Omituista jos puolisot eivät tiedä toistensa tuloja ja menoja, suurinpiirtein edes.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Mikäli puoliso tippuu päällensä ja ei pysty asioitaan hoitamaan, niin aika pian sen lainanlyhennykset ynnä muut alkaa olla sinun ongelmasi. Jos siis naimisissa olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Ihan tiedoksi,osakkeiden ostaminen ei välttämättä nosta elintasoa,omaisuuden määrää ja tuloja moinen toimi saattaa nostaa tai sitten ei. Enkä keksi mitään syytä sille, että suunnittelisin lähteväni matkalle, mutta en maksaisi myös miehen osuutta, jos se matka on minun keksintöni. Sama miehellä: jos hän haluaa viedä minut teatteriin, ei hän oleta, että maksan osuuteni vaan tarjoaa koko illan. Ihan varallisuutensa mukaan.

Koska siitä puolison elintason nostamisessa on kyse: saa itse päättää, mitä tekee omilla rahoillaan ja miten tuottaa puolisolle iloa eikä sinu tavallasi, jolloin puolisolle on pakko antaa omista rahoista, koska sinulle intiimi hetki edellyttää sitä, että saat siitä maksun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Mikäli puoliso tippuu päällensä ja ei pysty asioitaan hoitamaan, niin aika pian sen lainanlyhennykset ynnä muut alkaa olla sinun ongelmasi. Jos siis naimisissa olette.

Miksi olisivat? Avioliitossa puolison omaisuus ja velat ovat hänen, eivät yhteisiä. Jos puoliso tippuu päälleen, saa hän edunvalvojan, joka noudattaa puolison tekemää suunnitelmaa ko. tilanteen varalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minkä hiton viranomaisten? 

Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.

ap

Mitä ihmettä? Olin juuri hiljattain pidemmällä sairaslomalla eikä Kela kysellyt mitään mieheni tuloista. Sairaspäivärahani maksettiin ihan vain mun omien tulojeni perusteella eikä minun ja mieheni yhteenlaskettujen tulojen perusteella. 

Ei tietenkään tuossa tilanteessa kysytäkään toisen tuloja kun etuus maksetaan sun palkan mukaan. Mutta esim. asumistuki ja vaikka toimeentulotuki on sellaisia että kysytään toisenkin osapuolen tulot ja menot. Ei kaikki ihmiset ole rikkaita.

ap

Miksi kuvittelet, että keskituloiset olisivat rikkaita?  Sinusta on omituista, jos joku ei tiedä puolisonsa palkkaa, ja perustelet sitä viranomaisilla. Onko sinusta siis myös omituista, että tavallinen keskituloinen perhe ei saa asumistukea eikä toimeentulotukea? Että on olemassa paljon pariskuntia, joiden tuloja viranomaiset eivät laske yhteen?

Mun mielestä on outoa se että oli tulot mitä hyvänsä, jos se ei koskaan tule missään vaiheessa elämää puheeksi, tai jos sitä omaa palkkaa suorastaan salataan rakkaimmalta ihmiseltä johon on sitouduttu kuolemaan saakka. Se että viranomaisille pitää ilmoittaa tulojaan on vain yksi esimerkki missä se usein ihmisillä tulee esille joka tapauksessa. En minäkään saa toimeentulotukea vaikka olen köyhä työtön koska mieheni on töissä ja tienaa 3500-4000€/kk joten eipä tarvi mun lappuja turhaan kelalle täytellä että saisin itselleni lisää rahaa vaikka mun rahat ei mihinkään riitäkään. Ja jos nyt saisin työpaikan, niin totta helkkarissa miehelle kertoisin paljonko saan palkkaa jotta hän tietäisi paljonko se vaikuttaa meidän perheen tuloihin, meillä on sentään lapsetkin elätettävänä.

ap

Entä jos se rakkain rakastaisi sinua, ei tulojasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu yli 20 vuotta yhdessä, eikä olla rahasta riidelty kun kumpaakaan ei voisi vähempää kiinnostaa toistemme raha-asiat :D 

Mitäs sitten jos toisella käykin niin että jää työttömäksi? Selviää että onkin paljon velkaa? Ja viimeistään kun toinen kuolee alkaa olla merkitystä onko toisella rahaa säästössä vai pelkkää velkaa.

ap

Miten niin viimeistään toisen kuollessa on merkitystä sillä, onko säästöjä vai velkaa. Ei ne velat periydy, ei niistä tarvitse siinä vaiheessa kantaa mitään huolta. Puoliso ei muutenkaan peri ilman testamenttia, jos on rintaperillisiä, joten mistä keksit, että velat on puolisolle joku ongelma. Tietty ne on siinä vaiheessa, jos leskikin on laittanut riemuiten jokaisen euronsa menemään, mutta kun elää omien tulojensa mukaisesti, ei tule mitään ongelmia, vaikka puoliso kuolisi varattomana.

Jos rintaperilliset on alaikäisiä, teidän yhteisiä lapsia niin varmasti vaikuttaa onko siellä lapsille pesämuna vai tyhjä pesä. Ja kyllähän se yhteinen talo jää leskelle jos lapsia ei ole, ja jos vainajalla on velkaa niin siinä voi mennä se talon puolikas sen siliän tien.

ap

Miten tilanne olisi erilainen, jos tietäisin, että puolisolla on velkaa eli katoaako se velka, kun se on tiedossa vai miten ajattelit, että se vaikuttaa?

Eikä pidä hankkia yhteistä taloa, jos pelkää tuollaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Mikäli puoliso tippuu päällensä ja ei pysty asioitaan hoitamaan, niin aika pian sen lainanlyhennykset ynnä muut alkaa olla sinun ongelmasi. Jos siis naimisissa olette.

Miten niin on mun ongelma? Ei puolison velat avioliitossakaan ole toisen puolison velkoja.  Ja pankin kanssa voi sopia, että puoliso maksaa vain korkoja eikä lyhennyksiä. Jos päälleen putoaminen aiheuttaa pysyvän maksukyvyttömyyden, sitten mun pitäisi joko lunastaa koko asunto itselleni tai asunto laitettaisiin myyntiin. Lyhennysvapaata saa kuitenkin pankista paljon pienemmilläkin syillä kuin päälleen putoamisella ja siitä seuranneella pidempiaikaisella tajuttomuudella  ainakin puoli vuotta, joten en nyt ymmärrä, miten puolisoni asuntovelka  "aika pian" kaatuisi mun ongelmakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

En ole puolisoni veloista vastuussa, joten tuossakaan tapauksessa ei olisi minun velvollisuuteni ryhtyä selvittämään mitään. En edes peri häntä. Asun hänen omistamassaan (tarkemmin ottaen hänen yrityksensä omistamassa) kiinteistössä ja ainoa, mistä olemme tehneet herrasmiessopimuksen on, että jos meille tulisi ero tai jos hän kuolisi, niin saisin kohtuullisen ajan hankkia itselleni vuokra-asunnon. Puhutaan siis käytännössä parista kuukaudesta. En edes tiedä, kuka puolisoni perii ja mitä kiinteistölle tapahtuu hänen kuoltuaan, ne asiat hän on ymmärtääkseni itse järjestänyt lakimiehensä kanssa. Minä olen tullut hänen luokseen tyhjin käsin ja tyhjin käsin sieltä lähdenkin (pois lukien vuosien varrella tehdyt yhteiset isot hankinnat).

Teillä ole millään tavalla normaali tilanne. Mutta vaikka olisi noinkin, niin kyllä silti puhuisin asioista puolisoni kanssa, hänhän on minulle rakkain, tärkein ja luotetuin henkilö.

ap

Onneksi mikään ei estä sinua ja puolisoasi keskustelemasta joka päivä 3-4 tuntia osakekurssien muutoksista, indeksirahastojen tilanteesta, palkkarahojen sijoittamiseen liittyvistä tekijöistä jne. ja olemaan onnellisia, kun teillä on niin paljon puhuttavaa. Me muut haluamme parisuhteessa keskittyä muuhunkin kuin siihen, paljonko saamme ulosmitattua puolison tuloista itsellemme.

Ei se ole sama asia keskustella osakekurssien muutoksista kuin mainita että mun palkka on nyt neljä tonnia ja mulla on autosta tonnin kuussa lainanlyhennys.

Miten se liittyy millään tavalla siihen että ulosmitattaisiin puolison tuloista itselle? Eihän sellainen ole mitenkään muutenkaan mahdollista koska asutaan avioliitossa ja yhteisessä taloudessa, johon vaikuttaa molempien tulot ja menot ja yhteiset menot ja tottakai lasten menot.

ap

Tuota... oletko tietoinen siitä, että osakekurssien muutoksilla on aika lailla iso vaikutus tuloihin, jos on tehnyt sijoituksia. Tosissasiko luulet, että ihmisillä on vain palkkatuloja ja on jotenkin suuri rakkaudenosoitus kertoa puolisolle palkkansa, mutta ei pitää häntä tilanteen tasalla siitä, miten osakkeiden kurssit vaikuttavat perheen talouteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

Minkä hiton viranomaisten? 

Ihan kaikkien. Tärkeimpänä kela.

ap

Muuten olen ap kanssasi samaa mieltä, mutta pakko muistuttaa että ainakaan lapsettomista pareista valtaosalla ei ole mitään tekemistä kelan kanssa. Itse olen kelan kanssa tainnut asioida viimeksi 🤔.. Olisiko vuonna 2004 kun viimeisen kerran nostin opintotukea. Eivät työssäkäyvät lapsettomat tarvitse sellaisia viranomaispalveluja joissa tuloja kyseltäisiin.

Joo, tiedän sen, mutta suurin osa ihmisistä on jossain kohtaa elämässään kelan kanssa asioinut, se kun on se yleisin. Ja siksi se on mulla tässä nyt esimerkkinä siitä että laki ja sitä myöden viranomaiset yleensä olettaa parisuhteessa samassa taloudessa elävät ihmiset elävän samaa talouttakin eikä vaan asuvan samassa kämpässä.

ap

Minulta ei ole kertaakaan Kelan kanssa asioidessani kysytty puolison tuloja! Tavallinen keskituloinen palkansaaja ei joudu tilanteeseen, jossa tietoa tarvitaan. Vanhemmuuteen ja sairauksiin liittyvät korvaukset eivät edellytä puolison tulojen tutkimista. Asumistukikin on pääosin pääkaupungissa asuvien pariskuntien tuki. Yksinasuva opiskelija ei joudu puolison tukia selvittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

Emme ole rikkaita, olemme kaksi aikuista, jotka tiedämme, että kun elää omien tulojensa mukaan, ei talous kaadu, vaikka puolisolle tapahtuisi jotain. Tuloja ei tarvitse selvittää päivähoitopaikan hakemuksessa, siellä sanotaan, että jos et ilmoita, maksat täyden maksun. Asumistukea harva 2 työssäkäyvän perhe saa. Asuntolainaa hakiessani pankkia kiinnostivat vain minunn tuloni, minähän sitä lainaa hain. Jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja hänellä on vain velkaa, niin eihän se sitä eloonjäänyttä koske, sillä on yhä omat tulonsa. Velat ei periydy. Eikä kuoleman jälkeen tarvitse ryhtyä selvittämään toisen tienestejä, silloin katsotaan vain kuolinhetken tilanne.

Vaikuttaa siltä, että köyhät ei tiedä sellaisista jännistä jutuista kuin henkivakuutus ja perintöoikeus.

Velat muuten periytyy yhtäläisesti kuin omaisuuskin. Toki puolisot ei peri toisiaan. Voi olla kuitenkin hankala osoittaa mitkä jutut kuuluu itselle, mitkä on ostettu yhdessä ja mitkä kuuluu sen puolison kuolinpesälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.

Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.

En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.

Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.

Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?

Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?

Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.

ap

Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.

Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.

Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.

Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.

Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.

Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.

Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis moni ei varmaankaan halua että puolis kyttää vaan rahoja, ellei kyse ole tyyliin yhteisestä tilistä tms. itselläni ei ole mitään ongelmaa kertoa palkkaa tai paljon olen esim. velkaa tms. puolisolle mutta ymmärrän että joku ehkä haluaa pitää raha-asiat yksityisenä. Mutta kyllähän se ois mukava tietää, että onko puolisolla esim isoja rahaongelmia tai häikkää rahankäytössä koska siitä voi suoraan päätellä onko talousasiat kunnossa tai ettei ole ihan holtiton tuhlari. Tai jos tarvii vaikka apua tms. eli kyllä mielummin teitäisin puolisoni rahatilantee, ainakin suurinpiirtein. En kuitenkaan vaadi tiliotteita tai yhteistä tiliä tms.

Meillä on ainakin suhteessa omat rahat ja niitä käytetään oman halun mukaan vaikka yhdessä asutaankin. Tiedän kuitenkin puolisoni palkan ja suunnilleen kuinkapaljon hänellä on säästöjä ja asuntolainaa. Samoin hän tietää minun. Mutta kumpikaan ei kyttää toisen tuloja ja menoja tms. Puolisoni tienaa hiukan enemmän joten hän ottaa sen huomioon esim niin ettei minun tarvitse maksaa hänelle asumisesta vaikka emme ole avioliitossa. Ruuat maksamme puoliksi ja isommat hankinnat, ellei erikseen olla sovittu että toinen ostaa tms. koska asunto on miehen nimissä niin hän ostaa sinne enemmän esim. huonekaluja tms. elektroniikkaa. Osallistun toki niihin välillä itsekin, rahatilanteeni mukaan. Hyvin on toiminut, eikä puolisokaan ole valittanut ainakaan.

Vanhemmillani on yhteiset rahat joka välillä tuo suhteeseen skismaa, ja luulen että esim. eroaminen o hankalampaa tai ainakin siihen on isompi kynnys kun toisella on todella paljon suuremmat tulot (äidilläni suuremmat kun isälläni). Minusta on parempi kun rahat ovat omat, ainakin silloin kun tulot on suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Muutenkin yhteinen tili sitoo minusta liikaa ja silloin toinen on aina toisen armoilla tavallaan raha-asioissa.

Niin, teillä on ihan normaali tilanne. Ja se että tietää toisen palkan ei tarkoita että kyttäisi toisen tekemisiä eikä todellakaan sitä että on yhteinen tili, aika harvalla nykyään varmasti on yhteinen tili, se on niillä vanhoilla ihmisillä kun mies vaan kävi töissä ja vaimolla ei oikein tuloja edes ollut kun oli kotirouvana.

Yhteiset rahat ei ole sama asia kuin yhteinen tili. Eikä varsinkaan yhteinen talous ei tarkoita samaa kuin yhteinen pankkitili.

ap

Minulla ja miehelläni on useampikin yhteinen pankkitili. Tulot ovat yhteisiä ja menot ovat yhteisiä. Luulenpa, että on vuosia aikaa siitä kun mies on edes katsonut tiliotteitamme. Luottavaisesti antaa minun hoidella talousasiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Mikäli puoliso tippuu päällensä ja ei pysty asioitaan hoitamaan, niin aika pian sen lainanlyhennykset ynnä muut alkaa olla sinun ongelmasi. Jos siis naimisissa olette.

Jos kuolla kupsahdan, laina tulee kokonaan hoidettua eikä puolison tarvitse tehdä yhtikästä mitään muuta kuin ottaa velaton asunto vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.

Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.

En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.

Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.

Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?

Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?

Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.

ap

Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.

Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.

Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.

Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.

Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.

Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.

Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.

ap

Eniten tossa minua juuri ihmetyttää se miten ihmiset saavat sen taloudensa suunniteltua järkevästi jos ei tiedetä kaikkia tuloja ja menoja. Mutta kukin tyylillään. Itse olen ehkä liiankin pikkutarkka raha-asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kyse ole lähinnä siitä, että ei kiinnosta, paljonko puoliso tienaa tai paljonko hänen autolainansa lyhennys on. Miksi mun pitäisi olla perillä puolisoni autolainanlyhennyksistä? Enhän minä niitä maksa. Tai miksi puolisoni haluaisi tietää, paljonko omilla rahoillani ostamani kengät tai laukku maksoivat? Ei mun miestäni kiinnosta sellaiset asiat yhtään sen enempää kuin minua hänen autolainanlyhennyksensäkään. Ei meillä näitä asioita vasinaisesti salatakaan, mutta ei myöskään puhuta sellaisista asioista, jotka eivät toista kiinnosta yhtään.

Kun asutaan samassa taloudessa, ja teidän tulot lasketaan viranomaisten toimestakin yhteen, on hyvä tietää tälläisiä perusasioita yhteisestä taloudesta. Jos ei kiinnosta kuin omat menot ja tulot ei tiedä yheisestä taloudesta kuin puolet. Mitä jos tulee jotain vaikeuksia? Isompia hankintoja? Työttömyyttä? Sairautta? Kuolema? On hyvä tietää toisesta perusasiat ja varsinkin yhteiset asiat.

Yleensä kun yhteen mennään kysellään toiselta lempiväristä lähtien kaikenlaista, aika outoa jos ihan perusjuttua ei kysytä eikä kerrota edes siinä vaiheessa kun omat elämät yhdistetään samaan talouteen.

ap

MIkä viranomainen laskee meidän tuloja yhteen? Ei ole yhteisverotusta ja sairauspäivärahakin lasketaan vain omien tulojen perusteella.

Jos tulee isompia hankintoja, niin sitten sitä miettii, että onko minulla tähän varaa. Jos ei ole, en osta. Jos tulee työttömyyttä, niin elelen vähän niukemmin. Jos tulee sairautta, niin sama juttu. Jos toinen kuolee, jää minulle edelleen omat tuloni ja menoni, jotka on mitoitettu vain omien tulojeni mukaan.

Ihmisillä ei ole tapana puhua asioista, jotka eivät merkitse heille mitään. Meillä raha on asia, josta ei ole tarvetta keskustella. En tosin tiedä miehen lempiväriäkään ja lempiruokakin on vuosien myötä vaihtunut.

Teillä älyttömän rikkailla ei varmaan kukaan kyselekään, jos ei satu mitään yllättävää. Helppoa elämää jos ei ole edes yhteistä asuntolainaa. Mitäpä sitä sitten puhumaan että onko tilillä miljoona vai kaksi :D

ap

Ei ihminen ole älyttömän rikas, jos hän osaa laskea omien tulojensa perusteella, mihin on varaa ja mihin ei. Vain köyhät kuvittelevat, että tuhlaamalla tulee varakkaaksi. Tilillä ei kannata pitää miljoonia,. tällä hetkellä viisainta on sijoittaa vaikka metsään. Mutta sitähän sinä et voi ymmärtää, että joku käyttää rahojaan järkevästi sen sijaan, että nostattaisi niillä puolison elämänlaatua.

Luulisi että siinä vaiheessa kun on rahaa sijoittamiseenkin siitä tulisi puolison kanssa puhetta, muutenhan te voitte vaikka kilpailla samoista apajista :D On se tiedettävä yhteisessä taloudessa asuessa että mihin toisella on varaa, ei se riitä että tietää että itsellä on varaa. Sitten kun ei tiedetä niin tulee näitä ylilyöntejä että toinen ei pääsekään matkalle kun toinen ei yhtään ajattele toisen mahdollisuuksia maksaa kalliita matkoja vaan olettaa että kyllä sillä on rahaa kun mullakin on.

Miksi joku nostaisi puolison elämänlaatua? Se elämähän on yhteinen puolison kanssa, sehän se idea puolisona olemissa on, eli jos nostat omaa elintasoasi, nostat myös puolisosi. 

ap

Mistä samoista apajista?? Tokihan sitä voi osakkeista ja sijoituksista puhua paljonkin, ilman että tietää tarkalleen summia. Tiedän kyllä, mitä osakkeita on, mutta en kyllä tarkkoja summia.

No olette ostamassa toisistanne tietämättä vaikka jotain metsäplänttiä ja huudatte toisianne vastaan huutokaupassa tai jotain, mistä minä köyhä ihminen teidän rikkaiden huvituksista tiedän kun ne on salaisia :D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

Emme ole rikkaita, olemme kaksi aikuista, jotka tiedämme, että kun elää omien tulojensa mukaan, ei talous kaadu, vaikka puolisolle tapahtuisi jotain. Tuloja ei tarvitse selvittää päivähoitopaikan hakemuksessa, siellä sanotaan, että jos et ilmoita, maksat täyden maksun. Asumistukea harva 2 työssäkäyvän perhe saa. Asuntolainaa hakiessani pankkia kiinnostivat vain minunn tuloni, minähän sitä lainaa hain. Jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja hänellä on vain velkaa, niin eihän se sitä eloonjäänyttä koske, sillä on yhä omat tulonsa. Velat ei periydy. Eikä kuoleman jälkeen tarvitse ryhtyä selvittämään toisen tienestejä, silloin katsotaan vain kuolinhetken tilanne.

Vaikuttaa siltä, että köyhät ei tiedä sellaisista jännistä jutuista kuin henkivakuutus ja perintöoikeus.

Velat muuten periytyy yhtäläisesti kuin omaisuuskin. Toki puolisot ei peri toisiaan. Voi olla kuitenkin hankala osoittaa mitkä jutut kuuluu itselle, mitkä on ostettu yhdessä ja mitkä kuuluu sen puolison kuolinpesälle.

Velat EIVÄT periydy, kunhan perunkirjoitus hoidetaan oikein. Velat hoidetaan kuolinpesästä ja jos velkojen jälkeen kuolinpesästä jotain jää yli, perilliset perivät sen. Jos velkoja on enemmän kuin kuolinpesällä varallisuutta, kuolinpesä haetaan konkurssiin, velalliset nielevät tappionsa ja perilliset jäävät nuolemaan näppejään. Mutta vainajan velka ei jää perillisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis moni ei varmaankaan halua että puolis kyttää vaan rahoja, ellei kyse ole tyyliin yhteisestä tilistä tms. itselläni ei ole mitään ongelmaa kertoa palkkaa tai paljon olen esim. velkaa tms. puolisolle mutta ymmärrän että joku ehkä haluaa pitää raha-asiat yksityisenä. Mutta kyllähän se ois mukava tietää, että onko puolisolla esim isoja rahaongelmia tai häikkää rahankäytössä koska siitä voi suoraan päätellä onko talousasiat kunnossa tai ettei ole ihan holtiton tuhlari. Tai jos tarvii vaikka apua tms. eli kyllä mielummin teitäisin puolisoni rahatilantee, ainakin suurinpiirtein. En kuitenkaan vaadi tiliotteita tai yhteistä tiliä tms.

Meillä on ainakin suhteessa omat rahat ja niitä käytetään oman halun mukaan vaikka yhdessä asutaankin. Tiedän kuitenkin puolisoni palkan ja suunnilleen kuinkapaljon hänellä on säästöjä ja asuntolainaa. Samoin hän tietää minun. Mutta kumpikaan ei kyttää toisen tuloja ja menoja tms. Puolisoni tienaa hiukan enemmän joten hän ottaa sen huomioon esim niin ettei minun tarvitse maksaa hänelle asumisesta vaikka emme ole avioliitossa. Ruuat maksamme puoliksi ja isommat hankinnat, ellei erikseen olla sovittu että toinen ostaa tms. koska asunto on miehen nimissä niin hän ostaa sinne enemmän esim. huonekaluja tms. elektroniikkaa. Osallistun toki niihin välillä itsekin, rahatilanteeni mukaan. Hyvin on toiminut, eikä puolisokaan ole valittanut ainakaan.

Vanhemmillani on yhteiset rahat joka välillä tuo suhteeseen skismaa, ja luulen että esim. eroaminen o hankalampaa tai ainakin siihen on isompi kynnys kun toisella on todella paljon suuremmat tulot (äidilläni suuremmat kun isälläni). Minusta on parempi kun rahat ovat omat, ainakin silloin kun tulot on suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Muutenkin yhteinen tili sitoo minusta liikaa ja silloin toinen on aina toisen armoilla tavallaan raha-asioissa.

Niin, teillä on ihan normaali tilanne. Ja se että tietää toisen palkan ei tarkoita että kyttäisi toisen tekemisiä eikä todellakaan sitä että on yhteinen tili, aika harvalla nykyään varmasti on yhteinen tili, se on niillä vanhoilla ihmisillä kun mies vaan kävi töissä ja vaimolla ei oikein tuloja edes ollut kun oli kotirouvana.

Yhteiset rahat ei ole sama asia kuin yhteinen tili. Eikä varsinkaan yhteinen talous ei tarkoita samaa kuin yhteinen pankkitili.

ap

Minulla ja miehelläni on useampikin yhteinen pankkitili. Tulot ovat yhteisiä ja menot ovat yhteisiä. Luulenpa, että on vuosia aikaa siitä kun mies on edes katsonut tiliotteitamme. Luottavaisesti antaa minun hoidella talousasiat.

Miksi hän ei ole kiinnostunut niistä? Eikö se sinua häiritse yhtään? Itse en tykkäisi tuollaisesta välittämättömyydestä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole intiiminä hetkenä tapana keskustella tuloista tai omaisuudesta, joten en ole koskaan kokenut parisuhteessa moista tietoa tarpeelliseksi.

MInä en kysele puolisolta asioista, jotka eivät minua kiinnosta tai joita en tarvitse. En kysy moottorisahan teräketjun huoltoväliä enkä kysy puolison tuloja. Minulla ei ole mitään käyttöä kummallekaan tiedolle. Ei mieskään kysy, montako kerrosta neuletta olen tehnyt tai onko minulla pääomatuloja.

Olemme olleet yhdessä kohta 25 vuotta enkä koko aikana ole kokenut tarvetta saada selville miehen raha-asioita. Rahaa on, se tieto riittää minulle. Kun ostan auton, menen liikkeeseen ja teen kaupat kysymättä miehen lupaa. Kaupasta voin kantaa kassillisen ruokaa koko perheelle vaatimatta miestä maksamaan puolta ostoksista ja hän saattaa tehdä ihan saman, ei meillä olla laskemassa kummankin osuuksia. Jos mies haluaa matkalle Prahaan, hän hoitaa kulupuolen ja jos minä haluan viikonlopuksi hotelliin, niin maksan koko paketin.

En keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi tietää mieheni  tulot. Elän varsin hyvin omilla tuloillani.

Niin, te olette niitä harvoja onnekkaita joilla ei ole koskaan pulaa rahasta, olette niin rikkaita että rahaa on millä mällätä mielin määrin. Suurimmalla osalla ihmisiä ei näin ole. Tuloja pitää selvittää lasten päivähoitopaikan hakemukseen, asumistukihakemukseen, asuntolainaa haettaessa jne. Mitäs jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja sillä puolisolla ei olekaan oikeasti sitä rahaa vaan pelkäää velkaa? Aika ikävä yllätys alkaa sitten selvittämään että paljonko oli tienannut ja miksi velkoja on ja kuinka paljon.

ap

Emme ole rikkaita, olemme kaksi aikuista, jotka tiedämme, että kun elää omien tulojensa mukaan, ei talous kaadu, vaikka puolisolle tapahtuisi jotain. Tuloja ei tarvitse selvittää päivähoitopaikan hakemuksessa, siellä sanotaan, että jos et ilmoita, maksat täyden maksun. Asumistukea harva 2 työssäkäyvän perhe saa. Asuntolainaa hakiessani pankkia kiinnostivat vain minunn tuloni, minähän sitä lainaa hain. Jos toinen joutuu koomaan tai kuolee ja hänellä on vain velkaa, niin eihän se sitä eloonjäänyttä koske, sillä on yhä omat tulonsa. Velat ei periydy. Eikä kuoleman jälkeen tarvitse ryhtyä selvittämään toisen tienestejä, silloin katsotaan vain kuolinhetken tilanne.

Vaikuttaa siltä, että köyhät ei tiedä sellaisista jännistä jutuista kuin henkivakuutus ja perintöoikeus.

Velat muuten periytyy yhtäläisesti kuin omaisuuskin. Toki puolisot ei peri toisiaan. Voi olla kuitenkin hankala osoittaa mitkä jutut kuuluu itselle, mitkä on ostettu yhdessä ja mitkä kuuluu sen puolison kuolinpesälle.

Velat ei periydy samalla tavalla kuin omaisuus. Jos et halua omaisuutta, voit kieltäytyä perinnöstä,mutta jos et halua velkoja, täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa.Tietty ne velat periytyy, jos ns. ryhtyy perintöön eli ottaa siitä osankin vastaan, mutta jos pesässä omaisuuden määrä on pienempi kuin velkojen, niin sen voi hakea konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä tiedän mun miehen ammatin ja mitä siinä tienaa. Itse olen opettaja ja munkin tulot kyllä arvaa kysymättäkin. Että tuntuu mustakin oudolta jos ei yhtään tiedä mikä putkimies-pirkko tai juristi-jaakko tienaa kuussa.

Ja me keskustelemme palkasta mieheni kanssa. Samoin menoista ja kuukauden käyttövarasta, säästöön menevistä summista. Ihan normaalia elämää.

Me keskustellaan yhteisistä menoista, mutta säästön menevistä rahoista ei ole mitään väliä. 

Ei minulle ole mitään väliä kuinka paljon miehellä jää säästöön, tärkeintä on, että yhteisiin menoihin  on tarpeeksi rahaa. 

Niin mekin. Yhteiset menot ovat se oleellinen asia eikä kummankaan tulot. Olemme puhuneet siitä, paljonko asuminen saa maksaa. Emme suinkaan siitä, mikä voisi olla kallein asunto, johon meillä yhdessä olisi varaa. Olemme puhuneet siitä, miten paljon on kohtuullista maksaa lasten harrastuksista tai kuinka usein on kohtuullista käydä perheen kanssa ravintolassa syömässä. Emme siitä, mikä olisi lapselle kallein harrastus, johon on varaa, tai mikä on enimmäismäärä ravintolakäynneissä, mihin kummankin yhteenlasketut tulot riittävät. Puhumme siitä, mikä on mielestämme kohtuullinen hinta hotelliyöstä, mutta emme siitä, mikä olisi kaikkein hulppein hotellihuone, johon meillä olisi varaa. Kohtuullinen tarkoittaa järkevintä ja eniten hyväksyttävissä olevaa eikä suinkaan kaikista parasta ja kalleinta, mihin olisi varaa.

Ymmärrän, että jos rahat ovat tiukilla, ei voi ajatella mitään kohtuullista vaan ihan kaiken sanelee se, mihin yksinkertaisesti on varaa. Ja silloin tietenkin pitää edes jollain tasolla tietää, paljonko rahaa on ja paljonko sitä kuukausittain tulee ja menee. Joillain päätöksiin vaikuttaa myös, miten suuren osan yhteiskunta eli Kela tai sossu siitä maksaa (esim asuminen). Tai jos omat tulot ovat riippuvaisia puolison tuloista, tietenkin puolison tuloilla on merkitystä. 

Edelleen ihmetyttää että kaikki tämä rahasta puhuminen, mutta palkka ei tule koskaan missään puheeksi. Ei vaikka vuosikymmeniä puhutaan rahasta, mutta vain menoista, ei koskaan vahingossakaan tuloista.

ap

Ehkä se on sen takia, että puolisot jotka ei tiedä toisen tuloja ja menoja niin niiden ei tarvitse tietää. On tarpeeksi tuloja molemmilla, jotka kattaa kulut. Miksi mä kysyisin mun mieheltä mihin rahansa laittaa. Ei sekään kysy multa. Omat rahat on omat, saa laittaa mihin haluaa. Toki asumiskulut jne jne pitää ensin hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan puutuit nyt minun kirjoittamaani tekstiin, eli olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja en tiedä miehen palkkaa, tuloja tms., mutta meillä menee silti hyvin ja rakkautta on.

Juu, en tiedä miehen tuloja kuin ehkä arvioiden, mutta mitä ihmettä minä sillä tarkalla tiedolla, tai edes suurinpiirteisellä tiedokaan tekisin? Meillä on velaton omakotitalo, molemmilla omat hyvät autot, ruokarahoja ei tarvitse laskea, matkustelemme kun haluamme ja senttiäkään velkaa ei ole. Lapsilla on hyvä olla, kaikilla on vaatteita ja harrastusvälineitä, ystäviä ja huumoria riittää perheessä vaikka muille jakaa. Se riittää minulle tiedoksi ja miehelle samoin riittää, että perheellämme on kaikki hyvin.

En ole ikinä edes vilkaissut muiden verotietoja, vaikka aika monia muita ne kovasti tuntuvat kiinnostavan. Minua ei jotkut naapurien ja tuttujen verotiedot kiinnosta, sillä olen ilman niitä tietojakin oikein onnellinen.

Jos mies haluaisi jostakin syystä palkkani tietää, niin hän voi mennä työhuoneeseen, ottaa vaikka tämän vuoden laskumappini ja katsoa. Sama juttu minulla, samasta hyllystä löytyisi ihan kaikki miehen paperit, tiliotteet, laskut ja mitä vaan, mutta en keksi syytä mennä niitä tonkimaan. Sairastahan se olisi.

Mitä sairasta siinä on että tietää tienaako puoliso tonnin vai kymppitonnin kuussa?

Teidän perheessä ei ole enää mitään mihin tietoa tarkemmin tarvisi, mutta varmasti olette asioita käyneet läpi kun lapsia tuli ja asuntolaina otettiin?

Minä tiedän miehestäni paljon asioita, eikä mikään tieto ole sairasta, tiedän tasan tarkkaan minkälaisista kirjoista tai musiikista hän pitää, minkälaisista vaatteista ja kengistä jne. Tiedän mieheni poliittiset ja muutkin mielipiteet kaikkiin asioihin, ei juuri mitään ole mistä ei oltaisi puhuttu 18 vuoden aikana. Aika outoa olisi jos koskaan ei olisi tullut mikään talouteen liittyvä puheeksi kun yhteistä taloutta eletään.

ap

Voi kiesus ap. Minkälaista sinunlaisen raukan elämä voi olla, kun pitää koko ajan olla äärettömän huolissaan, stressata ihan kaikesta ja olla vielä suorastaan sairaalloisen epäluuloinen? En haluaisi ikinä hypätä sinun kenkiisi.

Ja juu, olemme jutelleet mieheni kanssa raha-asioista niin paljon kuin olemme tarpeen katsoneet, mutta hysteeriseksi emme ala, sillä molemmilla on luottotiedot kunnossa ja perintäkirjeitä ei tule. Niin kuin jo sanoin, niin velkoja ei ole ja taloudellisesti pärjäämme hyvin. Jos jompikumpi meistä työttömäksi tai muuta jäisi, niin hätää ei olisi aikoihin. Älä siis suotta huolehdi.

Kyllä kieltämättä mun elämä on ollut aina stressaavaa köyhyyden takia, mutta se ei liity siihen mitenkään että puhutaanko asioista vai salaillaanko niitä. En tietenkään ole epäluuloinen koska mieheni on kunnollinen ihminen eikä esim. alkoholisti.

Juuri äsken puhuttiin siskon kanssa siitä että pitäisikö hänen ottaa uusi työpaikka vastaan vaikka se on aika kaukana ja siinä kyllä puntaroitiin sitä että paljonko palkka on parempi kuin vanhassa työssä, paljonko menee bensoihin rahaa jne. erilaisia plussia ja miinuksia tilanteesta, varmasti puhuu samat asiat vielä miehensä kanssa ja luultavasti jonkun kaverinsa ja meidän äidin kanssa. Kyseessä on iso päätös joka vaikuttaa koko perheeseen.

Myös veljen kanssa ollaan aina puhuttu avoimesti raha-asioista, veljellä on pari sijoitusasuntoa ja hän osti hiljattain uuden itselleen kodiksi, ja siinä kyllä mietittiin myös erilaisia juttuja, paljonko on yhteensä velkaa kaikista asunnoista jäljellä, paljonko on vuokratulot, kannattaako myydä vai vuokrata oma vanha koti jne. Tosi outoa olisi jos veli ei kertoisi paljonko saa palkkaa jne.

Yhtä lailla olen puhunut myös omien ystävieni kanssa raha-asioista, palkoista, veloista, talojen hinnoista, lainanlyhennyksistä, yrittämisestä jne. Ei raha-asiat pidä olla mikään tabu.

Mulle on outoa tuollainen että "ei mua kiinnosta, kun rahaa vaan tulee" kai mä olen siihen aivan liian köyhä.

ap

Minäkin puhun tuttujen kanssa tuollaisista asioista,mutta ne vaikenee siinä vaiheessa, kun ovat ensin valittaneet velkojensa määrää ja vapaavuosia ja rahattomuutta ja hoitovapaata ja kaiken hankaluutta ja sitten minä sanon, että ei minulla ole yhtään velkaa, mutta sijoitusasunnot tuottaa yli 4000 e/kk. Silloin ne katselee ihmeissään toisiaan, että vastahan tuo kertoi ettei käy töissä, miksi se ei yhdy valituksiin. Vielä enemmän ne on hiljaa kun neuvon, että ei kannata tuhlata rahojaan kaikenlaiseen turhaan, kun voi elää kivaa elämää ihan oman omaisuuden turvin.