Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kävin peruskoulun jälkeen ammattistartin, ja siellä piti etsiä työharjoittelupaikka. En tiennyt mihin olisin halunnut hakea (plus soittelu yms ahdisti) ja päädyin jonkun kouluavustajan tms. kanssa juttelemaan kahden kesken. Hän alkoi kyselemään lähialueeni vanhainkodeista ja päiväkodeista. Sanoin, että mikä tahansa muu käy, paitsi työ vanhusten tai lasten parissa.  "Mutta onhan sulla paljon sisaruksiakin". En ollut koskaan ennen ollut missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, enkä edelleenkään tiedä mistä hän tiesi sisaruksistani. Totesin, ettei se ole oma valintani. Hän oli aivan pöyristynyt vastauksestani ja tivasi vihaisesti: "miten voit puhua sisaruksistasi noin". En muista, miten tilanne tuosta eteni, mutta päiväkotiin en mennyt :D

Exäni raivostui siitä, kun en omassa kodissani tiskatessa huuhdellut astioita kuumalla vedellä. Yritin selittää, että asunnossani on Suomen pienin kuumavesivaraaja, se riitti juuri ruuanlaittohommiin ja tiskialtaan täyttämiseen. Ei uskonut, kun näytin, että hanasta ei todellakaan tule lämmintä vettä, huusi vaan tiskausohjeitaan. Siihen asti tyyppi oli ihan kivan oloinen, tuo tuli yllätyksenä.

Kerroin tämän jutun äidilleni, joka alkoi huutaa minulle, että ihan oikeassa oli, miten en muka voi tajuta noin yksinkertaista asiaa. Vaikka selitin miniboileriasian, äiti jäi jankkaamaan kuinka olin väärässä ja exä oikeassa. Huvitti, kun kumpikin ohitti reaaliteetit täysin.

Äidistäni riittäisi paljonkin kerrottavaa. Ostin hänelle lapsena liian halvan syntymäpäivälahjan (pelkäsin joka vuosi tuota päivää siitä eteenpäin), loukkasin häntä tuomalla metsästä hauskannäköisen kepin nähtäväksi, maalasin alakoulussa dalmatialaiselle vääränlaiset pilkut, yritin hänen mielestään olla olla erilainen kuin muut... 18-vuotiaana hermorauniona, kun vihdoin uskalsin mennä psykiatrille, hän suuttui siitäkin.

Voimia kaikille teille, jotka olette kertoneet narsistivanhemmistanne tässäkin ketjussa!

Olen kai onnekas, koska läheisissä suhteissani en muista sattuneen mitään älyvapaita raivareita. Jos joku on minulle suuttunut, olen yleensä sen ansainnut :)

Sen sijaan kaikenlaisten puolituttujen kanssa on ongelmia. Suorastaan turhauttavan usein on käynyt niin, että tutustun johonkin uuteen ihmiseen, olen mukava ja kohtelias ja vastapuoli on myös, mutta jonkin ajan kuluttua ei enää edes tervehdi. Minua on mulkoiltu, sivuutettu, puhuttu ihan ihmeellisiä juttuja selän takana, jätetty ulkopuolelle ym. tällaisten puolituttujen toimesta koulu-, opiskelu- ja työympäristöissä vaikka mielestäni en ole antanut sellaiseen syytä. En oikein osaa sanoa mistä se johtuu, mutta oletan että liitty jotenkin kehonkieleen tai ilmeistöön. Olen voimakkaasti introvertti ja väsyn helposti ihmisten seurassa ja varmaan silloin tulee annettua signaaleita, jotka tulkitaan vihamielisiksi tms. 

"Paras" varmaan oli, kun muuan työkaveri, jonka kanssa aina joskus juttelin tauoilla, lakkasi kokonaan näkemästä minua. Ei enää tervehtinyt, vastannut kysymyksiin tai katsonut päin. Leikki siis että olen ilmaa. Jos satuttiin esim. samaan palaveriin, saattoi korkeintaan katsoa sellaisella tonnin seteli-ilmeellä kun oli minun puheenvuoroni. Ei mitään hajua mistä oli suuttunut. Eikä hirveästi kiinnostanutkaan, ei ollut iso menetys. 

Hän oli narsisti, tyypillinen sellainen. Narsistin tunnistaa oudoista (pahan)puhumisista ja reaktioista, joita ei ymmärrä mistä ne tulevat. Ne tulevat narsistin (oikeutetusti?)  h e i k o s t a  itsetunnosta.

Kerran istuin mieheni kanssa ravintolassa iltaa istumassa. Samaan pöytään istui toinen pariskunta ja juteltiin niitä näitä, ihan mukavilta vaikuttivat. Tosi nopeasti kuitenkin tämä pariskunnan naispuoleinen alkoi utelemaan tosi henkilökohtaisia asioita. Alkoi kyselemään lapsista ja sanottiin että meillä on yksi lapsi (minun puoleltani), ollaan tyytyväisiä näin eikä hankita yhteisiä lapsia. Suuttuivat ja häipyivät pöydästä. Yhden kerran taas yhdessä toisessa paikassa yksi keski-ikäinen nainen sanoi alentavalla äänensävyllä "Säkin oot just tollanen hyväntahtoinen ihminen" ja katsoi nenänvartta pitkin. Voi luoja.

Heräsin aamulla kurkku kipeänä, päätä särki vähän ja sanoin kahvia keittäessä miehelle "mä taidan olla kipeä". Mies sähähti että mites nyt se Ikean reissu, sanooko hän Timolle (miehen velipuoli) ettei voida mennä?  Hulluinta tässä purkauksessa oli se, että miehet olivat menossa kaksin eikä meillä myöskään ollut pieniä lapsia joita olisi pitänyt hoitaa. 13v teinpoika osasi jo itse lämmittää ruokansa ja käydä kaupassakin jos tarvis.

Vierailija kirjoitti:

Rakas äitini täytti tasakymmeniä. Olen perheen vanhin lapsi, mutta tuolloin olin hädin tuskin lukioikäinen teini. Äiti ei ollut itse vihjannut mitään juhlista tai lahjatoiveista.

Niinpä sitten juhla oli se, että käytiin kaupungilla vähän paremmassa ravintolassa syömässä ja mukana oli lähellä asuva äidin veli puolisoineen. Lahjaksi annettiin kukkia ja kylpylälahjakortti ja veljeltään äiti sai vielä hienon taulun taiteilijalta, josta piti.

Pieleen meni. Vähän myöhemmin sain äidiltä jäätävät huudot siitä, miten tyhmä, huono ja kiittämätön lapsi olen. Kuulemma isä nyt ei muutenkaan tajua näitä juttuja ja hän olisi esikoiseltaan odottanut enemmän. Olisi pitänyt järjestää suuret juhlat ja kutsua koko suku kerrankin kasaan. Jokaisen lapsen olisi pitänyt pitää kiitospuhe, edes keskenään siellä ravintolassa. Ja lahjaksi hän olisi halunnut, että olisin kutsunut koko suvun nuorison paikalle (joo, myös ne 500km päässä asuvat serkut, jota ei ollut vuosiin nähnyt) ja oltaisiin tehty yhdessä hänelle joku hieno lahja. Haaveissa oli iso ja näyttävä Kuivakukka-asetelma. Ja nyt minä tyhmänä en näitä tajua ja pilaan hänen syntymäpäivänsä ja elämänsä.

Joo, valitettavasti 16-vuotiaalla ei heti tullut mieleen, ihan ilman vihjailua tai suoraan sanomista, että lahjaksi halutaan suuri Kuivakukka-asetelma. Kyllä minun olisi se pitänyt arvata. Äiti muutenkin hankala ihminen ja nyt ei vuosiin olla oltu tekemisissä. Ei ole ikävä.

Minä olen koko aikuisuuteni kuunnellut kuinka äitini kehuu sisarustensa lapsia siitä että he järkkäävät vanhemmilleen sitä ja tätä kun on juhlapäivä. Nämä kehumiset päätetään kommenttiin "ette te koskaan mitään järjestä kun teiltä puuttuu yhteishenki", tai muuta vastaavaa. Olemme väleissä sisarusteni kanssa, mutta meillä on aika isot ikäerot, joten olemme aina hiukan eri elämänvaiheessa, tämän takia emme ole nykyisin paljonkaan olleet yhteyksissä. Riitoja tms ei ole.

Olemme kuitenkin porukalla lahjaksi hankkineet mm. matkan, järjestäneet vanhemmilleni pyöreänä hääpäivänä lasten ja lastenlasten kesken päivällisen idyllisessä kartanossa ja hankkineet asioita joita tarvitsevat, mutteivät osaa itse hankkia jne. Suku on kohtuullisen kokoinen, eikä mahdollisuutta ihan mega kokoluokan juhliin ole.

Äitini täytti pyöreitä, 10 v sitten. Sanoi ettei pidä juhlia, ei halua ja ajattelin sitten että nyt pidetään hänelle niin kauan toivomansa yllätysjuhlat. Varasin paikan, kutsuin äitini sisarukset ja lähimmät ystävät paikalle, valmistettiin tarjoilut sisarusteni kanssa. Isän tehtävä oli tuoda päivänsankari paikalle. Isä on hiukan huono yllätyksissä, mikä mun olisi pitänyt tajuta, mutta ei tullut omien työkiireiden ja järjestelyiden lomassa mieleen. Eli isä ei ollut osannut vinkata tarpeeksi että siistimpää päälle. Sen verran alitajuisesti aavistin, että olin itse ohjeistanut muita, ettei mitään ykkösiä päälle vaan ihan perus siistiä. Paikalla kuitenkin vain lähipiiri jotka toisensa tunsivat hyvin, eli kenenkään edessä ei tarvi pingottaa.

Äidillä päällä myös ihan siistit vaatteet, mutta siitä hän sai ongelman kuitenkin. Olisi pitänyt varautua paremmin ja mitä ne muutkin sanoi (yllätysjuhlat jotka menee pieleen jos tiedottaa etukäteen pukeutumisesta), ei ne muut sanoneet mitään koska pukeutuminen oli saman tasoista. Meillä oli muilla ainakin hauska päivä, äiti tosin muistaa vain tuon pukeutumisen ja miten se olisi pitänyt hoitaa. Tajusin toki itsekin että olisi pitänyt keksiä joku jekku, mutta ei vaan kapasiteetti riittänyt ja olisi eri vaihtoehdoista tajunnut kuitenkin että jotain tekeillä. Nykyisin kun puhutaan tästä muistaa vain tuon pukeutumsepisodin kun omasta mielestään oli väärät vaatteet yllä.

Lisäksi kun oikea syntymäpäivä tuli, leipoi kakut ja tarjottavat kuitenkin kotona "jos joku tulee käymään". Eli uhoaa etukäteen kuinka ei tee, mutta tekee kuitenkin, eikä osaa arvostaa jos jotain hänelle tekee,ei ainakaan näyttää sitä.

Nyt on pyöreät taas tulossa, sanoin että nyt ei tule yllätysjuhlia, autan mielelläni leipomisessa jos itse haluaa juhlia (taas uhoaa ettei tee mitään), mutta muuten ei tarvitse olettaa mitään. Näistä edellisistä pyöreistä hiljeni vasta jokin aika sitten, kun tajusin sanoa, että ei olisi pitänyt järjestää mitään, koska muistaa aina vain ne puutteet tai ikävät asiat, ei sitä iloista, mukavaa puolta jota kuitenkin valtaosa ko. päivänä oli.

Joo, olen kiltti luonne ja tykkään sekä haluan miellyttää joskus liikaakin, mutta nyt ikää itselle kun on tullut enemmän, osaan asettaa asiat paremmin mittasuhteisiin ja sanoa oman mielipiteeni helpommin. Äitini on ikuinen jossittelija ja sit kun ihminen. Olen ymmärtänyt myös että käyttää tätä "ette te koskaan" taktiikkaa vain minuun, ei muihin sisaruksiin. Olen nuorin, joten johtuisko siitä?

Olin seitsemännellä kuulla raskaana ja entisen ystävän seurana Särkänniemessä vahtimassa hänen lapsiaan. En tietenkään suostunut menemään niihin hurjempiin laitteisiin enää siinä tilassa. Ennen lähtöä alkoi vängätä, että minun olisi tultava siihen vapaapudotus-laitteeseen. Kun en suostunut, haukkui minut huomiohu*raksi. Tässä kiitos siitä että vahdin ilmaiseksi hänen lapsiaan koko päivän.

Olin ex-miesystävän kanssa menossa kaupungille kun minulla alkoi vuotaa linja-autossa verta nenästä. Hänellä tai minulla ei ollut minkäänlaista paperia mukana, joten jo vähän hätääntyneenä kysyin kanssamatkustajilta olisiko jollakulla paperia. Lähellä istunut nuori mies sitten ojensi minulle nenäliinapaketin. Kiitin ja jotenkin niiskaisin samalla niin pääsi semmoinen kimeähkö ääni. Kun jäimme pois, ex oli kuin myrkyn niellyt ja mulkoili minua. Kysyin mikä hänelle tuli, hän vastasi, että olin "huohottanut kiimaisena" sen kiitos-sanan ja vartavasten kerjännyt huomiota siltä mieheltä :D No aika pian hänestä tulikin ex, muista samanlaisista mustasukkaisista vainoharhailuista johtuen.

Vierailija kirjoitti:

Olin ex-miesystävän kanssa menossa kaupungille kun minulla alkoi vuotaa linja-autossa verta nenästä. Hänellä tai minulla ei ollut minkäänlaista paperia mukana, joten jo vähän hätääntyneenä kysyin kanssamatkustajilta olisiko jollakulla paperia. Lähellä istunut nuori mies sitten ojensi minulle nenäliinapaketin. Kiitin ja jotenkin niiskaisin samalla niin pääsi semmoinen kimeähkö ääni. Kun jäimme pois, ex oli kuin myrkyn niellyt ja mulkoili minua. Kysyin mikä hänelle tuli, hän vastasi, että olin "huohottanut kiimaisena" sen kiitos-sanan ja vartavasten kerjännyt huomiota siltä mieheltä :D No aika pian hänestä tulikin ex, muista samanlaisista mustasukkaisista vainoharhailuista johtuen.

Siis apua miten outoja ihmisiä maailmassa on! Hyvä kun on eksä!

Näitä lukiessa tulee vaan mieleen, että huonot käytöstavat ovat todella yleisiä ja myös mielenterveysongelmat. Erittäin monella taitaa olla lähes vainoharhoja, sen verran outoja reaktioita :D Huhhuh, lääkkeet, lääkkeet!

Hauskoja lukea nyt, mutta kun tulee omalle kohdalle, niin kauheaahan tuollainen käytös on

Lapsena hiivin kerran yllättämään isäni (halusin siis "pelästyttää" taputtamalla selkään ja leikkiä), kun hän istui sohvalla selin minuun kännykkä kädessä. Normaalisti oli huumorintajuinen ja ihan tavallinen mies. Tästä sai kuitenkin hirveän raivarin, en edes muista, millä perusteella muka niin hikeentyi. No, tajusin kyllä pienenäkin oikean syyn, kun ehdin siinä ohikiitävästi nähdä isän puhelimen olevan täynnä viestejä vieraalta tädiltä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ex-miesystävän kanssa menossa kaupungille kun minulla alkoi vuotaa linja-autossa verta nenästä. Hänellä tai minulla ei ollut minkäänlaista paperia mukana, joten jo vähän hätääntyneenä kysyin kanssamatkustajilta olisiko jollakulla paperia. Lähellä istunut nuori mies sitten ojensi minulle nenäliinapaketin. Kiitin ja jotenkin niiskaisin samalla niin pääsi semmoinen kimeähkö ääni. Kun jäimme pois, ex oli kuin myrkyn niellyt ja mulkoili minua. Kysyin mikä hänelle tuli, hän vastasi, että olin "huohottanut kiimaisena" sen kiitos-sanan ja vartavasten kerjännyt huomiota siltä mieheltä :D No aika pian hänestä tulikin ex, muista samanlaisista mustasukkaisista vainoharhailuista johtuen.

Onkohan meillä ollut sama ex, alkaa J:llä

Kerran nimittäin kysyin hänen kaveriltaan että tekeekö hän pitkää päivää (työskenteli vartijana) vastasin "aijaa" ja haukottelin samalla. Kaverin lähdettyä ex alkoi raivoamaan että huohotin kiimaisena sen aijaan :DDD Joskus vuosia myöhemmin törmäsimme sattumalta kaupassa ja ohitse käveli vartija. Ex alkoi kimeällä äänellä ähkiä "ääh ääh no tuliko kiima" :D

Kaveri suuttui, kun en ostanut hänelle joululahjaa.

Asiakas suuttui, kun eräs virasto oli muuttanut

Olin isokokoinen ja romuluinen lapsi (tyttö) ja äiti oli tästä jotenkin katkera jo niin pienestä saakka kun muistan. Vertaili minua aina hoikkiin tyttöihin ja varsinkin serkkuuni. Kuinka serkkuni on niin siro ja näpsäkkä ja juoksee kuin gaselli, kun minä tömistelen niin kuin norsu. Missään juhlissakaan en olisi saanut ottaa edes yhtä keksiä/karkkia, kakusta puhumattakaan. Mieleen painuvin kohtaus tapahtui kun olin kolmannella luokalla. Oli terveystarkastus ja tietysti pituuden ja painon mittaus. Menin koulun jälkeen hoikan kaverini kanssa meille ja äiti vaati nähdä molempien laput. Kaveriani hän onnitteli ja halasi, kun on niin nätti, hoikka ja siro. Istutti meidät pöytään ja antoi kaverilleni ison jäätelöannoksen. Minun eteeni paiskasi porkkanan. Nyt aikuisena olen normaalipainoinen, mutta ei tee paljoa mieli käydä äidin luona vierailulla. Äiti siis itse oli reilusti yli satakiloinen, mikä hivenen lisää ristiriitaisuutta asiassa.

Miesystävä suuttui, koska olin tilannut hänelle vääränlaisen pizzan. Minua ei kuulemma yhtään kiinnostanut, että mistä hän tykkää ja en välitä ja valitteli siinä nälkäänsä. En jaksanut kuunnella kiukuttelua ja tilasin sitten ruokaa mistä pitää, niin suuttui siitä. En olisi kuulemma saanut tilata häneltä kysymättä, hänellä ei ollut enää nälkä ym. Tästä hirveä huuto ja loppupäivän mykkäkoulu :D Ja molemmat kyllä söi lopulta hyvällä ruokahalulla.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä suuttui, koska olin tilannut hänelle vääränlaisen pizzan. Minua ei kuulemma yhtään kiinnostanut, että mistä hän tykkää ja en välitä ja valitteli siinä nälkäänsä. En jaksanut kuunnella kiukuttelua ja tilasin sitten ruokaa mistä pitää, niin suuttui siitä. En olisi kuulemma saanut tilata häneltä kysymättä, hänellä ei ollut enää nälkä ym. Tästä hirveä huuto ja loppupäivän mykkäkoulu :D Ja molemmat kyllä söi lopulta hyvällä ruokahalulla.

Ja mies-vauva sai mitä halusi. Aika säälittävää. Kummankin osalta.

Kaveri suuttui ihan tosissaan kun en ottanut hänen ylimääräisiä tuliaisia (tupakkaa) kantaakseni tullin läpi kun oltiin risteilyltä palaamassa. Tiesi kyllä, että itselläni oli sallittu määrä tuotavaa ostettuna, mutta hän halus hyödyn ja mulle tarjosi sitten riskit. Voi hyvänen aika...

Todistin tilannetta, jossa rekka ei mahtunut kulkemaan, kun tien viereen oli parkkeerattu auto huonosti. Autossa oli kuski paikalla. Rekka tööttäilee ja yrittää kertoa, että pitäis päästä ohi. Mies nousee henkilöautosta ja menee huutamaan rekkakuskille, että miten tämä kehtaa! Ite oli siinä tien tukkeena :D

Olin töissä enkä voinut vastata lusmuilevalle kaverille joka ei halunnutkaan käydä töissä eli makoili ja jupotteli kotona tai jossain bileissä. Yritti soittaa pari kertaa ja kun en vastannut niin alkoi veetuilu ja ihmettely kun en "koskaan" vastaa puhelimeen! Tästä suuttui!

Yksi kaveri suuttui herkästi milloin mistäkin. Kun en halunnut lainata omia meikkejäni sille... kun pyysin että luonani meinisi meikkaamaan vessaan eikä olkkarin sohvalla levittämässä siihen meikkipölyä... kun myöhästyi puolisen tuntia ravintolasta vaikka pöytä oli varattu ja odotin sitä siinä ja huomautin että on myöhässä... kun oli leikannut otsiksen ja sanoin että näyttää nyt sen tädiltä (samaa näköä ja kampaus vielä korosti), niin suuttui "ai näytänkö 60v naiselta"... kun en halunnut juoda ja kieltäydyin lähtemästä baariin, kun en lukenut sen ajatuksia kun se otti etäisyyttä ja oli kuulemma masentunut ja en tajunnut sitä... ei siis ihme että on entinen kaveri nykyään, koska suuttui kun sanoin suoraan asioista... :D