Mä en jaksa näitä lapseni "syitä" vihoitella minulle (ja mököttää vaikka olisin halukas selvittämään, enkä vain komenna olemaan kunnolla)

Lepoa, eli omaa aikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lepoa, eli omaa aikaa.

Ap

Siitä helposti syyllistyy, koska on niin vaikeaa arvostaa omia tarpeitaan. Kun niille ei ole ikinä annettu hyväksyntää ja tuettu niissä. Onneksi perheterapeutti tajuaa, ja että lepo on lasten parhaaksi ja lasten takia, enhän muuten jaksa olla hyvä äiti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Opettele sitä tervettä itsekkyyttä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Opettele sitä tervettä itsekkyyttä...

No "opettele", kuvitteletko sinä, että lapsillani on aikaa odptella, että opin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Huomaatko itse mitään outoa kirjoituksissasi? Luin vasta ensimmäisen sivun, koska enempää en jaksakaan, sillä sinä kirjoittelet jatkuvasti uusia viestejä jo ennen kuin kukaan on ehtinyt kommentoimaankaan. Olisikohan sinun itsesi näytettävä lapselle esimerkkiä ja irrottauduttava koneelta vähäksi aikaa ja viettää lapsen kanssa edes hetkinen ihan kahdestaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Opettele sitä tervettä itsekkyyttä...

Aivan niin kuin ei ympäristöllä olisi asiassa isokin rooli. Ei se onnistu ellei muut tue. Mitä sä oikein luulet muuta? Taidat olla syntymäitsekäs, niin et oikein ymmärrä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Huomaatko itse mitään outoa kirjoituksissasi? Luin vasta ensimmäisen sivun, koska enempää en jaksakaan, sillä sinä kirjoittelet jatkuvasti uusia viestejä jo ennen kuin kukaan on ehtinyt kommentoimaankaan. Olisikohan sinun itsesi näytettävä lapselle esimerkkiä ja irrottauduttava koneelta vähäksi aikaa ja viettää lapsen kanssa edes hetkinen ihan kahdestaan? 

Toinen lapsi leikkii nytkin petseillä tässä pöydässä vastapäätä, ja mies ei ole koskaan laitteilla. Ei edes puhelimella. Mun laitteellaoloon liittyy suhde lasten isään, joka on huono. Tai siis hyvä, jos lapsia ei olisi.

Ap

Ja eilen kyllä katselin, kun poika pelasi uutta peliä ja voisin itsekin osallistua, jos hankitaan tuplakapulat. Mutta nyt oli muu ongelma.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Opettele sitä tervettä itsekkyyttä...

Aivan niin kuin ei ympäristöllä olisi asiassa isokin rooli. Ei se onnistu ellei muut tue. Mitä sä oikein luulet muuta? Taidat olla syntymäitsekäs, niin et oikein ymmärrä.

Ap

Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä vanhempien oman ajan tarpeesta? Jos olet, niin miksi mies ei hyväksynyt ajatusta siitä, että vanhempien pitää voida hengähtää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Opettele sitä tervettä itsekkyyttä...

Aivan niin kuin ei ympäristöllä olisi asiassa isokin rooli. Ei se onnistu ellei muut tue. Mitä sä oikein luulet muuta? Taidat olla syntymäitsekäs, niin et oikein ymmärrä.

Ap

Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä vanhempien oman ajan tarpeesta? Jos olet, niin miksi mies ei hyväksynyt ajatusta siitä, että vanhempien pitää voida hengähtää?

Mies sanoo vain, ettei asia häntä haittaa. Mutta ei osoita sitä mulle, että hyväksyy. En mä voi mykästä ihmisestä tietää, ettei haittaa. En luota häneen, ja se on äitini syy. Hän on puhunut minusta niin paljon pahaa, mitä muut minusta ovat muka mieltä, eikä suonut mun luottaa ihmisiin eikä omiin havaintoihini, vaan vääristeli kaiken.

Mies voisi tajuta tämän, mutta ei vain tajua.

Ap