Lue keskustelun säännöt.
Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?
21.11.2018 |
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.
Siis keneltä toiselta naiselta on pois, jos minä kerron, että minulla on lapsia?
Oliskohan tässä nyt tarpeeksi ymmärrettävä linkki asiasta: raskaussyrjintä on iso ongelma.
1. Työnantajat eivät todistetusti mielellään palkkaa synnytysikäisiä naisia.
2. Lainsäätäjät ovat tehneet lakeja, jotta synnytysikäisiä tai lasten vanhempia ei syrjittäisi.
3. Työnantaja ei saa näiden lakien vuoksi kysyä keneltäkään lapsensaantiin liittyvistä asioista.
4. Kertomalla niistä vapaaehtoisesti yksittäinen nainen saattaa edistää omaa asiaansa, mutta tekee silloin haittaa niille naisille, jotka solidaarisuudesta muita kohtaan tai muista syistä eivät keskustele lastensaantiasioistaan työnhaun yhteydessä. Työnantaja tietenkin ottaa kahdesta yhtä hyvästä hakijasta sen, joka lupaa ettei enää tee lapsia vs. sen joka ei puhu asiasta mitään. Näin syrjintä pääsee jatkumaan ja naisen arvoa työelämässä mitataan edelleen lapsensaannin tai potentiaalisen lapsensaannin kautta.
Tämä on jättimäisen iso ongelma.
No neloskohta nyt vain sattuu olemaan työnantajan kannalta silkka totuus, että nainen, joka aikoo tehdä lapsia on vähemmän arvokas kuin nainen, joka niitä ei aio tehdä. Ymmärrän tämän syrjintäongelman miehiin verrattuna, mutta en kilpailussa kahden naisen välillä. Miksi en saa naisena osoittaa oikeasti olevani kannattavampi sijoitus kuin joku muu, kun se ei perustu mihinkään ennakkoluuloihin vaan faktaan?
Sinulla on oikeus tehdä niin, jos välität ainoastaan itsestäsi, etkä toivo parannusta naisten asemaan yleisesti tai koe yhteiskunnan tilan yleisen paranemisen hyödyttävän välillisesti myös sinua ja aikanaan lapsiasi. Toivottavasti omat lapsesi ovat poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.
Siis keneltä toiselta naiselta on pois, jos minä kerron, että minulla on lapsia?
Oliskohan tässä nyt tarpeeksi ymmärrettävä linkki asiasta: raskaussyrjintä on iso ongelma.
1. Työnantajat eivät todistetusti mielellään palkkaa synnytysikäisiä naisia.
2. Lainsäätäjät ovat tehneet lakeja, jotta synnytysikäisiä tai lasten vanhempia ei syrjittäisi.
3. Työnantaja ei saa näiden lakien vuoksi kysyä keneltäkään lapsensaantiin liittyvistä asioista.
4. Kertomalla niistä vapaaehtoisesti yksittäinen nainen saattaa edistää omaa asiaansa, mutta tekee silloin haittaa niille naisille, jotka solidaarisuudesta muita kohtaan tai muista syistä eivät keskustele lastensaantiasioistaan työnhaun yhteydessä. Työnantaja tietenkin ottaa kahdesta yhtä hyvästä hakijasta sen, joka lupaa ettei enää tee lapsia vs. sen joka ei puhu asiasta mitään. Näin syrjintä pääsee jatkumaan ja naisen arvoa työelämässä mitataan edelleen lapsensaannin tai potentiaalisen lapsensaannin kautta.
Tämä on jättimäisen iso ongelma.
Tämä on asiallinen näkökulma tähän aiheeseen ja antaa miettimisen aihetta ainakin itselleni (olen siis maininnut lapsista hakemuksessa). Tällaista keskustelua tarvitaankin lisää! Tämän keskusteluketjun ensimmäiset sivut on sen sijaan täyttä - sanonko mitä.
Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä sen sijaan että nälvitään mamuleita ja äityleitä ja mitä niitä nyt olikaan, jookosta 😊
arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:
Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.
Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia.
Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni
työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen.
Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisiettä onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.
Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.
Rekrytoin työkseni, ja voin kertoa, että katson ihmisen ammatillista profiilia. Eli hänen työhistoriaansa, koulutustaan ja tavoitteitaan. Ihan ykköspinoon eivät päädy hakemukset, joissa on valokuva sängyllä selällään maaten, kissan kuva tai ensimmäisessä lauseessa litania omien labradorinnoutajien syntymävuosista. Näitä on nähty. Noin 10% hakemuksista on selkeitä ja ammatillisia. Joukosta on siis helppoa erottua hyvässäkin mielessä - ihan vain tekemällä siistin, vähäeleisen cv:n ja kohdennetun hakemuksen. Persoonasi aika on sitten haastattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.
Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin.
Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.
Kukaan ei käsittääkseni ollut hylkäämässä kaikkia äitejä vaan vain ne, jotka ovat tarpeeksi typeriä nostaakseen äitiytensä keskeiseksi tekijäksi hakemuksessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.
Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin.
Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.
Kukaan ei käsittääkseni ollut hylkäämässä kaikkia äitejä vaan vain ne, jotka ovat tarpeeksi typeriä nostaakseen äitiytensä keskeiseksi tekijäksi hakemuksessaan.
Sillä pätevimmällä hakijallakin voi olla juuri tuo aloitus. Vaikka se sinänsä onkin sivuseikka hänen muun osaamisensa ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Siis rautalangasta: Jos ne naiset, joilla on lapsiasiat mallillaan työnantajan näkökulmasta, kertovat kaikki auliisti, että lapset ovat jo teinejä ja piuhatkin laitettiin jo poikki, alkaa työnantaja olettaa, että nainen, joka ei näistä asioista lörpötä, on aikapommi. Sen vuoksi sillä ON merkitystä, mistä työnhaun yhteydessä "vapaaehtoisesti" avaudutte.
Mitä tulee heittoon julkihomo vs. julkiäiti, kysyisin näiltä rekrytointeja tehneiltä, kuinka moni on törmännyt hakemukseen, joka alkaa: "Hei, olen Antti, 40-vuotias homo"...
On ihan ookoo olla homo ja on ihan ookoo olla äiti, mutta mitä se sitä rekrytoijaa kiinnostaa, mitä kukin makuuhuoneessaan puuhailee tai on puuhaillut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.
Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin.
Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.
Kukaan ei käsittääkseni ollut hylkäämässä kaikkia äitejä vaan vain ne, jotka ovat tarpeeksi typeriä nostaakseen äitiytensä keskeiseksi tekijäksi hakemuksessaan.
Sillä pätevimmällä hakijallakin voi olla juuri tuo aloitus. Vaikka se sinänsä onkin sivuseikka hänen muun osaamisensa ohella.
Voi olla juu. Mutta kaikilla äideillä taatusti ei ole. Tässä oli kyse siitä, ollaanko valmiita hylkäämään kaikki äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioista voi aina riidellä mutta totuus on että eri työnantajilla on erilaisia ajatuksia hyvästä työntekijästä. Ei ole mitään yhtä suurta totuutta.
Mutta siihen työhakemukseen. Paras työhakemus on sellainen jossa näkyy heti ekaksi missä olet ollut viimeksi työssä ja työnkuva. Sen jälkeen työnantajaa kiinnostaa koulutus ja kolmanneksi jos sinulla on erityisiä taitoja jotka ovat eduksi työn parissa johon haet.
Kaikki perheeseen ja työhön liittymättömiin harrastuksiin tms. liittyvä ei kiinnosta mahdollista työnantajaa joka zuumaa hakemuksia läpi
En oikeasti keksi yhtään hyvää selitystä miksi kukaan haluaisi kertoa monenko lapsen äiti on niin kauan, kun lapset ovat alakouluikäisiä. Ymmärrän toki jos haluat laittaa hakemukseen "olen kahden teini-ikäisen/aikuisen lapsen äiti," koska silloin oletan että työnantaja osaisi lukea rivien välistä "eli en ole enää hankkimassa lapsia, enkä tarvitse lomaa lasteni ollessa sairaana."
Ehkäpä jotkut vain haluavat olla rehellisiä, ja "kierrellen" kertoa että olisi kivaa kun viikonloput olisi vapaita lasten takia, ja myöhäiset iltavuorotkaan ei mulle oikein sovi, kun lapset pitäisi hakea silloin ja tällöin hoidosta, ja nukkumaanmenoajatkin menee helposti sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Siis rautalangasta: Jos ne naiset, joilla on lapsiasiat mallillaan työnantajan näkökulmasta, kertovat kaikki auliisti, että lapset ovat jo teinejä ja piuhatkin laitettiin jo poikki, alkaa työnantaja olettaa, että nainen, joka ei näistä asioista lörpötä, on aikapommi. Sen vuoksi sillä ON merkitystä, mistä työnhaun yhteydessä "vapaaehtoisesti" avaudutte.
Mitä tulee heittoon julkihomo vs. julkiäiti, kysyisin näiltä rekrytointeja tehneiltä, kuinka moni on törmännyt hakemukseen, joka alkaa: "Hei, olen Antti, 40-vuotias homo"...
On ihan ookoo olla homo ja on ihan ookoo olla äiti, mutta mitä se sitä rekrytoijaa kiinnostaa, mitä kukin makuuhuoneessaan puuhailee tai on puuhaillut?
En tarkoittanutkaan, että homoudesta kerrottaisiin hakemuksessa, mutta jos se muuten tulee ilmi, niin ei ole mitenkään yhteiskunnallinen etu salailla asiaa, kuten tässä nyt yritetään väittää.
En vieläkään ymmärrä, mikä ongelma on siinä, että naista pidetään aikapommina, jos hän sellainen oikeasti on. Tämä ongelmahan on aina koskenut naisia, jotka eivät edes aio tai voi lisääntyä, koska heistä tehdään oletus, että hekin ovat aikapommeja, mutta nyt nimenomaan näiltä oltaisiin kieltämässä sen asian ääneen sanominen. Kun salaillaan, kaikkiin suhtaudutaan epäilevästi ja juuri ne aikapommit pääsevät hyötymään tilanteesta ja ne ei-aikapommit kärsivät. Ja miehet naureskelevat partoihinsa, kun ei-aikapommeista ei ole heille mitään vastusta. Miettikää nyt oikeasti vähän pidempään.
Vielä rautalankaa. Työnantajan silmissä mies on tehtävään sopiva arvosanalla 9. Nainen ilman lapsentekoaikeita tai isompien lapsien kanssa 9 ja lapsentekoaikeinen nainen 8. Nyt ehdotatte tasa-arvon nimissä, että lapsentekoaikeista pitäisi vaieta. Tämä laskee kaikki naiset siihen 8 tasolle. Sekö on nyt sitä teidän kaipaamaanne tasa-arvoa, ettei yksikään nainen pysty kilpailemaan miesten kanssa vaan on vankilassa siinä 8 tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän ketjun läpi lukiessani en enää ihmettele, miksi suomalaisilla on huono olla.
Perhe pitää olla, mutta piilossa. Työelämässä se ei saa näkyä, eikä muutkaan asiat henk.koht. elämästä (esim sinkkuus). Huh, huh.
Suomalaiset ovat järkeilleet itselleen huonon kansallisen itsetunnon ja siten voivat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:
Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.
Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia.
Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni
työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen.
Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisiettä onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.
Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.Ja miten ajattelit, että minä työnantajana profiloisin nämä hakijat?
- 25 v sinkkutyttö kaupunkin keskustasta: nuori, innokas, lyhyt työmatka, mutta todennäköisesti on halukas vaihtamaan piankin työpaikkaa, koska haluaa edetä urallaan, lähteä ulkomaille töihin tms, perustaa ehkä piakkoin perheen ja kenties muuttaa puolison löydettyään jonnekin toiselle paikkakunnalle
- 48 v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä: vanha, ei jaksa enää innostua uusista asioista, kaavoihin kangistunut, muutosvastarinta merkittävä, työmatkatkin hankalat ja käyttää mieluummin aikaansa pullan leipomiseen ja puutarhanhoitoon kuin osaamisensa kehittämiseen
- 36 v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja: lapset hankittu, rohkea ja ennakkoluuloton, todennäköisesti arvostaa pitkäaikaista työsuhdetta, on motivoitunut ja haluaa nähdä vaivaa ylläpitääkseen osaamistaan. Tavoitteena saada lapset kunnialla maailmalle ja sen jälkeen on mahdollisesti kiinnostunut ostamaan osakkuuden yrityksestäni.Noilla perusteilla paikka menisi 36 v yksinhuoltajalle. Tosiasiassa mua kiinnostaa hakijoissa vain osaaminen ja millainen ko henkilö on työntekijänä. Mitä tekee vapaa-ajallaan, mikä on siviilisääty, lasten lukumäärä tai asuinpaikka, on merkityksettömiä. Oletan, että se 48 v syrjäkyliltäkin on jo paikkaa hakiessaan miettinyt, millä pääsee kulkemaan työmatkat.
Miksi se 48v. olisi lähtökohtaisesti muutosvastarintainen, se on kuitenkin hakemassa työpaikkaan, jossa kaikki on väistämättä uutta ja erilaista, ei sillä ole mitään historiallista tietoa siitä, miten asiat siellä on aiemmin hoidettu. Ao. tyyppi voi ihan olla muutoksen airut tuodessaan oman työpaikkainsa vanhat jutu teille uutuuksina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mainitse lapsista mitään hakemuksessa, mutta CV:ssäni on kohta "perhesuhteet", jonka kohdalla lukee "naimisissa, kaksi aikuista lasta".
Siksi, että tyhmempikin tajuaisi, ettei ole riskiä perhevapaista eikä poissaoloista lasten räkätautien takia.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun läpi lukiessani en enää ihmettele, miksi suomalaisilla on huono olla.
Perhe pitää olla, mutta piilossa. Työelämässä se ei saa näkyä, eikä muutkaan asiat henk.koht. elämästä (esim sinkkuus). Huh, huh.
Suomalaiset ovat järkeilleet itselleen huonon kansallisen itsetunnon ja siten voivat huonosti.
Olkiukkoilet. Suurimmalla osallaon perhe. Työpaikkani järjestää perhepäiviä. Isyysvapaa on läpihuutojuttu. Perhevapaasijaiset palkataan aina. Huomenna monella on lapsi mukana (toimarilla oma 30+ lapsi :-)).
Kukaan EI OLE PIILOTTAMASSA lapsia. Mutta miksi hitossa työhakemuksen tärkein lause pitää ryydittää lapsilla? Ovatko nämä lapset se erityistaito, jolla haluat erottua? Koska ei, sillä et erotu. Voit olla äiti, niinhän me kaikki. Mutta kai sinä ammatillisesti olet jotakin muutakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Siis rautalangasta: Jos ne naiset, joilla on lapsiasiat mallillaan työnantajan näkökulmasta, kertovat kaikki auliisti, että lapset ovat jo teinejä ja piuhatkin laitettiin jo poikki, alkaa työnantaja olettaa, että nainen, joka ei näistä asioista lörpötä, on aikapommi. Sen vuoksi sillä ON merkitystä, mistä työnhaun yhteydessä "vapaaehtoisesti" avaudutte.
Mitä tulee heittoon julkihomo vs. julkiäiti, kysyisin näiltä rekrytointeja tehneiltä, kuinka moni on törmännyt hakemukseen, joka alkaa: "Hei, olen Antti, 40-vuotias homo"...
On ihan ookoo olla homo ja on ihan ookoo olla äiti, mutta mitä se sitä rekrytoijaa kiinnostaa, mitä kukin makuuhuoneessaan puuhailee tai on puuhaillut?
En tarkoittanutkaan, että homoudesta kerrottaisiin hakemuksessa, mutta jos se muuten tulee ilmi, niin ei ole mitenkään yhteiskunnallinen etu salailla asiaa, kuten tässä nyt yritetään väittää.
En vieläkään ymmärrä, mikä ongelma on siinä, että naista pidetään aikapommina, jos hän sellainen oikeasti on. Tämä ongelmahan on aina koskenut naisia, jotka eivät edes aio tai voi lisääntyä, koska heistä tehdään oletus, että hekin ovat aikapommeja, mutta nyt nimenomaan näiltä oltaisiin kieltämässä sen asian ääneen sanominen. Kun salaillaan, kaikkiin suhtaudutaan epäilevästi ja juuri ne aikapommit pääsevät hyötymään tilanteesta ja ne ei-aikapommit kärsivät. Ja miehet naureskelevat partoihinsa, kun ei-aikapommeista ei ole heille mitään vastusta. Miettikää nyt oikeasti vähän pidempään.
Juu, asia on selvä. Sinun mielestäsi lapsentekoikäisiä saa syrjiä. Yhteiskuntaviisaat ovat toista mieltä.
Minulla 6 lasta ja 10 vuotta kotona. Jos kirjoittaisin cv:hen tämän ja luettelisin alkuun lasten syntymävuodet hakemus lentäisi Ö: mappiin jo ennenkuin olisin päässyt alkua pidemmälle.
Työhistoriaa kun luettelen, mainitsen aukkojen kohdalla mm. Kotiäitivuosia, jonka ohessa tehty tätä ja tätä. (Kursseja, vapaaehtoistyötä jne).
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.
Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin.
Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.
Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.
No mitä kirjoitin? Palkkasin ihmisen, jolla oli paras koulutus, työkokemus ja osaaminen. Miksi kuvittelet äidin tarkoittavan jotain ihme "mammaa", jolla ei olisi oikeaa työkokemusta?
Jos naisella on vaikkapa kolme lasta, ja hän on ollut jokaisen kanssa vaikkapa kaksi vuotta kotona, niin laskepa siitä miten monta vuotta hän on oikeasti ollut töissä. Vaikka työsopimus olisi ollut voimassa 10 vuotta. Kyllä tuossa jää työkokemus aika ohueksi.
Olisi reiluinta katsoa ne hakijat ihan niiden todellisten työvuosien perusteella. Julkisella puolella tällä asialla on oikeasti väliä, sillä siellä on usein pakko palkata se kokeneempi kahden tasavahvan hakijan tapauksessa. Vaikka se kokeneempi olisi kokeneempi vain paperilla...
Ei muutakuin lakialoitusta väsäämään että syrjintä on sallittava. Onnea yritykseen.
Siis nimenomaan sen lapsettomien ihmisten syrjinnän pitäisi loppua ja kokemuksen perustua todelliseen työkokemukseen, ei mihinkään muodolliseen virkaikään. Joka ei kerro todellisesta työkokemuksesta ja osaamisesta mitään.
Mä olen valitettavasti omassa työssäni th:na nähnyt näitä kymmenen vuoden lapsivapailta palaavia "konkareita" jotka eivät oikeasti osaa enää mitään. Eli kyllä tämä ongelma on ihan todellinen.
Moni äippälomilta palaava nainen on kertonut päätyneensä huonompiin ja vähemmän vastuullisiin työtehtäviin äitiyslomilta palattuaan. Mutta usein kyse voi olla ihan turvallisuudesta. Ei kokematonta ihmistä voi laittaa tekemään töitä, joista on tullut paljon uusia ohjeistuksia sinä aikana, kun äippä on ollut kotona. Ensin pitää perehtyä työtehtäviin uudelleen, ja niitä vaativampia hommia katsellaan sitten.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Olen joskus maininnut lasten iät cv:ssä, koska ne selittävät aukkoja työhistoriassa. Eihän se oikeasti työnantajalle kuullu. Olen tainnut vaan katsoa jotain cv-mallia missä näin. Hakemuksessa en sentään niitä mainitse, onko tuo yleistäkin?
Kannattaa olla vakituinen työpaikka niin aukkoja ei tule vaikka olisit vuosikausia kotona.. työsuhde merkataan silti koko ajalta.
No tässäpä vasta hyvä neuvo!!! Luuletko ettei sitä vakituista paikkaa ole etsitty? Sitä ei vaan ihan kaikilla aloilla sormia napsauttamalla saa. En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta itse olen täällä 2010-luvulla, missä nuorten 20-40-vuotiaiden työsuhteet ovat suurissa määrin pätkää ja määräaikaa.
Älä esittele itseäsi äidiksi ellei firmassa ole nimenomaan äidin paikka avoinna. Joskus joku firma haki toimistomummoa ja silloin olisi voinut olla paikallaan kertoa olevansa 75-vuotias 15 lapsen isoäiti.
Riippuu tietysti firmasta ja työpaikan luonteesta sekä saapuvien hakemusten määrästä, mutta jos työhakemus alkaa: Hei, olen 42-vuotias kolmen lapsen äiti Lohjalta! Perheeseeni kuuluu myös aviomies ja kaksi suloista sfinx-kissaa - on rekrytoijan mielenkiinto jo herpaantunut ja ensivaikutelma pilattu. Joku kissakahvilan pitäjä voisi tietty innostuakin..