Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on alkanut "älä osta mitään" -vuosi
03.01.2019 |
Ainoastaan AIVAN TOTAALISEN välttämättömät ostokset teen, mutten yhtään. Mitään. Muuta.
Vaatteet ja käyttötavarat ostan käytettyinä. Itselle en osta mitään vaatetta. Ainoastaan lapsille sen mitä välttämättä tarvitsevat.
Katsotaan josko tänä vuonna jäisi joku lati säästöönkin ...
Kommentit (536)
Mä oon tehnyt noin ties kuinka kauan. En tarvitse kuin ruokaa. Ja niin kauan kun en viljele itse, tarvii ostaa kaupasta.
Maailma on täynnä tavaraa ja vaatetta.
Ihmettelen miten jotkut viitsii shoppailla ja kuluttaa luonnonvaroja.
Lisäksi rahtaaminen saastuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prismassa neuleiden nypynpoistokampa maksaa noin 5 euroa. Sillä saa helposti poistettua neuleiden nypyt. Minä laitan neuleen silityslaudan päälle hieman pingottaen ja kampaan nypyt pois.
Täällä sama projekti, vaikka ei ihan noin hardcorena. Muutama harkittu haluamisostos vuoden aikana sallitaan. Samalla tarkoituksena pienin askelin keventää kemikaalikuormaa ja käytellä pois kosmetiikkajemmojani. Meikit ja ihonhoito ovat olleet pienimuotoinen harrastus, mutta nyt on mieli muuttunut ja minulle riittäisi muutama hyvin valittu meikkituote.
Olen lopettanut kampaajalla käynnin ja opetellut saksimaan itse tukkani. Minulla on perusmallinen pitkä tukka, joten ei ole mitenkään vaikea operaatio. Olen myös siirtynyt värjäämään itse omat hiukseni. Värjäysvälin olen onnistunut venyttämään neljästä kuuteen viikkoon, joten samalla saan saksittua kemikaalialtistumistani. Jatkossa katselen, jos onnistuisin venyttämään väliä entisestään. Ihan vielä en ole valmis antamaan oman värini kasvaa, mutta siihen siirtynen viimeistään silloin kun harmaat hiukseni ovat ottaneet ylivallan.
Kynsilakkojen käytön olen lopettanut ja kunhan viimeinen hajuvesipullo loppuu, en aio ostaa enää uutta. Käsi-, jalka- ja huulirasvat käyttelen pois, mutta sen jälkeen aion korvata ne kahdella perusvoiteella, joilla rasvaan kroppanikin. (Ja kyllä, atooppinen ihottuma vaatii valitettavasti rasvaamaan päntiönään.) Kasvoputsarin loputtua aion poistaa silmämeikit perusvoiteella ja käyttää muuten samaa saippuaa, jolla pesen hiukset ja kropankin.
Viikonloppuisin kuljen nykyään lähinnä meikittä. Töissä pitää kuitenkin olla puunattu, mutta aion vähentää putelimäärää sielläkin ja miettiä, mitä voisi vähentää.
Enemmän on tarkoitus laittaa kotona ruokaa (take awayn ja ulkonasyömisen sijaan) ja opetella kokkaamaan uutta ja erilaista. Kuntoilua haluan myös lisätä ja sen aion tehdän ihan ilmaiseksi netin kuntoiluvideoiden avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kampaajalle kertaakaan koko 2000-luvulla. Tähän asti on löytynyt joku, joka on kyllästynyt katsomaan nopeasti kasvavia suoria pitkiä hiuksiani ja halunnut leikata. Kohta varmaan pitää opetella leikkaamaan itse. Kampausta ei kannata vaihtaa vaikeammin leikattavaksi, vaikka joidenkin mielestä pitkät hiukset eivät sovi vanhemmille (eli yli 30-vuotiaille) naisille. Kampaamohinnat ovat tosi kalliita. Toivottavasti harmaa on muotia sitten kun hiukset alkavat vaihtaa väriä, tai kenties kalju naisellakin.
Sama täällä. Opettelin leikkaamaan 20 vuotta sitten omat hiukseni ensin. Sitten koko perheen tukat.
Rahaa on säästyy noin 2000 euroa vuodessa joka vuosi.
Kahdessa kymmenessä vuodessa 40 000 euroa kuta kuinkin saanut säästöön pelkistä parturikustannuksista. Osakkeisiin olemme sijoittaneet pääosin rahat, ja osinkoja tulee kyllä mukavasti joka vuosi.
Kuinka iso perhe teillä on jos parturikustannukset olisivat 2000€/vuosi? 😮Mä en saisi kulutettua moista summaa koko perheen parturikäynteihin edes viidessä vuodessa.
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioeron jälkeen myin tarpeetonta tavaraa, maksaakseni laskuja. Tietenkään tilalle ei tullut mitään.
Tätä pari vuotta ja yhtäkkiä kaikki ostamishalut hävisivät.
Käyn joka toinen viikko katsomassa ystäväni lapsia.
Nuorin on jo yli 10 v. Me pelataan lautapeliä, katson läksyt, katsotaan telkkaria. Saan tästä 1-2 muovikassillista heille tarpeetonta.
Valtaosa menee kirppikselle. Tämä kattaa uuden tavaran mielihalun. Esim minun ei tarvitse seuraavaan 10 vuoteen ostaa yhtään perusvaatetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Ajatuksesi on tietenkin hyvä ja sellainen maailma meillä on aiemmin ollutkin. Se johtaa kuitenkin myös kestävän kehityksen lisäksi kulutuksen vähentämiseen niin, että rahaa käytetään vähemmän. Kestävä kehitys edellyttäisi koko talousjärjestelmän muutosta, luopumista kapitalistisesta markkinataloudesta, joka vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Ajattelet noin, koska et ymmärrä talousjärjestelmän toimintaa.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta utopistisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta tiedän että se merkitsisi kokonaiskulutuksen laskua ja työajan lyhentämistä. Pystyisimme tuottamaan kestävästi tarpeelliset hyödykkeet ja kaikki palvelut 20-30 tunnin työviikolla, mikä ratkaisisi myös työttömyysongelman.
Tämä edellyttäisi kuitenkin globaalista kapitalismista luopumista ja palaamista itsenäisten valtioiden pohjalle perustuvaan maailmaan ja aitoon, toimivaan markkinatalouteen sekä tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisimmat saisivat tuolla 20-30 tunnin työpanoksella samat ansiot kuin nyt 37 tunnin työviikolla ja kaikkien pitäisi tyytyä maksimissaan 5000 euron kuukausituloon. Menemme kuitenkin koko ajan päinvastaiseen suuntaan, tuloerot kasvavat, työaika pitenee ja kertakulutus lisääntyy, koska se on ainoa keino ylläpitää korkeaa työllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Ajatuksesi on tietenkin hyvä ja sellainen maailma meillä on aiemmin ollutkin. Se johtaa kuitenkin myös kestävän kehityksen lisäksi kulutuksen vähentämiseen niin, että rahaa käytetään vähemmän. Kestävä kehitys edellyttäisi koko talousjärjestelmän muutosta, luopumista kapitalistisesta markkinataloudesta, joka vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Ajattelet noin, koska et ymmärrä talousjärjestelmän toimintaa.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta utopistisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta tiedän että se merkitsisi kokonaiskulutuksen laskua ja työajan lyhentämistä. Pystyisimme tuottamaan kestävästi tarpeelliset hyödykkeet ja kaikki palvelut 20-30 tunnin työviikolla, mikä ratkaisisi myös työttömyysongelman.
Tämä edellyttäisi kuitenkin globaalista kapitalismista luopumista ja palaamista itsenäisten valtioiden pohjalle perustuvaan maailmaan ja aitoon, toimivaan markkinatalouteen sekä tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisimmat saisivat tuolla 20-30 tunnin työpanoksella samat ansiot kuin nyt 37 tunnin työviikolla ja kaikkien pitäisi tyytyä maksimissaan 5000 euron kuukausituloon. Menemme kuitenkin koko ajan päinvastaiseen suuntaan, tuloerot kasvavat, työaika pitenee ja kertakulutus lisääntyy, koska se on ainoa keino ylläpitää korkeaa työllisyyttä.
Tässä unohtuu nyt se, että vain osa kuluttamisesta on tavaroiden ostamista. Ennemminkin kokisin tässä olevan kyse siitä, että kuluttamisessa tapahtuu siirtymä tavaroista aineettomaan kuluttamiseen samaan tyyliin, kun aikoinaan muutettiin maalta kaupunkiin tai työpaikat siirtyivät maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin. Siirtymä on iso, mutta onnistuu ihan kuten aiemmatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Ajatuksesi on tietenkin hyvä ja sellainen maailma meillä on aiemmin ollutkin. Se johtaa kuitenkin myös kestävän kehityksen lisäksi kulutuksen vähentämiseen niin, että rahaa käytetään vähemmän. Kestävä kehitys edellyttäisi koko talousjärjestelmän muutosta, luopumista kapitalistisesta markkinataloudesta, joka vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Ajattelet noin, koska et ymmärrä talousjärjestelmän toimintaa.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta utopistisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta tiedän että se merkitsisi kokonaiskulutuksen laskua ja työajan lyhentämistä. Pystyisimme tuottamaan kestävästi tarpeelliset hyödykkeet ja kaikki palvelut 20-30 tunnin työviikolla, mikä ratkaisisi myös työttömyysongelman.
Tämä edellyttäisi kuitenkin globaalista kapitalismista luopumista ja palaamista itsenäisten valtioiden pohjalle perustuvaan maailmaan ja aitoon, toimivaan markkinatalouteen sekä tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisimmat saisivat tuolla 20-30 tunnin työpanoksella samat ansiot kuin nyt 37 tunnin työviikolla ja kaikkien pitäisi tyytyä maksimissaan 5000 euron kuukausituloon. Menemme kuitenkin koko ajan päinvastaiseen suuntaan, tuloerot kasvavat, työaika pitenee ja kertakulutus lisääntyy, koska se on ainoa keino ylläpitää korkeaa työllisyyttä.
Tässä unohtuu nyt se, että vain osa kuluttamisesta on tavaroiden ostamista. Ennemminkin kokisin tässä olevan kyse siitä, että kuluttamisessa tapahtuu siirtymä tavaroista aineettomaan kuluttamiseen samaan tyyliin, kun aikoinaan muutettiin maalta kaupunkiin tai työpaikat siirtyivät maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin. Siirtymä on iso, mutta onnistuu ihan kuten aiemmatkin.
Ei unohdu. Olen hyvin tietoinen palveluiden osuudesta kuluttamisessa ja kasvupotentiaalista. Palveluiden osuus kuluttamisesta on kasvanut, eikä siinä ole niin suurta kasvupotentiaalia, että se voisi ratkaista aiemmin mainitsemani ongelmat. Se on kuin maailman pelastajien toiveiden tynnyri ilman konkretiaa. Sitä paitsi juuri päinvastaiseen suuntaan, niitä palveluita karsitaan, joita ihmiset mielellään käyttäisivät. Palvelemme yhä enemmän itse itseämme kahviloissa, ravintoloissa, kaupassa (maksaminen), virastoissa, pankeissa, kaikkialla, jotta tuotanto ja sitä myöden kulutus voisi kasvaa entisestään. Palvelupuolella on kasvupotentiaalia, mutta ei olennaisesti isossa kuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Passi täytyy uusia.
Ei tarvi, jos ei matkusta ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Ajatuksesi on tietenkin hyvä ja sellainen maailma meillä on aiemmin ollutkin. Se johtaa kuitenkin myös kestävän kehityksen lisäksi kulutuksen vähentämiseen niin, että rahaa käytetään vähemmän. Kestävä kehitys edellyttäisi koko talousjärjestelmän muutosta, luopumista kapitalistisesta markkinataloudesta, joka vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Ajattelet noin, koska et ymmärrä talousjärjestelmän toimintaa.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta utopistisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta tiedän että se merkitsisi kokonaiskulutuksen laskua ja työajan lyhentämistä. Pystyisimme tuottamaan kestävästi tarpeelliset hyödykkeet ja kaikki palvelut 20-30 tunnin työviikolla, mikä ratkaisisi myös työttömyysongelman.
Tämä edellyttäisi kuitenkin globaalista kapitalismista luopumista ja palaamista itsenäisten valtioiden pohjalle perustuvaan maailmaan ja aitoon, toimivaan markkinatalouteen sekä tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisimmat saisivat tuolla 20-30 tunnin työpanoksella samat ansiot kuin nyt 37 tunnin työviikolla ja kaikkien pitäisi tyytyä maksimissaan 5000 euron kuukausituloon. Menemme kuitenkin koko ajan päinvastaiseen suuntaan, tuloerot kasvavat, työaika pitenee ja kertakulutus lisääntyy, koska se on ainoa keino ylläpitää korkeaa työllisyyttä.
Tässä unohtuu nyt se, että vain osa kuluttamisesta on tavaroiden ostamista. Ennemminkin kokisin tässä olevan kyse siitä, että kuluttamisessa tapahtuu siirtymä tavaroista aineettomaan kuluttamiseen samaan tyyliin, kun aikoinaan muutettiin maalta kaupunkiin tai työpaikat siirtyivät maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin. Siirtymä on iso, mutta onnistuu ihan kuten aiemmatkin.
Ei unohdu. Olen hyvin tietoinen palveluiden osuudesta kuluttamisessa ja kasvupotentiaalista. Palveluiden osuus kuluttamisesta on kasvanut, eikä siinä ole niin suurta kasvupotentiaalia, että se voisi ratkaista aiemmin mainitsemani ongelmat. Se on kuin maailman pelastajien toiveiden tynnyri ilman konkretiaa. Sitä paitsi juuri päinvastaiseen suuntaan, niitä palveluita karsitaan, joita ihmiset mielellään käyttäisivät. Palvelemme yhä enemmän itse itseämme kahviloissa, ravintoloissa, kaupassa (maksaminen), virastoissa, pankeissa, kaikkialla, jotta tuotanto ja sitä myöden kulutus voisi kasvaa entisestään. Palvelupuolella on kasvupotentiaalia, mutta ei olennaisesti isossa kuvassa.
Aineetonta kuluttamista edustaa mm. kaikki suoratoistopalvelut, appsit, pilvipalvelut, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, terveysteknologia (tässä vain taivas on rajana, huikeaa kasvua povataan ja esim. kännykkäsovelluksen tekemät verensokerimittaukset tulevat ilmeisesti pian), matkailu ja majoitus, liikenne (junalippujen ohella myös esim. auton- tai kyydinjakopalvelut), koulutus, posti- ja kuriiripalvelut, siivous ja pesulapalvelut (ml. itsepalvelupesulat), vakuutustoiminta, patentit ja lisenssit.
Nyt vähän laajentamaan näkövinkkeliä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille ihmisille nyt kuuluu? Vieläkö on into päällä vai joko lopahti?
Into on päällä vieläkin, mutta kovin hyvin ei ole "älä osta mitään vuosi" mennyt. Olen ostanut itselleni vaatteita, mutta tämä on ehkä seurausta niistä vuosista kun en kovin paljon ostanut mitään, kun säästimme kesäasuntoa varten. Pari tavaraakin olen ostanut kotiin, mutta en ole näitäkään ostanut vuosiin, ja näillä tarkoitan lähinnä sisustustavaroita, esim. sohvatyynynpäällisiä, juhlakoristeita (esim. joulu, pääsiäinen jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täää on ihan hyvä. Jos tästä tulee suosittua, niin seuraavaksi meillä on edessä älä tee työtä -vuosi, kun työt loppuu :)
Ruokaahan kaikki tarvitsee ja monenlaista muutakin. Aika monella nämä ostolakot tarkoittaa sen turhanpäiväisen kulutuksen vähentämistä, ei niinkään totaalista omavaraisuutta. Mä näkisin, että sellainen harkitun ostamisen malli päinvastoin lisäisi yhteiskuntamme hyvinvointia. Siis jos ostoksissa painotetaan esimerkiksi luonnonmateriaaleja, suositaan kotimaista ja satsataan laatuun.
Esimerkkinä vaikka villapaita, joka ensinnäkin lähtökohtaisesti on aika pitkäikäinen tuote. Ostan suomalaisen villatakin 200 eurolla. Joku toinen saattaisi samassa ajassa ostaa halpavaatekaupasta 5 villatakkia a 40e. Kumman luulet hyödyttävän Suomen taloutta enemmän? Kumpi vaihtoehto on luonnolle parempi ja kumpi vaihtoehto helpottaa mua pitämään kotini siistinä(kun kaikkea mahdollista ei ole ylenmäärin)?
Ajatuksesi on tietenkin hyvä ja sellainen maailma meillä on aiemmin ollutkin. Se johtaa kuitenkin myös kestävän kehityksen lisäksi kulutuksen vähentämiseen niin, että rahaa käytetään vähemmän. Kestävä kehitys edellyttäisi koko talousjärjestelmän muutosta, luopumista kapitalistisesta markkinataloudesta, joka vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Ajattelet noin, koska et ymmärrä talousjärjestelmän toimintaa.
Olen kanssasi samaa mieltä tuosta utopistisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta tiedän että se merkitsisi kokonaiskulutuksen laskua ja työajan lyhentämistä. Pystyisimme tuottamaan kestävästi tarpeelliset hyödykkeet ja kaikki palvelut 20-30 tunnin työviikolla, mikä ratkaisisi myös työttömyysongelman.
Tämä edellyttäisi kuitenkin globaalista kapitalismista luopumista ja palaamista itsenäisten valtioiden pohjalle perustuvaan maailmaan ja aitoon, toimivaan markkinatalouteen sekä tulonjaon tasaamista niin, että pienituloisimmat saisivat tuolla 20-30 tunnin työpanoksella samat ansiot kuin nyt 37 tunnin työviikolla ja kaikkien pitäisi tyytyä maksimissaan 5000 euron kuukausituloon. Menemme kuitenkin koko ajan päinvastaiseen suuntaan, tuloerot kasvavat, työaika pitenee ja kertakulutus lisääntyy, koska se on ainoa keino ylläpitää korkeaa työllisyyttä.
Tässä unohtuu nyt se, että vain osa kuluttamisesta on tavaroiden ostamista. Ennemminkin kokisin tässä olevan kyse siitä, että kuluttamisessa tapahtuu siirtymä tavaroista aineettomaan kuluttamiseen samaan tyyliin, kun aikoinaan muutettiin maalta kaupunkiin tai työpaikat siirtyivät maataloudesta teollisuuteen ja palveluihin. Siirtymä on iso, mutta onnistuu ihan kuten aiemmatkin.
Ei unohdu. Olen hyvin tietoinen palveluiden osuudesta kuluttamisessa ja kasvupotentiaalista. Palveluiden osuus kuluttamisesta on kasvanut, eikä siinä ole niin suurta kasvupotentiaalia, että se voisi ratkaista aiemmin mainitsemani ongelmat. Se on kuin maailman pelastajien toiveiden tynnyri ilman konkretiaa. Sitä paitsi juuri päinvastaiseen suuntaan, niitä palveluita karsitaan, joita ihmiset mielellään käyttäisivät. Palvelemme yhä enemmän itse itseämme kahviloissa, ravintoloissa, kaupassa (maksaminen), virastoissa, pankeissa, kaikkialla, jotta tuotanto ja sitä myöden kulutus voisi kasvaa entisestään. Palvelupuolella on kasvupotentiaalia, mutta ei olennaisesti isossa kuvassa.
Aineetonta kuluttamista edustaa mm. kaikki suoratoistopalvelut, appsit, pilvipalvelut, terveydenhuolto, vanhustenhuolto, terveysteknologia (tässä vain taivas on rajana, huikeaa kasvua povataan ja esim. kännykkäsovelluksen tekemät verensokerimittaukset tulevat ilmeisesti pian), matkailu ja majoitus, liikenne (junalippujen ohella myös esim. auton- tai kyydinjakopalvelut), koulutus, posti- ja kuriiripalvelut, siivous ja pesulapalvelut (ml. itsepalvelupesulat), vakuutustoiminta, patentit ja lisenssit.
Nyt vähän laajentamaan näkövinkkeliä!
Luonnollisesti olen ottanut nuo itsestään selvät asiat ja niiden kasvupotentiaalin esittämässäni visiossani huomioon.
Onnittelen itseäni. Olen jo pitkään pohtinut tarvitsevani tietyn mallisen laukun töihin. Ostamisen sijaan kaivelin ompelukoneen ja tarvittavat vermeet esille ja tein itse. Tuli kaunis ja käytännöllinen laukku jossa on kaikki sopivat taskut ym. tarvitsemilleni tavaroille. Lisäksi kahden päivän ajan irtaannuin tästä todellisuudesta projektin parissa, mikä oli enemmän kuin tervetullutta!
Tänään kävin ilmaiseksi uimassa (työsuhde-edulla) ja valmistin kuukauden työlounaat pakasteeseen. Parsakaalin varsi on saattanut aiemmin lentää biojätteisiin, mutta nyt saiturina tein pinaatti-parsakeiton täydentämään lounasruokiani.
Foodie sovellus on loistava välinen ruokaostosten vertailussa ja ostoslistan kasaamisessa budjetin mukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kampaajalle kertaakaan koko 2000-luvulla. Tähän asti on löytynyt joku, joka on kyllästynyt katsomaan nopeasti kasvavia suoria pitkiä hiuksiani ja halunnut leikata. Kohta varmaan pitää opetella leikkaamaan itse. Kampausta ei kannata vaihtaa vaikeammin leikattavaksi, vaikka joidenkin mielestä pitkät hiukset eivät sovi vanhemmille (eli yli 30-vuotiaille) naisille. Kampaamohinnat ovat tosi kalliita. Toivottavasti harmaa on muotia sitten kun hiukset alkavat vaihtaa väriä, tai kenties kalju naisellakin.
Sama täällä. Opettelin leikkaamaan 20 vuotta sitten omat hiukseni ensin. Sitten koko perheen tukat.
Rahaa on säästyy noin 2000 euroa vuodessa joka vuosi.
Kahdessa kymmenessä vuodessa 40 000 euroa kuta kuinkin saanut säästöön pelkistä parturikustannuksista. Osakkeisiin olemme sijoittaneet pääosin rahat, ja osinkoja tulee kyllä mukavasti joka vuosi.
Kuinka iso perhe teillä on jos parturikustannukset olisivat 2000€/vuosi? 😮Mä en saisi kulutettua moista summaa koko perheen parturikäynteihin edes viidessä vuodessa.
En ole edellinen mutta ihan eihän tuo nyt mikään älytön hinta ole. Tai siis hiusten leikkuu maksaa. Kolme miestä jotka käyvät kerran kuussa parturissa on 3×12×30=960 €/vuosi ja kaksi naista, jotka käy vaikka joka toinen kuukausi 2×6×100=800.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole käynyt kampaajalle kertaakaan koko 2000-luvulla. Tähän asti on löytynyt joku, joka on kyllästynyt katsomaan nopeasti kasvavia suoria pitkiä hiuksiani ja halunnut leikata. Kohta varmaan pitää opetella leikkaamaan itse. Kampausta ei kannata vaihtaa vaikeammin leikattavaksi, vaikka joidenkin mielestä pitkät hiukset eivät sovi vanhemmille (eli yli 30-vuotiaille) naisille. Kampaamohinnat ovat tosi kalliita. Toivottavasti harmaa on muotia sitten kun hiukset alkavat vaihtaa väriä, tai kenties kalju naisellakin.
Sama täällä. Opettelin leikkaamaan 20 vuotta sitten omat hiukseni ensin. Sitten koko perheen tukat.
Rahaa on säästyy noin 2000 euroa vuodessa joka vuosi.
Kahdessa kymmenessä vuodessa 40 000 euroa kuta kuinkin saanut säästöön pelkistä parturikustannuksista. Osakkeisiin olemme sijoittaneet pääosin rahat, ja osinkoja tulee kyllä mukavasti joka vuosi.
Kuinka iso perhe teillä on jos parturikustannukset olisivat 2000€/vuosi? 😮Mä en saisi kulutettua moista summaa koko perheen parturikäynteihin edes viidessä vuodessa.
En ole edellinen mutta ihan eihän tuo nyt mikään älytön hinta ole. Tai siis hiusten leikkuu maksaa. Kolme miestä jotka käyvät kerran kuussa parturissa on 3×12×30=960 €/vuosi ja kaksi naista, jotka käy vaikka joka toinen kuukausi 2×6×100=800.
Sorry siis naiset maksaa 1200 eli yhteensä yli 2000 €.
Alue: Aihe vapaa
Minä taas matkustan. Tavaraa on jo liikaa.