Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6320)
Ostin personal trainer-valmennuksen, joka ei mun budjetille ollut halpa. Kaveri suuttui kun en jakanut treeniohjeita ja ruokavaliota. :D ”Ihan mielenkiinnosta vaan kattoisin millaset teki, en muista koko juttua ees huomenna enää”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
90 luvun alussa lewis 501 farkut maksoivat noin 500 markkaa, nyt noin 80 euroa.
Vuosien 1990-1993 500 mk on nykyrahassa 130-120€
Heitin kiusaajalleni sopivassa tilanteessa sarkastisen kommentin hänen lapsistaan. Ei hän näköjään ollut ollenkaan sittenkään niin huumorintajuinen henkilö .... oli vähällä käydä minuun käsiksi. :D
Olin tyytyväinen kuitenkin tilanteeseen ja heittämääni kommennttiin.
Suuttui, poloinen :)
Siitä että veljeni nimi on Mika eikä Mikko kuten eräs henkilö luuli.24
Laitoin eräänä päivänä ylleni uuden paidan, joka sopi minulle mielestäni hyvin. Nykyään entinen ystävättäreni mulkoili minua oudosti ja alkoi hetken päästä rähjätä, että kuinka minä kehtaan, violetti on hänen värinsä! Ensimmäistä kertaa kuulin tästä väriasiasta. Myöhemmin kävi ilmi, että myös punainen oli hänen värinsä, mutta silloin raivon kohteena oli joku muu onnekas, joka oli löytänyt kauniin vaatteen.
Meillä oli ystävien kesken pikkujoulut nyyttäri periaatteella ja jokainen toi jotain. Tosiaan ystävä suoraansanottuna raivostui siitä että mä toin enemmän ja kun olin kehdannut tuoda sellaisen yhden karkkipussin mistä hän ei pidä. Vielä nimen omaan olin edellisenä päivänä kysynyt häneltä monta kertaa että mitä karkkeja tuon niin hän oli todennut vaan että "no ihan sama. En tiedä. Ei ainakaan kookosta, mut joo ihan sama" ja toin pari pussia ja niissä ei ollut kookosta. Pisti hirveän mekkalan ja pikkujoulujen tunnelmasta tuli paska kun yks mökötti nurkassa ja haukkui mua puhelimessa miehelleen :D hän lähti sit aikaisemmin ja vei kaikki itse tuomansa jutut mukanaan
Äitini on suuttunut monesti kummallisista jutuista hataran muistinsa vuoksi. On väittänyt esim. jostain tavarasta kiven kovaan että minä olen sen mennyt hukkaamaan tai lainaamaan kavereilleni. Jonkin ajan kuluttua on löytänyt sen jostain mihin on itse sen laittanut. Lapsena tuo tuntui tosi epäreilulta, kun tunsin ettei minuun luoteta.
Olin terveyskeskuksessa töissä ja soitin potilaalle. Sai kauheat raivarit siitä, että soitin virka-aikana. Yölläkö minun olisi pitänyt sitten soittaa? :D ei tk ole auki silloin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella ja vielä aikuisenakin yksi kaveri suuttuu aina, jos huomauttaa jotain peruskohteliasta. Hän suuttui jos sanoin, että meillä on vaikka samanlaiset kynät.
Kerran hän itse esitteli jotain koetta, ja kun katsoin sitä uudelleen, niin hän raivostui ettei saa katsoa toisten kokeita.
Toisen kerran hän itse oli nenä kiinni kokeessani, kun sain sen takaisin eli hienosti taas suututtiin muille siitä mitä teki itse. Mitään yksityisyydensuojaa ei ole tuon tyypin kanssa.
Kerran hän suuttui kun vastasin kaikkiin hänen uteluihinsa "en tiedä" mikä tarkoittaa peruskäytöstavat osaavalle: "ei kuulu sinulle". Hän siis kyseli kaikkea todella törkeää sisaruksistani ja äidistäni rahankäytöstä muuttokuvioihin, mikä oli sinänsä hassua, koska emme olleet tekemisissä moneen vuoteen. "Ne eivät taida kertoa sulle kauheasti asioistaan", hän sanoi inhottavasti ennen kuin keskustelu päättyi.
kerroin facebookissa, että julkaisin taas kerran yhden novellin lehdessä. Yksi entinen ammattikouluaikainen koulukiusaajani tuli yksäreillä pyytämään tekstiä sähköpostilla kopiona, ettei tarvitsisi ostaa lehteä. Sanoin, ettei minulla ole sitä alkuperäistä tallessa ja normaali ihminen älyäisi lopettaa tuohon ja ymmärtäisi vihjeen, mutta tämä ihminen alkoi kouluvuosiimme perustuen v..maan "niin tyypillistä sua." Siinä kohtaa itse suutuin ja annoin takaisin, että yritin kohteliaasti vihjaista etten näytä alkuperäistä kuin korkeintaan kustannustoimittajalle ja rouva on hyvä ja menee ostamaan sen lehden, niin mullekin joku maksaisi palkan ja mulla olisi niitä aihioita miljoonittain jos kaikki tiedostot säästäisin. Eli siis ei todellakaan ole iso juttu säästää jotain raakakopiota jostain reginatason lehtijutusta, varsinkin jos niitä tehtailee ihan liukuhihnalta ja tietää minkä tasoisia ne tarinat ovat. Olen siis ammatiltani toimittaja, vaikka tuossa vaiheessa olin vasta aloitteleva. Jostain syystä tuo ihminen ei vastannut enää mitään eikä ole otellut yhteyttä. Pääsin hänestä ja hänen pisteliäistä kommenteista kerralla eroon.
Kuulostaa vähän ristiriitaiselta. Ensin sanot, että ei ollut alkuperäistä tallessa etkä ainakaan näyttäisi sitä jos olisi, ja että "mulla olisi niitä aihioita miljoonittain jos kaikki tiedostot säästäisin". Sitten sanot, että "ei todellakaan ole iso juttu säästää jotain raakakopiota". En ihan ymmärrä miksi mainitset, ettei lehtijutun säästäminen ole mielestäsi iso juttu, kun kuitenkin nimenomaan haluat olla säästämättä niitä.
Tuli pieni ajatuslapsus tuohon viimeiseen lauseeseen, mutta tarkoitin että ei ole tärkeää säästää joka hemmetin novellia jonka raapaisee pienen rahan toivossa. Mutta mietipä nyt - soitatko itse kaverillesi, joka on juuri julkaissut romaanin että hei, olisko heittää kopiota kun en vaivaudu ostamaan sitä? Ai et vai, onpa ristiriitaista..
Ymmärsin kyllä miksi kaverisi suuttuminen oli sinusta outoa. Tulkitsin vain väärin tuon, että ei ole iso juttu säästää kopiota. Luulin sinun tarkoittavan, että siitä ei ole paljon vaivaa. :D
Eniten jaksaa vituttaa ihmiset jotka suuttuu siitä kun ei pääse johonkin juttuun mukaan kun ei ole terve tai että jos joku aktiviteetti ei ole hyväksi omalle terveydelle. Aina vaan jaksaa ällistyttää että liian monelle aikuiselle ihmiselle terveys ei ole näemmä itsestäänselvä että siitä tulee eka huolehtia, sitten vasta muut. Mutta jos peruu töiden takia se on yleensä aina ok!!! Että dorkilla rahan valinta ennen ystävää on ok, mutta auta armias jos valitset oman hyvinvointisi niin olet kusinen...
Parkkeerasin autoni kadun laitaan merkitylle pysäköintialueelle. Takana olevasta autosta nousi mies, joka aggressiivisesti huusi, että en voi pysäköidä hänen autonsa eteen. "Sä et voi pysäköidä siihen... mun auton eteen!!!" Ihmiset pysähtyivät katsomaan, mitä tapahtuu. Kävelin kauppaan ja kohautin mennessäni hartioitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei kai kukaan hullu laita kokonaisia mustapippureita keittoon. Siskonmakkarakeittoon voi laittaa kokonaisia, mutta vain koska se on perinne ja siinä käytetään maustepippuria, eikä kukaan käytä maustepippuria niin usein, että sille olisi erikseen oma rouhin. Ihan syystä mies sai raivarit kyllä tässä.
Siis mitä ihmettä. Kauhea potti alapeukkua tästä. Siis kyllähän se kokonainen pippuri lusikassa on ihan oikea ongelma. Ei niitä kukaan halua syödä. Ne pitää joko siivota pois keitosta tai lusikoiminen menee todella vaikeaksi, kun joka lusikallisella joutuu väistelemään pippureita. Tilanne vaan vaikeutuu mitä lähemmäs kulhon pohjaa pääsee.
Onpa rankka elämä sullaki, jos pitää pippurista valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Keith Flintin kuolemasta tuli mieleen, että äitini suuttui minulle lapsena siitä, kun tein The Prodigysta esitelmän kouluun :D Olin muistaakseni kuudennella luokalla. Väänteli naamaansa ja ivasi, että "sekö MUKA on sun suosikkibändi!" Äitini ei ole oikein koskaan kestänyt sitä, jos osoitin joitain "kapinallisempia" piirteitä. Hänelle The Prodigyn fanittaminen ja bändistä esitelmän tekeminen oli juuri tällaista "kapinointia", vaikka tosiasiassa pidin vain bändin musiikista enkä ollut millään muotoa pahis.
No, esitelmäni sai paljon kehuja niin opettajalta kuin luokkakavereiltanikin. Jopa sellaiset luokkatoverit, jotka harvoin keksivät mitään hyvää sanottavaa mistään tai kenestäkään, sanoivat esitelmäni olleen hyvä.
Tutulta kuulostaa. Myöskään minä en olisi saanut pitää mistään erikoisesta ja kapinoin kuulemma kaikkea vastaan.
Tuli mieleen sellainenkin, että vanhempi sisareni suuttui, pilkkasi ja ivasi minua siitä, että pidin Vichy-vedestä. Olisi kai pitänyt haluta keltaista Jaffaa. Halusin kuulemma olla erikoinen.
Edelleenkin juon joko makuvesiä tai Vichyä. Pari kertaa vuodessa voin juoda limsaa. Makuasia, josta ei todellakaan pitäisi suuttua.
Mies oli pysäköimässä autoa kadunvarteen ja edessä oleva nainen oli takaluukku auki jtn kaivelemassa autostaan. Tietenkin mieheni jätti väliä vähän enemmän tähän autoon ja nousimme ulos autosta. Nainen alkoi motkottamaan miten "häntä RAIVOSTUTTAA kun jätetään välejä, katsokaa nyt miten paljon väliä tässä on". Mieheni nousi sitten autoon takaisin ja pysäköi tiiviimmin. Ilmeisesti nainen olisi pitänyt litistää sinne väliin ja takaluukkunsa sitten osua meidän autoon.
Viime viikolla yks kaveri suuttui kun olin ostanut "väärää" margariinia itselleni :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keith Flintin kuolemasta tuli mieleen, että äitini suuttui minulle lapsena siitä, kun tein The Prodigysta esitelmän kouluun :D Olin muistaakseni kuudennella luokalla. Väänteli naamaansa ja ivasi, että "sekö MUKA on sun suosikkibändi!" Äitini ei ole oikein koskaan kestänyt sitä, jos osoitin joitain "kapinallisempia" piirteitä. Hänelle The Prodigyn fanittaminen ja bändistä esitelmän tekeminen oli juuri tällaista "kapinointia", vaikka tosiasiassa pidin vain bändin musiikista enkä ollut millään muotoa pahis.
No, esitelmäni sai paljon kehuja niin opettajalta kuin luokkakavereiltanikin. Jopa sellaiset luokkatoverit, jotka harvoin keksivät mitään hyvää sanottavaa mistään tai kenestäkään, sanoivat esitelmäni olleen hyvä.
Tutulta kuulostaa. Myöskään minä en olisi saanut pitää mistään erikoisesta ja kapinoin kuulemma kaikkea vastaan.
Tuli mieleen sellainenkin, että vanhempi sisareni suuttui, pilkkasi ja ivasi minua siitä, että pidin Vichy-vedestä. Olisi kai pitänyt haluta keltaista Jaffaa. Halusin kuulemma olla erikoinen.
Edelleenkin juon joko makuvesiä tai Vichyä. Pari kertaa vuodessa voin juoda limsaa. Makuasia, josta ei todellakaan pitäisi suuttua.
Makuvedet ja Vichy on just parasta! Itekin sain pienenä kuulla siitä kun halusin aina Vichyä. Olin kuulemma outo. Mä vaan tykkäsin (ja tykkäsin edelleen) niistä ja mieluummin juon niitä tai sodastreamilla hapotan vettä
Lasten liikuntakerhossa lapsi juoksi innoissaan päin seinää, vaikka oli useasti sanottu, että katsokaa ETEENPÄIN. Lapsen isä sai melkoiset raivarit. Itse lapsi säikähti asiaa enemmän, kuin sitä, että sattui, vaikka varmasti myös sattui. Valitettavasti en voinut olla estelemässä kaikkia lapsia seinän edessä, etteivät juokse päin.
Opiskeluaikojen espanjalainen kämppikseni suuttui kun siivosin kylpyhuoneen. Meillä oli siivousvuorot, ja hän jätti kylppärin siivoamatta omalla vuorollaan ja seuraavan kuukauden ajan. Lattia oli jo niin tahmainen ja ällöttävä viiden hengen kommuunissa, että siivosin kylppärin samalla kun siivosin oman huoneeni ja moppasin lattian. Kämppis laittoi vihaiset tekstiviestit, hänen mukaansa se oli jotenkin loukkaavaa kun hän oli kuitenkin luvannut sen siivota mutta ei vain ollut vielä ehtinyt ja otti sen kritiikkinä ja passiivisagressiivisena vittuiluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
90 luvun alussa lewis 501 farkut maksoivat noin 500 markkaa, nyt noin 80 euroa.
Onko ne ne samat farkut ja tuo jälkimmäinen niiden pyyntihinta kirppiksellä?
Uskonnonope suuttui kun sain kokeesta kympin, mutta en ollut käynyt rippikoulua.