Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Hiukan oudolta kuulostaa, jos äitiys on jokin synkkä salaisuus. Voi olla julkihomo, mutta ei julkiäiti.

Vierailija kirjoitti:

En kirjoittanut lapsista mitään työhakemuksessa, mutta cv:ssä mainitsin, koska se selitti miksi opiskeluaika näytti venyneeltä. Työhaastattelussa kerroin itse sen, että tein lapset jo opiskeluaikana ja lapsiluku on omalta kohdalta täynnä, joten nyt on vuoro keskittyä töihin.

- 26-vuotiaana heti valmistumisen jälkeen vakituisen viran saanut

Mäkin sain sun ikäisenä vakituisen viran puhumatta lapsista yhtikäs mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mitä se äitiyden mainitseminen haittaa. Sama kun jos ilmoittaa hakemuksessa harrastuksekseen vaikka ratsastuksen ja kertoo lisäksi että kahdeksan kuukauden aukko CV:ssä vuonna 2015 johtuu vapaaehtoistyö-/reppureissusta Meksikoon. En ymmärrä miksi tuo äitiyden ilmoittaminen nostaa noin paljon tunteita.

Mutta, ehkä joihinkin töihin vaaditaan tosi asiapainotteisia hakemuksia. Itse olen mennyt rennolla linjalla vaikka ihan ”vaativissa” tehtävissä olenkin enkä lasten kanssa millään tavalla tekemisissä työssäni. Pointtini siis se, että olen kirjoittanut työhakemuksiini aika paljonkin epäolennaisia asioita, toki tarvittavat faktat ja työhön liittyvä osaaminen on ollut etusijalla. Mutta omaan hakemukseeni se äitiys on ihan hyvin kadonnut sinne muiden epäolennaisuuksien ja olennaisuuksien joukkoon, eikä ole siellä ollut mitenkään pääasiassa.

Rekrytoijalla ei ole aikaa lukea epäolennaisia asioita. Lapset ovat yhtä merkityksetön asia kuin minkä väriset silmät tai hiukset hakijalla on. Kun hakemuksia tulee yhtä paikkaa kohden jopa yli sata, roskiin lentää heti kättelyssä ne, jotka aloitetaan jollain täysin epäoleellisella asialla. Jos haluaa paikata aukkoa työhistoriassan, lapset voi laittaa CV:hen , mutta ei hakemukseen. Eikä varsinkaan aloittaa hakemustaan lapsilla, jos kyseessä ei ole sellainen työpaikka, jossa lastenhoitotaidoilla olisi merkitystä. 

Tämähän sitten selittää, miksei TE-toimiston työnhakukursseilla tehdyt hakemukset tunnu kelpaavan.

Kaikki inhimillisyys pitää siis riisua pois. Koneita palkataan.

Höpö höpö. Olen lukenut mahtavia ja inhimillisiä hakemuksia lapsineen, koirineen ja kissoineen. Mutta mikä on tärkeintä? Ehkä sinulla olkiukkoilu.

Vierailija kirjoitti:

Koska jotkut kokee äitiyden saavutukseksi vaikka lähes kuka vaan onnistuu lisääntymään.

Leena kahden lapsen äiti on työnantajalle merkki useista sairaspoissaoloista

Lapsettomuudesta ilmoittaminen on tuonut kutsuja haastatteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Hiukan oudolta kuulostaa, jos äitiys on jokin synkkä salaisuus. Voi olla julkihomo, mutta ei julkiäiti.

Niin siis tän kaiken lainsäädännön tarkoitushan on nimenomaan suojella äitejä syrjinnältä. Lapsista ei saa lain mukaan kysyä, jottei äitejä syrjittäisi. Miksi te äidit haluatte pilata tämän homman itse?

Vierailija kirjoitti:

Koska opiskeluaikana neuvottiin aloittamaan: Hei, olen 23-vuotias opiskelija Helsingistä. No, jotkut vain vaihtavat toisen sanan opiskelijan tilalle. Mikä se sana voisi olla? Hei, olen 30-vuotias nainen Helsingistä kuulostaa ihan treffi-ilmoitukselta!

Miten olisi: Olen rakennusalan ammattilainen/vastavalmistunut puutarhuri -whatever mikä liittyy siihen haettavaan työhön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Hiukan oudolta kuulostaa, jos äitiys on jokin synkkä salaisuus. Voi olla julkihomo, mutta ei julkiäiti.

No otetaan laista pois kaikki kohdat jotka pyrkivät estämään syrjintää. Jos sinua ei palkata siksi että sinulla on lapsia niin se on ihan ok.

Kyllä tämäkin asia riippuu kovasti siitä, millaista työpaikkaa hakee. Hakeeko suorittavan tason hommia vai asiantuntijan paikkaa. Itse omistan pienehkön hoitoalan yrityksen (n. 30 työntekijää), enkä kyllä pahalla katso, jos joku meille hakiessaan aloittaa hakemuksen noin. En toki ajattele että lapset jotenkin pätevöittäsivät henkilöä, enkä kyllä jaksa uskoa että hakijat itsekään niin ajattelisivat. Lasten olemassaolo kertoo siitä että henkilö on todennäköisesti ns. asettunut aloilleen. Harva kouluikäisen vanhempi on tuosta vaan muuttamassa toiselle puolelle maata tai lopettaa työt koska lähtee opiskelemaan toista alaa. Toki näitäkin on, mutta harvemmin. Lisäksi kun olen palkkaamassa väkeä, ajattelen aina sitä tiimiä, mihin uusi henkilö tulee. Sillä on merkitystä että esim. yhdessä tiimissä kaikki eivät ole nuoria lapsettomia tai kaikki perheellisiä vaan sellainen sopiva sekoitus eri taustoista on hyvä. Joten sinänsä sillä tiedolla lapsista on meidän tapauksessamme merkitystä. Mihinkään tohtoritason tehtäviin hakiessa en minäkään lapsia manitsisi.

Mä olen kirjannut aukot "äitiyslomalla, kotihoidontuella". Ei niistä tarvitse sen enempää jauhaa ja aukot työhistoriassa tulee täytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Hiukan oudolta kuulostaa, jos äitiys on jokin synkkä salaisuus. Voi olla julkihomo, mutta ei julkiäiti.

No otetaan laista pois kaikki kohdat jotka pyrkivät estämään syrjintää. Jos sinua ei palkata siksi että sinulla on lapsia niin se on ihan ok.

Aivan. Kun nyt pitäisi pystyä ymmärtämään se, että vaikka itsestä olisi kivaa ja asiallista kertoa omista lapsikuvioistaan, siinä tulee kusseeksi ihan vakavasti tasa-arvolakimuroihin. Vaikka se ei itseä haittaisi, se on aikamoinen pyllistys aika monelle muulle naiselle. Naisia pyritään todistetusti syrjimään lapsensaannin tai potentiaalisen lapsensaannin perusteella työelämässä, ja meillä on hienot lait, joiden tarkoitus on tätä  syrjintää estää. Kun luopuu itse näistä oikeuksistaan vapaaehtoisesti, se on ehkä kiva työnantajalle, mutta todella rumasti tehty muille naisille ja niille hyville tahoille, jotka tässä yhteiskunnassa tekevät töitä sen eteen että naisilla olisi samat mahdollisuudet työelämässä kuin miehillä. Olisi tosi tärkeää ymmärtää tämä laajempi konteksti sen ohella, että äitiys saattaakin olla itselle elämän tärkein asia, tai että tekisi mieli kertoa ettei niitä lapsia nyt ole tulossa enää lisää tai muuta vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

No mitä kirjoitin? Palkkasin ihmisen, jolla oli paras koulutus, työkokemus ja osaaminen. Miksi kuvittelet äidin tarkoittavan jotain ihme "mammaa", jolla ei olisi oikeaa työkokemusta?

Jos naisella on vaikkapa kolme lasta, ja hän on ollut jokaisen kanssa vaikkapa kaksi vuotta kotona, niin laskepa siitä miten monta vuotta hän on oikeasti ollut töissä. Vaikka työsopimus olisi ollut voimassa 10 vuotta. Kyllä tuossa jää työkokemus aika ohueksi.

Olisi reiluinta katsoa ne hakijat ihan niiden todellisten työvuosien perusteella. Julkisella puolella tällä asialla on oikeasti väliä, sillä siellä on usein pakko palkata se kokeneempi kahden tasavahvan hakijan tapauksessa. Vaikka se kokeneempi olisi kokeneempi vain paperilla...

arvostan ydinperhettä ja äitiyttä kirjoitti:

Minä olen aina aloittanut työhakemukseni juurikin noin.

Apua! Ei ole tullut mieleenkään, että se ei olisi hyvä asia. 

Päinvastoin, olen ajatellut, että kertomalla ikäni ja perhekuvioni 

työnantaja saa minusta heti jonkinlaisen käsityksen. 

Jos itse olisin palkkaamassa henkilöä, niin kyllä minua kiinnostaisi

että onko hän 25v sinkkutyttö kaupungin keskustasta vai 48v aviossa oleva kahden lapsen äiti syrjäkylältä, vaiko kenties 36v kolmesti eronnut kolmen lapsen (kaikki eri isälle) yksinhuoltaja.

Ei saisi olla, mutta kyllä tällä on merkitystä, henkilö profiloituu paljon selkeämmin.

Näin minäkin tein. Ja onneksi tärppäsi ja sain sen unelmaduunin 😊 ei näissä asioissa ole mitään salattavaa joten sama tuoda ne esiin jo hakemuksessa..

Mulla on 2 lasta eikä se muuksi muutu.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

No mitä kirjoitin? Palkkasin ihmisen, jolla oli paras koulutus, työkokemus ja osaaminen. Miksi kuvittelet äidin tarkoittavan jotain ihme "mammaa", jolla ei olisi oikeaa työkokemusta?

Jos naisella on vaikkapa kolme lasta, ja hän on ollut jokaisen kanssa vaikkapa kaksi vuotta kotona, niin laskepa siitä miten monta vuotta hän on oikeasti ollut töissä. Vaikka työsopimus olisi ollut voimassa 10 vuotta. Kyllä tuossa jää työkokemus aika ohueksi.

Olisi reiluinta katsoa ne hakijat ihan niiden todellisten työvuosien perusteella. Julkisella puolella tällä asialla on oikeasti väliä, sillä siellä on usein pakko palkata se kokeneempi kahden tasavahvan hakijan tapauksessa. Vaikka se kokeneempi olisi kokeneempi vain paperilla...

Ei muutakuin lakialoitusta väsäämään että syrjintä on sallittava. Onnea yritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Siis keneltä toiselta naiselta on pois, jos minä kerron, että minulla on lapsia?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”

Miksi?

Halutaan kertoa jo kättelyssä, että jos minut palkkaatte, niin saikkupäiviä tulee paljon, ja ehkä vielä yksi mammalomakin.

Työnantajalle erittäin tärkeä tieto, nämä hakemukset voi heittää suoraan roskiin. 

Nyt kun muistelen, niin viimeksi rekrytoin juuri sen hakijan, joka aloitti hakemuksensa näin! Olisiko pitänyt heittää roskikseen selvästi pätevimmän ja osaavimman hakijan hakemus? Kokonaisuus ratkaisee. Ettekö te naiset tajua, että jos itsekin olette valmiita hylkäämään kaikki äidit, se ei mitenkään edistä naisten asiaa. Äitiyttä ei pitäisi joutua piilottelemaan.

Toivottavasti palkkasit ihmisen, jolla oikeasti oli oikeaa tytökokemusta eniten, etkä syrjäyttänyt mammaa palkkaamalla ihmistä, jolla oikeasti oli enemmän niitä työvuosia. Ja tarkoitan nyt ihan oikeita, työssä vietettyjä työvuosia, ei kotona lasten kanssa vietettyjä.

No mitä kirjoitin? Palkkasin ihmisen, jolla oli paras koulutus, työkokemus ja osaaminen. Miksi kuvittelet äidin tarkoittavan jotain ihme "mammaa", jolla ei olisi oikeaa työkokemusta?

Jos naisella on vaikkapa kolme lasta, ja hän on ollut jokaisen kanssa vaikkapa kaksi vuotta kotona, niin laskepa siitä miten monta vuotta hän on oikeasti ollut töissä. Vaikka työsopimus olisi ollut voimassa 10 vuotta. Kyllä tuossa jää työkokemus aika ohueksi.

Olisi reiluinta katsoa ne hakijat ihan niiden todellisten työvuosien perusteella. Julkisella puolella tällä asialla on oikeasti väliä, sillä siellä on usein pakko palkata se kokeneempi kahden tasavahvan hakijan tapauksessa. Vaikka se kokeneempi olisi kokeneempi vain paperilla...

Koeta nyt ymmärtää, että myös äidillä voi olla hyvä työkokemus ja että työvuosien lisäksi työkokemuksen laadulla on paljonkin väliä. Jos aina laskettaisiin vain vuosia, vanhin tulisi aina valituksi, eikä olisi ikääntyvien työttömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Hiukan oudolta kuulostaa, jos äitiys on jokin synkkä salaisuus. Voi olla julkihomo, mutta ei julkiäiti.

Niin siis tän kaiken lainsäädännön tarkoitushan on nimenomaan suojella äitejä syrjinnältä. Lapsista ei saa lain mukaan kysyä, jottei äitejä syrjittäisi. Miksi te äidit haluatte pilata tämän homman itse?

Enhän minä pilaa sitä keneltäkään muulta kuin mahdollisesti itseltäni. Jos verrataan vaikka tuohon homouteen, niin huononeeko kollektiivisesti kaikkien homojen asema, jos joku kertoo homoudestaan avoimesti. Riskinhän siinä toki ottaa, mutta yhteiskunnallisesti avoimuus on pelkästään hyvä juttu. Se saako asiaa kysyä haastattelussa on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Siis keneltä toiselta naiselta on pois, jos minä kerron, että minulla on lapsia?

Oliskohan tässä nyt tarpeeksi ymmärrettävä linkki asiasta: raskaussyrjintä on iso ongelma.

1. Työnantajat eivät todistetusti mielellään palkkaa synnytysikäisiä naisia.

2. Lainsäätäjät ovat tehneet lakeja, jotta synnytysikäisiä tai lasten vanhempia ei syrjittäisi.

3. Työnantaja ei saa näiden lakien vuoksi kysyä keneltäkään lapsensaantiin liittyvistä asioista.

4. Kertomalla niistä vapaaehtoisesti yksittäinen nainen saattaa edistää omaa asiaansa, mutta tekee silloin haittaa niille naisille, jotka solidaarisuudesta muita kohtaan tai muista syistä eivät keskustele lastensaantiasioistaan työnhaun yhteydessä. Työnantaja tietenkin ottaa kahdesta yhtä hyvästä hakijasta sen, joka lupaa ettei enää tee lapsia vs. sen joka ei puhu asiasta mitään. Näin syrjintä pääsee jatkumaan ja naisen arvoa työelämässä mitataan edelleen lapsensaannin tai potentiaalisen lapsensaannin kautta.

Tämä on jättimäisen iso ongelma.

119 vielä jatkaa: Se "muu syy" miksi nainen ei halua puhua lasten hankkimisesta voi tietenkin olla esimerkiksi se, että hänellä on toiveissa hankkia lapsia joskus. Myös näillä naisilla tulee olla oikeus tulla kohdelluiksi tasavertaisesti työnhaussa. Tähän ei ole mitään muuta ratkaisua kuin se, ettei lapsiasioista kertakaikkiaan keskustella työnhaun yhteydessä. Työnantaja ei sa tätä lakia rikkoa, mutta jos hakija haluaa itse kertoa asiasta, hän voi sen kyllä tehdä. Silloin vaikeutuu taas muiden synnytysikäisten naisten asema työelämässä.

Itse koen myös äitiyden mainitsemisen (varsinkin työn lennosta vaihtamisessa, eli kun vakkaripaikka on jo alla mutta haluaa uusia haasteita) siksi tärkeäksi jo työnhakuvaiheessa, että se ei tule sitten palkkaamisen jälkeen yllätyksenä. Monessa työpaikassa on pitkä koeaika, niin ei paljoa lämmitä saada työpaikkaa jos pienten lasten vanhemmuus koettaisiinkin jotenkin ongelmallisena koeajalla. Toki harvassa paikassa näin tuskin kävisi, mutta useamman lapsen elättäjänä sitä kokee turvallisemmaksi lyödä ”faktat heti tiskiin”, kuin jäädä tyhjän päälle. Äitiys ei määritä minua työntekijänä tai persoonana, mutta äitiys voi joillekkin esimiehille silti olla punainen vaate. Esimiehiä on valitettavasti aika moneen lähtöön, nimimerkillä kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin taistellaan verissäpäin että saadaan tasa-arvoa työelämään ja lapsista ei saa kysellä naisilta työhaastatteluissa ja sitten jengi menee ihan into piukassa itse julistamaan ensi töikseen asian ihan vaan koska se tuntuu kivalta kertoa. Pyydän ajattelemaan asiaa hieman pidemmälle. Tässä ei ole kysymys vain teistä itsestänne yksilöinä ja teidän omista haluistanne, vaan meidän kaikkien naisten työelämästä.

Siis keneltä toiselta naiselta on pois, jos minä kerron, että minulla on lapsia?

Oliskohan tässä nyt tarpeeksi ymmärrettävä linkki asiasta: raskaussyrjintä on iso ongelma.

1. Työnantajat eivät todistetusti mielellään palkkaa synnytysikäisiä naisia.

2. Lainsäätäjät ovat tehneet lakeja, jotta synnytysikäisiä tai lasten vanhempia ei syrjittäisi.

3. Työnantaja ei saa näiden lakien vuoksi kysyä keneltäkään lapsensaantiin liittyvistä asioista.

4. Kertomalla niistä vapaaehtoisesti yksittäinen nainen saattaa edistää omaa asiaansa, mutta tekee silloin haittaa niille naisille, jotka solidaarisuudesta muita kohtaan tai muista syistä eivät keskustele lastensaantiasioistaan työnhaun yhteydessä. Työnantaja tietenkin ottaa kahdesta yhtä hyvästä hakijasta sen, joka lupaa ettei enää tee lapsia vs. sen joka ei puhu asiasta mitään. Näin syrjintä pääsee jatkumaan ja naisen arvoa työelämässä mitataan edelleen lapsensaannin tai potentiaalisen lapsensaannin kautta.

Tämä on jättimäisen iso ongelma.

No neloskohta nyt vain sattuu olemaan työnantajan kannalta silkka totuus, että nainen, joka aikoo tehdä lapsia on vähemmän arvokas kuin nainen, joka niitä ei aio tehdä. Ymmärrän tämän syrjintäongelman miehiin verrattuna, mutta en kilpailussa kahden naisen välillä. Miksi en saa naisena osoittaa oikeasti olevani kannattavampi sijoitus kuin joku muu, kun se ei perustu mihinkään ennakkoluuloihin vaan faktaan?