Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin vuoden tuolleen ja sitten haalin ilmaiseksi kaiken maailman roinaa.

Minä myös. Olen 2019 tammikuusta ostanut 8 esinettä.

Olen myynyt eri sivustoilla, kirppiksillä jne yli 2000 tavaraa.

Taloyhtiön kierrätyshyllyllä käyn joka päivä. Otan aina myyntikelpoisen ja pari krt vuodessa vien kirppikselle, täyspalveluun.

Mun puhelin vetää viimeisiä. Kirppismyynnit laitan ylös ja tarkoitus on ostaa uusi puhelin, kun vanha lakkaa toimimasta. Mutta venytän viimeiseen asti.

Sä oot törkeä. Viet myyntiin kierrätyshyllyltä itsellesi ilmaiseksi nappaamasi tavarat. V*ttu mikä tyyppi.

Mäkä en osta mitään ylimääräistä tässä elämässä enää.  Kauppiaat on ahneita.  Ja  koska kuolo voi korjata koska vaan. Ruuat haen kirkolta. Hautausrahat on jo sukanvarressa, seuraavan kuun vuokra  ja sähkölasku myös.  Eläkeläinen   64.

Mitä te muut lakkoilijat teette, jos ostohimo iskee?

Minä ostan tämän ajatuksen.

Pakkohan se on.

Kauppiailla on kurjaa kun hallitus leikkaa ostovoimaa just niiltä jotka joutuvat kåyttämäänjoka lantin... rikkaita ei suhdanteet eikä sosiaalipolitiikan koettele, ostelevat tyhjiä asuntoja halvalla.

Olen jo kohta parikymmentä vuotta ostanut ulkomailta sitä mitä pystyn ja tarvitsen.

Mä en osta mitään, varastan kaiken, jopa ruuat.

Ostan vain pakolliset: ruuat ja vaatteet, sellaiset joita ilman en tuu toimeen.

Mulla on ollut älä osta mitään-vuosi jo kauan varsinkin palveluiden osalta. Jätehuolto-, nuohous- , katsastus- ja ell-palvelut on ainoat, mitä ostan, koska ovat pakollisia. Itselle en osta mitään palveluita. Ei ole varaa. Tavaraa, paitsi ruoka, lääkkeet, välttämättömät hygieniatarvikkeet, ostan vain äärimmäiseen tarpeeseen. Yleensä katson ensin kaapit läpi, olisiko jotain, mitä voisi hyödyntää asian x tilalla tai materiaalia, mistä sen voisi tehdä itse.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te muut lakkoilijat teette, jos ostohimo iskee?

Vertailen hintoja ja jos sen jälkeenkin vielä tuntuu, että haluaisin ostaa, jätän asian hautumaan yön yli. Aamulla se mitä eilen niin kovasti halusi tuntuu yleensä aika turhalta ja halvinkin hinta kalliilta.

Viimeinen vuosi on mennyt tosi vähällä ostamisella. Lääkkeitä joudun ostamaan. Vähän ruokaa, mutta sairaus vei ruokahalun, ei sitäkään kulu paljoa. Käyttämäni palvelutkin ovat olleet lähinnä taksimatkoja sairaalan ja kodin välillä.

Vähitellen palailen elämään, eli toivon pääseväni käyttämään ravintola- ja kampaamopalveluja. Ostoksia en ajatellut lisätä. Joitain pakollisia olen joutunut ostamaan, mm. alusvaatteita ja kengät, kumpaakaan en osta käytettynä. Parit syys- ja talviajan kengät pitäisi käyttää suutarilla, niin saisin niille muutaman vuoden jatkoaikaa.

Vaatteita en osta yhtään ennen kuin olen käynyt vaatehuoneen läpi lattiasta kattoon. Uskon, että sieltä löytyy taas sopivia vaatteita, joita vaan en saanut hävitettyä silloin, kun jäivät pieneksi. Vyö saattaa tulla tarpeeseen, mutta katsotaan, saanko muokattua miehen vanhasta vyöstä itselleni sopivan.

Auto on paheeni, siitä en luovu ennen kuin on pakko. Käyttö on vähäistä, viimeksi tankkasin sen kuukausi sitten. Auto toimii minulle terapeuttina, jos kotona alkaa seinät kaatua päälle, lähden ajelulle itsekseni. Höpötän itsekseni koko matkan ja kun palaan kotiin, olo on jo paljon parempi.

Miten on mennyt älä osta mitään vuosi 2025? Entä jatkuuko sama meininki myös vuonna 2026?