Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.

Mikä siinä on masentavaa? Sekö, että minun työpaikkani on kävelymatkan päässä ja miehen ei? Vai se, että minä mieluummin säästän ja sijoitan kuin hankkisin auton, jota en tarvitse tai ostelisin auton hinnalla itselleni kaikkea tarpeetonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.

Jos nainen ostit oman autonsa ilman lainaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Koskaan ei voi tietää, miksi maailma lopulta kaatuu. Minun palkkatietojeni julkisuus tuskin poistaa ilmastonmuutoksen uhkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Sanot, että raha on sulle vain väline etkä arvota ihmisiä heidän tulojensa mukaan, mutta silti tunnut pitävän hyvin tärkeänä kertoa omat tulosi muille ja haluaisit, että muutkin kertoisivat omat tulonsa sinulle. Miksi? Mitä SINÄ pelkäät tapahtuvan, jos et tiedä jonkun toisen tuloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Miksi tuollainen tieto pitäisi tietää? Todennäköisesti asia menisi niin päin, että ihmiset ajattelivat minun rehvastelevan palkallani, en halua leuhkan mainetta. Kerron vasta sitten, kun suhde on vakava ja suunnittelemme esim. yhteenmuuttoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.

Kyllä aika moinen sotku on, jos joku kuolee velkaisena. Meillä kuoli mieheni lapseton sukulainen velkaisena. Perunkirjoitus on tehtävä tosi huolella, ulosotosta tulee jatkuvalla syötöllä kirjeitä, meitäkin eli perikunnan jäseniä uhattu ulosotolla. Ulosottokirjeitä tulee jatkuvalla syötöllä postilaatikkoomme, vaikka kuolemasta on jo kauan. Ja olisi mukava joskus saada hautajaiskulut ja asianhoitokulut ym itsekin pesästä.

Kaikki, joilla kuollut läheinen, niin tietää, että asioiden hoitamisessa on aika soppa. 

Meillä eno kuoli ylivelkaisena. Asia ei ollut mikään soppa vaan tavallinen perunkirjoitus, jossa todettiin omaisuus ja velat ja sen jälkeen haettiin kuolinpesä konkurssiin. Ketään ei uhattu ulosotolla, koska kun kukaan ei ottanut pesästä mitään, niin ei syntynyt maksuvelvoitteita. Ongelmia tulee vasta sitten, kun perikunta päättää, että pesästä voi jokainen ottaa jotain pientä ja hekilökohtaista tajuamatta, että se valokuvakansiokin on perintö.

Ei valokuvakansio ole mikään perintö jos se ei ole helvetin arvokas valokuvakansio. Ei niistä tarvi mihinkään ilmoittaa jos ottaa asunnosta arvottomia muistoesineitä itselleen. Perukirjaan kirjataan että huonekalut arvo x euroa, muu irtaimisto x euroa, vanhat vaatteet ja ei-arabian astiat ei ole minkään arvoisia ja arvo laitetaan jotain 100€ laskelmaan, se ei heilauta perukirjaa mihinkään suuntaan jos velkoja on. Kenen velkojan luulet haluavan ne vanhan ukon vaatteet ja valokuvakirjat?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Ihan tiedoksi,osakkeiden ostaminen ei välttämättä nosta elintasoa,omaisuuden määrää ja tuloja moinen toimi saattaa nostaa tai sitten ei. Enkä keksi mitään syytä sille, että suunnittelisin lähteväni matkalle, mutta en maksaisi myös miehen osuutta, jos se matka on minun keksintöni. Sama miehellä: jos hän haluaa viedä minut teatteriin, ei hän oleta, että maksan osuuteni vaan tarjoaa koko illan. Ihan varallisuutensa mukaan.

Koska siitä puolison elintason nostamisessa on kyse: saa itse päättää, mitä tekee omilla rahoillaan ja miten tuottaa puolisolle iloa eikä sinu tavallasi, jolloin puolisolle on pakko antaa omista rahoista, koska sinulle intiimi hetki edellyttää sitä, että saat siitä maksun.

Mistä ihmeestä sinä tuollaisen repäisit? Tuo nyt on ihan höpöhöpöä. Rahasta puhuminen on arkipäiväistä puhumista käytännön asioista. Intiimit hetket on sitten niitä kun puhutaan ihan eri asioista. Mutta jos intiimit asiat puhutaan niin on todella outoa että niin arkista asiaa kuin omaa palkkaa sitten ei kerrota kumppanille. Jos sun puolisos saa katsoa sun peräreikää ennenmmin kuin palkkakuittia niin erikoista on :D

Ap itse kirjoitti aloituksessaan: "Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?

Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita."

Ap ei voi olla intiimisti, jos ei tiedä, paljonko puoliso tienaa ja paljonko hän voi siitä rahasta saada itselleen.

Ja minulle intiimi tilanne on paljon muutakin kuin puoliso tarkastelemassa peräreikääni. Sinun kannattaa kertoa kumppanillesi, että naisessa on paljon muutakin!

Missä kohtaa sanoin että en voi olla intiimisti jos en tiedä puolison tuloja? Kyse oli salailusta, ihan sama mitä salailee, palkka on ihmiselle täysin arkinen asia, ja jos sekin on salaisuus, niin mitä muita salaisuuksia mahtaa olla?

Ja missä kohtaa olen sanonut että pitäisi saada toisen rahoista itselleen? Avioliitto on kuin osakeyhtiö, rahat on kaikki yhteisiä, vaikka ne avioliitossa pidettäisiin omilla tileillä, kaikki on loppupeleissä yhteisiä koska talous on yhteinen, ja lapset on yhteisiä. Kyllä pitää tietää paljonko tulot on yhteensä jotta voi sovittaa menot sen mukaan ja suunnitella tulevaisuutta pidemmällekin. Hyvin harva on oikeasti niin rikas etteikö suunnitelmia rahankäytöstä pitäisi puolison kanssa tehdä.

JA ihan nyt tässä erikseen, sulla on kummallinen pelkotila siitä että joku vie sun rahat, jopa se tärkein ja rakkain ihminen, sun todellakin pitäis mennä juttelemaan siitä jollekin ammattilaiselle...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.

Mikä siinä on masentavaa? Sekö, että minun työpaikkani on kävelymatkan päässä ja miehen ei? Vai se, että minä mieluummin säästän ja sijoitan kuin hankkisin auton, jota en tarvitse tai ostelisin auton hinnalla itselleni kaikkea tarpeetonta?

Masentaa että nainen ei keksi mitään muuta omaa rahankäyttöään kuvaavaa asiaa kuin naisstereotypiaan kuuluvan "kengät ja laukut". Olisit sitten sanonut, että sijoitat, jos kerta sijoitat. Todellisuudessa et sijoita, koska kukaan nainen ei ole niin stereotyyppinen pulu että ajattelisi, että sijoittamisesta ei voi puhua mutta kengät ja laukut, ne kruunaavat naisen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi vallankäyttötapa. On helppo jemmata sukanvarteen pahan päivän varalle (= eron varalle) mukava määrä euroja, niin ei jää puille paljaille. Tai elättää sivusuhdetta muutamalla satasella. Naiset uskovat helposti kaiken, minkä mies sanoo, kyseenalaistamatta mitään.

Miten se on vallankäyttötapa, että säästää pahan päivän varalle itse ansaitsemiaan rahoja? Niinhän itsekin teen. En eron varalle vaan säästän ihan siksi, että elämässä tulee tilanteita jolloin on tarpeen olla ainakin jonkinlainen puskuri.

Aika sairas olisi tuokin ajatus, että miehen pankkitiliä pitäisi vahtia, jotta hän ei pääse elättämään sivusuhdetta. Ihan oikeastiko noin ajattelet? Tekeekö tuo ajatusmaailma sinut onnelliseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Voi jeesusmaaria... jos oma miesystäväni haluaisi tietää, paljonko tienaan, niin kai hän kysyisi.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Naisen kengät ja laukku vs. miehen autolaina. Masentavaa.

Mikä siinä on masentavaa? Sekö, että minun työpaikkani on kävelymatkan päässä ja miehen ei? Vai se, että minä mieluummin säästän ja sijoitan kuin hankkisin auton, jota en tarvitse tai ostelisin auton hinnalla itselleni kaikkea tarpeetonta?

Masentaa että nainen ei keksi mitään muuta omaa rahankäyttöään kuvaavaa asiaa kuin naisstereotypiaan kuuluvan "kengät ja laukut". Olisit sitten sanonut, että sijoitat, jos kerta sijoitat. Todellisuudessa et sijoita, koska kukaan nainen ei ole niin stereotyyppinen pulu että ajattelisi, että sijoittamisesta ei voi puhua mutta kengät ja laukut, ne kruunaavat naisen.

Pidän autoa kulutustavarana kuten tarvitsemiani kenkiä ja laukkujakin. Säästöt ja sijoitukset ovat mielestäni aivan eri asia. Olen säästänyt ja sijoittanut lähes koko aikuiselämäni opiskeluaikoja lukuunottamatta. Lapsuudenkodissa opittu tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Ilmeisesti niin. Teillä kun, ilmeisesti, on molemmilla riittämiin rahaa, miksi se raha ei sitten kiinnosta yhtään? Yleensä rikkaita kiinnostaa hyvinkin paljon, sijoittavat rahojaan ym. puuhastelua niiden parissa, täälläkin on mainittu että pitää osakekursseja seurata ja metsiä ostaa. 

Mua kiinnostaa palkka vaikka sillä ei sinänsä ole ihmiseen mitään merkitystä jo ihan yhteiskunnallisena aiheenakin, se että paljonko mistäkin työstä maksetaan on mielenkiintoinen aihe. Minä kysyn usein ihmisiltä heidän palkkaansa. Kyllä se kertoo yhteiskunnasta paljon miten työtä arvotetaan eri aloilla, aina se ei todellakaan riipu koulutuksesta, ehkä lääkärit tienaa aina suurinpiirtein saman tosin siinäkin on eroja jos toisella on yksityispraktiikka ja toisella ei. Myös ero kunnan, valtion ja yksityisen puolen palkoissa on mielenkiintoinen aihe. Mutta eihän se rikkaita tietenkään kiinnosta yhtään, heillä on paljon ylevämmät keskustelunaiheet...

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.

Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.

En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.

Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.

Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?

Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?

Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.

ap

Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.

Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.

Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.

Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.

Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.

Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.

Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.

ap

Eniten tossa minua juuri ihmetyttää se miten ihmiset saavat sen taloudensa suunniteltua järkevästi jos ei tiedetä kaikkia tuloja ja menoja. Mutta kukin tyylillään. Itse olen ehkä liiankin pikkutarkka raha-asioissa.

"Ei ne tulot vaan menot". Oletko koskaan kuullut tuota sanontaa? Aiemmin kerroin,  että meidän nelihenkisen perheen keskiluokkaiseen elämään menee noin 3000 €/kk. Niin kauan, kun kummallekaan meistä ei tuota ongelmia laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille, ei tuloista tarvitse puhua. Me kyllä kerromme toisillemme, jos näköpiirissä on jokin asia, joka tekee tuon suunnitellun 1500 €/kk mahdottomaksi. esimerkiksi, jos toisen työpaikalla on alkamassa yt-neuvottelut. Tai kuten muutama vuosi sitten mulla mammografiassa todettiin epäselvä löydös. Kerroin löydöksestä heti miehelleni. Siis jo ennekuin oli otettu edes koepalaa, jossa olisi nähty, onko kyse pahanlaatuisesta ja pitkiä hoitoja vativasta (ts olisin jäänyt Kelan sairaspäivärahalle) vai jostain hyvänlaatuisesta, jolle ei olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään tai jonka poistamisesta olisi tullut vain parin päivän sairasloma. 

No täytyy todeta, että meidän keskiluokkaiseen elämään ei 3000 euroa/ kk riitä lähimainkaan. Myös kulut vaihtelee kuukaudesta toiseen.

Meillä taas asumiskuluihin, bensaan ja ruokaan riittää keskimäärin reilusti alle 1000 e/kk. Kahden aikuisen talous ja kulut vaihtelevat kuukaudesta toiseen, isoimpina talven lämmityskulut. Kaikki muu raha jää kummallakin omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Miksi puolison tulisi maksaa se, että elän yli varojeni?

Puolisosi ei maksa siksi mitään että sinä elät yli varojesi, vaan te yhdessä maksatte yhteistä elämäänne. Sitä tarkoittaa että on puoliso eli puolisko yksiköstä nimeltä perhe, avioliitto on juridinen sopimus siitä että ollaan yksi yksikkö.

ap