Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sienipelko - tiedätkö ketään sieniä pelkäävää? Mitä neuvoja?
12.09.2011 |
Erityislapsemme pelkää sieniä, mutta asiaa on niin vaikea lähestyä, kun emme oikein tiedä, miten sitä pelkoa voisi käsitellä / lievittää.
Kokemuksia? Vinkkejä? Miten voisimme helpottaa lapsen oloa, kun kuitenkin paljon perheen kanssa retkeilemme?
Kommentit (81)
Minunkin "Si-häiriöinen" poikani pelkää sieniä. Nyt uskaltaa mennä jo ohi, mutta ei tokikaan vielä kävellä päältä tai koskea. Saati että söisi. Poika pelkää myös saunaa, ääniä, sairastumista, kaatumista, että ruoka on kuumaa, mennä nukkumaan.. Sienipelko on meillä aika pieni osatekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pelkään vielä aikuisenakin hieman sieniä. Pikkuhiljaa pelko on helpottanut. Isot limaiset tatit ja kärpässienet ovat pahimpia. Tateissa suuri syy lienee limaisuudessa, kun madekin tuntuu vastenmieliseltä. Kärpässienissä syy lienee pilkuissa ja myrkyllisyydessä. Kärpässienten pilkut aiheuttavat pakottavan tarpeen purra hampaita yhteen reikien tavoin (reikäfobiallekin oli nimi, mutta en varsinaisesti pelkää niitä).
Joo ympäristö ei tosiaan tajua sienipelon vakavuutta ja se kyllästyttää minua. Itse olen pelännyt aina sieniä. Ja pelko johtuu lapsuuden traumoista. Mikä avuksi kun keinot on loppu
Minun aikuinen ystäväni (nainen) pelkää myös sieniä. Eipä siinä muuta kun, että hän jää mökillä sienireissulta pois. Mutta varmaan siis hieman yleisempi ongelma kuin luullaan.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:51"]Minun aikuinen ystäväni (nainen) pelkää myös sieniä. Eipä siinä muuta kun, että hän jää mökillä sienireissulta pois. Mutta varmaan siis hieman yleisempi ongelma kuin luullaan.
[/quote]
Mitä ihmeellistä tuossa nyt olisikaan, esim minäkin pelkään sieniä, en voi koskea niitä enkä haistaa. Joitakin sieniä on vaikea edes katsoa.
Olen maistanut grillattua herkkusientä, pikku pala menee.
Olen 38-v akateeminen 2 lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, tää on varmasti vakava asia, mutta oletko ihan tosissasi? Mitä pelottavaa sienissä on?
Voisitteko esim. tutkia yhdessä sieniä, ensin niin, että katsoo vaan ja sitten voi varovasti koskea. Usein ihmiset pelkää sellaista, mitä eivät tunne.
Ne vaan oli niin kuvottavan näköisiä, varsinkin alapuolen pillistöt vai mitä ne nyt onkaan. Aika siihen pelkoon auttoi, itse taisin itseäni "siedättää" pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"turvallista" reittiä sieniä, esim. kirjoista. Sitten niistä voi jutella muiden lasten ja vanhempien kanssa yhdessä.Toki pitää kertoa,että kaikkiin sieniin ei pidäkään koskea jne.
MUTTA MUTTA sieniaika menee pian ohi,joten ajastaan helpottaa:)
minusta ne on niin ällöttäviä, että en voisi koskea niihin, saati syödä. Lapselle tuli koulutehtävä käydä sienimetsässä poimimasssa joku sieni/ä mukaan kouluun. En voi mennä sieneen hänen kanssaan koska en halua enkä voi koskea sieniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 2 kirjoitti:
"Pelkää sieniä?
Anteeksi, tää on varmasti vakava asia, mutta oletko ihan tosissasi? Mitä pelottavaa sienissä on?
Voisitteko esim. tutkia yhdessä sieniä, ensin niin, että katsoo vaan ja sitten voi varovasti koskea. Usein ihmiset pelkää sellaista, mitä eivät tunne."
Kyllä, olen tosissani.
Lapseni pelkää sieniä. Kun olen pyytänyt häntä kuvaamaan tarkemmin, miltä pelko tuntuu tai mitä hän niissä pelkää, hän on kertonut, että ne ovat niin ällöttäviä ja kamalia, ja kun hän näkee sienen, niin häntä puistattaa ja menee kylmät väreet.
Oletko mahtanut kuulla sellaisesta, että joillain ihmisillä on esim. korkeanpaikankammo tai pelkäävät hämähäkkejä? Joillain taas on erittäin voimakas lentopelko. Tämä sienipelko on samaa sarjaa näiden fobioiden kanssa, mutta ei vain niin yleinen.
Voisi kysyä, mitä pelättävää hämähäkeissä on? Tai miksi nyt joku lentämistä pelkää?
Ei tässä lapsemme sienipelossa auta, että hänelle sanotaan, ettei sienissä ole mitään pelättävää.
Kyllä, olemme tutkineet yhdessä sienikirjoja ja katsoneet kuvia, ne eivät ole hänestä pelottavia ja voimme silloin keskustella sienistä ihan normaalisti.
Pelkoreaktio tulee, kun näkee aidon, oikean sienen. Ei puhettakaan, että menisi lähellekään saati sitten koskisi.
Kiitos, että oli muutamia ymmärtäväisiä vastauksia.
Pelkoreaktio tulee, kun näkee aidon, oikean sienen. Ei puhettakaan, että menisi lähellekään saati sitten koskisi.
Esikoisemme pelkää sieniä. Syksyllä oli aikanaan hyvin vaikea mennä metsään tai takapihallekaan. Ensin opetimme häntä sohimaan ne kepeillä, myöhemmin kumisaappaissa ei ole ollut mitään ongelmaa. Ruoaksi laitettuna ne jää syömättä, jos erottuvat. Ainakin meillä auttoi paljon, kun sienet eivät liiku ja hän sai tehdä tuttavuutta niihin pitkän kepin kanssa. Nyt lähes teininä, jos polun varrella on sieniä, hänen on edelleen potkittava ne, ennen kuin tohtii jatkaa polkua eteenpäin.
Takapihamme on puoliksi metsää ja se jatkuu metsänä. Metsässä tulee oltua jatkuvasti ja aikanaan se häiritsi paljon, mutta siedätyskin onnistui, vaikka kesti jonkun verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin meillä auttoi paljon, kun sienet eivät liiku ja hän sai tehdä tuttavuutta niihin pitkän kepin kanssa.
Metsässä tulee oltua jatkuvasti ja aikanaan se häiritsi paljon, mutta siedätyskin onnistui, vaikka kesti jonkun verran.
Kiitos vastauksesta!
Huh, helpottaa, että joku muukin pelkää / on pelännyt sieniä. Tuntuu, että ympäristö ei ole ollenkaan ymmärtänyt tätä meidän ongelmaamme.
Tuo pitkällä kepillä koskettaminen voisi olla ihan hyvä konsti näin alkuun.
miten tuo erityislapsenne erityisyys vaikuttaa tähän asiaan, mutkistaako se sitä kovinkin, mutta ihan tavallisten lasten äitinä yritän lohduttaa...Meidän lapset (3 kpl) on tähän mennessä pelänneet kuollakseen ainakin tuulta, lehmiä, muurahaisia, lintuja, jääkaappia, ääniä ja rappusia. Tässä siis lueteltuna ainoastaan irrationaalisia kohteita, mitään mikä selittäisi kammon ei ole tapahtunut. Lehmää ei edes ole nähty kuin kirjan kuvissa.
Kaikki nuo ovat menneet ohi omalla painollaan. Olen lohduttanut, mutta en tehnyt suurta numeroa asiasta. Tuulipelko oli pahimpia, se ihan todella vaikeutti elämää muutaman kuukauden ajan.
Jos kuitenkin itsestäsi tuntuu, että toimenpiteitä tarvitaan (tunnethan lapsesi), niin ehkä tuo kepillä tökkiminen on tosiaan hyvä keino. Ne pölyävät sienethän on hauskojakin!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta ihan tavallisten lasten äitinä yritän lohduttaa...Meidän lapset (3 kpl) on tähän mennessä pelänneet kuollakseen ainakin tuulta, lehmiä, muurahaisia, lintuja, jääkaappia, ääniä ja rappusia.
Kiitos lohdullisesta vastauksesta!
Katsotaan nyt, miten tämän loppusyksyn selviämme, vieläkö voidaan turvallisesti lähestyä sieniä esim. kepin avulla vai meneekö pelon käsittely ensi syksyyn. (Tätä on kestänyt jo vuosia..)
Kyllä erityisyys mutkistaa asiaa jonkin verran, mutta varmaan sellainen asetelma, että jotenkin lapsi itse pääsisi "hallitsemaan" sieniä, voisi olla hyvä.
Itkin koko aamupäivän tiistaisin, kun tiesin iltapäivällä auton taas tulevan.
siitä kaukana.
Lapset voi pelätä näköjään mitä kummallisimpia asioita samoin aikuisetkin. Kaikkea ei voi selittää järjellä.
Mielenkiintoista sienitietoa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sienet
jos lapsi on niin iso että kykenee ymmärtämään sienien merkityksen ekosysteemissä voisi sitä kautta hyväksyä sienten olemassaolon ja tarpeellisuuden.
Ap, juuri eilen ilmeni, että meidän tyttö pelkää sieniä! Oli mummon kanssa metsässä kävelyllä ja kärpässienet pelotti lasta ihan hirveästi!
poika pelkäsi ihan hirveästi sieniä pienempänä. Kävelemisestä metsässä ei tullut mitään,kun hän näki sienen hän suorastaan lamaantui. Pienet sienet vielä meni,mutta sellainen iso limainen tatti...Pakko oli sylissä kantaa. Minusta ei saa lapsen pelkoa vähätellä. Meillä meni ohi ajan kanssa,vieläkin metsässä kävellessään katsoo tarkkaan mihin astuu ja kiertää isot sienet. Poika nyt 8v. Kun kysyin miksi pelkää,hän ei osannut kertoa,muuta kun ovat niin inhottavan isoja ja limaisia.
Muakin pelottaa sienet ihan ihan sairaasti. Mitä voi tehdä?
Minulla oli lapsena sienipelko,tai juurikin kova inho.Olen aina rakastanut metsää ja kävin marjassa ihan ilolla vanhempieni ja sukulaisten kanssa tosi pienestä.Olin ja olen luontorakas mutta ne sienet.On hämärä muisto,että käteni osui mädäntyneeseen sieneen ja inhotti ja itketti,että millä saan käteni puhtaaksi että voin taas poimia marjoja.Äiti lohdutti ja pyyhki sammaleella ja paperilla,mutta vasta kohdalle osunut lammikko sai minut täysin vakuuttuneeksi,että käsi on puhdas.Meillä ei kotona syöty sieniä,paitsi kerran poimittiin kun löytyi hyvä apaja.Äiti ne muistaakseni yksin poimi,mutta kyllä minäkin kastiketta vähän söin ja pidinkin.Se ei lisännyt eikä muuttanut inhoani mihinkään suuntaan.Nykyäänkin,yli viisikymppisenä,jotenkin inhoan ylikasvaneita sieniä ja eritoten mätiä valtavia tatteja.Mieheni sanoo etteivät mädät sienet haise millekään,minusta tuntuu että ne haisevat karmealle.SIIS TUNTUU,EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ HAISE.Kuitenkin nykyäänkin syön,jos saan hyvin tehtyä sieniruokaa,ainakin metsästäjänpihviä,ja muutakin.Marjoja en poimi ihan isojenlotkojen vierestä,vaikkei ne mitenkään koskisi toisiaan.Nytkin syksyllä inhottaa kun tien vieressä on suuria lahoavia kärpässieniä ja muita.Lapsena,siis pienenä,näin silmissäni jonkin unen ja valveen välissä,kuinka mies muka nosti valtavaa tattia kohti kattoa ja siitä tippui paloja päälleni sänkyyn.En sitä pelännyt,tajusin että näen unta tai olin siis nukahtamassa.Kerroin tietysti aamulla vanhemmille ja he lohduttivat parhaansa mukaan.En osaa muuten neuvoa,mutta katselkaa kirjoista ja koneelta eilaisten sienten kuvia ja lukekaa niistä.Selvittäkää,että ne kuuluvat luontoon,eivät ole eläimiä eivätkä ihan kasvejakaan.Kasveiksihan ne mielletään mutta nehän ovat itiöemiä,mikä kurja sana,ei kyllä vähennä sienipelkoa välttämättä.Luonnossa voisitte katsella niitä,mutta ei kannata pyytää lasta koskemaan jos ei itse halua.Voisitte vaikka laulaa mörrimöykystä kärpässienen alla tai etsiä vanhoja ihania runoja.En valitettavasti muista,oliko Viljo Kajava,PEIKKOJEN SIENIRETKI....JONAKIN SYYSKUUN SUNNUNTAINA,TEKEVÄT PEIKOTKIN SIENIRETKEN,NIINKUIN EDELLISVUOSINA AINA......Hakemalla löytyy,esim Viljo Kajava tai peikkorunoja tai kysy kirjastosta.Jos lapsi voisi koskettaa,niin alkaa ihan pienestä "vauvasienestä",kantarellistä tms.Itselläni ei ole ollut mitään muita inhon kohteita.En pelkää hämähäkkejä,hiiriä,käärmeitä enkä lintuja.Olen tottunut luontoon,hämähäkit kannanelävänä ulos,en hyväksy niiden tappamista.Mutta tuo sienikammo on outo,kummallakaan vanhemmallani ei moista ollut.Viimeksi nyt kesällä tyttäreni kukkapenkissä kasvoi valtava kasa tummia isoja sieniä.Oikein pelästyin kun narsissit olivat "n muuttuneet"karmeiksi sieniksi.Minä en niitä pystynyt poistamaan,joku heidän perheestään sen teki.Muuta en nyt keksi,sadun maailma varmaan auttaa ja faktatieto.Mutta anna pitää etäisyyttä,älkjää lopettako retkeilyä.Luonnossa liikkuminen on tärkeää.