Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on varakkaille himohamstereille

köyhät ja holhouksenalaiset poistukaa ketjusta NYT

ja elämästä nautiskelijoille:)

Itse käyn kuntosalilla ja ohjatuilla tunneilla noin 3 kertaa viikossa. Lisäksi käyn hieronnassa 6-8 viikon välein. Leffassa tulee käytyä noin kerran kuussa. Flamingo spassa oltiin koko perhe toissa viikonloppuna. Käymme myös usein konserteissa ja teatterissa.

Mun oli pienituloisena työssäkävijänä lopetettava tupakanpoltto kun siihen ei ollut enää kerta kaikkiaan rahaa. En käsitä mistä jotkut toimeentulotuella elävät repivät rahat tupakkaan, mistä se tupakkaraha on heillä pois, ruoastako? Ei ollut enää pitkiin aikoihin varaa kun perusjuttuihin ja siihen tupakkaan. Lopetin 2 kk sitten mutta ei sitä rahaa siltikään tuhlattavaksi ole

Taas täällä joku köyhä u.lisee ja pilaa meidän maailmanparannus ketjun!

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pienituloisena työssäkävijänä lopetettava tupakanpoltto kun siihen ei ollut enää kerta kaikkiaan rahaa. En käsitä mistä jotkut toimeentulotuella elävät repivät rahat tupakkaan, mistä se tupakkaraha on heillä pois, ruoastako? Ei ollut enää pitkiin aikoihin varaa kun perusjuttuihin ja siihen tupakkaan. Lopetin 2 kk sitten mutta ei sitä rahaa siltikään tuhlattavaksi ole

Nythän sulla on varaa käydä Joogassa ja hierojalla:)

Vierailija kirjoitti:

Mun oli pienituloisena työssäkävijänä lopetettava tupakanpoltto kun siihen ei ollut enää kerta kaikkiaan rahaa. En käsitä mistä jotkut toimeentulotuella elävät repivät rahat tupakkaan, mistä se tupakkaraha on heillä pois, ruoastako? Ei ollut enää pitkiin aikoihin varaa kun perusjuttuihin ja siihen tupakkaan. Lopetin 2 kk sitten mutta ei sitä rahaa siltikään tuhlattavaksi ole

Tupakka näkyy olevan kuitenkin tauotta mielessä. :-D 

Olen itse naimisissa varakkaan miehen kanssa. Hän tienaa liki 10 x sen mitä minä tienaan ja minullakin on keskimääräiset työssäkäyvän ansiot.

Hän tuhlaa itseensä ja lapsiinsa isoja summia. Lapsilleen ostetun lahjan hinta on usein 500-1000e. Itselleen ostelee kalliita härveleitä jatkuvasti. Näiden härveleiden hinnat ovat kymppitonneissa. Lapsensa eivät viitsi käydä kouluja (ovat yli 18vuotiaita), koska rahat ja kalliit autot putoavat syliin joka tapauksessa. Exvaimonsa on myös varakas, ostelee ylikalliita merkkivaatteita ja -laukkuja. Laukun hinta saattaa olla tonneissa.

Olen huomannut, ettei kukaan noista mainitsemistani ihmisistä ole onnellinen. Keräävät tavaraa ympärilleen ja onni tulee niiden tavaroiden näyttelemisestä muille. Alkoa kuluu. Kuvittelevat, että muiden ihmisten tulee olla heidän palvelijoitaan, koska heillä on rahaa. Kuvittelivat pääsevänsä yliopistoon erittäin haluttua ainetta lukemaan, ihan vaan sillä, että koska heillä on aina ollut kaikki parasta ja kalleinta, tuosta vaan, niin tuosta vaan Helsingin yliopistoon parasta ainetta lukemaan. Yllätys onkin ollut suuri, kun ovet eivät auenneetkaan.

Varakkuudessa on se pulma, että kun ihminen totuttaa itsensä 100ke autoihin, kymppitonnin matkoihin, kahden sadan euron neuleisiin ja tonnin laukkuihin, niin on vaikea madaltaa kulutustaan. Miltä tuntuu myöhemmin ajaa viiden tonnin ritsalla ja pukeutua henkkamaukan antimiin? Näiden ihmisten itsetunto tuntuu riippuvan laukun kalleudesta.

Itse olen ajatellut, että onnellisin on se, joka tyytyy vähimpään. Jäätelöannoksesta voi olla onnellinen, kauniista kesäpäivästä voi olla onnellinen, varsinkin jos saa paistatella päivää takapihalla. Mutta eniten onnea tuo hyvät ja lämpöiset ihmissuhteet. Että jos minulla on murhe, on olemassa joku, joka murehtii kanssani.

Tupakastakin voi köyhälle olla onnea..mitä mieltä?

Ihan normaalia käytöstä, miksi tästä pitää tehdä joku hyve?

Voitas perustaa maailmanparannusklubi.

Mutta eniten onnea tuo hyvät ja lämpöiset ihmissuhteet. Että jos minulla on murhe, on olemassa joku, joka murehtii kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eniten onnea tuo hyvät ja lämpöiset ihmissuhteet. Että jos minulla on murhe, on olemassa joku, joka murehtii kanssani.

joku joka tienaa 10 kertaa enemmän kuin sinä??????

Mun tavoitteena on säästää eka asuntoon käsiraha, sitten maksaa se asunto mahd pian pois ja sen jälkeen alkaa sijoitus indexirahastoihin vanhuuden varalle. Ei ne suuret tulot, vaan pienet kulut. Nyt älä osta mitään - vuodella tehostan säästämistä. Olen seurannut kulujani ja luonut budjetin. Elämä ei ole pelkää säästämistä, vaan budjetista löytyy myös rahat kohtuulliseen lomailuun mökillä ja sukulaisilla. Samaan aikaan olen karsinut elämästäni kaiken turhan materian ja aikasyöpöt.

Olen jo pitkään hankkinut vain tarpeellisen ja nyt sekin on vaikeaa, sillä mieleisiä ei vain ole saatavilla tai sitten hinta ja laatu niissä eivät kohtaa. Vaatteet ovat vaikeimpia.

Jokaiseen hankintaan menee todella paljon aikaa vertailun yms. takia, joten helpompaa olisi kai vain lopettaa kokonaan. Mutta kun ilmankaan ei vain pärjää :/

lämpöisät ihmissuhteet kirjoitti:

Olen itse naimisissa varakkaan miehen kanssa. Hän tienaa liki 10 x sen mitä minä tienaan ja minullakin on keskimääräiset työssäkäyvän ansiot.

Hän tuhlaa itseensä ja lapsiinsa isoja summia. Lapsilleen ostetun lahjan hinta on usein 500-1000e. Itselleen ostelee kalliita härveleitä jatkuvasti. Näiden härveleiden hinnat ovat kymppitonneissa. Lapsensa eivät viitsi käydä kouluja (ovat yli 18vuotiaita), koska rahat ja kalliit autot putoavat syliin joka tapauksessa. Exvaimonsa on myös varakas, ostelee ylikalliita merkkivaatteita ja -laukkuja. Laukun hinta saattaa olla tonneissa.

Olen huomannut, ettei kukaan noista mainitsemistani ihmisistä ole onnellinen. Keräävät tavaraa ympärilleen ja onni tulee niiden tavaroiden näyttelemisestä muille. Alkoa kuluu. Kuvittelevat, että muiden ihmisten tulee olla heidän palvelijoitaan, koska heillä on rahaa. Kuvittelivat pääsevänsä yliopistoon erittäin haluttua ainetta lukemaan, ihan vaan sillä, että koska heillä on aina ollut kaikki parasta ja kalleinta, tuosta vaan, niin tuosta vaan Helsingin yliopistoon parasta ainetta lukemaan. Yllätys onkin ollut suuri, kun ovet eivät auenneetkaan.

Varakkuudessa on se pulma, että kun ihminen totuttaa itsensä 100ke autoihin, kymppitonnin matkoihin, kahden sadan euron neuleisiin ja tonnin laukkuihin, niin on vaikea madaltaa kulutustaan. Miltä tuntuu myöhemmin ajaa viiden tonnin ritsalla ja pukeutua henkkamaukan antimiin? Näiden ihmisten itsetunto tuntuu riippuvan laukun kalleudesta.

Itse olen ajatellut, että onnellisin on se, joka tyytyy vähimpään. Jäätelöannoksesta voi olla onnellinen, kauniista kesäpäivästä voi olla onnellinen, varsinkin jos saa paistatella päivää takapihalla. Mutta eniten onnea tuo hyvät ja lämpöiset ihmissuhteet. Että jos minulla on murhe, on olemassa joku, joka murehtii kanssani.

Olipas typerä kirjoitus! Vaikka rahaa on niin ei se tarkoita sitä että ihminen luulee olevansa joku jumala. Tällainen mielikuva on usein ihmisillä joilla ei koskaan ole ollut rahaa että rikkaat saavat kaiken ja pääsevät kaikkialle kun maksetaan "lahjotaan". Rikkaat tietävät oikein hyvin millaisia vaatimuksia on esimerkiksi opiskelemaan haluavalle. Ja olet väärässä myös siinä etteikö rikas voisi olla onnellinen ja omata lämpöisiä ihmissuhteita. Pelkkää satua ja kuvitelmaa koko juttusi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole pitkään aikaan ostanut itselleni muuta kuin ruokaa, lääkkeitä ja hygieniatarvikkeita. Esimerkiksi uusia vaatteita en ole ostanut noin kolmeen vuoteen. Tosin se johtuu minun edunvalvojastani, joka on tehnyt minun kohdallani mahdottomaksi muut ostot kuin edellä mainittujen asioiden hoidon. Niin vähän rahaa saan, että se juuri ja juuri riittää ruokaan, lääkkeisiin ja niihin hygieniajuttuihin, mutta ei mihinkään muuhun. Tililläni olisi kyllä satoja euroja ylimääräistä rahaa, mutta niitä en saa käyttööni, vaikka melkein kaikki vaatteeni ovat hajoamaisillaan.

Vaatteet uusitaan sitten kun ne hajoaa. Ei silloin kun ne ovat mielestäsi "hajoamaisillaan".

Olet osoittanut olevan kykenemätön hoitamaan asioitasi, joten tämä kaikki on sinulle vain hyväksi. 

Mark My Words!

Sinccis

Mullakin olisi muuten, mutta pitää ostaa uusi järjestelmäkamera nyt keväällä.... Sinne uppoaa vähintään se 500e....:(

Sinccis hei, entä jos vaikkapa laihtuu tai lihoo eivätkä nykyiset vaatteet enää sovi? 

Ja me naiset tarvitaan kyllä vähintään kerran vuodessa uudet rintsikat, koska ne eivät pysy kuosissa ikuisesti vaikka silmämääräisesti ehjät olisivatkin. Hyviä liivejä ei saa halvalla muutenkaan, ja jos on vähänkään isommat rinnat, ihan jo oman terveyden takia on pakko olla istuvat liivit (mielellään useammat). 

Ehkä ostin, ehkä en, onko väliä sen ..

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Sinccis hei, entä jos vaikkapa laihtuu tai lihoo eivätkä nykyiset vaatteet enää sovi? 

Ja me naiset tarvitaan kyllä vähintään kerran vuodessa uudet rintsikat, koska ne eivät pysy kuosissa ikuisesti vaikka silmämääräisesti ehjät olisivatkin. Hyviä liivejä ei saa halvalla muutenkaan, ja jos on vähänkään isommat rinnat, ihan jo oman terveyden takia on pakko olla istuvat liivit (mielellään useammat). 

En mä sitä noin meinaakkaan, vaan lähinnä jos sä sanot tuolle ihmistyypille noin, niin sen korvien välissä kaikki on epäkelpoa ja uusittavaa. 

Sen takia edunvalvoja on varmasti pitänyt tiukkaa jöötä. Voihan se joiltain kohdin mennä ylikin, mutta parempi se, kuin että se lähtee taas omille poluilleen, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Katsos kun ihminen ei itse ymmärrä kohtuuta ja normia, niin sellaiselle sitä on hyvin vaikea opettaa.

Sinccis

Köyhä löytää onnen

lapsista

eläimistä

jeesuksesta

unesta..ja sit herää