Mä en jaksa näitä lapseni "syitä" vihoitella minulle (ja mököttää vaikka olisin halukas selvittämään, enkä vain komenna olemaan kunnolla)

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä erityislapsi vai pelkästään esimurrosikäinen änkyrä, josta olette menettäneet otteenne pelkän lepsuuden takia. Jos käytösongelmat ovat noin suuret, niin olisiko paikallaan käynti terapeutin puheilla. En tiedä, kumpi tarvitsisi terapeuttia enemmän, äiti vai lapsi vai molemmat.

Ottakaa lapsi puhutteluun, halusi hän sitä tai ei. Ja luokaa yhdessä säännöt pelaamiselle sekä yleensä käytökselle, jos ne ovat jääneet laatimatta lapsen ollessa pieni.

On erityispiirteinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästedes pistätte pelin vaan poikki ja pakotatte sinne ulos muiden kanssa vähäksi aikaa.

Joo, ja miksi mies ei voi tehdä näin? Miksi se olisin minä, joka saa tuntea itsensä vain pahikseksi, kun ei hyväksy sitä jatkuvaa koneella istumista? Loukkaannun, kun joudun yksin kasvattamaan lapsia!

Ap

Miksi sinun pitäisi tuntea itsesi pahikseksi sen takia, että kasvatat lasta? Kasvatus on lapsen itsensä ja koko perheen parhaaksi vaikka se aiheuttaisikin välillä lapsessa itkua, pettymystä, raivoa jne.

No siksi, että lapselle tulee usein paha mieli.

Ap

Tässä malliesimerkki , millainen on vanhempi joka ei osaa eikä halua olla vanhempi! Sulla on täydellisen väärä ja vahingollinen käsitys vanhempana olemisesta.

Lapsi on lapsi ja sinun tehtäväsi on ohjata ja valmentaa häntä aikuisuuteen.

Sulla ei näytä olevan otetta lapsen ohjaamiseen minkäänlaista.

Lapsi käy kyllä sääliksi. Ei voi kauhalla vaatia kun aikuinen vaan lusikalla antaa.

Hae apua perheneuvolasta että opit kasvamaan vanhemmaksi. Ja lapselle apua myöskin.

Ei sellainen lapsen mielen pahoittumisesta välittämätön äiti tai isä ole tippaaakaan sen parempi.

Ap

Onko koulun opettaja huono työssään, jos laittaa tunnilla häiritsevän oppilaan jälki-istuntoon vaikka oppilas kokee jälki-istunnon ikävänä?

On, mitä se lapselle opettaa? Olen ollut jälki-istunnossa eka- ja tokaluokkalaisena paljon, koska puhuin tunnilla, kun siellä edettiin vajak kien tahdissa, eikä se jälki-istunto saanut minua katumaan sitä, että viihdyin paremmin, eikä se puhuminen oikeasti häirinnyt niitä hitaampia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä erityislapsi vai pelkästään esimurrosikäinen änkyrä, josta olette menettäneet otteenne pelkän lepsuuden takia. Jos käytösongelmat ovat noin suuret, niin olisiko paikallaan käynti terapeutin puheilla. En tiedä, kumpi tarvitsisi terapeuttia enemmän, äiti vai lapsi vai molemmat.

Ottakaa lapsi puhutteluun, halusi hän sitä tai ei. Ja luokaa yhdessä säännöt pelaamiselle sekä yleensä käytökselle, jos ne ovat jääneet laatimatta lapsen ollessa pieni.

Eikös nykyään kaikki huonosti käyttäytyvät lapset ole "erityislapsia" (joko lapsen vanhempien itsensä tai poikkeustapauksessa myös lääkärin diagnosoimia)? :-D Siis kun ei kehdata myöntää, että kurinpidossa voisi olla joku ongelma...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kyseessä erityislapsi vai pelkästään esimurrosikäinen änkyrä, josta olette menettäneet otteenne pelkän lepsuuden takia. Jos käytösongelmat ovat noin suuret, niin olisiko paikallaan käynti terapeutin puheilla. En tiedä, kumpi tarvitsisi terapeuttia enemmän, äiti vai lapsi vai molemmat.

Ottakaa lapsi puhutteluun, halusi hän sitä tai ei. Ja luokaa yhdessä säännöt pelaamiselle sekä yleensä käytökselle, jos ne ovat jääneet laatimatta lapsen ollessa pieni.

Eikös nykyään kaikki huonosti käyttäytyvät lapset ole "erityislapsia" (joko lapsen vanhempien itsensä tai poikkeustapauksessa myös lääkärin diagnosoimia)? :-D Siis kun ei kehdata myöntää, että kurinpidossa voisi olla joku ongelma...

Meillä on kaksi lasta, eikä toisella ole mitään näitä ongelmia, eli ei ole kasvatuksesta kiinni lapsen erityispiirteisyys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon on 11vee valtaa käytettävissä perhedynamiikassa, kun joku normaali lapsellinen kiukuttelu ja loukkaantuminen on asioita, joita täytyy aikuisen kanssa vatvoa. Osaako tuon ikäinen vielä käsitellä tuollaisia asioita?

Minkä takia lapsen vastuulla voi olla aikuisen loukkaantuminen? Eihän ne ole edes kehitysbiologisesti samantasoisia?

Kiisnnpaöjon laittaa pienelle lastia heikko aikuinen. Se ei ole lapselle hyväksi. Tämän virheesi tulet saamaan eteesi myöhemmin.

Mies on osasyynä ongelmiin, mutta ei suostu myöntämään osuuttaan. Olisi helpompi ratkoa asioita, jos mies osaisi katsoa niitä muidenkin näkövinkkelistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästedes pistätte pelin vaan poikki ja pakotatte sinne ulos muiden kanssa vähäksi aikaa.

Joo, ja miksi mies ei voi tehdä näin? Miksi se olisin minä, joka saa tuntea itsensä vain pahikseksi, kun ei hyväksy sitä jatkuvaa koneella istumista? Loukkaannun, kun joudun yksin kasvattamaan lapsia!

Ap

Miksi sinun pitäisi tuntea itsesi pahikseksi sen takia, että kasvatat lasta? Kasvatus on lapsen itsensä ja koko perheen parhaaksi vaikka se aiheuttaisikin välillä lapsessa itkua, pettymystä, raivoa jne.

No siksi, että lapselle tulee usein paha mieli.

Ap

Tässä malliesimerkki , millainen on vanhempi joka ei osaa eikä halua olla vanhempi! Sulla on täydellisen väärä ja vahingollinen käsitys vanhempana olemisesta.

Lapsi on lapsi ja sinun tehtäväsi on ohjata ja valmentaa häntä aikuisuuteen.

Sulla ei näytä olevan otetta lapsen ohjaamiseen minkäänlaista.

Lapsi käy kyllä sääliksi. Ei voi kauhalla vaatia kun aikuinen vaan lusikalla antaa.

Hae apua perheneuvolasta että opit kasvamaan vanhemmaksi. Ja lapselle apua myöskin.

Ei sellainen lapsen mielen pahoittumisesta välittämätön äiti tai isä ole tippaaakaan sen parempi.

Ap

Onko koulun opettaja huono työssään, jos laittaa tunnilla häiritsevän oppilaan jälki-istuntoon vaikka oppilas kokee jälki-istunnon ikävänä?

On, mitä se lapselle opettaa? Olen ollut jälki-istunnossa eka- ja tokaluokkalaisena paljon, koska puhuin tunnilla, kun siellä edettiin vajak kien tahdissa, eikä se jälki-istunto saanut minua katumaan sitä, että viihdyin paremmin, eikä se puhuminen oikeasti häirinnyt niitä hitaampia.

Ap

Ei rangaistuksen perustarkoitus ole opettaa mitään itse siitä kielletystä asiasta (vaikka se monesti kyllä voi olla myös opetus). Rangaistuksen perustarkoitus on varmistaa totteleminen myös niissä tilanteissa missä asiaperustelut eivät ole kantaneet hedelmää.

Mies ei todellakaan ole mikään normaali kasvattaja, joka osaisi asettua kumppaninsa asemaan tai tueksi lapsen hyväksi ja lasten takia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästedes pistätte pelin vaan poikki ja pakotatte sinne ulos muiden kanssa vähäksi aikaa.

Joo, ja miksi mies ei voi tehdä näin? Miksi se olisin minä, joka saa tuntea itsensä vain pahikseksi, kun ei hyväksy sitä jatkuvaa koneella istumista? Loukkaannun, kun joudun yksin kasvattamaan lapsia!

Ap

Miksi sinun pitäisi tuntea itsesi pahikseksi sen takia, että kasvatat lasta? Kasvatus on lapsen itsensä ja koko perheen parhaaksi vaikka se aiheuttaisikin välillä lapsessa itkua, pettymystä, raivoa jne.

No siksi, että lapselle tulee usein paha mieli.

Ap

Tässä malliesimerkki , millainen on vanhempi joka ei osaa eikä halua olla vanhempi! Sulla on täydellisen väärä ja vahingollinen käsitys vanhempana olemisesta.

Lapsi on lapsi ja sinun tehtäväsi on ohjata ja valmentaa häntä aikuisuuteen.

Sulla ei näytä olevan otetta lapsen ohjaamiseen minkäänlaista.

Lapsi käy kyllä sääliksi. Ei voi kauhalla vaatia kun aikuinen vaan lusikalla antaa.

Hae apua perheneuvolasta että opit kasvamaan vanhemmaksi. Ja lapselle apua myöskin.

Ei sellainen lapsen mielen pahoittumisesta välittämätön äiti tai isä ole tippaaakaan sen parempi.

Ap

Onko koulun opettaja huono työssään, jos laittaa tunnilla häiritsevän oppilaan jälki-istuntoon vaikka oppilas kokee jälki-istunnon ikävänä?

On, mitä se lapselle opettaa? Olen ollut jälki-istunnossa eka- ja tokaluokkalaisena paljon, koska puhuin tunnilla, kun siellä edettiin vajak kien tahdissa, eikä se jälki-istunto saanut minua katumaan sitä, että viihdyin paremmin, eikä se puhuminen oikeasti häirinnyt niitä hitaampia.

Ap

Ei rangaistuksen perustarkoitus ole opettaa mitään itse siitä kielletystä asiasta (vaikka se monesti kyllä voi olla myös opetus). Rangaistuksen perustarkoitus on varmistaa totteleminen myös niissä tilanteissa missä asiaperustelut eivät ole kantaneet hedelmää.

No, mun kanssa ei ollt keskusteltu asiaperusteista viihtyä koulussa paremmin, kuin tunnilla junnattiin urpojen tahdissa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies ei todellakaan ole mikään normaali kasvattaja, joka osaisi asettua kumppaninsa asemaan tai tueksi lapsen hyväksi ja lasten takia.

Ap

Meillä on nyt onneksi perheterapeutti, hän osaa suhtautua asioihin suhteessa lapsiin, joissa mulla on vaikeaa tosi oikein ja hyvin.

Ap

Nyt stoppi tälle burgeroinnille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei todellakaan ole mikään normaali kasvattaja, joka osaisi asettua kumppaninsa asemaan tai tueksi lapsen hyväksi ja lasten takia.

Ap

Meillä on nyt onneksi perheterapeutti, hän osaa suhtautua asioihin suhteessa lapsiin, joissa mulla on vaikeaa tosi oikein ja hyvin.

Ap

Ja siis paljon paremmin ja mua ja lasta ymmärtävästi, kuin äitini. Äitini oli paha jommallekummalle osapuolelle ja etsi rangaistavia. Tosi paha "kasvattaja" ja ihminen.

Ap

Harmittaa varmaan, kun kukaan ei tartu tuohon mies vihaan? Mut älä huoli, kyllä nää miesvihaajat tulee viellä paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa varmaan, kun kukaan ei tartu tuohon mies vihaan? Mut älä huoli, kyllä nää miesvihaajat tulee viellä paikalle.

Millälailla tartu? Samoin moittisin, jos naiskumppanini ois yhtä typerä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

No siksi, että mies ei kannustanut olemaan itsekäs. Mies ei sanonut mulle, että ihan hyvin tehty. En tiedä, miksi tunsin itseni epäoikeuteuksi valita, mitä tarvitsen, kun on lapsia. Olisin tarvinnut kannustajaa hyväksymään tapojani olla äitinä, tukea.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta harmittaa ja hävettää oma epäonnistuminen. Ole myötätuntoinen, vaikka ärsyttäisi.

Harmittaa se itseäkin, kun ei lapsi elää epäterveellisesti. Ei jaksa vaan aina huolehtia isoa lasta irti koneelta ja ulos kuin pikkuvauvaa. Todella epäkiitollista hommaa. Ei lapsi siitä kiittele.

Ap

Jos kerran rankaiset kunnolla niin silloin ei tod. näk. pitkään aikaan tarvitse tapella asiasta vaan lapsi tekee niin kuin sanot pelkällä kehotuksella.

Koen sen lapsen pahoinpitelynä.

Ap

Miksi se olisi pahoinpitelyä kun sillä on täysin eri motivaatio ja tarkoitus kuin pahoinpitelyllä?

Kyllä lapsi itsekin ymmärtää oikein hyvin, ettei äiti tai isä inhoa häntä vaikka rankaiseekin tahallisesta huonosta käytöksestä tai sääntöjen rikkomisesta.

Ja lapselle on se ja sama, miksi häntä rangaistaan pahoinpitelyllä, sellaista syytä jolla saa pahoinpidellä lapsia kun ei ole olemassakaan. Se sattuu ja vaurioittaa aivan samalla lailla, jos ei koe tehneensä paha eikä väärin.

Ap

Ei pidä paikkaansa. Esim. jos aikuinen joutuu vankilaan syyttömänä niin kyllä se on hänelle hyvin katkera ja vaurioittava kokemus. Kun taas jos vankilaan joutuu syyllisenä, niin eihän se mukavaa ole, mutta kuitenkin tervejärkinen ymmärtää, että se on oikeudenmukaista ja tapahtuu syystä.

Miten on tervejärkistä rankaista siitä, että jollain on ongelma? Eli peliriippuvuus?

Ap

Ei siinä ongelmasta rangaista vaan siitä, että lapsi on ollut tottelematon ja rikkonut sääntöä.

Usein sääntöjä rikkoneilla ihmisillä on joku ongelma taustalla mikä on myötävaikuttanut siihen sääntöjen rikkomiseen, mutta ei se silti ole mikään syy olla rankaisematta sääntöjen rikkomisesta jollei ongelma sitten ole niin paha, että se tekee ihmisestä aivan syyntakeettoman.

Miten se säännön rikkomisesta rankaiseminen opettaa lapsesta halukkaan olla pelaamatta? Se on väärä motivaatio, jos siinä pitää pelätä rankaisua.

Ap

Kun lapsi tottuu tekemään säännöllisesti jotain muuta kuin pelaamista niin todennäköisesti hän pääsee irti peliriippuvuudesta. Tai vaikka ei pääsisikään, niin ainakin se parantaa lapsen elämänlaatua, kun joksikin aikaa siirretään pois pelien äärestä vaikka sitten väkisin.

Kuten mitä muuta? Jos sulla ei ole lasta, jota ei kiinnosta kuin laitteella oleminen, et tiedä, ettei ne pysty keskittymään mihinkään muuhun jos eivät saa pelata. Kokeiltiin siis ensin peliaikarajoja per päivä, ja se ei toiminut ollenkaan. Sitten laitettiin kaksi laitteetonta päivää per viikko, niinä tekee muutakin, joskin kokee oikeudekseen mennä heti laitteelle, jos silmä välttää. Ei siis tunne mitään katumusta, jos syyttää siitä, vaan uhriutuu heti, jos siitä suuttuu! Ole nyt siinä sitten kovana lapselle, kun on jo masennusdiagnoosi. Eli uhriutuu (=masentuu) heti, jos vähänkin moittii.

Ap

Mikset pidä niistä peliaikarajoituksista kunnolla kiinni? Ei lapsi pysty pelaamaan jos olet sen fyysisesti estänyt joko laitteen takavarikoinnilla tai salasanalla.

Niin ja jos mietit entisaikojen lapsia joilla ei ollut ollenkaan mitään pelikoneita käytössä, niin ei ne vaan istuneet apaattisina. Kyllä lapsi keksii tekemistä jos muita vaihtoehtoja ei vaan ole tai anneta. Toki pelikoneisiin tottunut lapsi saattaa ensin protestoida niiden pois ottamista pitkäänkin, mutta ei se loputtomiin silti jatku.

Miksi en pidä? En minä halunnut lapsia yksin kasvattaa. Mies mukaan, niin a vot.

Ja siis jos niistä piti kiinni, niin lapsi oikeasti häiritsi minua, kun kaipasin olla rauhassa. Eli siinäkin miehen mielestä piti mennä lapsen ehdoilla kaikessa, aivan kuin ei se toisen vanhemman jaksaminen olisi tärkeämpää. Mies ei siis ikinä sanonut, jos lapsi kärtti minulta huomiota, että "tule tänne" ja auttanut, antanut omaa huomiotaan, että mä jaksaisin. Käyn töissä, mies ei, ja olen lisäksi muutenkin ollut itse masentunut yms. Mies juoksenteli maratoneja, luulisi sillä energialla jakselevan.

Ap

Jos lapsi kitisee peliaikarajoituksesta niin lapselta voi kieltää myös sen kitinän.

Ei hän kitissyt, vaan tuli vaatimaan huomiota. Toki lapselle huomiotakin kuuluu, mutta vanhemman jaksamisen rajoissa vain on mahdollista sitä antaa.

Ap

Ap

No mikset vaan sanonut, että sitä huomiota ei nyt ole tarjolla, koska äidillä on omat hommat meneillään? Ei 11v ole mikään vauva, kyllä se voi käskeä omiin oloihinsa joksikin aikaa.

Ja siis mulla oli lepoa meneillään, ei mitään hommaa.

Ap