Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.

Kyllä aika moinen sotku on, jos joku kuolee velkaisena. Meillä kuoli mieheni lapseton sukulainen velkaisena. Perunkirjoitus on tehtävä tosi huolella, ulosotosta tulee jatkuvalla syötöllä kirjeitä, meitäkin eli perikunnan jäseniä uhattu ulosotolla. Ulosottokirjeitä tulee jatkuvalla syötöllä postilaatikkoomme, vaikka kuolemasta on jo kauan. Ja olisi mukava joskus saada hautajaiskulut ja asianhoitokulut ym itsekin pesästä.

Kaikki, joilla kuollut läheinen, niin tietää, että asioiden hoitamisessa on aika soppa. 

Meillä eno kuoli ylivelkaisena. Asia ei ollut mikään soppa vaan tavallinen perunkirjoitus, jossa todettiin omaisuus ja velat ja sen jälkeen haettiin kuolinpesä konkurssiin. Ketään ei uhattu ulosotolla, koska kun kukaan ei ottanut pesästä mitään, niin ei syntynyt maksuvelvoitteita. Ongelmia tulee vasta sitten, kun perikunta päättää, että pesästä voi jokainen ottaa jotain pientä ja hekilökohtaista tajuamatta, että se valokuvakansiokin on perintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on hauskaa kun AP jaksaa joka välissä muistutta, että kohta toinen kuolee tai joutuu laitokseen.  Ihan uusi juttu , ei tiedettykkään. Ei kaikki kuule ihan huomenna kuole. Taidat olla vähän paranoidi. Pientä ymmärrystä antaisit niille, jotka työllään rahoittavat  veroillaan sitä Kelaa  ja muita osattomia.

Mun isäni oli perusterve kunnostaan huoltapitävä ihminen ja hän kuoli yhtäkkiä yöllä nukkuessaan. Kauhea järkytys kaikille. En ymmärrä sitä ,että kuvitellaan ettei itselle tai kumppanille voi tapahtua mitään. Onko se todennäköistä ? No ei, mutta mahdollista. Toisaalta jokainen kuolee ennenpitkää.

Ja jokainen voi tehdä ohjeet, miten toimia, jos sattuu yllättäen loukkaantumaan tai kuolemaan. Siis tiedot siitä, mitä velkaa on, missä on osakekirjat jne. Kuoleman jälkeen harvemmin on palkkatuloja, joten ei ole tarvetta niitä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Ei ainakaan vielä. Sinullekin voi käydä niin, että laskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Ihan tiedoksi,osakkeiden ostaminen ei välttämättä nosta elintasoa,omaisuuden määrää ja tuloja moinen toimi saattaa nostaa tai sitten ei. Enkä keksi mitään syytä sille, että suunnittelisin lähteväni matkalle, mutta en maksaisi myös miehen osuutta, jos se matka on minun keksintöni. Sama miehellä: jos hän haluaa viedä minut teatteriin, ei hän oleta, että maksan osuuteni vaan tarjoaa koko illan. Ihan varallisuutensa mukaan.

Koska siitä puolison elintason nostamisessa on kyse: saa itse päättää, mitä tekee omilla rahoillaan ja miten tuottaa puolisolle iloa eikä sinu tavallasi, jolloin puolisolle on pakko antaa omista rahoista, koska sinulle intiimi hetki edellyttää sitä, että saat siitä maksun.

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen repäisit? Tuo nyt on ihan höpöhöpöä. Rahasta puhuminen on arkipäiväistä puhumista käytännön asioista. Intiimit hetket on sitten niitä kun puhutaan ihan eri asioista. Mutta jos intiimit asiat puhutaan niin on todella outoa että niin arkista asiaa kuin omaa palkkaa sitten ei kerrota kumppanille. Jos sun puolisos saa katsoa sun peräreikää ennenmmin kuin palkkakuittia niin erikoista on :D

Ap itse kirjoitti aloituksessaan: "Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?

Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita."

Ap ei voi olla intiimisti, jos ei tiedä, paljonko puoliso tienaa ja paljonko hän voi siitä rahasta saada itselleen.

Ja minulle intiimi tilanne on paljon muutakin kuin puoliso tarkastelemassa peräreikääni. Sinun kannattaa kertoa kumppanillesi, että naisessa on paljon muutakin!

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oletteko vain seurustelleet vai asuneet yhdessä? Jos pelkästään seurustelleet, niin ei kai tuossa vaiheessa vielä tule palkkaansa kerrottua. Eri asia, kun suunnitellaan yhteen muuttoa. 

Te joilla on yhteinen asuntolaina, onko teillä muita varmistuksia toisen kuoleman varalle kuin leskeneläke? Esimerkiksi henkivakuutukset tms? Tai jos toinen sairastuu eikä ole kykenevä maksamaa yhteistä lainaanne vaan koko laina jää toisen maksettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on yhteinen asuntolaina, onko teillä muita varmistuksia toisen kuoleman varalle kuin leskeneläke? Esimerkiksi henkivakuutukset tms? Tai jos toinen sairastuu eikä ole kykenevä maksamaa yhteistä lainaanne vaan koko laina jää toisen maksettavaksi?

Vakuutus kattaa jäljellä olevan lainan. Myöskään sairaustapauksessa ei tule ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.

Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.

En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.

Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.

Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?

Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?

Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.

ap

Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.

Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.

Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.

Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.

Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.

Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.

Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.

ap

Eniten tossa minua juuri ihmetyttää se miten ihmiset saavat sen taloudensa suunniteltua järkevästi jos ei tiedetä kaikkia tuloja ja menoja. Mutta kukin tyylillään. Itse olen ehkä liiankin pikkutarkka raha-asioissa.

"Ei ne tulot vaan menot". Oletko koskaan kuullut tuota sanontaa? Aiemmin kerroin,  että meidän nelihenkisen perheen keskiluokkaiseen elämään menee noin 3000 €/kk. Niin kauan, kun kummallekaan meistä ei tuota ongelmia laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille, ei tuloista tarvitse puhua. Me kyllä kerromme toisillemme, jos näköpiirissä on jokin asia, joka tekee tuon suunnitellun 1500 €/kk mahdottomaksi. esimerkiksi, jos toisen työpaikalla on alkamassa yt-neuvottelut. Tai kuten muutama vuosi sitten mulla mammografiassa todettiin epäselvä löydös. Kerroin löydöksestä heti miehelleni. Siis jo ennekuin oli otettu edes koepalaa, jossa olisi nähty, onko kyse pahanlaatuisesta ja pitkiä hoitoja vativasta (ts olisin jäänyt Kelan sairaspäivärahalle) vai jostain hyvänlaatuisesta, jolle ei olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään tai jonka poistamisesta olisi tullut vain parin päivän sairasloma. 

No täytyy todeta, että meidän keskiluokkaiseen elämään ei 3000 euroa/ kk riitä lähimainkaan. Myös kulut vaihtelee kuukaudesta toiseen.

Meillä ei ole muita yhteisiä kuluja kuin yhtiövastike, sähkö, kotivakuutus, ruoka sekä muut päivittäistavarat, kerran kuukaudessa perheen kanssa ravintolassa käynti sekä kahden lapsen tarvitsemat asiat. Kuten aiemmin kirjoitin, perheen lomareissut budjetoidaan erikseen eli eivät sisälly tuohon 3000 €:oon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Miksi puolison tulisi maksaa se, että elän yli varojeni?

Mä en myöskään ymmärrä tätä, että toisen pitäisi kustantaa isot hankinnat, kun toinen ei ole viitsinyt hankkia itselleen riittävää toimeentuloa. Meillä ainakin isot hankinnat maksetaan puoliksi. Tulot ja menot ovat omia. Kumpikin tuhlaa omia rahojaan, ja se on voi voi, jos tuhlaa omansa. Lasten hankintoja varten molemmat siirtävät saman verran rahaa heidän tililleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Joudutte kyllä päivittämään muutaman kerran tuota sopimustanne, niin paljon tulot ja menot muuttuu esim 20 vuoden, muutaman kpdinvaihdon ja 1-4 lapsen aikana. Eli tuloista ja menoista joutuu väkisinkin puhumaan

Miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa kotia muutaman kerran? Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat edelleenkin samassa asunnossa kuin mihin he aikoinaan synnytyslaitokselta toivat lapsensakin. Tietysti on mahdollista, että jossain vaiheessa eivät enää pysty asumaan itsenäisesti ja tarvitsevat palvelutalopaikan tai peräti vanhainkotipaikan, mutta nykyisin vanhustenhuollossakin pyritään pitämään ikäihmiset mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. 

Aiemmin kirjoitin, että puhuimme lasten lukumäärästä jo seurusteluaikana. Halusimme kaksi lasta ja kaksi meillä nyt onkin. Tietysti olisi ollut mahdollista, että ensimmäinen raskaus olisi ollut kolmoisraskaus, jolloin meillä olisi suunnitelmien vastaisesti kolme lasta, tai toinen raskaus olisi ollut monikkoraskaus, jolloin lapsia olisi kolme tai peräti neljä. Jos näin olisi käynyt, tietenkin silloin olisi pitänyt miettiä monet asiat uudelleen. 

Menoistahan meillä on puhuttukin. Haluamastamme elintasosta puhuttiin jo seurusteluaikana ja molemmilla on sama käsitys, mitä haluamaamme elintasoon kuuluu. Ei meistä kumpikaan ole missään vaiheessa todennut, että minusta toivomaamme elintasoon kuuluukin nyt oma hevonen tai purjevene. Kumpikaan meistä ei ole erityisemmin kesämökki-ihmisiä ja meille on hyvin riittänyt sukuni käytössä oleva kesämökki emmekä ole halunneet ostaa omaa kesämökkiä. Meidän toiveemme ja tavoitteemme yhteisestä elämästä ei ole muuttunut yhtään mitenkään. Tietenkin elinkustannukset nousevat, sähkö kallistuu jne, mutta eivät nuo ole niin dramaattisia muutoksia, että meillä olisi koskaan ollut tarvetta edes epäillä, että emme selviäisi yhtiövastikkeen korotuksista, sähkön hinnan noususta tms. Olemme puhuneet, mikä on mielestämme kohtuuhintainen harrastus minkäkin ikäiselle lapselle. Tuo kohtuuhintaisuus tarkoittaa, että kumpikin on valmis ( eli on sekä varaa että halua) investoimaan oman osuutensa sellaiseen harrastukseen. Aikanaan varmasti keskustellaan, onko teinille tarpeellista maksaa mopokortti ja ostaa mopo tai myöhemmin maksammeko autokoulun vai emme. Kumpikaan asia ei ole vielä ajankohtainen eikä meidän tarvitse miettiä asiaa vielä nyt. 

Yksi vallankäyttötapa. On helppo jemmata sukanvarteen pahan päivän varalle (= eron varalle) mukava määrä euroja, niin ei jää puille paljaille. Tai elättää sivusuhdetta muutamalla satasella. Naiset uskovat helposti kaiken, minkä mies sanoo, kyseenalaistamatta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Joudutte kyllä päivittämään muutaman kerran tuota sopimustanne, niin paljon tulot ja menot muuttuu esim 20 vuoden, muutaman kpdinvaihdon ja 1-4 lapsen aikana. Eli tuloista ja menoista joutuu väkisinkin puhumaan

Miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa kotia muutaman kerran? Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat edelleenkin samassa asunnossa kuin mihin he aikoinaan synnytyslaitokselta toivat lapsensakin. Tietysti on mahdollista, että jossain vaiheessa eivät enää pysty asumaan itsenäisesti ja tarvitsevat palvelutalopaikan tai peräti vanhainkotipaikan, mutta nykyisin vanhustenhuollossakin pyritään pitämään ikäihmiset mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. 

Aiemmin kirjoitin, että puhuimme lasten lukumäärästä jo seurusteluaikana. Halusimme kaksi lasta ja kaksi meillä nyt onkin. Tietysti olisi ollut mahdollista, että ensimmäinen raskaus olisi ollut kolmoisraskaus, jolloin meillä olisi suunnitelmien vastaisesti kolme lasta, tai toinen raskaus olisi ollut monikkoraskaus, jolloin lapsia olisi kolme tai peräti neljä. Jos näin olisi käynyt, tietenkin silloin olisi pitänyt miettiä monet asiat uudelleen. 

Menoistahan meillä on puhuttukin. Haluamastamme elintasosta puhuttiin jo seurusteluaikana ja molemmilla on sama käsitys, mitä haluamaamme elintasoon kuuluu. Ei meistä kumpikaan ole missään vaiheessa todennut, että minusta toivomaamme elintasoon kuuluukin nyt oma hevonen tai purjevene. Kumpikaan meistä ei ole erityisemmin kesämökki-ihmisiä ja meille on hyvin riittänyt sukuni käytössä oleva kesämökki emmekä ole halunneet ostaa omaa kesämökkiä. Meidän toiveemme ja tavoitteemme yhteisestä elämästä ei ole muuttunut yhtään mitenkään. Tietenkin elinkustannukset nousevat, sähkö kallistuu jne, mutta eivät nuo ole niin dramaattisia muutoksia, että meillä olisi koskaan ollut tarvetta edes epäillä, että emme selviäisi yhtiövastikkeen korotuksista, sähkön hinnan noususta tms. Olemme puhuneet, mikä on mielestämme kohtuuhintainen harrastus minkäkin ikäiselle lapselle. Tuo kohtuuhintaisuus tarkoittaa, että kumpikin on valmis ( eli on sekä varaa että halua) investoimaan oman osuutensa sellaiseen harrastukseen. Aikanaan varmasti keskustellaan, onko teinille tarpeellista maksaa mopokortti ja ostaa mopo tai myöhemmin maksammeko autokoulun vai emme. Kumpikaan asia ei ole vielä ajankohtainen eikä meidän tarvitse miettiä asiaa vielä nyt. 

Meillä suunnilleen samoin. Esimerkiksi teinin mopokortista keskusteltiin niin, että isä kysyi teiniltä, että kokeeko tämä tarvetta se suorittaa, teini vastasi kyllä ja teini kysyi, että kuka sen maksaa. Isä vastasi, että hän maksaa, koska äiti maksoi kielikurssin. Kertaakaan ei kyselty, mitä mopokortti maksaa tai mikä summa on minun tai puolison tilinauhassa. Jos isä olisi sanonut, että tietenkin äiti sen maksaa, niin olisin miettinyt, että mikä tähän asti reiluun ja tasapuoliseen puolisooni nyt on mennyt. Asiasta - ei tuloista vaan tasapuolisuudesta - olisi keskusteltu teinin kuulematta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vallankäyttötapa. On helppo jemmata sukanvarteen pahan päivän varalle (= eron varalle) mukava määrä euroja, niin ei jää puille paljaille. Tai elättää sivusuhdetta muutamalla satasella. Naiset uskovat helposti kaiken, minkä mies sanoo, kyseenalaistamatta mitään.

Kun on avioehto ja yhdessä hankittu omaisuus molempien nimissä, ei tarvitse eron varalle jemmailla yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.