Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?

Onneksi suurin osa tajuaa pitää perhe-elämänsä työelämän ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä se äitiyden mainitseminen haittaa. Sama kun jos ilmoittaa hakemuksessa harrastuksekseen vaikka ratsastuksen ja kertoo lisäksi että kahdeksan kuukauden aukko CV:ssä vuonna 2015 johtuu vapaaehtoistyö-/reppureissusta Meksikoon. En ymmärrä miksi tuo äitiyden ilmoittaminen nostaa noin paljon tunteita.

Mutta, ehkä joihinkin töihin vaaditaan tosi asiapainotteisia hakemuksia. Itse olen mennyt rennolla linjalla vaikka ihan ”vaativissa” tehtävissä olenkin enkä lasten kanssa millään tavalla tekemisissä työssäni. Pointtini siis se, että olen kirjoittanut työhakemuksiini aika paljonkin epäolennaisia asioita, toki tarvittavat faktat ja työhön liittyvä osaaminen on ollut etusijalla. Mutta omaan hakemukseeni se äitiys on ihan hyvin kadonnut sinne muiden epäolennaisuuksien ja olennaisuuksien joukkoon, eikä ole siellä ollut mitenkään pääasiassa.

Rekrytoijalla ei ole aikaa lukea epäolennaisia asioita. Lapset ovat yhtä merkityksetön asia kuin minkä väriset silmät tai hiukset hakijalla on. Kun hakemuksia tulee yhtä paikkaa kohden jopa yli sata, roskiin lentää heti kättelyssä ne, jotka aloitetaan jollain täysin epäoleellisella asialla. Jos haluaa paikata aukkoa työhistoriassan, lapset voi laittaa CV:hen , mutta ei hakemukseen. Eikä varsinkaan aloittaa hakemustaan lapsilla, jos kyseessä ei ole sellainen työpaikka, jossa lastenhoitotaidoilla olisi merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta olisi tosi tärkeää että pidettäis naisina yhtä ja arvostettaisiin itseämme ja toisiamme osaajina ja ammattilaisina eikä suostuttais määrittelemään itseämme työelämässä äitiyden tai sen puuttumisen kautta. Yksikään meistä ei ole sen parempi eikä huonompi työntekijä sen perusteella, onko pusertanut itsestään mukulan ulos vai ei. Me ollaan ammattilaisia omilla aloillamme, ei ole mitään syytä pissata kaikkien naisten yhteiseen murokulhoon vähättelemällä omaa tai muiden osaamista käyttämällä äitiyttä ammattitaidon mittarina. Lopetetaan tämä jooko heti.

Ei kai kukaan ole muiden osaamista vähätellyt tai käyttänyt äitiyttä "ammattitaidon mittarina"? Joku voi kokea äitiyden vahvuutenaan, ja se voi olla totta, vaikka rekrytoinnissa äitiyttä pidetäänkin vain rasitteena. Myös äitiyden dissaaminen on naisten murokulhoon pissaamista.

Kyseessä ei ole äitiyden dissaaminen vaan nimenomaan se, että ymmärrettäisiin ettei äitiys pätevöitä työelämään eikä pätevöitä sen puutekaan. Äitiys ja työelämä eivät liity toisiinsa. Ammattitaidolla mentäis, ei millään keskiaikaisilla hyvän synnyttäjän ja lapsenhoitajan normeilla. Siitä olisi apua meille kaikille, kun ei suostuttais redusoitumaan lapsentekijöiksi.

Ei tuo ole se ongelma, vaan se, että mahdollinenkin äitiys on naiselle rasite työnhaussa. Useimmat naiset osaavat kyllä välttää äitiyden mainitsemistakin.

Ja tämä kulttuuri, jossa naiset nähdään riskinä työelämässä lapsenteon vuoksi voisi muuttua, jos naiset itse lakkaisivat julistamassa jo työtä hakiessaan omaa vanhemmuuttaan. Vaikka se on se oman elämän tärkein asia ja suurin saavutus, ei ole hyvä että työelämässäkin naisista ajatellaan vain joko vanhempina tai potentiaalisesti tulevina vanhempina. Toivoisin että ne mammulit, jotka ilolla julistavat äitiyttään työnhaussa ja työpaikoilla, ymmärtäisivät asian ja lopettaisivat sen. Kyllä me kaikki osataan, oli lapsia tai ei. Ei tehdä siitä numeroa, kun se ei auta ketään.

Miten selität viiden vuoden aukon cv:ssä, jollei voi kertoa lapsista? Sehän vasta hyvältä näyttää.

No se on varmaan vähän eri asia kuin se että aloittaa hakemuksensa "hei, olen 32-vuotias kahden lapsen äiti".

Minä olen edelleen eri mieltä. Haastattelussa äitiys tulisi viimeistään ilmi. On molempien ajan tuhlaamista mennä haastatteluun, jos kuitenkaan ei ole sopiva työhön.

Miksi se tulisi haastattelussa ilmi? Ei sitä saa kysyä eikä tarvitse kertoa.

Naureskeltiinkiin tuossa työkaverin kanssa, että pitäsköhän mun alkaa tekemään enemmän vatsalihasliikkeitä, voisi auttaa työnsaantia. Nyt näytän nimittäin silti pienen ylipainoni kanssa, että olis alkuraskaus päällä :)

Ei kai kukaan työnantaja kehtaa kysyä, että onkos tullut viimeaikoina herkuteltua vai miten?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut kokee äitiyden saavutukseksi vaikka lähes kuka vaan onnistuu lisääntymään.

Leena kahden lapsen äiti on työnantajalle merkki useista sairaspoissaoloista

Jossain vaiheessa Leena voi kuitenkin saada paremmin töitä aloittamalla esittelynsä tekstillä:

Hei olen Leena, kahden yli 10-vuotiaan lapsen äiti.

Mä selitin siten 17 vuotisen kotirouvuuteni. "Nyt muksut ovat isoja ja itsenäisempiä, niin ylimääräistä aikaa jää vaikkapa työnteolle.." jotenkin noin sen hakemuksen silloin kirjoitin.

Seitsemään paikkaan moisen hakemuksen lähetin, viidessä kävin haastattelussa, kolme paikkaa "sain", yhden otin vastaan.

N46 reilu vuoden ihanassa työpaikassa ja muksut 15 ja 18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä se äitiyden mainitseminen haittaa. Sama kun jos ilmoittaa hakemuksessa harrastuksekseen vaikka ratsastuksen ja kertoo lisäksi että kahdeksan kuukauden aukko CV:ssä vuonna 2015 johtuu vapaaehtoistyö-/reppureissusta Meksikoon. En ymmärrä miksi tuo äitiyden ilmoittaminen nostaa noin paljon tunteita.

Mutta, ehkä joihinkin töihin vaaditaan tosi asiapainotteisia hakemuksia. Itse olen mennyt rennolla linjalla vaikka ihan ”vaativissa” tehtävissä olenkin enkä lasten kanssa millään tavalla tekemisissä työssäni. Pointtini siis se, että olen kirjoittanut työhakemuksiini aika paljonkin epäolennaisia asioita, toki tarvittavat faktat ja työhön liittyvä osaaminen on ollut etusijalla. Mutta omaan hakemukseeni se äitiys on ihan hyvin kadonnut sinne muiden epäolennaisuuksien ja olennaisuuksien joukkoon, eikä ole siellä ollut mitenkään pääasiassa.

Rekrytoijalla ei ole aikaa lukea epäolennaisia asioita. Lapset ovat yhtä merkityksetön asia kuin minkä väriset silmät tai hiukset hakijalla on. Kun hakemuksia tulee yhtä paikkaa kohden jopa yli sata, roskiin lentää heti kättelyssä ne, jotka aloitetaan jollain täysin epäoleellisella asialla. Jos haluaa paikata aukkoa työhistoriassan, lapset voi laittaa CV:hen , mutta ei hakemukseen. Eikä varsinkaan aloittaa hakemustaan lapsilla, jos kyseessä ei ole sellainen työpaikka, jossa lastenhoitotaidoilla olisi merkitystä. 

Tämähän sitten selittää, miksei TE-toimiston työnhakukursseilla tehdyt hakemukset tunnu kelpaavan.

Kaikki inhimillisyys pitää siis riisua pois. Koneita palkataan.

En lukenut koko ketjua, mutta yksinkertaisesti siitä syystä, että se kiteytti senhetkisen tilanteen ja selitti aukon cv:ssä ja myös motiivin työnhaulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä se äitiyden mainitseminen haittaa. Sama kun jos ilmoittaa hakemuksessa harrastuksekseen vaikka ratsastuksen ja kertoo lisäksi että kahdeksan kuukauden aukko CV:ssä vuonna 2015 johtuu vapaaehtoistyö-/reppureissusta Meksikoon. En ymmärrä miksi tuo äitiyden ilmoittaminen nostaa noin paljon tunteita.

Mutta, ehkä joihinkin töihin vaaditaan tosi asiapainotteisia hakemuksia. Itse olen mennyt rennolla linjalla vaikka ihan ”vaativissa” tehtävissä olenkin enkä lasten kanssa millään tavalla tekemisissä työssäni. Pointtini siis se, että olen kirjoittanut työhakemuksiini aika paljonkin epäolennaisia asioita, toki tarvittavat faktat ja työhön liittyvä osaaminen on ollut etusijalla. Mutta omaan hakemukseeni se äitiys on ihan hyvin kadonnut sinne muiden epäolennaisuuksien ja olennaisuuksien joukkoon, eikä ole siellä ollut mitenkään pääasiassa.

Rekrytoijalla ei ole aikaa lukea epäolennaisia asioita. Lapset ovat yhtä merkityksetön asia kuin minkä väriset silmät tai hiukset hakijalla on. Kun hakemuksia tulee yhtä paikkaa kohden jopa yli sata, roskiin lentää heti kättelyssä ne, jotka aloitetaan jollain täysin epäoleellisella asialla. Jos haluaa paikata aukkoa työhistoriassan, lapset voi laittaa CV:hen , mutta ei hakemukseen. Eikä varsinkaan aloittaa hakemustaan lapsilla, jos kyseessä ei ole sellainen työpaikka, jossa lastenhoitotaidoilla olisi merkitystä. 

Tämähän sitten selittää, miksei TE-toimiston työnhakukursseilla tehdyt hakemukset tunnu kelpaavan.

Kaikki inhimillisyys pitää siis riisua pois. Koneita palkataan.

Isoissa työpaikoissa ne rekrytoijat joutuvat valitettavasti itsekin olemaan ihan koneita. On ihan inhimillistä, että heidän on saatava valtavasta hakemusmäärästä nopeasti oleellinen tieto ulos.

Omituista, että rekrytoijat eivät arvosta sitä, että lapset on jo tehty ja mammalomat pidetty. Sitten palkataan lapsettomia parikymppisiä ja kirotaan, kun ne alkoivatkin lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että rekrytoijat eivät arvosta sitä, että lapset on jo tehty ja mammalomat pidetty. Sitten palkataan lapsettomia parikymppisiä ja kirotaan, kun ne alkoivatkin lisääntyä.

Ettetkö te nyt yhtään saa kiinni miksi ne lapsijutut eivät kuulu sinne työhakemuksiin? Eikö löydy yhtään laajempaa yhteiskuntapoliittista ymmärrystä asialle?

Vierailija kirjoitti:

Monet ennen työssään vastuulliset ja omistautuneet muuttuvat äitiydyttyään joustamattomiksi ja välinpitämättömiksi.

Ennen kiinnostava työ on nyt vain rahanhankintakeino. Näin etenkin on jos nainen on ollut pitkään kotiäitinä.

Naiset käyttävät häikäilemättä hyväkseen sitä, että äitiysvapailta ei voi irtisanoa. Jotkut roikottavat työyhteisöään löysässä hirressä naureskellen, että nostetaan nyt kaikki raha mitä irti saa. Heillä ei ole aikomustakaan palata töihin. Sillä aikaa sijaiset jotka näiden mammojen duunin tekevät elävät epävarmuudessa saamatta ansaitsemaansa vakipaikkaa.

Vastenmielistä.

Mikäli äiti palaa töihin, lapsettomat saavat olla alituiseen paikkailemassa äiti.ihmisen poissaoloja milloin kenenkin sairastaessa.

Kyllä äitiysvapailla saa irtisanoa. Äitiysvapaa ei vaan saa olla irtisanomisen perusteena

Millainen on hyvä CV. Esimerkkejä, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa työkokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mamman palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

Katsos kun se työsuhde on ollut voimassa koko sen ajan. Erotteletko sinä saikke päivät myös hakemuksessasi? Ethän sinä silloin ollut töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että rekrytoijat eivät arvosta sitä, että lapset on jo tehty ja mammalomat pidetty. Sitten palkataan lapsettomia parikymppisiä ja kirotaan, kun ne alkoivatkin lisääntyä.

Ettetkö te nyt yhtään saa kiinni miksi ne lapsijutut eivät kuulu sinne työhakemuksiin? Eikö löydy yhtään laajempaa yhteiskuntapoliittista ymmärrystä asialle?

Ai nyt ne rekrytoijat ovatkin ajamassa yhteiskunnan etua eikä työnantajan?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

No mitä kirjoitin? Palkkasin ihmisen, jolla oli paras koulutus, työkokemus ja osaaminen. Miksi kuvittelet äidin tarkoittavan jotain ihme "mammaa", jolla ei olisi oikeaa työkokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omituista, että rekrytoijat eivät arvosta sitä, että lapset on jo tehty ja mammalomat pidetty. Sitten palkataan lapsettomia parikymppisiä ja kirotaan, kun ne alkoivatkin lisääntyä.

Ettetkö te nyt yhtään saa kiinni miksi ne lapsijutut eivät kuulu sinne työhakemuksiin? Eikö löydy yhtään laajempaa yhteiskuntapoliittista ymmärrystä asialle?

Ai nyt ne rekrytoijat ovatkin ajamassa yhteiskunnan etua eikä työnantajan?

Voi herranjumala ei, me puhutaan siitä että laki määrää kohtelemaan hakijoita perhestatuksesta riippumatta tasa-arvoisesti. Jos hakijat itse vapaaehtoisesti luopuvat tästä oikeudestaan, minkäs työnantajat sille enää voivat.

En kirjoittanut lapsista mitään työhakemuksessa, mutta cv:ssä mainitsin, koska se selitti miksi opiskeluaika näytti venyneeltä. Työhaastattelussa kerroin itse sen, että tein lapset jo opiskeluaikana ja lapsiluku on omalta kohdalta täynnä, joten nyt on vuoro keskittyä töihin.

- 26-vuotiaana heti valmistumisen jälkeen vakituisen viran saanut