Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.
Täällä kun puhutaan pariskuntien ongelmista talouteen liittyvissä asioissa, usein tulee joku sanomaan että ollaan oltu niin ja niin monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? Minä ainakin puhun palkastani ihan kenen kanssa vaan, täysin vieraidenkin ihmisten kanssa, mitä salailemista siinä on? Tessistä näkee eri alojen palkat ja jos saa enemmän kuin tessissä sanotaan niin sehän on positiivinen asia.
Miten voidaan asua parisuhteessa ja mennä jopa naimisiin jonka idea on ihan juridisestikin yhdistää kaksi taloutta yhdeksi, ja ei tiedetä paljonko toisen palkka on tai vaikka autolainan lyhennys, mistä asioista nämä ihmiset edes elämässään puhuu ja mitä jakavat kun salailevat normaaleja käytännön asioita?
Miten voidaan olla intiimisti, jos salaillaan asioita, niitä asioitahan luultavasti sitten riittää muitakin, vaikka toisia kumppaneita, lapsia muualla, sairauksia...?
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Meillä vakuutukset hoitaa asian, joten ei tarvitse huolethtia tuollaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en vielä 19 sivun ketjun jälkeenkään ymmärrä, miksi minun pitäisi tietää tarkalleen mieheni tulot ja menot? Tiedosta ei ole minulle mitään hyötyä eikä se muuta elämääni tai avioliittoa mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Sinä edelleen kerrot, kuinka muiden ihmisten pitäisi mielestäsi elää? Kolmatta päivää peräkkäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Kommenttisi on jo melko aggressiivinen keskiluokkaisuuden mollauksineen.
Tapaturma ym. vakuutuksia tulee monesti liiton jäsenyyden myötä, lisäksi työnantajilla voi olla lisävakuutuksia työntekijöilleen. Mulla ei ole mitään käsitystä miten asia on oman mieheni kohdalla. Vaikka vakuutus onkin, ei maksimikorvaukset ole mikään automaatti. Korvaustasonhan tietää lopullisesti vasta sitten kun vakuutusyhtiö on tehnyt päätöksensä.
Käyttöoikeutta minulla ei ole kuin yhteiselle lainanhoitotilille.
No kommentti suunnattu tälle "tulemme molemmat keskiluokkaisista perheistä ja suunnittelimne seurusteluaikoina oman keskiluokkaisen elintasomme ja elämme sen suunnitelman mukaan pystyäksemme tähän meidän keskiluokkaiseen elintasoomme".
Kun se elämä vaan ei aina mene niin.
Kun lähelle osuu, sitä miettii entistä tarkemmin. En ikinä uskaltaisi luottaa johonkin "liiton kautta on ehkä joku vakuutus".
Kyllä meilläkin on omat palkkatilit jne. mutta on suunnitelma tilanteeseen "mitä jos". On keskinäinen testamentti ja tiedossa toistemme pankkitunnukset - ei tulisi mieleenkään mennä sorkkimaan toisen tiliä, mutta hätätilanteen varalle. On yhteinen henkivakuutus ja yhdessä pohdittu vakuutusturva niin meille, lapsille talolle ja jopa koiralle.
Ei se, että tuntee ja tietää perheen yhteisen talouden tilanteen ja myös pystyy kriisitilanteessa toimimaan tarkoita että jotenkin käyttäisi puolison rahoja. Se kriisi voi kestää yllättävän pitkään, tosi monella on puskuria muutamaksi kuukaudeksi, mutta kun tilanne voi kestää reilusti yli vuoden ja tilanne on se, että aviopuolisolle ei tule palkkatuloja enää ikinä, maksut juoksee entiseen malliin ja kasvaa hoitokulujen vuoksi.
Kyllä siinä olisi kaiken muun huolen keskellä aika helvetillistä aloittaa nollasta, selvittämään että missä sillä miehellä on tili ja onko rahaa hoitoon jne.
Asioihin voi varautua myös muutoin kuin vakuutuksilla tai miettiä kokonaisuitta myös vakuutusten ulkopuolelta. Meillä molemmilla on sijoituksia, jotka voi muuttaa tarvittaessa helposti rahaksi. Miehen pankkitunnusten käyttäminen ei muuten ole sallittua vaikka kuinka tietäisit missä ne on. Toki tähänkin voi varautua edunvalvontavaltuutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä 19 sivun ketjun jälkeenkään ymmärrä, miksi minun pitäisi tietää tarkalleen mieheni tulot ja menot? Tiedosta ei ole minulle mitään hyötyä eikä se muuta elämääni tai avioliittoa mihinkään suuntaan.
Sinä et tarvitse, koska sekä sinulla että miehelläsi on riittävästi rahaa aina ja kaikkeen. Ei teidän tarvitse koskaan sopia keskenänne, kumpi jotain maksaa tai onko teillä varaa johonkin isompaan hankitaan. Sen kun vaan menette, ostatte ja maksatte itse!
Eri asia meillä, joilla on pienet ja / tai epäsäännölliset tulot. Vaikka tulot olisivat muuten riittävät omiin menoihin, voi esimerkiksi yrittäjätulojen epäsäännöllisyys vaikuttaa siten, että toisen puolison on maksettava enemmän yhteisiä menoja, koska toinen saa tuloja ehkä joskus jouluna.
Tiedosta on hyötyä silloin, kun suunnitellaan perheen yhteisiä ja isompia hankintoja. On selvää, että esimerkiksi ei lähdetä kalliille lomamatkalle silloin, kun toisen tulot ovat jostakin syystä kovin pienet juuri siihen aikaan. Paitsi jos toinen puoliso maksaa koko yhteisen matkan mutisematta eikä jouduta tinkimään mistään menoista.
Tämä keskustelu osoittaa sen, kuinka erilaista elämää elävät ns. kultalusikka suussa syntyneet, joiden ei koskaan tarvitse miettiä rahojen riittämistä eikä sen vuoksi harkita ja suunnitella rahankäyttöään ja ne, joiden on tarkkaan laskettava jokainen euro ja joiden talouden voi kaataa jo ylimääräinen antibioottikuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.
Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.
Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.
Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?
Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.
ap
Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin?
Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.
ap
Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet.
Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa. Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...
ap
Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.
Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.
Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.
ap
Ei se ole onnellista, se on pelkästään järkevää taloudenpitoa. Yksinäisetkin ihmiset sairastuvat ja silti pärjäävät, miksi avioliitossa olevan sairaus olisi sen karmeampi katastrofi taloudellisesti. Minusta on aika lailla sairasta Suomessa vuonna 2018 aloittaa perhe-elämä niin, että pohditaan, lepäileekö toinen kotona ja toinen kustantaa hänen loikoilunsa vai sittenkin niin, että kumpikin käy töissä ja vastaa omista kuluistaan.
Hauskaa kirjoituksissasi on se,että olet koko ajan hamuamassa jotain elintasoa, jonka oletat toisen sinulle kustantavan. Miksi ei lähde siitä, että jokainen kustantaa itse haluamansa elintason?
Et sitten ole kuullut Suomen työttömistä. Ei se ole sairasta vaan realistista ajatella, että kuka tahansa nyt terveenä työssä käyvä ei voisi jäädä työttömäksi tai sairastua ja siten menettää tulojaan.
Entä onko se sinun mielestäsi oikein, että äiti jää hoitovapaalle pienellä kotihoidontuella ja pitäisi käyttää omat säästönsä elämiseen, vaikka sekä lapsi että päätös kotihoidosta ovat yhteiset?
Ei tässä ole kyse siitä, että toisen pitäisi kustantaa toista vaan siitä, että pitäisi pystyä suunnittelemaan YHTEISTÄ tulevaisuutta ja taloutta. Se on todella kamalaa, jos yhteisen riittävän korkean elintason ylläpitämiseksi toinen puoliso joutuu ottamaan tolkuttomasti velkaa toisen tietämättä. Sitäkin sattuu aika usein. Yhteiselo olisi helpompaa, kun olisi realistinen käsitys toisen puolison tuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä 19 sivun ketjun jälkeenkään ymmärrä, miksi minun pitäisi tietää tarkalleen mieheni tulot ja menot? Tiedosta ei ole minulle mitään hyötyä eikä se muuta elämääni tai avioliittoa mihinkään suuntaan.
Sinä et tarvitse, koska sekä sinulla että miehelläsi on riittävästi rahaa aina ja kaikkeen. Ei teidän tarvitse koskaan sopia keskenänne, kumpi jotain maksaa tai onko teillä varaa johonkin isompaan hankitaan. Sen kun vaan menette, ostatte ja maksatte itse!
Eri asia meillä, joilla on pienet ja / tai epäsäännölliset tulot. Vaikka tulot olisivat muuten riittävät omiin menoihin, voi esimerkiksi yrittäjätulojen epäsäännöllisyys vaikuttaa siten, että toisen puolison on maksettava enemmän yhteisiä menoja, koska toinen saa tuloja ehkä joskus jouluna.
Tiedosta on hyötyä silloin, kun suunnitellaan perheen yhteisiä ja isompia hankintoja. On selvää, että esimerkiksi ei lähdetä kalliille lomamatkalle silloin, kun toisen tulot ovat jostakin syystä kovin pienet juuri siihen aikaan. Paitsi jos toinen puoliso maksaa koko yhteisen matkan mutisematta eikä jouduta tinkimään mistään menoista.
Tämä keskustelu osoittaa sen, kuinka erilaista elämää elävät ns. kultalusikka suussa syntyneet, joiden ei koskaan tarvitse miettiä rahojen riittämistä eikä sen vuoksi harkita ja suunnitella rahankäyttöään ja ne, joiden on tarkkaan laskettava jokainen euro ja joiden talouden voi kaataa jo ylimääräinen antibioottikuuri.
Ei kuule meilläkään ole varaa säännöllisiin lomamatkoihin tai mihin tahansa päähänpistoihin. Minun tulot on vaihdelleet yhteiselon aikana välillä 0-2500 e kk, opiskeluaikoina elettiin aikalailla kädesyä suuhun.
Mistä ihmeestä keksit, että olemme syntyneet kultalusikka suussa? On nimittäin tosi ksukana totuudesta. Se että jollain on just nyt rahaa enemmän kuin sinulla ei tarkotita, että sitä ei pitäisi miettiä ollenkaan tai etteikö suunnitelmallisuudelle olisi rahankäytössä tarvetta. Kyllä me sovitaan mitä kumpainenkin maksaa niin isoista kuin pienistäkin hankinnoista. Tiettyä vapautta meidän talouteen tuo se, että ei kumpikaan tykätä isojen riskien ottamisesta. Tulojen puolesta esim. asunto voisi olla isompi tai uudempi mutta se tarkoittaisi taas isompaa lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.
Se jolla ei ole mitään salattavaa, ei salaa mitään.
Olen vähän samaa mieltä. Itsekäs ja ahne salaa tulonsa, mutta kyllä se toinen huomaa, kun toinen ostelee Genelecin kaiuttimia itselleen ja huvireissaa kerran kuussa yksin pitkin Eurooppaa.
Ja toinen käyttää kaikki tulonsa perheen ruokaan ja laskuihin. Ei vara edes uuteen takkiin, nykyinen 20 vuotta vanha.
Arvatkaas tuliko ero? Arvatkaa, kumpi hylkäsi omat lapsensakin, vakain tuumin yhdessä hankitut.
Mutta: nyt jää köyhemmälläkin enemmän elämiseen kun ei tarvitse Genelec-äijää ruokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Kommenttisi on jo melko aggressiivinen keskiluokkaisuuden mollauksineen.
Tapaturma ym. vakuutuksia tulee monesti liiton jäsenyyden myötä, lisäksi työnantajilla voi olla lisävakuutuksia työntekijöilleen. Mulla ei ole mitään käsitystä miten asia on oman mieheni kohdalla. Vaikka vakuutus onkin, ei maksimikorvaukset ole mikään automaatti. Korvaustasonhan tietää lopullisesti vasta sitten kun vakuutusyhtiö on tehnyt päätöksensä.
Käyttöoikeutta minulla ei ole kuin yhteiselle lainanhoitotilille.
No kommentti suunnattu tälle "tulemme molemmat keskiluokkaisista perheistä ja suunnittelimne seurusteluaikoina oman keskiluokkaisen elintasomme ja elämme sen suunnitelman mukaan pystyäksemme tähän meidän keskiluokkaiseen elintasoomme".
Kun se elämä vaan ei aina mene niin.
Kun lähelle osuu, sitä miettii entistä tarkemmin. En ikinä uskaltaisi luottaa johonkin "liiton kautta on ehkä joku vakuutus".
Kyllä meilläkin on omat palkkatilit jne. mutta on suunnitelma tilanteeseen "mitä jos". On keskinäinen testamentti ja tiedossa toistemme pankkitunnukset - ei tulisi mieleenkään mennä sorkkimaan toisen tiliä, mutta hätätilanteen varalle. On yhteinen henkivakuutus ja yhdessä pohdittu vakuutusturva niin meille, lapsille talolle ja jopa koiralle.
Ei se, että tuntee ja tietää perheen yhteisen talouden tilanteen ja myös pystyy kriisitilanteessa toimimaan tarkoita että jotenkin käyttäisi puolison rahoja. Se kriisi voi kestää yllättävän pitkään, tosi monella on puskuria muutamaksi kuukaudeksi, mutta kun tilanne voi kestää reilusti yli vuoden ja tilanne on se, että aviopuolisolle ei tule palkkatuloja enää ikinä, maksut juoksee entiseen malliin ja kasvaa hoitokulujen vuoksi.
Kyllä siinä olisi kaiken muun huolen keskellä aika helvetillistä aloittaa nollasta, selvittämään että missä sillä miehellä on tili ja onko rahaa hoitoon jne.
Asioihin voi varautua myös muutoin kuin vakuutuksilla tai miettiä kokonaisuitta myös vakuutusten ulkopuolelta. Meillä molemmilla on sijoituksia, jotka voi muuttaa tarvittaessa helposti rahaksi. Miehen pankkitunnusten käyttäminen ei muuten ole sallittua vaikka kuinka tietäisit missä ne on. Toki tähänkin voi varautua edunvalvontavaltuutuksella.
Eli ketju ei koske sinua. Sinä tiedät, että miehelläsi on sijoituksia, jotka on helppo sinunkin muuttaa rahaksi jos mies makaa teholla. Tiedät ettei sinulla ole huolen häivää tuossa tilanteessa, koska miehellä on nuo sijoitukset. joilla voi maksaa esim. pysyvän laitoshoidon. Olette olettaakseni keskustelleet asioista jollain tasolla, koska tiedät tämän.
Aloitus koski sitä, ettei aviopuolisoilla ole hajuakaan toisen puolison tuloista ja taloudesta. Teillä ei selkeästikään ole näin.
En ole lainaamasi, mutta meillä on keskinäinen testamentti ja edunvalvontavaltuutus, koska meilläkin on lähipiirissä nuorena aivoverenvuodon vuoksi vammautunut henkilö, jonka puoliso oli aikalailla hukassa alkuaikoina. Jo ennen edunvalvontavaltuutuksen tekoa oli pankkitunnukset tiedossa hätätilanteiden varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä 19 sivun ketjun jälkeenkään ymmärrä, miksi minun pitäisi tietää tarkalleen mieheni tulot ja menot? Tiedosta ei ole minulle mitään hyötyä eikä se muuta elämääni tai avioliittoa mihinkään suuntaan.
Sinä et tarvitse, koska sekä sinulla että miehelläsi on riittävästi rahaa aina ja kaikkeen. Ei teidän tarvitse koskaan sopia keskenänne, kumpi jotain maksaa tai onko teillä varaa johonkin isompaan hankitaan. Sen kun vaan menette, ostatte ja maksatte itse!
Eri asia meillä, joilla on pienet ja / tai epäsäännölliset tulot. Vaikka tulot olisivat muuten riittävät omiin menoihin, voi esimerkiksi yrittäjätulojen epäsäännöllisyys vaikuttaa siten, että toisen puolison on maksettava enemmän yhteisiä menoja, koska toinen saa tuloja ehkä joskus jouluna.
Tiedosta on hyötyä silloin, kun suunnitellaan perheen yhteisiä ja isompia hankintoja. On selvää, että esimerkiksi ei lähdetä kalliille lomamatkalle silloin, kun toisen tulot ovat jostakin syystä kovin pienet juuri siihen aikaan. Paitsi jos toinen puoliso maksaa koko yhteisen matkan mutisematta eikä jouduta tinkimään mistään menoista.
Tämä keskustelu osoittaa sen, kuinka erilaista elämää elävät ns. kultalusikka suussa syntyneet, joiden ei koskaan tarvitse miettiä rahojen riittämistä eikä sen vuoksi harkita ja suunnitella rahankäyttöään ja ne, joiden on tarkkaan laskettava jokainen euro ja joiden talouden voi kaataa jo ylimääräinen antibioottikuuri.
Sinun ongelmasi on se, että jokaisella meistä on riittävästi rahaa, mutta sinä haluat elää yli varojesi! Jos sinun tulosi ovat pienet, niin tietenkään et lähde kalliille matkalle. Ne kultalusikka suussa syntyneet ymmärtävät, että jokainen vastaa itse omista kuluistaan eikä oleta, että puoliso toimii maksumiehenä.
Perheen rahat riittävät erittäin hyvin, kun molemmat puolisot ymmärtävät, että heidän menonsa (ja perheen menot) voivat olla vain heidän omien tulojensa suuruiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Kommenttisi on jo melko aggressiivinen keskiluokkaisuuden mollauksineen.
Tapaturma ym. vakuutuksia tulee monesti liiton jäsenyyden myötä, lisäksi työnantajilla voi olla lisävakuutuksia työntekijöilleen. Mulla ei ole mitään käsitystä miten asia on oman mieheni kohdalla. Vaikka vakuutus onkin, ei maksimikorvaukset ole mikään automaatti. Korvaustasonhan tietää lopullisesti vasta sitten kun vakuutusyhtiö on tehnyt päätöksensä.
Käyttöoikeutta minulla ei ole kuin yhteiselle lainanhoitotilille.
No kommentti suunnattu tälle "tulemme molemmat keskiluokkaisista perheistä ja suunnittelimne seurusteluaikoina oman keskiluokkaisen elintasomme ja elämme sen suunnitelman mukaan pystyäksemme tähän meidän keskiluokkaiseen elintasoomme".
Kun se elämä vaan ei aina mene niin.
Kun lähelle osuu, sitä miettii entistä tarkemmin. En ikinä uskaltaisi luottaa johonkin "liiton kautta on ehkä joku vakuutus".
Kyllä meilläkin on omat palkkatilit jne. mutta on suunnitelma tilanteeseen "mitä jos". On keskinäinen testamentti ja tiedossa toistemme pankkitunnukset - ei tulisi mieleenkään mennä sorkkimaan toisen tiliä, mutta hätätilanteen varalle. On yhteinen henkivakuutus ja yhdessä pohdittu vakuutusturva niin meille, lapsille talolle ja jopa koiralle.
Ei se, että tuntee ja tietää perheen yhteisen talouden tilanteen ja myös pystyy kriisitilanteessa toimimaan tarkoita että jotenkin käyttäisi puolison rahoja. Se kriisi voi kestää yllättävän pitkään, tosi monella on puskuria muutamaksi kuukaudeksi, mutta kun tilanne voi kestää reilusti yli vuoden ja tilanne on se, että aviopuolisolle ei tule palkkatuloja enää ikinä, maksut juoksee entiseen malliin ja kasvaa hoitokulujen vuoksi.
Kyllä siinä olisi kaiken muun huolen keskellä aika helvetillistä aloittaa nollasta, selvittämään että missä sillä miehellä on tili ja onko rahaa hoitoon jne.
Asioihin voi varautua myös muutoin kuin vakuutuksilla tai miettiä kokonaisuitta myös vakuutusten ulkopuolelta. Meillä molemmilla on sijoituksia, jotka voi muuttaa tarvittaessa helposti rahaksi. Miehen pankkitunnusten käyttäminen ei muuten ole sallittua vaikka kuinka tietäisit missä ne on. Toki tähänkin voi varautua edunvalvontavaltuutuksella.
Eli ketju ei koske sinua. Sinä tiedät, että miehelläsi on sijoituksia, jotka on helppo sinunkin muuttaa rahaksi jos mies makaa teholla. Tiedät ettei sinulla ole huolen häivää tuossa tilanteessa, koska miehellä on nuo sijoitukset. joilla voi maksaa esim. pysyvän laitoshoidon. Olette olettaakseni keskustelleet asioista jollain tasolla, koska tiedät tämän.
Aloitus koski sitä, ettei aviopuolisoilla ole hajuakaan toisen puolison tuloista ja taloudesta. Teillä ei selkeästikään ole näin.
En ole lainaamasi, mutta meillä on keskinäinen testamentti ja edunvalvontavaltuutus, koska meilläkin on lähipiirissä nuorena aivoverenvuodon vuoksi vammautunut henkilö, jonka puoliso oli aikalailla hukassa alkuaikoina. Jo ennen edunvalvontavaltuutuksen tekoa oli pankkitunnukset tiedossa hätätilanteiden varalta.
Kai tiesit, että pysyvän laitoshoidon maksu määräytyvät potilaan, ei hänen perheensä tulojen mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D
Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.
Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.
Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.
Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?
Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.
ap
Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin?
Alunperin en kysynyt miksi jotain ihmistä ei kiinnosta. Vaan että miksi joku ihminen salaa palkkansa jopa puolisoltaan.
ap
Aloituksessasi oli useampi kysymys ja ensimmäinen niistä oli "...monta vuotta naimisissa enkä tiedä paljonko puoliso tienaa... Miten voi olla mahdollista? ". Suurin osa kommentoijista on varmaan vastannut tähän kysymykseen. Jotkut ovat myös ottaneet kantaa siihen, miksi eivät oma-aloitteisesti huutele omia tulojaan ympäri kyliä kuten sinä teet.
Joo, mun virheellinen oletus oli se että ihmiset ovat salanneet puolisoltaan sen asian tietentahtoen koska en osannut kuvitella parisuhdetta jossa ei haluta puhua rahasta tai että se ei vaan kiinnosta mitä toinen tienaa. Mutta nytpä senkin tiedän että on oikeasti rikkaita ihmisiä olemassa jotka eivät edes halua tietää mitä toinen tienaa vaan elävät elämäänsä jotenkin oudosti rinnakkain mutta erillään, luottaen siihen että se toinen tienaa aina tarpeeksi, ja mitään ei koskaan satu, ja mihinkään ei tarvitse varautua kun itsellä on asiat niin hyvin. Kai minä olen nähnyt liikaa niitä tarinoita joissa asiat meneekin yhtäkkiä päin persikkaa ja tapahtuu asioita joita ei koskaan pitänyt tapahtua. Mulla on usein autossakin vika josta korjaaja sanoo että enpä ole ennen tälläistä nähnyt :) Sitten kun lääkäri sanoo noin niin...
ap
Sinulla on outo tapa ajatella asioita. Ei minun tarvitse tietää, mitä puoliso tienaa, jos lähtökohtaisesti vastaan itse omista kuluistani. Jos minulla ei ole johonkin varaa, en oleta, että puolisolla on. Ei puolison tilipussi ole mikään "varautuminen", se on hänen omaa rahaansa. Varautumista ovat vakuutukset ja sijoitukset ja kulujen pitäminen kurissa.
Ja usko tai älä - kun lääkäri sanoo sinulle, että sairastat syöpää, niin se sairaus ei katoa sillä, että tiedät miehesi tulot! Kun on lähtenyt siitä, että omilla tuloilla tullaan toimeen, niin vakava sairauskaan ei aiheuta ongelmia sille puolisolle. Perheenä on helpompaa, kun toisen sairaus ei tuhoa taloutta.
Onhan se onnellista että on ihmisiä joiden perheen talouteen ei mitenkään pysty edes vakava sairaus vaikuttamaan, niin että toisen puolison tulot loppuu ja tulee ylimääräisiä kuluja sen päälle. Kaikilla näin onnellisesti ei ole. Vähintäänkin siinä vaiheessa kun on lyöty hynttyyt yhteen on pitänyt miettiä että mikä tämän perheyksikön toimintamuoto on, että tienaako molemmat ja tienaako tarpeeksi meidän yhteiseen elintasoon nähden.
ap
Ei se ole onnellista, se on pelkästään järkevää taloudenpitoa. Yksinäisetkin ihmiset sairastuvat ja silti pärjäävät, miksi avioliitossa olevan sairaus olisi sen karmeampi katastrofi taloudellisesti. Minusta on aika lailla sairasta Suomessa vuonna 2018 aloittaa perhe-elämä niin, että pohditaan, lepäileekö toinen kotona ja toinen kustantaa hänen loikoilunsa vai sittenkin niin, että kumpikin käy töissä ja vastaa omista kuluistaan.
Hauskaa kirjoituksissasi on se,että olet koko ajan hamuamassa jotain elintasoa, jonka oletat toisen sinulle kustantavan. Miksi ei lähde siitä, että jokainen kustantaa itse haluamansa elintason?
Et sitten ole kuullut Suomen työttömistä. Ei se ole sairasta vaan realistista ajatella, että kuka tahansa nyt terveenä työssä käyvä ei voisi jäädä työttömäksi tai sairastua ja siten menettää tulojaan.
Entä onko se sinun mielestäsi oikein, että äiti jää hoitovapaalle pienellä kotihoidontuella ja pitäisi käyttää omat säästönsä elämiseen, vaikka sekä lapsi että päätös kotihoidosta ovat yhteiset?
Ei tässä ole kyse siitä, että toisen pitäisi kustantaa toista vaan siitä, että pitäisi pystyä suunnittelemaan YHTEISTÄ tulevaisuutta ja taloutta. Se on todella kamalaa, jos yhteisen riittävän korkean elintason ylläpitämiseksi toinen puoliso joutuu ottamaan tolkuttomasti velkaa toisen tietämättä. Sitäkin sattuu aika usein. Yhteiselo olisi helpompaa, kun olisi realistinen käsitys toisen puolison tuloista.
Miksi se äiti haluaa jäädä hoitovapaalle, jos hänellä ei ole siihen varaa? Jos mies haluaa, että lapsi hoidetaan kotona, niin sitten mies jää kotiin eikä oleta, että tuloton nainen niin tekee.
Ei kenenkään tarvitse ylläpitää toisen elintasoa. Riittää, että maksaa omat kulunsa. Myös silloin, kun on se parempituloinen.
Jos halutaan pyörittää yhteistä taloutta ja ylläpitää samaa elintasoa molemmille, täytyy kyllä olla jonkin verran perillä kumppanin tuloista ja menoista. Ei nyt sentilleen, mutta suurin piirtein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos halutaan pyörittää yhteistä taloutta ja ylläpitää samaa elintasoa molemmille, täytyy kyllä olla jonkin verran perillä kumppanin tuloista ja menoista. Ei nyt sentilleen, mutta suurin piirtein.
Aha. Ja kuitenkin pyöritämme puolisoni kanssa yhteistä taloutta tietämättä toistemme tuloja ja menoja. 20 sivua ja ollaan edelleen lähtötilanteessa, yhä vaan jaksat hokea, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kertoa tulonsa ja menonsa. No, minä jaksan taas kerran kertoa, että niin pitkään kuin kumpikin meistä tallettaa käyttötilille saman summan kuukausittain ja se summa riittää sen kuukauden juokseviin kuluihin, ei ole mitään tarvetta tietää paljonko toiselle jää omaa rahaa tai paljonko hänellä on omia laskuja. Voidaan jatkaa tätä vaikka toiset 20 sivua eikä meidän perheemme tilanne silti muutu miksikään.
Minä en tiedä tarkkaan mieheni tuloja. Suunnilleen ehkä muutaman vuoden takaa. Meillä on sovitusti hoidettu perheen talous niin, että molemmat maksavat suunnilleen puolet elämästä.
Olemme myös tarkoituksella valinneet lasten lukumäärän, asunnon, harrastuksen jne. sillä tavalla, että vain yhden ihmisen tuloilla niitä olisi mahdollisuus ylläpitää. Olemme varautuneet siihen, että jompikumpi saattaa jäädä työttömäksi, sairastua tai tulla ero.
Tietenkin tämä on mahdollista, koska meillä on hyvät tulot, että voimme lyhentää lainaa paljon nyt, kun asiat ovat hyvin.
Mutta todellakin olen sitä mieltä, että kaikki pystyvät tietyllä tavalla halutessaan säätelemään ainakin omia menojaan.
Turhaa tästäkin asiasta on syyttää keskiluokkaa. Keskiluokka maksaa veroja niin sairaasti.
Vielä kun keskiluokka tuosta kasvaa ja oppivat käyttämään verokikkailuja hyödykseen, niin ei tarvi tukia maksella.
Kunpa ihmiset tajuaisivat, että Suomessakin mennään enemmän kohti Amerikan mallia, jossa jokainen on oman onnensa seppä.
Sitten roikutaan miehissä ja pakko päästä naimisiin, että olisi "meillä" on hyvät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.
Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät.
Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.
Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus.
Miten jos tähän teidän seurustellessa suunniteltuun keskiluokkaiseen elintasoon tulisikin joku yllättävä asia, vaikka auto-onnettomuus ja puolison pysyvä neliraajahalvaus. Sinne yhteiselle tilille ei enää tule puolison osuutta ja ette ole ikinä keskustelleet edes siitä oliko puolisolla tapaturmavakuutus jne.
Yhtäkkiä joutuisit huolehtimaan koko talouden raha-asioista, puolison hoitomaksuista jne. ilman että olisi hajuakaan edes siitä missä pankissa hänellä on tili ja mikä hänen palkkansa on, saati että olis käyttöoikeuksia tileihin jne.
Tapahtui parhaalle kaverille muutama vuosi sitten, kesti yli vuoden ennen kuin puoliso pääsi kotiin. Sillä välillä piti myydä yhteinen koti ja ostaa uusi esteetön, hoitaa kaikki paperisota jota ei ollut ihan vähän. Aika karsea olisi tilanne jos ei tuossa vaiheessa tietäisi puolison taloudesta mitään, ei edes sitä onko jostain vakuutuksesta odotettavissa rahaa ja kuinka paljon. Kun se tarkasti suunniteltu keskiluokkainen elintaso olisi vaihtunut rekkakolariin ja aviopuolison työkyvyttömyyteen.
Mutta ehkä tällaiset ihmiset siinä tilanteessa vaan jatkaa tyynesti omaa matkaa kohti keskiluokkaista elintasoa.
Miten mä tämän nyt sulle selittäisin? En olisi koskaan mennyt yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on tapana tuhlata kaikki rahansa eikä säästössä ole euroakaan. Meillä jo seurusteluaikana puhuttiin asioita läpi. Kummallekin on itsestäänselvää, että vähintään puolen vuoden puskurirahasto on oltava olemassa. Kumpikin on tahoillaan huolehtinut siitä, että jos jotain käy, laskut ei jää maksamatta sen vuoksi. Eli jos mies olisi joutunut autokolariin, mulla olisi ollut puskurirahasto, jonka avulla olisin pärjännyt seuraavat puoli vuottakin, vaikka mies olisi maannut tajuttomana sairaalassa eikä kyennyt maksamaan yhtään mitään. Lisäksi tuollaisissa tilanteissa ensimmäinen asia, mikä pitää tehdä, on laittaa asuntolaina lyhennysvapaille eli maksaa vain lainan korkoja. Joko oma laina, sairaalassa olevan laina tai molempien. Jos sairaalassa oleva on tajuissaan, hän voi jatkoa varten kirjoittaa avoimen valtakirjan ja sen kanssa puoliso voi hoitaa kaikkia sairaalassa olevan asioita. Myös siirtää sairaalassa olevan tililtä rahaa perheen yhteiselle taloustilille. Mikäli sairaalassa oleva taas on oikeustoimikelvoton ja on oletettavaa, että tilanne jatkuu sellaisena yli puoli vuotta, haetaan hänelle edunvalvojaa. Puskurirahaston ansiosta kun on puoli vuotta aikaa järjestellä asioita ilman, että sinä aikana tarvitsee vielä huolehtia rahasta.
Mitä tulee vakuutuksiin yms, niin meillä on kummallakin kaikki tarpeelliset asiakirjat sovitussa paikassa. Jos tulisi tilanne, esim että toinen kuolee, toinen tietää, missä on tarvittavat paperit tileistä, sijoituksista, vakuutuksista jne. Nämä on hyvä olla yhdessä paikassa myös sellaisilla, jotka eivät ole parisuhteessa, ja jonkun - yleensä sen, joka joutuu järjestämään vainajan asioita eli esim vanhemmat, aikuiset lapset tms - tietää, että tällainen paperipino on olemassa ja missä se asunnossa sijaitsee tai onko se mahdollisesti pankin tallellokerossa ja jos, niin missä pankissa. Tämä ihan siksi, että kuolinpesää hoitavan ei tarvitse alkaa soitella jokaiseen pankkiin ja kysyä, onkohan vainajalla mahdollisesti teidän pankissanne tilejä, sijoituksia tms eikä myöskään penkoa vainajan asuntoa ylösalaisin etsien tarvittavia tietoja. Tiedän omista vanhemmistanikin, missä heillä kotonaan on tuollainen asiakirjakansio, vaikken tiedäkään - eikä mun tarvitsekaan tietää - kansion sisältöä.
Tietenkin on mahdollista, että tapahtuu jotain sellaista, että elämä ei koskaan enää palaa entiselleen. Silloin mietitään, mitä tehdään. Ihan jo tuo, että onko toisen vammautumisen vuoksi vaihdettava asuntoa vai pärjääkö nykyisessä asunnossa, jos sinne tehdään tarvittavia muutostöitä. On myös mahdollista, että kaksi ihan tervettä aikuista eroaa. Silloinkin täytyy selvitä omista laskuistaan omilla tuloillaan. Pois muuttavalla täytyy olla riittävästi rahaa säästössä mm vuokravakuuksiin, jos ei ole heti ostamassa omistusasuntoa vaan joutuu asumaan vuokralla ainakin sen aikaa, että saa rahansa yhteisestä kodista joko niin, että toinen lunastaa toisen ulos tai yhteinen koti on myyty.
Alue: Aihe vapaa
No kommentti suunnattu tälle "tulemme molemmat keskiluokkaisista perheistä ja suunnittelimne seurusteluaikoina oman keskiluokkaisen elintasomme ja elämme sen suunnitelman mukaan pystyäksemme tähän meidän keskiluokkaiseen elintasoomme".
Kun se elämä vaan ei aina mene niin.
Kun lähelle osuu, sitä miettii entistä tarkemmin. En ikinä uskaltaisi luottaa johonkin "liiton kautta on ehkä joku vakuutus".
Kyllä meilläkin on omat palkkatilit jne. mutta on suunnitelma tilanteeseen "mitä jos". On keskinäinen testamentti ja tiedossa toistemme pankkitunnukset - ei tulisi mieleenkään mennä sorkkimaan toisen tiliä, mutta hätätilanteen varalle. On yhteinen henkivakuutus ja yhdessä pohdittu vakuutusturva niin meille, lapsille talolle ja jopa koiralle.
Ei se, että tuntee ja tietää perheen yhteisen talouden tilanteen ja myös pystyy kriisitilanteessa toimimaan tarkoita että jotenkin käyttäisi puolison rahoja. Se kriisi voi kestää yllättävän pitkään, tosi monella on puskuria muutamaksi kuukaudeksi, mutta kun tilanne voi kestää reilusti yli vuoden ja tilanne on se, että aviopuolisolle ei tule palkkatuloja enää ikinä, maksut juoksee entiseen malliin ja kasvaa hoitokulujen vuoksi.
Kyllä siinä olisi kaiken muun huolen keskellä aika helvetillistä aloittaa nollasta, selvittämään että missä sillä miehellä on tili ja onko rahaa hoitoon jne.