Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Menin uimahalliin ja valitsin tutun pukukaapin, jonka oikealla puolella ei ole muita kaappeja mutta penkki jatkuu. Tilaa siis riittää hyvin. Aloin vaihtaa vaatteita ja suihkun puolelta tuli vanhempi naisihminen, jonka tavarat olivat minun kaappini vasemmalla puolella. Nainen alkoi huutaa, että miksi olen ottanut kaappini paikasta jossa viereinenkin kaappi on varattu kun muualla olisi ollut kaappeja joiden molemmin puolin on vapaata. Oli pakko todeta rouvalle että jos muiden ihmisten läheisyys muutaman minuutin ajan aiheuttaa sellaiden raivokohtauksen ei ehkä kannattaisi lähteä ihmisten ilmoille ollenkaan.

Olin kuusikymppisen liiketuttavani kanssa ns. paremmassa ravintolassa pitkällä liikelounaalla. Hän tilasi kahvin, konjakin ja sikarin (niin, tästä on jo aikaa). Siinä pössytellessään hän ilmehti ja kuiski omituisesti, ja vasta pitkän tovin kuluttua ymmärsin, että hän yritti kehottaa minua piilottamaan sikarileikkurin ison kankaisen lautasliinan alle. Möllötin aika hölmistyneenä, kun en ollut ihan varma siitä, halusiko tuo varakas herra tosiaan minun varastavan leikkurin hänelle. Lopulta hän vaivihkaa työnsi sen sormenpäällään pöydän poikki minun puolelleni ja piiloon. Samassa paikalle tuli kohtelias tarjoilija, joka kysäisi jotakin, taisi kaataa vettä laseihin ja sulavasti nappasi leikkurin liinan alta mukaansa.

Mies ei varsinaisesti suuttunut, mutta loukkaantui ja mökötti. Minua hävetti ja v*tutti.

Tulin bussipysäkille ja siellä oli pilvin pimein porukkaa siellä täällä, bussi tulikin heti ja tulin ensimmäisten joukossa sisään, yksi mummeli sitten tokaisi että "kiilasit sitten koko jonon ohi", katsoin vaan hymyillen takaisin enkä oikein keksinyt mitään sanottavaa. En tiennyt että siellä oli joku jonotussysteemin ja olsi pitänyt tietää että kaikki ne ihmiset odottaa samaa bussia kuin minäkin.

Kerran englannin tunnilla käsittelimme kappaletta, joka oli pitänyt kääntää kotona. Itse kappaleen jälkeen oli pienessä laatikossa tekstiä muutama lause, ehkä enintään 50 sanaa. Opettaja kysyi minulta että onko mitään kohtaa mitä en ymmärrä. Vilkaisin tekstiä ja sanoin että ei ole (olin kääntänyt tekstin kotona, se ei ollut mitenkään ihmeellinen tai hankala). Opettaja suuttui ja piti koko luokalle kauhean saarnan että jos joku asia on epäselvä niin siitä pitää kysyä. Olisin ymmärtänyt jos opettaja olisi kysynyt minulta hankalia juttuja ja olisin joutunut vastaamaan ja näin "todistanut" tietämykseni mutta ei, hän automaattisesti luuli että valehtelen.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin aamulla kurkku kipeänä, päätä särki vähän ja sanoin kahvia keittäessä miehelle "mä taidan olla kipeä". Mies sähähti että mites nyt se Ikean reissu, sanooko hän Timolle (miehen velipuoli) ettei voida mennä?  Hulluinta tässä purkauksessa oli se, että miehet olivat menossa kaksin eikä meillä myöskään ollut pieniä lapsia joita olisi pitänyt hoitaa. 13v teinpoika osasi jo itse lämmittää ruokansa ja käydä kaupassakin jos tarvis.

Satua. Ettäkö kaksi miestä muka menisi omin päin kahdestaan vapaaehtoisesti Ikeaan?

Äitini suuttui kun pyysin ettei kerro työtilannettani sukulaisille. Sanoin että kerron itse jos/kun nähdään, jos siltä tuntuu. Hänellä kun on tapa kertoa sitten hiukan mitä sattuu. Sitä paitsi en ymmärrä miksi mun asioita pitää eteenpäin kertoa.

Loukkaantui todella paljon, tuli luuria pitkin kun seuraavan kerran soiteltiin. Tuon pyyntöni olin esittänyt viestillä. Huusi, että hän on täällä itkenyt kuinka pidän häntä juoruilijana, hänellä ei ole tapana toisten asioista muille puhua... Oli kyllä, mutta ei näe sitä puolta itsessään.

Vakuudeksi tästä kertoi kuinka muutamat sukulaiset tai tuttavat kertoivat hänelle sitä ja tätä eikä hän ole kertonut niitä eteenpäin. En sitten viitsinyt kommentoida että juurihan sinä kerroit minulle nämä henkilökohtaiseksi luokitellut asiat yksityiskohtaisesti. Haukkui minua myös, kuinka en koskaan myönnä olevani väärässä (voi kuinka monta kertaa olenkaan antanut periksi kun äitini ei peräänny tuumaakaan jos on omasta mielestään oikeassa). En enää edes muista kaikkia millä sanoilla minulle paasasi ja haukkui, mutta kukaan ei koskaan ole minusta niin ikävästi sanonut.

Nykyisin olen oppinut paremmin pitämään puoleni, ehkä sen takia tuntuu että en myönnä hänen mielestään olevani väärässä.

Äitini ei missään tapauksessa ole hirviö, hyvä äiti ollut, mutta olen huomannut että tyttärenä minun pitäisi aina myötäillä. Järkevä keskustelu loppuu jos olen eri mieltä. Jos menestyn, se vaietaan, kehua eikä onnitella voi.

Omat lapseni olen kasvattanut eri tavalla, he saavat olla eri mieltä ilman että kukaan mököttää. Tätä yhteyttä äitini kadehtii, mutta en voi sanoa mistä johtuu, kun loukkaantuu. Ei kestä juurikaan minkäänlaista palautetta. En juurikaan uskoudu hänelle enää,kuuntelen sujuvasti ja kommentoin ympäripyöreästi asioita,annan hänen huolehtia puhumisesta.

Tunsin yhden tytön jolla oli jotain oppimisongelmia. Oltiin samassa oppilaitoksessa ja tää tyttö ja minä oltiin hyvänpäiväntutut. Oon ite aikuinen ja hän teini-ikäinen. Hän kysyi luokassa joltain muulta kelloa mutta ei saanut vastausta koska tällä toisella ei ollut kelloa mukanaan. Minulla oli ja sanoin kerroin sen kohteliaasti. Tyttö vetää ihan uskomattomat kilarit ja huutaa minulle vihaisena "En mä SULTA kysynyt!!!" Katsottiin sitä kaikki monttu auki. Vähän ajan päästä tulee pyytämään anteeksi nauraen "Joo, mä suutun välillä." Ihan kuin se olisi jotenkin söpöä. Ihmettelee kun olen vielä vihainen. "Hei emmä sille mitää voi!"  Annan anteeksi mutta silloin tällöin se jatkaa tätä kilahtelua.

Veljen tyttöystävä pilkkasi mua siitä kun kuulemma sanoin kiitos liikaa. Sillä oli huono itsetunto ja vihasi "hienostelijoita". Sen kanssa sai olla aina varpaillaan ettei sanonut mitään mikä sitä ärsytti. Olin pelokas teini joka puhui kirjakieltä ja mulla oli iskostettu hyvät tavat selkärankaan. Toisaalta halusin olla kaveri tälle tytölle ja se oli vaikeaa kun tein kaiken aina väärin. Sama tyttö sanoi että "antaa kaikkien kukkien kukkia"......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ex-miesystävän kanssa menossa kaupungille kun minulla alkoi vuotaa linja-autossa verta nenästä. Hänellä tai minulla ei ollut minkäänlaista paperia mukana, joten jo vähän hätääntyneenä kysyin kanssamatkustajilta olisiko jollakulla paperia. Lähellä istunut nuori mies sitten ojensi minulle nenäliinapaketin. Kiitin ja jotenkin niiskaisin samalla niin pääsi semmoinen kimeähkö ääni. Kun jäimme pois, ex oli kuin myrkyn niellyt ja mulkoili minua. Kysyin mikä hänelle tuli, hän vastasi, että olin "huohottanut kiimaisena" sen kiitos-sanan ja vartavasten kerjännyt huomiota siltä mieheltä :D No aika pian hänestä tulikin ex, muista samanlaisista mustasukkaisista vainoharhailuista johtuen.

Onkohan meillä ollut sama ex, alkaa J:llä

Kerran nimittäin kysyin hänen kaveriltaan että tekeekö hän pitkää päivää (työskenteli vartijana) vastasin "aijaa" ja haukottelin samalla. Kaverin lähdettyä ex alkoi raivoamaan että huohotin kiimaisena sen aijaan :DDD Joskus vuosia myöhemmin törmäsimme sattumalta kaupassa ja ohitse käveli vartija. Ex alkoi kimeällä äänellä ähkiä "ääh ääh no tuliko kiima" :D

Siis mitä ihmettä?? Oliko tällä ihmisellä muutenkin outoa käytöstä? Tuohan on ihan sekopäistä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi mies pyysi mun numeroa koulussa. Olin aika hämilläni ja annoin sen, tuli vähän puun takaa koko juttu enkä kehdannut kaikkien kuullen antaa miehelle pakkeja siinä koska seurustelin. Miehen laitettua illalla viestiä vastasin ystävällisesti pahoitellen että olen varattu mutta kiitos jne. Olisi varmaan heti pitänyt kieltäytyä mutta no, yllättävässä tilanteessa vähän jäädyin ja toisaalta ajattelin pelastaa miehen kasvot samalla. Seuraavan kerran kun nähtiin tämä mies käyttäytyi kuin olisin ollut ilmaa vaikka tervehdin häntä, mökötti ja osoitti että ei todellakaan ole kiinnostunut enää. Ajattelin että okei, ihan sama, ja jatkoin kurssiin keskittymistä enkä enää tervehtinyt tyyppiä. Kurssin vikalla tunnilla mies kuitenkin yhtäkkiä tönäisi mua olkapäähän ja sanoi "hei älä nyt viitsi olla tollanen". Olin niin hämmentynyt etten saanut sanotuksi mitään. Käänsi asian jotenkin mielessään niin että minä olin se mököttäjä? Joku aika tästä eteenpäin näin että oli löytänyt naisen ja pusuttelivat kovasti luennolla edessäni seuraavalla penkkirivillä. Halusin vain unohtaa koko oudon tapahtumasarjan ja keskittyä taas luentoon.

Siis kaikkein helpoimminhan pelastaa kosiskelijan kasvot juurikin kertomalla, että on jo varattu. Siinä ei jää mitään epäselvää tai seliteltävää kummallekaan. Miksi tässä piti mennä näin vaikean kautta, onko tämä taas jotain naisen logiikkaa? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurini suuttui, kun en jäänyt juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia kauppakeskuksen parkkihallissa. Yritin päästä naapurista nopeasti eroon, koska viides perättäinen keskenmenoni oli juuri käynnistynyt ja pelkäsin, että vuodan kuiviin siellä parkkihallissa :-/

Millaisia muita keskenmenoja on kuin perättäisiä?

Sellaisia, joiden välissä on myös onnistuneita raskauksia.

Vierailija kirjoitti:

Olin kuusikymppisen liiketuttavani kanssa ns. paremmassa ravintolassa pitkällä liikelounaalla. Hän tilasi kahvin, konjakin ja sikarin (niin, tästä on jo aikaa). Siinä pössytellessään hän ilmehti ja kuiski omituisesti, ja vasta pitkän tovin kuluttua ymmärsin, että hän yritti kehottaa minua piilottamaan sikarileikkurin ison kankaisen lautasliinan alle. Möllötin aika hölmistyneenä, kun en ollut ihan varma siitä, halusiko tuo varakas herra tosiaan minun varastavan leikkurin hänelle. Lopulta hän vaivihkaa työnsi sen sormenpäällään pöydän poikki minun puolelleni ja piiloon. Samassa paikalle tuli kohtelias tarjoilija, joka kysäisi jotakin, taisi kaataa vettä laseihin ja sulavasti nappasi leikkurin liinan alta mukaansa.

Mies ei varsinaisesti suuttunut, mutta loukkaantui ja mökötti. Minua hävetti ja v*tutti.

Apua! Tämä kuulostaa ihan eksältäni, joka tienaa lähemmäs 300 000 vuodessa plus sijoitukset ja varastelee milloin mistäkin, bravuurina juuri ravintoloista pölliminen. Ja rahaa hänellä riittää, asuu valtavassa asunnossa Kaivopuistossa. Kleptomaani? Ja ilmeisesti porttikielto esim. Stockalle... Pyörii muuten Tinderissä eli kannattaa varoa.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ainakin vielä 15-20 vuotta sitten opettajilla oli oikeus kilahtaa mitä typerimmistä asioista. Kerran kasiluokan saksantunnilla rupesimme nauramaan hassunkuuloiselle sanalle. Opettaja luuli että nauroimme hänelle ja aloitti varmaan varttitunnin kestäneen raivarin. Huusi niin kovaa että se ääniaalto tuntui joltain atomipommilta ja samalla paiskoi tavaroita. Lopetti rauhalliseen tokaisuun "Ensi kerralla sanakoe, voitte poistua". Itse aloin tuon jälkeen voida pahoin hänen tunneillaan, vaikka ei enää koskaan tuon jälkeen raivonnut meille.

Ysillä matikantunnilla vastasin kysymykseen väärin ja ope alkoi raivota että "sä olet niin p*sk... siis huono oppilas että sun ei kuuluis olla täällä normaalien tunnilla". Joo, olimme vanhempien kanssa anoneet matikan erityisopetukseen pääsyä mutta kutosen matikalla olin liian hyvä sinne...

Jouduin myös rehtorin puhutteluun koska olin valittanut kiusaamisesta.

Itse kävin ala-asteen ysärin lopulla ja 2000-luvun alussa, ja kyllä silloinkin näitä opekilahduksia tosiaan tapahtui. Pari minun mielestäni täysin epäreilua kilahdusta kokeneena, ne on oikeasti vähän jäänyt kalvamaan mieltä. Selkeästi olivat sellaisia tilanteita, että opea itseään vain harmitti jokin, ja purki sitten sen minuun. Opettajilla kuitenkin oli sellainen auktoriteetti ja lapsilla uskoteltu, että opettaja on aina oikeassa. Sitten kun saat raivarihuudot, jostain mitättömästä jutusta, mitäpä se lapsi ajattelee? Minun toinen vanhempi sattui vielä olemaan töissä samassa koulussa, niin tottahan toki opettajat juorusi aina IHAN KAIKEN pienenkin sanomisen ja erimielisyyden sitten hänelle ja sain tuplatorut. Vahvisti vain sitä opettajan absoluuttista totuutta. Muiden vanhemmille ei toki vaivauduttu soittelemaan tällaisista pikkuasioista. Harvemmin varmaan mitään positiivista tietenkään kantautui tätä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Aina joku suuttuu jos en bileissä juo alkoholia.

Sama. Pilaan kuulemma heidän iltansa kun arvostelen heidän juomistaan pääni sisällä :D en kyllä arvostele, eikä voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

90 luvun alussa lewis 501 farkut maksoivat noin 500 markkaa, nyt noin 80 euroa.

Mitä tämän päivän muotifarkut maksavat? 2000-luvun alussa ostin 501:t, maksoi 600mk.

Aika monessa tarinassa on kyse ihan puhtaasti vain naisten (tai tyttöjen) välisestä kateudesta. Ihan outo ilmiö, ikään kuin koko elämää verrattaisiin sen kaverin elämään ja katsottaisiin että kumpi on suorittanut paremmin. Eikö teillä naisilla ole muuten tarpeeksi ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristiina xx kirjoitti:

Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.

Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D

90 luvun alussa lewis 501 farkut maksoivat noin 500 markkaa, nyt noin 80 euroa.

Mitä tämän päivän muotifarkut maksavat? 2000-luvun alussa ostin 501:t, maksoi 600mk.

Tuossa ainakin vähän kalliimpia farkkuja. :) https://www.is.fi/mystyle/art-2000001180194.html

Kirjoitin ylioppilaaksi muun suvun toivomusta vasten vasta joulukuussa, eli kävin 3,5v:n lukion. Sen jälkeen asuin vielä puolisen vuotta kotona, mutta ilmoittauduin tietty työttömäksi. Karenssia olisi paukkunut 5kk, jos en olisi hankkinut työharjoittelupaikkaa. Ja minähän hankin. Kirjoitin itsenäisyyspäivän aikoihin ja 7.1. aloitin työharjoittelun. 5pv viikossa, 6h päivässä. Ei ollut tarpeeksi sukulaisille. Meille "ihan vahingossa" jäi muutamaan otteeseen työhakemuslomakkeita isän veljen yritykseen siivoojaksi. Ja kun sukujuhlissa kerroin tykkääväni työstä päiväkodissa ja haluavani alalle annettiin ymmärtää, että opiskelehan paremmin! Jaa että siivoojaksi vai? Suututtiin, kun mun mieli ei muuttunut. Ja myöhemminkin tuputettiin vaikka mitä paikkoja. Minulla oli omat tieni, onneksi. Isän puolelta ei kuitenkaan ole vieläkään unohdettu, miten en ottanut paikkoja vastaan, vaan elelin (yksin, tuilla, tai pienellä palkalla) kuin Euroopan omistaja. Heidän sanojaan..

Naapuri suuttui mulle kun yskin.

Joo, ei pitäisi kröhätaudissa röökata mutta parvekkeella olin ja vedin ns väärään kurkkuun ja yskähtelin aikani, jolloin täysin varoittamatta viereiseltä parvekkeelta kuuluu vuodatus "Jum#@&€ta mä en jaksa kuunnelka tota sun yskimistäs kaikkien öiden läpi mene sa&&€na lääkäriin urpo!" ja jotain yskä-imitaatiota perään.

A) en yöllä kyllä ole pahemmin yskinyt vaan nukkunut lähinnä B) samainen naapuri pelaa tai muuta vastaavaa ja huutaa useinkin kuuluvaan ääneen asunnossaan aamusta iltaan.

Surkuhupaisa tapaus, en saanut vastattua mitään kun meinasin saada sydärin tuosta varoittamatta raivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä ainakin vielä 15-20 vuotta sitten opettajilla oli oikeus kilahtaa mitä typerimmistä asioista. Kerran kasiluokan saksantunnilla rupesimme nauramaan hassunkuuloiselle sanalle. Opettaja luuli että nauroimme hänelle ja aloitti varmaan varttitunnin kestäneen raivarin. Huusi niin kovaa että se ääniaalto tuntui joltain atomipommilta ja samalla paiskoi tavaroita. Lopetti rauhalliseen tokaisuun "Ensi kerralla sanakoe, voitte poistua". Itse aloin tuon jälkeen voida pahoin hänen tunneillaan, vaikka ei enää koskaan tuon jälkeen raivonnut meille.

Ysillä matikantunnilla vastasin kysymykseen väärin ja ope alkoi raivota että "sä olet niin p*sk... siis huono oppilas että sun ei kuuluis olla täällä normaalien tunnilla". Joo, olimme vanhempien kanssa anoneet matikan erityisopetukseen pääsyä mutta kutosen matikalla olin liian hyvä sinne...

Jouduin myös rehtorin puhutteluun koska olin valittanut kiusaamisesta.

Itse kävin ala-asteen ysärin lopulla ja 2000-luvun alussa, ja kyllä silloinkin näitä opekilahduksia tosiaan tapahtui. Pari minun mielestäni täysin epäreilua kilahdusta kokeneena, ne on oikeasti vähän jäänyt kalvamaan mieltä. Selkeästi olivat sellaisia tilanteita, että opea itseään vain harmitti jokin, ja purki sitten sen minuun. Opettajilla kuitenkin oli sellainen auktoriteetti ja lapsilla uskoteltu, että opettaja on aina oikeassa. Sitten kun saat raivarihuudot, jostain mitättömästä jutusta, mitäpä se lapsi ajattelee? Minun toinen vanhempi sattui vielä olemaan töissä samassa koulussa, niin tottahan toki opettajat juorusi aina IHAN KAIKEN pienenkin sanomisen ja erimielisyyden sitten hänelle ja sain tuplatorut. Vahvisti vain sitä opettajan absoluuttista totuutta. Muiden vanhemmille ei toki vaivauduttu soittelemaan tällaisista pikkuasioista. Harvemmin varmaan mitään positiivista tietenkään kantautui tätä kautta.

Minä kans vuosimallia alakoulu 1997-2003. Aivan kamalaa huutoa kolmannelta luokalta kutoselle. Meillä oli ope, jota muu koulu pelkäsi. Oikeasti. Se mies saattoi aloittaa ihan älyttömän huudon vähästä. Muistan esmes:"Jumaliste *nimi*!!! Eikö mene perille!" "Sanoinko minä, että tehkää näin? No SANOINKO?!" Viikoittain.

Lukiossa (muutenkin epävakaa) Englannin opettajani suuttui koska tein tehtävät "liian nopeasti" ja katselin ikkunasta ulos. Huudon jälkeen hän pyysi minua lähtemään luokasta ja ihan mielelläni niin teinkin :D