Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Nää ihmiset, jotka ei puhu tuloistaan yhdessä, ei ilmeisesti ole hakeneet esim. asuntolainaa yhdessä. Vai oletteko te niitä, jotka ottaa erilliset asuntolainat ja mies maksaa sen puolet nopeammassa ajassa, kun vaimo on joutunut ottamaan lyhennysvapaata ym. lasten kanssa kotona olemisen vuoksi?

Ei olla, ei, ja tätä olen yrittänyt jo ainakin kertaalleen selittää, että tässä keskustelussa on eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Ilmeisesti niin. Teillä kun, ilmeisesti, on molemmilla riittämiin rahaa, miksi se raha ei sitten kiinnosta yhtään? Yleensä rikkaita kiinnostaa hyvinkin paljon, sijoittavat rahojaan ym. puuhastelua niiden parissa, täälläkin on mainittu että pitää osakekursseja seurata ja metsiä ostaa. 

Mua kiinnostaa palkka vaikka sillä ei sinänsä ole ihmiseen mitään merkitystä jo ihan yhteiskunnallisena aiheenakin, se että paljonko mistäkin työstä maksetaan on mielenkiintoinen aihe. Minä kysyn usein ihmisiltä heidän palkkaansa. Kyllä se kertoo yhteiskunnasta paljon miten työtä arvotetaan eri aloilla, aina se ei todellakaan riipu koulutuksesta, ehkä lääkärit tienaa aina suurinpiirtein saman tosin siinäkin on eroja jos toisella on yksityispraktiikka ja toisella ei. Myös ero kunnan, valtion ja yksityisen puolen palkoissa on mielenkiintoinen aihe. Mutta eihän se rikkaita tietenkään kiinnosta yhtään, heillä on paljon ylevämmät keskustelunaiheet...

ap

Siis kysyt ihmisiltä heidän palkkaansa? Eikö sinulle ole opetettu mitään tapoja? Minusta tuo on todella moukkamaista ja epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en myöskään ymmärrä tätä, että toisen pitäisi kustantaa isot hankinnat, kun toinen ei ole viitsinyt hankkia itselleen riittävää toimeentuloa. Meillä ainakin isot hankinnat maksetaan puoliksi. Tulot ja menot ovat omia. Kumpikin tuhlaa omia rahojaan, ja se on voi voi, jos tuhlaa omansa. Lasten hankintoja varten molemmat siirtävät saman verran rahaa heidän tililleen.

Ihanko oikeasti tulet sanomaan että "toinen ei ole viitsinyt hankkia itselleen riittävää toimeentuloa"? Yyteet voi viedä sinunkin toimeentulosi ihan koska vaan, ja siinä ei kysytä mitä sinä olet viitsinyt tehdä ja mitä et. Kun haet työpaikkaa, ei ole kyse viitsimisestä, vaan tuurista että ottavatko sinut töihin kaikkien niiden joukosta jotka ovat viitsineet hakea sitä työpaikkaa. Missä ihmeen kuplassa sinä oikein elät?

Kyllä se normaalisti on niin että puolisoiden tulot vaihtelevat pitkän parisuhteen aikana ja sen mukaan eletään minkälainen kulloinkin on yhteinen potti käytettävissä. Jos on kaksi erillistä elämää rahoineen päivineen, ei kannata mennä avioliittoon ollenkaan koska yheistä yksikköä eli perhettä ei käytännössä ole, on vain kaksi erillistä huoltajaa lapsilla, kuin eronneet ihmiset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en luota raha-asioissa kuin itseeni, joten ne on minun asioita. Parisuhteessa saa ja pitää olla jotain omaakin.

Jotain omaa voi olla aivan muuta kuin tieto - siis korostan TIETO - raha-asioista. Omassa parisuhteessani jotain omaa ovat mm. alusvaatteet, oma työ (jossa salassapitovelvollisuus), omat ystävät. 

Selittäkää minulle, miten voi suunnitella perheen yhteistä taloutta, jos ei edes tiedetä toisen tuloja? Onnistuu varmaan silloin, kun kummallakin on aina ja joka tilanteessa riittävästi rahaa, myös hoitovapaan ajan. Ei se toimi sellaisessa tavallisessa perheessä, jossa joutuu tasaamaan tuloja ja menoja monestakin syystä.

Kun talous ja elintaso on sovittu jo etukäteen. On puhuttu selväksi, mitä yhteiseltä elämältä haluaa, millaisia asioita, missä ja mitä ne saa maksaa. On puhuttu etukäteen, kuinka monta lasta, kuinka pitkään hoidetaan kotona, kumpi jää kotiin missäkin vaiheessa jne. Kun on varauduttu jo etukäteen, että hoitovapaan ajaksi yhteisellä tilillä on riittävästi rahaa ihan riippumatta siitä, kumpi jää kotiin. Ollaan siis - molemmat - säästetty hoitovapaata varten. Ei hoitovapaa tule yks kaks yllättäen kummankaan tajuamatta, että auts, mikäs napero tuohon nyt on yllättäen ilmaantunut ja nyt alkoikin jo hoitovapaakin enkä edes tajunnut, että tässä oli äitiyslomakin välissä  eikä meillä ole yhtään rahaa hoitovapaaseen. Jos ei ole rahaa hoitovapaaseen, sitten ei jäädä hoitovapaalle. Hoitovapaa on oikeus, ei suinkaan velvollisuus. 

Joudutte kyllä päivittämään muutaman kerran tuota sopimustanne, niin paljon tulot ja menot muuttuu esim 20 vuoden, muutaman kpdinvaihdon ja 1-4 lapsen aikana. Eli tuloista ja menoista joutuu väkisinkin puhumaan

Miksi ihmeessä pitäisi vaihtaa kotia muutaman kerran? Eläkkeellä olevat vanhempani asuvat edelleenkin samassa asunnossa kuin mihin he aikoinaan synnytyslaitokselta toivat lapsensakin. Tietysti on mahdollista, että jossain vaiheessa eivät enää pysty asumaan itsenäisesti ja tarvitsevat palvelutalopaikan tai peräti vanhainkotipaikan, mutta nykyisin vanhustenhuollossakin pyritään pitämään ikäihmiset mahdollisimman pitkään omissa kodeissaan. 

Aiemmin kirjoitin, että puhuimme lasten lukumäärästä jo seurusteluaikana. Halusimme kaksi lasta ja kaksi meillä nyt onkin. Tietysti olisi ollut mahdollista, että ensimmäinen raskaus olisi ollut kolmoisraskaus, jolloin meillä olisi suunnitelmien vastaisesti kolme lasta, tai toinen raskaus olisi ollut monikkoraskaus, jolloin lapsia olisi kolme tai peräti neljä. Jos näin olisi käynyt, tietenkin silloin olisi pitänyt miettiä monet asiat uudelleen. 

Menoistahan meillä on puhuttukin. Haluamastamme elintasosta puhuttiin jo seurusteluaikana ja molemmilla on sama käsitys, mitä haluamaamme elintasoon kuuluu. Ei meistä kumpikaan ole missään vaiheessa todennut, että minusta toivomaamme elintasoon kuuluukin nyt oma hevonen tai purjevene. Kumpikaan meistä ei ole erityisemmin kesämökki-ihmisiä ja meille on hyvin riittänyt sukuni käytössä oleva kesämökki emmekä ole halunneet ostaa omaa kesämökkiä. Meidän toiveemme ja tavoitteemme yhteisestä elämästä ei ole muuttunut yhtään mitenkään. Tietenkin elinkustannukset nousevat, sähkö kallistuu jne, mutta eivät nuo ole niin dramaattisia muutoksia, että meillä olisi koskaan ollut tarvetta edes epäillä, että emme selviäisi yhtiövastikkeen korotuksista, sähkön hinnan noususta tms. Olemme puhuneet, mikä on mielestämme kohtuuhintainen harrastus minkäkin ikäiselle lapselle. Tuo kohtuuhintaisuus tarkoittaa, että kumpikin on valmis ( eli on sekä varaa että halua) investoimaan oman osuutensa sellaiseen harrastukseen. Aikanaan varmasti keskustellaan, onko teinille tarpeellista maksaa mopokortti ja ostaa mopo tai myöhemmin maksammeko autokoulun vai emme. Kumpikaan asia ei ole vielä ajankohtainen eikä meidän tarvitse miettiä asiaa vielä nyt. 

Meillä suunnilleen samoin. Esimerkiksi teinin mopokortista keskusteltiin niin, että isä kysyi teiniltä, että kokeeko tämä tarvetta se suorittaa, teini vastasi kyllä ja teini kysyi, että kuka sen maksaa. Isä vastasi, että hän maksaa, koska äiti maksoi kielikurssin. Kertaakaan ei kyselty, mitä mopokortti maksaa tai mikä summa on minun tai puolison tilinauhassa. Jos isä olisi sanonut, että tietenkin äiti sen maksaa, niin olisin miettinyt, että mikä tähän asti reiluun ja tasapuoliseen puolisooni nyt on mennyt. Asiasta - ei tuloista vaan tasapuolisuudesta - olisi keskusteltu teinin kuulematta.

On todella ihanaa että teillä on noin paljon rahaa molemmilla ja tasapuolinen käyttö niille. Tottakai pitää pitää oma palkka sitten salaisuutena koska....?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Vaikka suurin osa joutuisikin tinkimään, niin ymmärrätkö nyt monisivuisen ketjun jälkeen, että kaikki eivät joudu? Oletko saanut vastauksen ihmettelyysi, miksi joitain ihmisiä ei kiinnosta sen paremmin puolison kuin tuntemattomienkaan ihmisten tulot? Että on pariskuntia, jotka eivät edes halua sellaisia asioita, joissa olisi epäilys, ettei toisella olekaan varaa? Että on pariskuntia, joissa jo puolison ammatista tietää, kuuluuko tämä pienituloisiin, keskituloisiin vai suurituloisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Sanot, että raha on sulle vain väline etkä arvota ihmisiä heidän tulojensa mukaan, mutta silti tunnut pitävän hyvin tärkeänä kertoa omat tulosi muille ja haluaisit, että muutkin kertoisivat omat tulonsa sinulle. Miksi? Mitä SINÄ pelkäät tapahtuvan, jos et tiedä jonkun toisen tuloja?

En minä pelkää yhtään mitään tapahtuvan, mun mielestä se salailu vaan on outoa. Jos ihminen on töissä hänelle maksetaan jotain palkkaa, se on arkipäivää. Työtönkin saa jotain rahaa, sen olen sanonut jopa uutisissa. Eikä tapahtunut yhtään mitään suuntaan eikä toiseen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Minä en nyt ymmärrä, miksi sinulle on ongelma, jos muut, sinulle ventovieraat ihmiset, eivät raportoi toisilleen kuukausittain tulojaan. Mikä ihme tässä on sinulle niin iso ongelma, että tämä keskustelu jatkuu vielä tänäänkin? Osaatko selittää? Miksi et pysty vain toteamaan, että on mielenkiintoista huomata, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin asiassa? Miksi yrität saada muut toimimaan samalla tavalla kuin teidän perheessänne toimitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Miksi tuollainen tieto pitäisi tietää? Todennäköisesti asia menisi niin päin, että ihmiset ajattelivat minun rehvastelevan palkallani, en halua leuhkan mainetta. Kerron vasta sitten, kun suhde on vakava ja suunnittelemme esim. yhteenmuuttoa. 

Niin, siinähän se syy tuli. Joko pelkäät että sinun ajatellaan rehvastelevan, tai haluat antaa sen vaikutelman että palkkasi on niin iso ettet kerro sitä sen takia ettei sinun luultaisi rehvastelevan :D

ap

Itse olen puolisoni kanssa puhaltanut yhteen hiileen jo yli 50 vuotta. 

Kaikki rahat olemme laittaneet samalle tilille ja maksettu kaikki ostokset yhdessä. 

Ei sillä väliä että mieheni tienasi enemmän kuin minä. Ei se ole minulta yhtään pois. 

Eikä se myöskään miestäni haitannut. 

En ymmärrä miten nykypäivän nuoriso ajattelee että parisuhteessa on omat rahat, omat menot, omat tulot. 

Ehkä sellainen kävisi kaverisuhteessa tai kämppiksinä. Mutta tuollanen omasta mielestäni ei kuulu parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Sinäkö et kykene puhumaan puolisosi kanssa lapsen harrastuksen maksamisesta, jos et tiedä hänen tulojaan? Kyllä me muut voimme keskustella ilman, että aloitamme lauseen toteamalla, että tienaan nettona 3800 e, mitä sinä tienaat, että tiedetään, voidaanko maksaa Mirkun harrastus.

Suurin osa ihmisistä pystyy elämään parisuhteessa puhumatta palkasta ja ostamatta miljoonataloja. Kun elää omien varojensa mukaan ei perheessä ikinä tule eteen tilannetta, että rahat eivät riitä. Sen sijaan sinun esimerkissäsi lähtökohtana tuntuu olevan se, että vaikka minulla ei ole varaa, niin toisellapa on ja hän saa olla maksumiehenä, koska olemme perhe.

Onneksi en ole koskaan tosielämässä kohdannut ketään kaltaistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi se aika outoa. Tuota päätelmääsi, että sitten salaillaan muutakin, en allekirjoita.

Minä en luottaisi ihmiseen joka ei pysty sanomaan edea palkkaansa, se on kuitenkin suht julkista tietoa eikä vaikuta mitenkään mihinkään, ihan sama kuin kysyisi että sataako ulkona vettä vai lunta ja toinen kieltäytyisi kertomasta.

Jos salaa pikkujutun niin salaa varmasti kaiken isomman.

ap

No ei se nyt sama ole kuin kysyisi sataako ulkona vettä. Puolisoni tietää kyllä palkkani, mutta en sitä puolitutuille tai tuntemattomille kerro, se ei heille kuulu. Kyllä ihmiset monesti arvottavat toisiaan sen perusteella mitä joku tienaa.

Minä kyllä väitän että en edes tunne ketään joka "arvottaisi" ihmisen sen perusteella mitä tienaa, yleensä rikkaammat ihmiset olettavat heidän rahojensa olevan joku itseisarvo hänessä ihmisenä.

Se paljonko tienaa riippuu siitä kuinka korkean koulutuksen on käynyt jossain vaiheessa elämää (nykyään kun joutuu kouluttautumaan elämänsä aikana moneen kertaan) Ja onko käynyt hyvä tuuri ja on päässyt hyviin työpaikkoihin. Hyviä ihmisiä, korkeallakin koulutuksella on myös huono-onnisia jotka eivät ole vielä päässeet sille "vihreälle oksalle" mutta saattavat toki joskus päästä. Jotkut vähemmän koulutetut tienaavat hyvin elämänsä aikana jos saavat olla töissä lähes koko elämänsä ajan ja toki riippuu myös siitä miten säästäväisesti elää, rikkaat on yleensä jopa järjettömän nuukia.

Kyllä ihmisen arvo on se mikä on ihmisenä, luonteeltaan, teot puhuu. Jos olet ikävä ihminen se on ihan se ja sama paljonko tienaat, se ei susta tee muiden silmissä yhtään mukavampaa vaikka olisit miljonääri. Sama toisinpäin, jos ihminen on mukava, auttavainen ja huumorintajuinen, ei kukaan välitä paljonko rahaa hänellä on tilillä, kaikki haluavat olla tälläisen ihmisen vaikutuspiirissä mielellään.

Raha on vain maallista. Siihen minä olen kasvanut, että raha on väline, ja sitä on elämän aikana vaihtelevasti.

ap

Jos raha on sinulle vain väline, niin miksi sinun täytyy tietää, paljonko puoliso tienaa? Koska raha on vain väline sille, mihin puolisolla on varaa ja senhän sinä näet jo siitä, miten hän elää, millainen koulutus hänellä on jne.

Aika outoa, että toisaalta ihmettelet meitä, jotka emme tulojamme tuo julki ja samaan hengenvetoon olet sitä mieltä, että vain rikkaat olettavat tulojen olevan joku itseisarvo. Tässäkin ketjussa nimenomaan ne, jotka eivät joudu selittelemään viranomaisille yhteisiä tuloja, ovat todenneet tulojensa riittävän omaan elämään ihan hyvin, ei tarvita tietoja puolison tuloista.

Ihanko oikeasti tulet väittämään että siitä tietää paljonko ihminen tienaa että minkälainen koulutus on ja miten elää? 

Kyllä ne tulot voi kertoa vaikka sillä tiedolla ei mitään teekään. Minä tiedän perheenjäsenistäni, sukulaisistani, ystävistäni ja jopa vieraista ihmisistä paljonkin asioita joilla en tee mitään. Ne vaan on jotain mistä ollaan joskus puhuttu liittyen johonkin.

ap

Ihanko oikeasti sinä luulet, että esimerkiksi koulunkäyntiavustaja tienaa saman veran kuin silmälääkäri? Vasta, kun he kertovat sinulle palkkansa, saat ahaa-elämyksen, että koulunkäntiavustaja tienaakin paljon vähemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Miksi puolison tulisi maksaa se, että elän yli varojeni?

Puolisosi ei maksa siksi mitään että sinä elät yli varojesi, vaan te yhdessä maksatte yhteistä elämäänne. Sitä tarkoittaa että on puoliso eli puolisko yksiköstä nimeltä perhe, avioliitto on juridinen sopimus siitä että ollaan yksi yksikkö.

ap

Juridisesti avioliitto ei ole sopimus siitä, että ollaan yksi yksikkö. Avioliittolaki ei edes edellytä, että puoliso maksaa toisen puolesta, siellä mainitaan vain "Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen." Tätä kohtaa on tulkittu siten, että varakkaamman ei tarvitse maksaa köyhemmän päähänpistoja, vaan riittää, että perheellä on yhteinen perustoimeentulo eli ruokaa, lämpöä ja katto pään päällä. Puolisolla ei ole mitään velvollisuutta esim. maksaa toisen velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Voi jeesusmaaria... jos oma miesystäväni haluaisi tietää, paljonko tienaan, niin kai hän kysyisi.

eri

Mutta kyse oli niistä ihmisistä jotka salaavat asian, eli eivät halua kertoa vaikka toinen jostain syystä kysyisi. Ja tämä ketju on täynnä ihmisiä jotka eivät edes kysy, ei kuulemma yhtään kiinnosta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Miksi tuollainen tieto pitäisi tietää? Todennäköisesti asia menisi niin päin, että ihmiset ajattelivat minun rehvastelevan palkallani, en halua leuhkan mainetta. Kerron vasta sitten, kun suhde on vakava ja suunnittelemme esim. yhteenmuuttoa. 

Niin, siinähän se syy tuli. Joko pelkäät että sinun ajatellaan rehvastelevan, tai haluat antaa sen vaikutelman että palkkasi on niin iso ettet kerro sitä sen takia ettei sinun luultaisi rehvastelevan :D

ap

Onhan se rehvastelua huudella palkkaansa ympäri kyliä, jos sitä ei edes kukaan kysele. 

Ja onneksi on niin fiksuja ihmisiä ympärillä, jotka eivät edes palkkatietoja kysele. Miesystävä vain sanoi, että sulla on varmaan ihan hyvä palkka. Vastasin, että joo kyllä sillä pärjää. En nähnyt  mitään syytä antaa tuossa numerotietoja.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Helppoa se on, kun kummallakin on riittävästi rahaa kaikkiin tarpeisiin. Teistä kumpikaan ei ole koskaan joutunut tinkimään mistään, kun on OMAT rahat riittäneet, eikä pyytämään toista maksamaan mitään. Olette siis saaneet kaiken mitä olette halunneet eikä ole koskaan ollut mitään syytä laskea rahoja ja miettiä, mihin ne riittävät ja mihin ei. Suuri onni on sekin, että on samanlaiset arvot ja rahankäyttötottumukset. Ei tulisi mitään siitäkään, että toinen tuhlaisi ja toinen säästäisi.

Harva on yhtä onnellisessa tilanteessa kuin te. Useimmat joutuvat ottamaan lainaa isompiin hankintoihin ja joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin rahat riittävät.

Mitä onnellista on siinä, että osaa elää omien tulojensa mukaan? Minusta on normaalitilanne elää niin, että toiselta ei tarvitse pyytää rahaa, oli se toinen sitten Kela, kunnan sosiaalitoimi tai puoliso. Tietenkin se edellyttää sitä, että osaa laskea, mihin rahat riittävät ja mihin ei, mutta ap:n kaltaisilta ihmsiltä tuollainen osaaminen puuttuu kokonaan. He olettavat, että aina on joku toinen, joka tulee maksajaksi. Samalla tämä elämäntapa edellyttää nimenomaan sitä, että joutuu tinimään jostain,koska omat rahat eivät riitä, mutta sairashan sellainen parisuhde on, jossa kumppania pitää ensisijaisesti maksajana ja siksi haluaa tietää tämän tulot, jotta osaa mitoittaa vaatimuksensa niiden mukaan.

Perhe on yksikkö. Perheen tulot muodostuu molempien vanhempien tuloista ja lapsilisistä. Menot muodostuu koko perheen menoista, yhteisistä ja henkilökohtaisista, myös lasten. Miten voi tietää mihin rahat riittävät jos ei tiedä tuloja kuin puolet, eikä tiedä on onko se puolet oikeasti puolet vai 30% vai 70% koko potista?

Suurin osa ihmisistä joutuu todellakin tinkimään elämässän jostain, ei kaikilla ole varaa ostaa miljoonan arvoista kotia meren rannalta vaikka sellaisesta tykkäisivät, ihan oikeasti joutuu miettimään että mihin ne yhteiset rahat riittää ja kuinka paljon halutaan esim. asumiseen laittaa perheen kaikista tuloista. Jos lapsi haluaa harrastaa kallista harrastusta johon menee tuhat euroa kuukaudessa, ja sun rahat ei siihen riitä, niin pitäähän sun tietää että pystyykö puoliso maksamaan siitä puolet, tai hyvässä lykyssä vaikka kokonaan jos hän tienaakin huomattavasti enemmän kuin sinä.

ap

Minä en nyt ymmärrä, miksi sinulle on ongelma, jos muut, sinulle ventovieraat ihmiset, eivät raportoi toisilleen kuukausittain tulojaan. Mikä ihme tässä on sinulle niin iso ongelma, että tämä keskustelu jatkuu vielä tänäänkin? Osaatko selittää? Miksi et pysty vain toteamaan, että on mielenkiintoista huomata, että me ihmiset olemme erilaisia tässäkin asiassa? Miksi yrität saada muut toimimaan samalla tavalla kuin teidän perheessänne toimitaan?

Tähän vielä jatkoksi, että me joilla ei ole tarvetta kysellä toisen tuloja, emme ole tässä keskustelussa kai kertaakaan sanoneet ap:lle ja hänen hengenheimolaisilleen, että meidän tapamme on ainoa oikea ja teidänkin pitää lakata vaihtamasta tuollaista informaatiota. Ei, meille on täysin ok, että toisissa perheissä rahasta puhutaan paljon enemmän. Ei ole mitään syytä painostaa heitä toimimaan kuten me toimimme. Mutta toisinpäin tämä alkaa tuntua painostukselta. Kamala jankutus siitä, että se nyt vaan ei ole sopivaa, ettei tuloista puhuta. Ilkkumista, että "kyllä se vaan teillekin vielä tulee vastaan, että joudutte puhumaan". Minkä ihmeen takia aloittajaa häiritsee meidän tapamme elää? Miten se on, ap, sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kenenkään tulot kuulu toiselle. Varmaan, jos on todella köyhää, niin sitten toisen tulojen merkitys muuttuu jotenkin keskeisesti, mutta esim. meillä miehen kanssa molemmilla ilmeisesti riittävät tulot, itselläkin tyyliin 6000 e/kk, joten ei voisi vähempää kiinnostaa, paljonko mies tienaa.

Ilmeisesti niin. Teillä kun, ilmeisesti, on molemmilla riittämiin rahaa, miksi se raha ei sitten kiinnosta yhtään? Yleensä rikkaita kiinnostaa hyvinkin paljon, sijoittavat rahojaan ym. puuhastelua niiden parissa, täälläkin on mainittu että pitää osakekursseja seurata ja metsiä ostaa. 

Mua kiinnostaa palkka vaikka sillä ei sinänsä ole ihmiseen mitään merkitystä jo ihan yhteiskunnallisena aiheenakin, se että paljonko mistäkin työstä maksetaan on mielenkiintoinen aihe. Minä kysyn usein ihmisiltä heidän palkkaansa. Kyllä se kertoo yhteiskunnasta paljon miten työtä arvotetaan eri aloilla, aina se ei todellakaan riipu koulutuksesta, ehkä lääkärit tienaa aina suurinpiirtein saman tosin siinäkin on eroja jos toisella on yksityispraktiikka ja toisella ei. Myös ero kunnan, valtion ja yksityisen puolen palkoissa on mielenkiintoinen aihe. Mutta eihän se rikkaita tietenkään kiinnosta yhtään, heillä on paljon ylevämmät keskustelunaiheet...

ap

Siis kysyt ihmisiltä heidän palkkaansa? Eikö sinulle ole opetettu mitään tapoja? Minusta tuo on todella moukkamaista ja epäkohteliasta.

Ei. Mulle ei ole koskaan kukaan kertonut miksi palkan pitäisi olla salaisuus. Miksi se on moukkamaista ja epäkohteliasta kysyä? Kuitenkin sitä saa kysyä missä on töissä ja mikä koulutus on? Monesta asiasta kun puhutaan niin se palkka/tulo on aika olennainenkin tieto, esim. jos keskustelen yrittäjän kanssa joka pähkäilee että laittaisiko uuden liikkeen pystyyn uuteen liikepaikkaan, niin tottakai tulee ilmi se että mikä on taloudellinen tilanne että mahtaako olla rahkeita siihen vai ei, mikä on riskinsietokyky jne. Tai jos puhutaan että pitäisikö ystävän vaihtaa työpaikkaa joka on toisella paikkakunnalla, pitäisikö ostaa uusi asunto... Aika paljon elämässä tapahtuu asioita joihin liittyy tavalla tai toisella raha, ja jos puhutaan menoista pitää puhua myös tuloista. Sen verran olen kirjanpitoa opiskellut että kyllä siinä tarvitaan sekä debet että kredit sarakkeet ennenkuin tietää mitä jää viivan alle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, joten en tiedä koskeeko minua. Mutta kyllä moni kumppani on salannut tulonsa minulta, minkäs siinä tekee.

Oudoltahan se on tuntunut, kun itse ei näe syytä salata keltään, saati nyt sitten kumppanilta.

Oma palkkani ei ole julkista tietoa, eikä sitä saa selville verotiedoista. En koskaan kerro sitä kenellekään. Ainoastaan ex-mieheni tietää sen. Nykyiselle miesystävälle en myöskään ole kertonut, koska ei asuta yhdessä. Olen ainoastaan sanonut, että kyllä sillä pärjää. 

Mitä sä pelkäät että tapahtuu jos miesystävä tietäisi paljonko sä tienaat? Tai jos ihan kaikki koko maailmassa tietäisi mitä sinä tienaat ja sä tietäisit mitä ne muut tienaa? Kaatuisko maailma?

ap

Voi jeesusmaaria... jos oma miesystäväni haluaisi tietää, paljonko tienaan, niin kai hän kysyisi.

eri

Mutta kyse oli niistä ihmisistä jotka salaavat asian, eli eivät halua kertoa vaikka toinen jostain syystä kysyisi. Ja tämä ketju on täynnä ihmisiä jotka eivät edes kysy, ei kuulemma yhtään kiinnosta.

ap

Kuvittelin lukeneeni koko ketjun mutta ilmeisesti minulta on jäänyt huomaamatta se kohta, missä tämä on kääntynytkin siihen, että kyse on ihmisistä jotka kieltäytyvät kertomasta, vaikka toinen kysyy. Luulin että edelleen puhutaan alkuperäisestä aiheesta eli ihmisistä, jotka eivät pidä tarpeellisena kysyä eikä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minun tulojani ei yksikään viranomainen laske yhteen puolison tulojen kanssa. Miksi ihmeessä laskisi? 

Taisi ap tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kela ei myönnä toimeentulotukea, jos puolison tulot ovar tarpeeksi korkeat. Tällöin odotetaan, että puoliso elättää toista. Ei nyt ihan yhteen lasketa, mutta oletetaan, että kulut menevät sen paremmin tienaavan pussista.

Ap ei taida tietää, että Suomessa on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan elämänsä aikana hae toimeentulotukea.

Tottakai tiedän, se on vain yksi esimerkki, täältä normaalien ihmisten elämästä jotka vähintäänkin nuorena hakevat esim. asumistukea. Ja onhan niitä muitakin paikkoja joissa kysytään tuloja, mutta kela nyt on se yleisin. Rikkailta ei varmasti sitten koskaan kysellä, jos siis molemmat puolisot on tarpeeksi rikkaita, mutta se on outoa jos molemmat on rikkaita eivätkä silti tule kertoneeksi pitkäaikaisella aviopuolisolleen tulojaan, edes suurinpiirtein, luulisi että jos on rahaa että se myös jotenkin kiinnostaisi. Yleensä rikkaat on nuukia ja kyllä ne lattialta nostaa viisisenttisenkin jos sellaisen näkevät, luulisi että rahasta saisi puolison kanssa hyvinkin mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, eikä se olisi niin negatiivista kuin köyhillä jotka jopa riitelevät rahasta kun se ei vaan riitä kaikkeen mihin pitäisi.

ap

Eli sun mielestä Suomessa on vain asumistukea ja/tai toimeentulotukea tarvitsevia kansalaisia ja rikkaita kansalaisia? Jokainen, joka ei tarvitse asumistukea eikä toimeentulotukea, on mielestäsi rikas? Jos näin, minulla - ja varmaan monella muullakin - on hyvin erilainen käsitys rikkaasta. 

Ei. Vaan se perheen yhteinen tulo pitää tietää että tietää esim. sen että voiko hakea asumistukea vai ei. Jos mun tulot on 1000€ ja en tiedä että tienaako mies 500 vai 5000€ niin onhan se elämä vähän hankalaa, jos miehellä on pienet tulot myös niin olisimme oikeutetut asumistukeen ja jos hänellä on isommat niin ei olla.

Minä olen itse köyhä, ja olen ollut sitä suurimman osan elämääni, mutta en minä silti ole kymmeniin vuosiin saanut asumistukea tai mitään muutakaan kuin työttömyyskorvausta koska mieheni on töissä, ja koska hän on töissä ja jos minä en, niin hän maksaa suurimman osan yhteisistä menoista, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että mun rahat ei riitä. Ja miehen palkka taas on vähän alle keskitason joten eipä tahdo riittää rahat silti kunnolla elämiseen mutta esim. lasten päivähoitomaksu oli suurin mahdollinen. Jos emme olisi perhe eli laskettaisiin vain mun tulot ei olisi mennyt hoitomaksuja ollenkaan, siinä on 550€ ero ja saisin asumistukea.

Mun tulot vaikuttaa miehen elämään siten että hänellä menee kaikki rahat perheen elättämiseen, jos hän olisi yksin niin jäisi säästöönkin koska asuisi pienessä asunnossa ja ostaisi ruokaa vain itselleen. Jos hän eläisi lasten kanssa kolmestaan niin ei varmaan rahat riittäisi kovin hyvin, mutta ei hän silti varmaan saisi juurikaan mitään etuuksia Ja minä pärjäisin ihan ok yksin mun ansiosidonnaisella ja ehkä saisin sitä asumistukeakin, koska asuisin pienessä asunnossa ja ostaisin hyvin vähän ruokaa.

ap

Mä ymmärrän hyvin tuon, mutta ymmärrätkö sinä sen, että jos ei ole mitään tarvetta hakea asumistukea, silloin ei ole myöskään mitään pakottavaa tarvetta tietää puolison tuloja asumistuen hakemista varten? Eikä varsinkaan anopin, työkaverin, naapurin tai jonkun tuntemattoman kaupan kassajonossa seisovan tuloja? Olen aiemminkin kirjoittanut ketjussa, että JOS meillä kävisi niin, että jommalla kummalla ei syystä tai toisesta olisikaan enää varaa osallistua yhteisiin kustannuksiin kuten olemme sopineet, SILLOIN asia otettaisiin puheeksi ja miettisimme yhdessä, mistä menoeristä voisimme luopua tai mitä muita järjestelyjä tehdä, jotta tilanne tasapainottuisi. Minä en selaile erilaisia rollaattorimallejakaan sen vuoksi, että ehkä joskus tulevaisuudessa saatan tarvita rollaattoria. Selailen sitten, jos sellaisen tarvitsen.