Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.
Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.
Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?
Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?
Kommentit (298)
Tuo on hauskaa kun AP jaksaa joka välissä muistutta, että kohta toinen kuolee tai joutuu laitokseen. Ihan uusi juttu , ei tiedettykkään. Ei kaikki kuule ihan huomenna kuole. Taidat olla vähän paranoidi. Pientä ymmärrystä antaisit niille, jotka työllään rahoittavat veroillaan sitä Kelaa ja muita osattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.
Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.
En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.
Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.
Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?
Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?
Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.
ap
Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.
Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.
Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.
Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.
Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.
Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.
Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.
ap
Eniten tossa minua juuri ihmetyttää se miten ihmiset saavat sen taloudensa suunniteltua järkevästi jos ei tiedetä kaikkia tuloja ja menoja. Mutta kukin tyylillään. Itse olen ehkä liiankin pikkutarkka raha-asioissa.
"Ei ne tulot vaan menot". Oletko koskaan kuullut tuota sanontaa? Aiemmin kerroin, että meidän nelihenkisen perheen keskiluokkaiseen elämään menee noin 3000 €/kk. Niin kauan, kun kummallekaan meistä ei tuota ongelmia laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille, ei tuloista tarvitse puhua. Me kyllä kerromme toisillemme, jos näköpiirissä on jokin asia, joka tekee tuon suunnitellun 1500 €/kk mahdottomaksi. esimerkiksi, jos toisen työpaikalla on alkamassa yt-neuvottelut. Tai kuten muutama vuosi sitten mulla mammografiassa todettiin epäselvä löydös. Kerroin löydöksestä heti miehelleni. Siis jo ennekuin oli otettu edes koepalaa, jossa olisi nähty, onko kyse pahanlaatuisesta ja pitkiä hoitoja vativasta (ts olisin jäänyt Kelan sairaspäivärahalle) vai jostain hyvänlaatuisesta, jolle ei olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään tai jonka poistamisesta olisi tullut vain parin päivän sairasloma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.
Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.
Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.
Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D
ap
Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.
Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.
Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi.
ap
Ihan tiedoksi,osakkeiden ostaminen ei välttämättä nosta elintasoa,omaisuuden määrää ja tuloja moinen toimi saattaa nostaa tai sitten ei. Enkä keksi mitään syytä sille, että suunnittelisin lähteväni matkalle, mutta en maksaisi myös miehen osuutta, jos se matka on minun keksintöni. Sama miehellä: jos hän haluaa viedä minut teatteriin, ei hän oleta, että maksan osuuteni vaan tarjoaa koko illan. Ihan varallisuutensa mukaan.
Koska siitä puolison elintason nostamisessa on kyse: saa itse päättää, mitä tekee omilla rahoillaan ja miten tuottaa puolisolle iloa eikä sinu tavallasi, jolloin puolisolle on pakko antaa omista rahoista, koska sinulle intiimi hetki edellyttää sitä, että saat siitä maksun.
Mistä ihmeestä sinä tuollaisen repäisit? Tuo nyt on ihan höpöhöpöä. Rahasta puhuminen on arkipäiväistä puhumista käytännön asioista. Intiimit hetket on sitten niitä kun puhutaan ihan eri asioista. Mutta jos intiimit asiat puhutaan niin on todella outoa että niin arkista asiaa kuin omaa palkkaa sitten ei kerrota kumppanille. Jos sun puolisos saa katsoa sun peräreikää ennenmmin kuin palkkakuittia niin erikoista on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.
Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.
Me keskustellaan yhteisistä menoista, mutta säästön menevistä rahoista ei ole mitään väliä.
Ei minulle ole mitään väliä kuinka paljon miehellä jää säästöön, tärkeintä on, että yhteisiin menoihin on tarpeeksi rahaa.
Niin mekin. Yhteiset menot ovat se oleellinen asia eikä kummankaan tulot. Olemme puhuneet siitä, paljonko asuminen saa maksaa. Emme suinkaan siitä, mikä voisi olla kallein asunto, johon meillä yhdessä olisi varaa. Olemme puhuneet siitä, miten paljon on kohtuullista maksaa lasten harrastuksista tai kuinka usein on kohtuullista käydä perheen kanssa ravintolassa syömässä. Emme siitä, mikä olisi lapselle kallein harrastus, johon on varaa, tai mikä on enimmäismäärä ravintolakäynneissä, mihin kummankin yhteenlasketut tulot riittävät. Puhumme siitä, mikä on mielestämme kohtuullinen hinta hotelliyöstä, mutta emme siitä, mikä olisi kaikkein hulppein hotellihuone, johon meillä olisi varaa. Kohtuullinen tarkoittaa järkevintä ja eniten hyväksyttävissä olevaa eikä suinkaan kaikista parasta ja kalleinta, mihin olisi varaa.
Ymmärrän, että jos rahat ovat tiukilla, ei voi ajatella mitään kohtuullista vaan ihan kaiken sanelee se, mihin yksinkertaisesti on varaa. Ja silloin tietenkin pitää edes jollain tasolla tietää, paljonko rahaa on ja paljonko sitä kuukausittain tulee ja menee. Joillain päätöksiin vaikuttaa myös, miten suuren osan yhteiskunta eli Kela tai sossu siitä maksaa (esim asuminen). Tai jos omat tulot ovat riippuvaisia puolison tuloista, tietenkin puolison tuloilla on merkitystä.
Edelleen ihmetyttää että kaikki tämä rahasta puhuminen, mutta palkka ei tule koskaan missään puheeksi. Ei vaikka vuosikymmeniä puhutaan rahasta, mutta vain menoista, ei koskaan vahingossakaan tuloista.
ap
Koska palkalla ei ole mitään merkitystä. Palkka on aina enemmän kuin mitä yhdessä sovittuihin menoihin tarvitaan. Sitten puhutaan, jos tulot jostain syystä pienenevät niin paljon, että eivät enää riitä yhdessä sovittuihin menoihin. Kun on säästöjä, sekään ei tapahdu ihan heti vaan pärjää monta kuukautta ennenkuin on laskettava elintasoa. Sitäpaitsi palkkahan vaihtelee sen mukaan, mitä työtä milloinkin tekee ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
Minkä hiton viranomaisten?
Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.
ap
Mitä ihmettä? Olin juuri hiljattain pidemmällä sairaslomalla eikä Kela kysellyt mitään mieheni tuloista. Sairaspäivärahani maksettiin ihan vain mun omien tulojeni perusteella eikä minun ja mieheni yhteenlaskettujen tulojen perusteella.
Ei tietenkään tuossa tilanteessa kysytäkään toisen tuloja kun etuus maksetaan sun palkan mukaan. Mutta esim. asumistuki ja vaikka toimeentulotuki on sellaisia että kysytään toisenkin osapuolen tulot ja menot. Ei kaikki ihmiset ole rikkaita.
ap
Miksi kuvittelet, että keskituloiset olisivat rikkaita? Sinusta on omituista, jos joku ei tiedä puolisonsa palkkaa, ja perustelet sitä viranomaisilla. Onko sinusta siis myös omituista, että tavallinen keskituloinen perhe ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea? Että on olemassa paljon pariskuntia, joiden tuloja viranomaiset eivät laske yhteen?
Mun mielestä on outoa se että oli tulot mitä hyvänsä, jos se ei koskaan tule missään vaiheessa elämää puheeksi, tai jos sitä omaa palkkaa suorastaan salataan rakkaimmalta ihmiseltä johon on sitouduttu kuolemaan saakka. Se että viranomaisille pitää ilmoittaa tulojaan on vain yksi esimerkki missä se usein ihmisillä tulee esille joka tapauksessa. En minäkään saa toimeentulotukea vaikka olen köyhä työtön koska mieheni on töissä ja tienaa 3500-4000€/kk joten eipä tarvi mun lappuja turhaan kelalle täytellä että saisin itselleni lisää rahaa vaikka mun rahat ei mihinkään riitäkään. Ja jos nyt saisin työpaikan, niin totta helkkarissa miehelle kertoisin paljonko saan palkkaa jotta hän tietäisi paljonko se vaikuttaa meidän perheen tuloihin, meillä on sentään lapsetkin elätettävänä.
ap
Entä jos se rakkain rakastaisi sinua, ei tulojasi?
Älä höpötä. Suurin osa ihmisistä ei tienaa niin paljon että sitä rahaa joku rakastaisi. Teitä miljonäärejä tähän ketjuun tuli toki useita, mutta vähemmistö olette.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää ihmiset, jotka ei puhu tuloistaan yhdessä, ei ilmeisesti ole hakeneet esim. asuntolainaa yhdessä. Vai oletteko te niitä, jotka ottaa erilliset asuntolainat ja mies maksaa sen puolet nopeammassa ajassa, kun vaimo on joutunut ottamaan lyhennysvapaata ym. lasten kanssa kotona olemisen vuoksi?
Nettikeskustelussa voi satuilla ja provoilla mitä vain. Ainakin pankista asuntolainaa hakevat pariskunnat räväyttävät näkyville kaikki tulonsa ja omistuksensa.
Oman pitkäaikaisen kokemuksen perusteella väitän, että useimmat avioparit tietävät toistensa palkat, säästöt ja velat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Joudutte kyllä päivittämään muutaman kerran tuota sopimustanne, niin paljon tulot ja menot muuttuu esim 20 vuoden, muutaman kpdinvaihdon ja 1-4 lapsen aikana. Eli tuloista ja menoista joutuu väkisinkin puhumaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.
Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.
ap
No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää ihmiset, jotka ei puhu tuloistaan yhdessä, ei ilmeisesti ole hakeneet esim. asuntolainaa yhdessä. Vai oletteko te niitä, jotka ottaa erilliset asuntolainat ja mies maksaa sen puolet nopeammassa ajassa, kun vaimo on joutunut ottamaan lyhennysvapaata ym. lasten kanssa kotona olemisen vuoksi?
Minä muutin miehen omistamaan kolmioon ja oman kaksioni laitoin vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.
Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.
Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis moni ei varmaankaan halua että puolis kyttää vaan rahoja, ellei kyse ole tyyliin yhteisestä tilistä tms. itselläni ei ole mitään ongelmaa kertoa palkkaa tai paljon olen esim. velkaa tms. puolisolle mutta ymmärrän että joku ehkä haluaa pitää raha-asiat yksityisenä. Mutta kyllähän se ois mukava tietää, että onko puolisolla esim isoja rahaongelmia tai häikkää rahankäytössä koska siitä voi suoraan päätellä onko talousasiat kunnossa tai ettei ole ihan holtiton tuhlari. Tai jos tarvii vaikka apua tms. eli kyllä mielummin teitäisin puolisoni rahatilantee, ainakin suurinpiirtein. En kuitenkaan vaadi tiliotteita tai yhteistä tiliä tms.
Meillä on ainakin suhteessa omat rahat ja niitä käytetään oman halun mukaan vaikka yhdessä asutaankin. Tiedän kuitenkin puolisoni palkan ja suunnilleen kuinkapaljon hänellä on säästöjä ja asuntolainaa. Samoin hän tietää minun. Mutta kumpikaan ei kyttää toisen tuloja ja menoja tms. Puolisoni tienaa hiukan enemmän joten hän ottaa sen huomioon esim niin ettei minun tarvitse maksaa hänelle asumisesta vaikka emme ole avioliitossa. Ruuat maksamme puoliksi ja isommat hankinnat, ellei erikseen olla sovittu että toinen ostaa tms. koska asunto on miehen nimissä niin hän ostaa sinne enemmän esim. huonekaluja tms. elektroniikkaa. Osallistun toki niihin välillä itsekin, rahatilanteeni mukaan. Hyvin on toiminut, eikä puolisokaan ole valittanut ainakaan.
Vanhemmillani on yhteiset rahat joka välillä tuo suhteeseen skismaa, ja luulen että esim. eroaminen o hankalampaa tai ainakin siihen on isompi kynnys kun toisella on todella paljon suuremmat tulot (äidilläni suuremmat kun isälläni). Minusta on parempi kun rahat ovat omat, ainakin silloin kun tulot on suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Muutenkin yhteinen tili sitoo minusta liikaa ja silloin toinen on aina toisen armoilla tavallaan raha-asioissa.
Niin, teillä on ihan normaali tilanne. Ja se että tietää toisen palkan ei tarkoita että kyttäisi toisen tekemisiä eikä todellakaan sitä että on yhteinen tili, aika harvalla nykyään varmasti on yhteinen tili, se on niillä vanhoilla ihmisillä kun mies vaan kävi töissä ja vaimolla ei oikein tuloja edes ollut kun oli kotirouvana.
Yhteiset rahat ei ole sama asia kuin yhteinen tili. Eikä varsinkaan yhteinen talous ei tarkoita samaa kuin yhteinen pankkitili.
ap
Minulla ja miehelläni on useampikin yhteinen pankkitili. Tulot ovat yhteisiä ja menot ovat yhteisiä. Luulenpa, että on vuosia aikaa siitä kun mies on edes katsonut tiliotteitamme. Luottavaisesti antaa minun hoidella talousasiat.
Miksi hän ei ole kiinnostunut niistä? Eikö se sinua häiritse yhtään? Itse en tykkäisi tuollaisesta välittämättömyydestä.
Hän ei juuri kuluta sitä rahaa. Jos haluaa ostaa jonkin isomman jutun kysyy minulta onko siihen rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.
ap
Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.
Kyllä aika moinen sotku on, jos joku kuolee velkaisena. Meillä kuoli mieheni lapseton sukulainen velkaisena. Perunkirjoitus on tehtävä tosi huolella, ulosotosta tulee jatkuvalla syötöllä kirjeitä, meitäkin eli perikunnan jäseniä uhattu ulosotolla. Ulosottokirjeitä tulee jatkuvalla syötöllä postilaatikkoomme, vaikka kuolemasta on jo kauan. Ja olisi mukava joskus saada hautajaiskulut ja asianhoitokulut ym itsekin pesästä.
Kaikki, joilla kuollut läheinen, niin tietää, että asioiden hoitamisessa on aika soppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nämä, joita ei kiinnosta toisten raha-asiat on superrikkaita, kun ei ikinä tarvitse miettiä mistä se raha tulee tai mihin menee.
Tosin minun kokemuksella juuri nämä rikkaat on törkeimpiä raha-asioissa käyttämään toisia hyväksi, joten siellä jos missä, vaikuttaa myös nuo raha-asiat koko kuvaan ihmisestä. (Itse en pystyis olee miehen kaa joka on vuosikausia ollu tonneja velkaa melko köyhälle äidilleen, eikä suostu maksaa velkojaan takas, mutta kuluttaa kyllä rahaa lukusiin ulkomaanmatkoihin ja omiin harrastuksiin. Tosin, eipä vaimonsa asiasta tiedäkään...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.
Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.
En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.
Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.
Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?
Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?
Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.
ap
Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.
Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.
Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.
Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.
Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.
Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.
Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.
ap
Eniten tossa minua juuri ihmetyttää se miten ihmiset saavat sen taloudensa suunniteltua järkevästi jos ei tiedetä kaikkia tuloja ja menoja. Mutta kukin tyylillään. Itse olen ehkä liiankin pikkutarkka raha-asioissa.
"Ei ne tulot vaan menot". Oletko koskaan kuullut tuota sanontaa? Aiemmin kerroin, että meidän nelihenkisen perheen keskiluokkaiseen elämään menee noin 3000 €/kk. Niin kauan, kun kummallekaan meistä ei tuota ongelmia laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille, ei tuloista tarvitse puhua. Me kyllä kerromme toisillemme, jos näköpiirissä on jokin asia, joka tekee tuon suunnitellun 1500 €/kk mahdottomaksi. esimerkiksi, jos toisen työpaikalla on alkamassa yt-neuvottelut. Tai kuten muutama vuosi sitten mulla mammografiassa todettiin epäselvä löydös. Kerroin löydöksestä heti miehelleni. Siis jo ennekuin oli otettu edes koepalaa, jossa olisi nähty, onko kyse pahanlaatuisesta ja pitkiä hoitoja vativasta (ts olisin jäänyt Kelan sairaspäivärahalle) vai jostain hyvänlaatuisesta, jolle ei olisi tarvinnut tehdä yhtään mitään tai jonka poistamisesta olisi tullut vain parin päivän sairasloma.
No täytyy todeta, että meidän keskiluokkaiseen elämään ei 3000 euroa/ kk riitä lähimainkaan. Myös kulut vaihtelee kuukaudesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hauskaa kun AP jaksaa joka välissä muistutta, että kohta toinen kuolee tai joutuu laitokseen. Ihan uusi juttu , ei tiedettykkään. Ei kaikki kuule ihan huomenna kuole. Taidat olla vähän paranoidi. Pientä ymmärrystä antaisit niille, jotka työllään rahoittavat veroillaan sitä Kelaa ja muita osattomia.
Mun isäni oli perusterve kunnostaan huoltapitävä ihminen ja hän kuoli yhtäkkiä yöllä nukkuessaan. Kauhea järkytys kaikille. En ymmärrä sitä ,että kuvitellaan ettei itselle tai kumppanille voi tapahtua mitään. Onko se todennäköistä ? No ei, mutta mahdollista. Toisaalta jokainen kuolee ennenpitkää.
Itse tarkastin mieheni tulot netistä kun verotiedot viimeksi julkaistiin.
Tulot kun ei ole pelkkiä palkkatuloja, vaan mukana on myös bonuksia.
Mies maksaa lähes kaikki menot, eikä rahasta ole pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.
Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.
Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.
ap
Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi?
Olisi kovin vaikea olla tietämättä vaimon palkkaa, kun yhteinen lainakin on haettu. Hakemukseen piti laittaa molempien tulot. Ja pidän jotenkin outona, että jos yhdessä asutaan niin ei tiedä toisen tulotasoa. Meillä tulot tuli puheeksi siinä vaiheessa kun yhteistä asuntoa vuokrattiin. Jouduttiin yhdessä miettimään, että paljonko meidän tulot on ja paljonko jää rahaa 1000€ laskujen jälkeen kaikkeen muuhun. Me tosin päätettiin, että rahat on yhteisiä eikä olla tilivelvollisia toiselle rahojen käytöstä vaikka samalle tilille rahat tulevat. Kumpikin saa käyttää rahoja kuin omiaan. Kummankin palkkapäivänä pistetään laskut maksuun ja mun palkkapäivänä menee x summa yhteiseen säästöön.
Alue: Aihe vapaa
Harva puhuu asioista, joilla ei ole merkitystä. Kun rahaa on, ei ole tarpeen yksilöidä, miten iso osa tulee palkkana, miten paljon osinkoina, miten paljon pääomatuloina. Vanhasta rahasta ei ole tarvetta puhua.