan otettu mukaan. On minun vikani, että ulkona kontissa olevaa äänestyspaikka ei löydä. On minun vikani, että henkilö on tullut ajoissa ja joutui sitten odottamaan melkein tunnin että vaalikopit aukeaa.

 

On myös syytetty vaalivilpistä, haukuttu tyhmäksi kun en muuta työtä ole löytänyt ja on kuulemma myös verorahojen tuhlausta maksaa meille palkkiota moisesta turhasta työstä.

 

En enää ilmoittautunut kolmannen kerran noihin hommiin. Pitäkää tunkkinne ja maailman tärkeimmät äänenne. Ei kiinnosta. 

Se ennakkoäänestäminen on kyllä hirveä kokemus! En tajua miksi se tosiaan on niin monimutkaista. Virkailijat vielä vittuilevat jos ei osaa tehdä kaikkea just manuaalin mukaan. Jokuhan siinä täytyy sitten haukkua... Kerran kokeilin ja sai jäädä ainoaksi.

Oma äitini suuttui minulle kun ei saanut päättää milloin ja millä ruualla esikoiselleni aloitetaan kiinteät ruuat. Veti aivan tolkuttomat itkuraivarit asiasta, vaikka en todellakaan ollut kysynyt neuvoa tai pyytänyt apua. Katseltiin vaan miehen kanssa toisiamme että mitä ihmettä....

Vierailija kirjoitti:

Sanoin erästä Mirjaa Mirkuksi,suuttui.

Nimi on hyvin henkilökohtainen asia, joten tavallaan voin tuon ymmärtää. Mutta jos ei pidä siitä että kutsutaan "lempi"nimellä, niin siitä voi sanoa asiallisesti. "Haluan että minua kutsutaan Mirjaksi, en pidä siitä että nimeäni väännellään."

Olin ostanut jäätelön ja söin sitä kaupan ulkopuolella. Ohi kulki vanhemmat noin 3-vuotiaan lapsen kanssa, joka osoitti jäätelöäni ja alkoi vaatimaan itselleen omaa jäätelöä. Vanhemmat suuttuivat minulle kun kehtasin syödä jäätelöä ja nyt heidän Pirjo-Yrjökki saa takuulla uhmakohtauksen jos ei saa myös jäätelöä. Minä en siis saisi ostaa tai syödä jäätelöä vain siksi ettei joku random kakara saa uhmakohtausta kun tämän vanhemmat eivät osta tällekin jäätelöä?

Ex-mieheni suuttui kerran minulle siitä,kun auton ajovalon polttimo paloi. Se oli jollain ihmeen logiikalla minun syytäni. Sai ihan kunnon raivarit ja taisi vielä lyödäkin minua. En vieläkään ymmärrä miten se olisi voinut olla minun syytäni.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on suututtu, koska kävelin hämärässä vihreissä vaatteissa kevyenliikenteenväylän reunaa. Minulla oli kolme heijastinta ja matkaa oli muutama metri bussipysäkille. Takaa tuleva pyöräilijä pysähtyi kohdalle ja kertoi että hän ei meinannut nähdä minua. Hölmistyneenä vastasin, että hän ei nähnyt minua, koska hänellä ei ole pyörässä valoja päällä.

Pyöräilijä alkoi huutaa, että suomalaiset on juuri tuollaisia (se ei selvinnyt, että millaisia) ja jatkoi matkaa. Mustissa vaatteissa, ilman kypärää ja ilman valoja.

Mulle suuttui kaksi juoksijaa, jotka pimeässä juoksivat pusikon takaa eteeni, vasemmalta. Mulla valot edessä ja takana, mutta just ja just ehdin tehdä väistöliikkeen. Alamäkeä ajoin. Toinen huusi, että liikenteessä oikealta tuleva väistää. En tajunnut siinä säikähdyksessä kuitata, että Briteissä joo muttei Suomessa.

^^jäi kesken!

Mulle suuttui kaksi juoksijaa, jotka pimeässä juoksivat pusikon takaa eteeni, vasemmalta. Ajoin itse tämän kahden kaistan kevyenliikenteenväylän oikeassa reunassa, jossa oli siis se pyöräkaista (molempiin suuntiin) eli ei mikään kaponen kinttupolkua kyseessä. Mulla valot edessä ja takana, mutta just ja just ehdin tehdä väistöliikkeen. Alamäkeä ajoin, joten vauhtia toki oli, mutta jos olisivat pysähtyneet - tai edes hidastaneet - niin olisivat kyllä nähneet minut ajoissa. Minä en heitä olisi silloinkaan nähnyt, niin tummia hahmoja olivat.

Reitti oli mulle semituttu, mutten muistanut että sen pusikon takana on kävelyreitti, niin en osannut itse hidastaa ajoissa.

He juoksivat siis vasemmalta, hidastamatta, jalankulkijoiden kaistojenyli suoraan kauimmaiselle pyöräkaistalle. Toinen huusi, että liikenteessä oikealta tuleva väistää. En tajunnut siinä säikähdyksessä kuitata, että Briteissä joo muttei Suomessa.

OT: Miksi juoksivat luulee, että voivat juosta pyörätiellä? Kyllä ne pyörät menevät paljon lujempaa kuin juoksijat.

Teen asiakastyötä ja joka ikinen kerta kun olen sairas, siitä suututaan. On haukuttu laiskaksi lehmäksi suoraan päin naamaa. Olin ollut ripulissa ja oksentanut yön ja pari päivää sen jälkeen olin varmuuden vuoksi saikulla, ettei tartu töissä kehenkään. Kiva palata töihin ja kuunnella haukkuja, että nykyaikana työntekijät on just tollasia laiskoja lehmiä.

Yksi asiakas väitti minun olleen motivaatiosaikulla, kun olin viikon kuumeessa koronassa. Hän ei haukkunut kylläkään, mutta selkeästi suuttui siitä, että jouduin olemaan viikon poissa töistä, lääkärin määräämällä saikulla.

Olen miettinyt, kuinka pitkään viitsii olla ihmisten sylkykuppina. Kun en vastannut asiakkaan viesteihin kokonaiseen iltapäivään, hän laittoi seuraavana aamuna viestin, että me oikein kerjätään, että saadaan asiakkaalta huudot, sitäkö me oikein halutaan. Mitäs siihen vastaat: joo, kyllä, olen masokisti, joka nauttii, että asiakkaat haukkuvat ja huutavat, se on päivän piristys. Ihmisten käytöstavat on niin hukassa. Minusta aina jos jollekin työntekijälle työssään joku suuttuu ja huutaa asiattomasti, siitä pitäisi antaa sakot vähintään, niin loppuisi se egoilu.

Kaverin synttäreiltä tulossa ja ostin ranskikset. Matkalla bussipysäkille joku nainen alkaa vaahdota mulle ranskisten syömisestä julkisesti. Sivuutin kummajaisen, mutta sain silti tietää olevani saatanasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin erästä Mirjaa Mirkuksi,suuttui.

Nimi on hyvin henkilökohtainen asia, joten tavallaan voin tuon ymmärtää. Mutta jos ei pidä siitä että kutsutaan "lempi"nimellä, niin siitä voi sanoa asiallisesti. "Haluan että minua kutsutaan Mirjaksi, en pidä siitä että nimeäni väännellään."

Totta. Mirkku olisi minulle ihan kauhistus, siitä tulee jotenkin mieleen kaljakuppila. En ole Mirja, mutta nimeni voisi joku vääntää Mirkuksi. Tunsin aikoinaan yhden Pauliinan, jota oli luokan pojat kiusanneet Paukuksi ja joku vielä muistanut irvailla Paukku eli Pieru. Varmaan jää lapselle/nuorelle traumat.

Sisareni, meidän kummankin pojat ja minä söimme meillä. Ruuan jälkeen sisareni nousi ylös ja sanoi, että voi tyhjentää pöydän. Hänen poikansa kielsi ja sanoi, että pojat voivat siivota keittiön. Sisareni suuttui minulle, että olen niin hel ve tin kontrollifriikki, että edes apu ei kelpaa. Sisareni lähti ovet paukkuen ja piti mykkäkouluakin muutaman viikon. Myöhemmin selvisi, että hänen poikansa oli joskus kotona valittanut, että jääkaappi ei ole yhtä järjestyksessä kuin meillä.

Rivitalonaapurini suuttui kun en osallistunut pihatalkoisiin. Talkoot olivat tosin jo ohi kun tulin töistä kotiin n.kl 23 ja talkooväki oli hyvässä humalassa. Sain kuulla haukkumista että olisin kyllä voinut jotain tehdä kun olin työtön loinen.

Hain kebabin mukaan ja olin kotiin menossa kun joku elämäm kolulainen tuli valittaan että on epäisäm maalista syädä ulkomaista p----aa. Sanoin että Suomi on vapaa maa ja ihmiset saa valita ruokansa itse.

Olen tämän varmasti ennenkin kertonut, mutta vastakkaisten tunteiden törmäämisestä hyvä esimerkki.

Olin iltalukiolainen (vuosikymmenet sitten) ja viimeisenä koulukeväänä oli mahdollisuus korottaa jotain arvosanaa suullisessa kuulustelussa. Meitä oli 3 toivorikasta yrittäjää.

Minä tavoittelin yhdeksikköä ja luokkatoverini kymppiä. Kukin sai yhden kysymyksen. Läpäisin omani eli numeroni nousi, mutta kuinka ollakaan, lahjakkaampi toverini ei osannutkaan vastata omaan kysymykseensä, eikä opettaja heltynyt keksimään uutta kysymystä.

Kotimatkalla sain kuulla kunnon saarnan siitä, miten ilkeä ja epäoikeudenmukainen opettaja oli ollut ja kuinka toverini olisi osannut vastata paremmin minun kysymykseeni kuin minä olin vastannut.

No, olin niin onnellinen omasta onnistumisestani, että siedin loistavasti haukut.

Ostin kahvilasta ison jäälaten mukaan. Kun kävelin puiston läpi,nousi puunjuurelta hiukan pulsun oloinen nainen huutamaan naama punaisena rikkaiden erikoiskahveista ja osoitti kädellä että tuolta kirpputorilta saa kahvimukillisen eurolla,tiedätkö,mutta kun ei kelpaa! Käveli perässäni jonkin aikaa mutta luovutti sitten.

"Ystäväni" halusi välttämättä hoitaa itse erään asian, joka koski meitä kumpaakin, koska henkilö, jonka kautta asia hoidettaisiin, on hänen sukulaisensa. Homma viipyi ja viipyi (kuukausia), ja yritin välillä kysyä, että mitenkäs se edistyy. "Ystävä" kierteli ja kaarteli ja lopulta kertoi laittaneensa henkilölle viestiä monta kuukautta sitten, mutta vastausta ei ollut tullut. Kysyin, että olisiko mahdollista ottaa nyt uudestaan yhteyttä, vaikka soittamalla, että saataisiin asia mahdollisimman pian hoidetuksi. Tähän tuli vastaus, että "tuntuu liian suorasukaiselta alkaa hätyyttää". Tämän jälkeen "ystäväni" ei enää koskaan ottanut minuun yhteyttä eikä vastannut minunkaan yhteydenottoihini. Jälkeenpäin olen saanut kuulla muilta tutuilta, miten "ystäväni" oli järjestelmällisesti alkanut haukkua minua. Väittänyt mm. että olisin vuosien ajan haukkunut häntä, huutanut hänelle päin naamaa ja ollut hänelle ilkeä, vaikka mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunut. En tiedä vieläkään, mitä ihmettä siinä tapahtui. 

Olin menossa kaupungin läpi töihin. Risteyksessä huomasin sivukatua kävelevän miehen selkäpuolelta, täysin samanlaiset vaatteet kuin miehelläni, saman mittainenkin vielä.

Laitoin miehelleni tekstarin, että näin juuri kaksoisolentosi, tämä tietää sinulle pitkää ikää.

Vastauksena vihainen "Vai niin, meidän pitää vähän kuule jutella illalla kun tulen töistä".

Oletti että syytän häntä jostain, olen vainoharhainen. Yhtäkkiä olinkin tilanteessa jossa jouduin puolustelemaan itseäni. En saanut häntä ymmärtämään mitä tarkoittaa kaksoisolento, että sellaisia saattaa joissain ihmisissä nähdä. Mieheni on putkiaivo, hänelle saa yleensä aina vääntää asiat rautalangasta. Syytä hänen raivostumiselle en koskaan saanut selvitettyä, asia mietityttää edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa asuva vanha rollaattorin kanssa kulkeva mies suuttui kun pidin hänelle rapun ovea auki, ajattelin että hänen olisi helpompaa päästä ostostensa ja rollaattorin kanssa ovesta jos pidän sitä hänelle mutta sainkin haukut niskaani.

Olin vanhan ystäväni kanssa risteilyllä ja siellä sattui eräs tuttuni hakemaan minua tanssimaan. Tästäkö tämä ystäväni pillastui. Pomppasi ylös kuin kumipallo ja lähti tiehensä. Tuli aamuyöstä hyttiin, oli ollut joidenkin tuttujensa kanssa juopottelemassa. Herätteli minut, kun tuttunsa oli hukannut kämppänsä, minun olisi pitänyt mennä etsimään. Onneksi se löytyi ennen kuin ehdin paikalle. Laitoin välit poikki, koska jos yhdessä mennään jonnekin, niin sitten ei sooloilla. Etenkin, kun hän itse ehdotti tulevansa kaverikseni, kun toinen kaverini oli sairastunut. Siitä on nyt jo kohta pari vuotta.

Just itse maalasin kokonaisen ok-talon sisältä. Paneelikatot, paneeliseinät, seinät. Tein vesieristyksen purkamaani WC ja pakkeloin ja maalasin sen. Sekä kalustin putkimiehen käynnin jälkeen. 

Kaikki vaatekaappien ja  keittiönkaappien ovet tein uusiksi. Vanhat siis tuunasin.

Ihan yksin tämä kaikki. Parketit hoiti ammattilainen sekä sähköhommat. 

Ja olen naisena toiminut monessa paikassa esimiehenä, kertaakaan ei ole irtisanottu vaan itse olen työpaikkaa vaihtanut. On pyydetty jäämään, enkä ole jäänyt koska nimenomaan osa miehistä on aliarvostanut naisen työtä ja aiheuttanut ongelmia sillä käytöksellään.

On vanhanaikainen ajattelutapa, ettei nainen osaa mitään. On vain miesten työt ja naisten työt. Up yours. Aina olen tehnyt miesten töitä ja fyysisesti raskaita sellaisia.