Lue keskustelun säännöt.
Miksi ilmoitat lapsesi työhakemuksesi alussa?
21.11.2018 |
Olen taas lukenut työhakemuksia. ”Hei, olen Leena, kahden lapsen äiti.”
Miksi?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa että kukaan vanhemmuutta pitää varsinaisena meriittinä, se on lähinnä fakta. Sama asia kun mainitsee vaikka työhakemuksessa harrastuksista, siinä avaa vähän omaa elämää ja yrittää rakentaa itsestään (ja ehkä jopa persoonastaan) jonkinlaista käsitystä.
Mutta onneksi olen itse lapset mainitsemalla saanut hyvän työpaikan, luulen että tuollaisesta lasten maininnasta mielensä pahoittavalle työnantajalle en missään nimessä edes haluaisi 😄
Ja joo, olen asiantuntijatehtävissä.
Juu, no meillä sen kaltainen persoonan rakentuminen, joka tapahtuu lapsen saamisen kautta ei vain kertakaikkiaan ole mitenkään oleellista. Vanhempihan voi olla mitä tahansa. Ehkä kiinnostavampaa olisi sitten se, mitä on esimerkiksi valinnut harrastuksekseen. Meille on myös tärkeää ettei ketään syrjitä työnhaussa, pidämme hyvänä ettei työntekijä tuo esille perhetilannettaan, kun se ei meille kertakaikkiaan kuulu. Lapsellisten työntekijöiden oikeudet miellä toteutuvat hyvin, pidämme kiinni myös siitä ettei lapsettomien tarvitse aina joustaa ja venyä lapsellisten vuoksi. Vanhemmuus ei ole kiinnostava asia tässä kontekstissa, se ei anna meille mitään käyttökelposta lisäinformaatiota, enemminkin vähän höhlän kuvan hakijasta, jos ei muuta kerrottavaa itsestään keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska opiskeluaikana neuvottiin aloittamaan: Hei, olen 23-vuotias opiskelija Helsingistä. No, jotkut vain vaihtavat toisen sanan opiskelijan tilalle. Mikä se sana voisi olla? Hei, olen 30-vuotias nainen Helsingistä kuulostaa ihan treffi-ilmoitukselta!
Erittäin tylsä työhakemus ja erittäin tylsä treffi-ilmoitus! Muistakaa, että rekrytoija saattaa lukea vain hakemuksen ensimmäisen lauseen, tai ensimmäisen kappaleen! Niiden pitää olla molempien erittäin tehokas ja houkutteleva tiivistys siitä miksi sinä olet paikkaan sopiva. Joka ikisen sanan ja lauseen tulee olla tehtävän kannalta relevantti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa että kukaan vanhemmuutta pitää varsinaisena meriittinä, se on lähinnä fakta. Sama asia kun mainitsee vaikka työhakemuksessa harrastuksista, siinä avaa vähän omaa elämää ja yrittää rakentaa itsestään (ja ehkä jopa persoonastaan) jonkinlaista käsitystä.
Mutta onneksi olen itse lapset mainitsemalla saanut hyvän työpaikan, luulen että tuollaisesta lasten maininnasta mielensä pahoittavalle työnantajalle en missään nimessä edes haluaisi 😄
Ja joo, olen asiantuntijatehtävissä.Juu, no meillä sen kaltainen persoonan rakentuminen, joka tapahtuu lapsen saamisen kautta ei vain kertakaikkiaan ole mitenkään oleellista. Vanhempihan voi olla mitä tahansa. Ehkä kiinnostavampaa olisi sitten se, mitä on esimerkiksi valinnut harrastuksekseen. Meille on myös tärkeää ettei ketään syrjitä työnhaussa, pidämme hyvänä ettei työntekijä tuo esille perhetilannettaan, kun se ei meille kertakaikkiaan kuulu. Lapsellisten työntekijöiden oikeudet miellä toteutuvat hyvin, pidämme kiinni myös siitä ettei lapsettomien tarvitse aina joustaa ja venyä lapsellisten vuoksi. Vanhemmuus ei ole kiinnostava asia tässä kontekstissa, se ei anna meille mitään käyttökelposta lisäinformaatiota, enemminkin vähän höhlän kuvan hakijasta, jos ei muuta kerrottavaa itsestään keksi.
Kyllä siihen työhakemukseen mahtuu muitakin faktoja kun pelkkä äitiys. Se on sitten asia erikseen jos ei muita meriittejä ole, tai niitä on kovin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska opiskeluaikana neuvottiin aloittamaan: Hei, olen 23-vuotias opiskelija Helsingistä. No, jotkut vain vaihtavat toisen sanan opiskelijan tilalle. Mikä se sana voisi olla? Hei, olen 30-vuotias nainen Helsingistä kuulostaa ihan treffi-ilmoitukselta!
Erittäin tylsä työhakemus ja erittäin tylsä treffi-ilmoitus! Muistakaa, että rekrytoija saattaa lukea vain hakemuksen ensimmäisen lauseen, tai ensimmäisen kappaleen! Niiden pitää olla molempien erittäin tehokas ja houkutteleva tiivistys siitä miksi sinä olet paikkaan sopiva. Joka ikisen sanan ja lauseen tulee olla tehtävän kannalta relevantti.
Jep :D Älkää nyt hyvät ihmiset aloittako työhakemusta "hei, olen x-vuotias nainen/äiti/hevonen/minigolfharrastaja tmv. :D :D Aivan urpoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa uskoa että kukaan vanhemmuutta pitää varsinaisena meriittinä, se on lähinnä fakta. Sama asia kun mainitsee vaikka työhakemuksessa harrastuksista, siinä avaa vähän omaa elämää ja yrittää rakentaa itsestään (ja ehkä jopa persoonastaan) jonkinlaista käsitystä.
Mutta onneksi olen itse lapset mainitsemalla saanut hyvän työpaikan, luulen että tuollaisesta lasten maininnasta mielensä pahoittavalle työnantajalle en missään nimessä edes haluaisi 😄
Ja joo, olen asiantuntijatehtävissä.Juu, no meillä sen kaltainen persoonan rakentuminen, joka tapahtuu lapsen saamisen kautta ei vain kertakaikkiaan ole mitenkään oleellista. Vanhempihan voi olla mitä tahansa. Ehkä kiinnostavampaa olisi sitten se, mitä on esimerkiksi valinnut harrastuksekseen. Meille on myös tärkeää ettei ketään syrjitä työnhaussa, pidämme hyvänä ettei työntekijä tuo esille perhetilannettaan, kun se ei meille kertakaikkiaan kuulu. Lapsellisten työntekijöiden oikeudet miellä toteutuvat hyvin, pidämme kiinni myös siitä ettei lapsettomien tarvitse aina joustaa ja venyä lapsellisten vuoksi. Vanhemmuus ei ole kiinnostava asia tässä kontekstissa, se ei anna meille mitään käyttökelposta lisäinformaatiota, enemminkin vähän höhlän kuvan hakijasta, jos ei muuta kerrottavaa itsestään keksi.
Kyllä siihen työhakemukseen mahtuu muitakin faktoja kun pelkkä äitiys. Se on sitten asia erikseen jos ei muita meriittejä ole, tai niitä on kovin vähän.
Niin, mutta ei siihen työhakemukseen kannata laittaa kuin sellaisia faktoja, jotka ovat oleellisia. Äitiys ei ole työhakemuksessa oleellinen asia. Kukaan ei ole enemmän tai vähemmän pätevä työntekijä sen perusteella, onko vanhempi vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Rekrytoin työkseni ja näitä näkee yllättävän paljon. Ihan turha väittää, että testaa esim. työnantajan lapsiystävällisyyttä tällä. Meidän asiantuntijaorganisaatiossa valtaosalla on lapsia, johtaja on jopa mummo. Meillä ei ole mitään ongelmaa yhdistää vanhemmuutta ja vaativaa duunia. Itselläni on kaksi.
Siksi tuntuu todella, todella kornilta nähdä näitä lapsialoitushakemuksia. Hetki, jolloin vaikutus kannattaisi tehdä väitöskirjalla tai muulla, lässäytetään ihan totaalisesti. Onko todella tärkeintä, mitä työnantajan tulee sinusta tietää, lapsesi? Enkä nyt edes mene siihen, että ”vuodet kotivanhempana ovat opettaneet minulle organisointia...” Juu, eivät ole.
Oikeasti ne ovat kyllä opettaneet ainakin minulle todella paljon organisoinnista. Jos osaa organisoida elämää uhmaikäisten kanssa, muutama aikuinen ja tietojärjestelmä ovat aika helppoja. Tiedän kyllä, että rekrytoijat eivät sitä usko, joten en sitä ole maininnut.
Kolmekymppisenä naisena kerroin lapsistani työhakemuksessa kahdesta syystä. Ensinäkin se selittää CV:n aukon, ja toiseksi, kolmekymppiselle naiselle on jopa meriitti, jos lapset on jo tehty. Työnantaja kun ei voi lapsettomasta ikinä tietää, onko työnhakija vela vai jääkö 10 kk päästä mammalomalle. Vaikka täällä on monessa viestissä alleviivattu, miten paskoja työntekijöitä äidit ovat (... =)), niin ilmeisesti osa työnantajista on valmis sietämään tätä, jos nainen ei vaikuta tikittävältä äitiyslomapommilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Rekrytoin työkseni ja näitä näkee yllättävän paljon. Ihan turha väittää, että testaa esim. työnantajan lapsiystävällisyyttä tällä. Meidän asiantuntijaorganisaatiossa valtaosalla on lapsia, johtaja on jopa mummo. Meillä ei ole mitään ongelmaa yhdistää vanhemmuutta ja vaativaa duunia. Itselläni on kaksi.
Siksi tuntuu todella, todella kornilta nähdä näitä lapsialoitushakemuksia. Hetki, jolloin vaikutus kannattaisi tehdä väitöskirjalla tai muulla, lässäytetään ihan totaalisesti. Onko todella tärkeintä, mitä työnantajan tulee sinusta tietää, lapsesi? Enkä nyt edes mene siihen, että ”vuodet kotivanhempana ovat opettaneet minulle organisointia...” Juu, eivät ole.
Oikeasti ne ovat kyllä opettaneet ainakin minulle todella paljon organisoinnista. Jos osaa organisoida elämää uhmaikäisten kanssa, muutama aikuinen ja tietojärjestelmä ovat aika helppoja. Tiedän kyllä, että rekrytoijat eivät sitä usko, joten en sitä ole maininnut.
Pahoittelen jos tämä on rumasti sanottu, mutta jos työssä tarvitaan organisointitaitoja, ei se näytä työnantajalle kovin hyvältä, jos olet oppinut niitä vasta tullessasi vanhemmaksi. Pääasia on, että työssä tarvitaan näitä taitoja, ja sinulla on niitä. En lähtisi korostamaan, että olet ne hankkinut vanhemmuudella. Samoin kuin en lähtisi korostamaan vaikka että olen oppinut organisointitaitoja partioharrastuksessa joskus muinoin. Ei anna kovin ammattimaista vaikutelmaa.
Kai se nyt tulee työhaastattelussa ilmi, että on lapsia. Minulle ainakin lapsi on suurin saavutus. Mietin juuri tänään, että lisään cv:en maininnan siitä, että olen äiti.
Toisaalta ajattelen, että jos joku työ on tarkoitettu minulle, sitten saan sen. Jos ei, niin sitten seuraavaa hakemaan. Voihan olla, että lopulta en olisi ollut yhtään sopiva työhön, tai se olisi ollut liian kuormittavaa.
Lisäksi kokopäivätyön ja perhe-elämän sovittaminen ei aina ole helppoa, joten mielestäni työnantajan on hyvä huomioida tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Rekrytoin työkseni ja näitä näkee yllättävän paljon. Ihan turha väittää, että testaa esim. työnantajan lapsiystävällisyyttä tällä. Meidän asiantuntijaorganisaatiossa valtaosalla on lapsia, johtaja on jopa mummo. Meillä ei ole mitään ongelmaa yhdistää vanhemmuutta ja vaativaa duunia. Itselläni on kaksi.
Siksi tuntuu todella, todella kornilta nähdä näitä lapsialoitushakemuksia. Hetki, jolloin vaikutus kannattaisi tehdä väitöskirjalla tai muulla, lässäytetään ihan totaalisesti. Onko todella tärkeintä, mitä työnantajan tulee sinusta tietää, lapsesi? Enkä nyt edes mene siihen, että ”vuodet kotivanhempana ovat opettaneet minulle organisointia...” Juu, eivät ole.
Oikeasti ne ovat kyllä opettaneet ainakin minulle todella paljon organisoinnista. Jos osaa organisoida elämää uhmaikäisten kanssa, muutama aikuinen ja tietojärjestelmä ovat aika helppoja. Tiedän kyllä, että rekrytoijat eivät sitä usko, joten en sitä ole maininnut.
Pahoittelen jos tämä on rumasti sanottu, mutta jos työssä tarvitaan organisointitaitoja, ei se näytä työnantajalle kovin hyvältä, jos olet oppinut niitä vasta tullessasi vanhemmaksi. Pääasia on, että työssä tarvitaan näitä taitoja, ja sinulla on niitä. En lähtisi korostamaan, että olet ne hankkinut vanhemmuudella. Samoin kuin en lähtisi korostamaan vaikka että olen oppinut organisointitaitoja partioharrastuksessa joskus muinoin. Ei anna kovin ammattimaista vaikutelmaa.
Totta puhuen opin niitä toden teolla vasta vanhempana. Ja joku voi oppia vaikka siellä partiossa. Eri asia mitä työhakemukseen kirjoittaa. Ja esimiestyö tuntuu omasta mielestäni aika helpolta, kun alaiset useimmiten ymmärtävät asiat ihan pelkän järkevän perustelemisen kautta, eivätkä kovin usein saa itkupotkuraivareita.
Musta olisi tosi tärkeää että pidettäis naisina yhtä ja arvostettaisiin itseämme ja toisiamme osaajina ja ammattilaisina eikä suostuttais määrittelemään itseämme työelämässä äitiyden tai sen puuttumisen kautta. Yksikään meistä ei ole sen parempi eikä huonompi työntekijä sen perusteella, onko pusertanut itsestään mukulan ulos vai ei. Me ollaan ammattilaisia omilla aloillamme, ei ole mitään syytä pissata kaikkien naisten yhteiseen murokulhoon vähättelemällä omaa tai muiden osaamista käyttämällä äitiyttä ammattitaidon mittarina. Lopetetaan tämä jooko heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kerron siksi että minut palkatessaan ei tule yllätyksenä että saatan joutua kesken päivän hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai voin joutua yllättäen jäämään kotiin koska pikkuinen oksentaa...
Minut palkatessaan ottaa sen tietoisen riskin. En pimitä tietoa vaikkei sitä tarvis kertoa. Ja töitä on riittänyt siittä huolimatta.
Lähteekö lääkäri kesken leikkauksen tai opettaja kesken tunnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku mies joskus ilmoittanut työhakemuksessa tai cv:ssä ekana (tai missään välissä) olevansa isukki?
Kymmeniä fyysikoiden ja matemaatikoiden työhakemuksia lukeneena voin kertoa, että hyvin monet miehet ainakin tällä alalla listaavat lastensa syntymävuodet CV:nsä alkupuolella. Useat jopa mainitsevat pitämänsä isäkuukaudet ja muut vanhempainvapaat. Hakukirjeessä lapsista ei tietenkään puhuta, mutta CV:ssä ne ovat alallani ihan rutiinistu.
Onpa outoa.
Akateemisella puolella on paljon rahoituksia ja tehtäväntäyttöjä, jotka on rajattu sen mukaan, kauanko on väitöksestä. Tämä "aika väitöksestä" ei sisällä vanhempainvapaita, joten on tilanteita, joissa kannattaa mainita, että olin 6 kk äitiys/isyysvapaalla, joten "oikeasti" väitöksestä ei ole 3v 3kk vaan 2v 9kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi tosi tärkeää että pidettäis naisina yhtä ja arvostettaisiin itseämme ja toisiamme osaajina ja ammattilaisina eikä suostuttais määrittelemään itseämme työelämässä äitiyden tai sen puuttumisen kautta. Yksikään meistä ei ole sen parempi eikä huonompi työntekijä sen perusteella, onko pusertanut itsestään mukulan ulos vai ei. Me ollaan ammattilaisia omilla aloillamme, ei ole mitään syytä pissata kaikkien naisten yhteiseen murokulhoon vähättelemällä omaa tai muiden osaamista käyttämällä äitiyttä ammattitaidon mittarina. Lopetetaan tämä jooko heti.
Ei kai kukaan ole muiden osaamista vähätellyt tai käyttänyt äitiyttä "ammattitaidon mittarina"? Joku voi kokea äitiyden vahvuutenaan, ja se voi olla totta, vaikka rekrytoinnissa äitiyttä pidetäänkin vain rasitteena. Myös äitiyden dissaaminen on naisten murokulhoon pissaamista.
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt tulee työhaastattelussa ilmi, että on lapsia. Minulle ainakin lapsi on suurin saavutus. Mietin juuri tänään, että lisään cv:en maininnan siitä, että olen äiti.
Toisaalta ajattelen, että jos joku työ on tarkoitettu minulle, sitten saan sen. Jos ei, niin sitten seuraavaa hakemaan. Voihan olla, että lopulta en olisi ollut yhtään sopiva työhön, tai se olisi ollut liian kuormittavaa.
Lisäksi kokopäivätyön ja perhe-elämän sovittaminen ei aina ole helppoa, joten mielestäni työnantajan on hyvä huomioida tämä.
Mun suurin saavutus on Näkkäläjärven jousiampumahiihdon piirimestaruus vuonna 2010, joten ehkä mäkin sitten lisään sen mun cv:hen. Eihän se varmasti yhtään kummalliselta näytä. Ai miten niin se ei kiinnosta työnantajaa? Mutta kun se on kuitenkin MINUN ELÄMÄNI suurin saavutus, pakkohan se sinne on laittaa. Jos eivät ymmärrä, ei ollut sitten varmaan mua varten se paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olisi tosi tärkeää että pidettäis naisina yhtä ja arvostettaisiin itseämme ja toisiamme osaajina ja ammattilaisina eikä suostuttais määrittelemään itseämme työelämässä äitiyden tai sen puuttumisen kautta. Yksikään meistä ei ole sen parempi eikä huonompi työntekijä sen perusteella, onko pusertanut itsestään mukulan ulos vai ei. Me ollaan ammattilaisia omilla aloillamme, ei ole mitään syytä pissata kaikkien naisten yhteiseen murokulhoon vähättelemällä omaa tai muiden osaamista käyttämällä äitiyttä ammattitaidon mittarina. Lopetetaan tämä jooko heti.
Ei kai kukaan ole muiden osaamista vähätellyt tai käyttänyt äitiyttä "ammattitaidon mittarina"? Joku voi kokea äitiyden vahvuutenaan, ja se voi olla totta, vaikka rekrytoinnissa äitiyttä pidetäänkin vain rasitteena. Myös äitiyden dissaaminen on naisten murokulhoon pissaamista.
Kyseessä ei ole äitiyden dissaaminen vaan nimenomaan se, että ymmärrettäisiin ettei äitiys pätevöitä työelämään eikä pätevöitä sen puutekaan. Äitiys ja työelämä eivät liity toisiinsa. Ammattitaidolla mentäis, ei millään keskiaikaisilla hyvän synnyttäjän ja lapsenhoitajan normeilla. Siitä olisi apua meille kaikille, kun ei suostuttais redusoitumaan lapsentekijöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerron siksi että minut palkatessaan ei tule yllätyksenä että saatan joutua kesken päivän hakemaan kuumeista lasta päiväkodista tai voin joutua yllättäen jäämään kotiin koska pikkuinen oksentaa...
Minut palkatessaan ottaa sen tietoisen riskin. En pimitä tietoa vaikkei sitä tarvis kertoa. Ja töitä on riittänyt siittä huolimatta.
Lähteekö lääkäri kesken leikkauksen tai opettaja kesken tunnin?
Lääkäreistä en tiedä mutta opettajat ainakin lähtee kesken tunnin millä perusteella vaan.
Ainakin omana kouluaikana; lapsi sairas, auto korjaamolle, kampaaja, hammaslääkäri, lisää kahvia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se nyt tulee työhaastattelussa ilmi, että on lapsia. Minulle ainakin lapsi on suurin saavutus. Mietin juuri tänään, että lisään cv:en maininnan siitä, että olen äiti.
Toisaalta ajattelen, että jos joku työ on tarkoitettu minulle, sitten saan sen. Jos ei, niin sitten seuraavaa hakemaan. Voihan olla, että lopulta en olisi ollut yhtään sopiva työhön, tai se olisi ollut liian kuormittavaa.
Lisäksi kokopäivätyön ja perhe-elämän sovittaminen ei aina ole helppoa, joten mielestäni työnantajan on hyvä huomioida tämä.Mun suurin saavutus on Näkkäläjärven jousiampumahiihdon piirimestaruus vuonna 2010, joten ehkä mäkin sitten lisään sen mun cv:hen. Eihän se varmasti yhtään kummalliselta näytä. Ai miten niin se ei kiinnosta työnantajaa? Mutta kun se on kuitenkin MINUN ELÄMÄNI suurin saavutus, pakkohan se sinne on laittaa. Jos eivät ymmärrä, ei ollut sitten varmaan mua varten se paikka.
No jos ei ole oikein mitään muutakaan, mitä laittaa? Varmaan se piirinmestaruus on parempi kuin ei mitään.
En ole koskaan kertonut cv:ssä tai edes missään hakemuskirjeessä että minulla on lapsi. Eikä ole kyllä rehellisesti tullut mieleenkään. Se ei vaikuta mitenkään työntekooni, se on minun perhe-elämää ja työelämä minulla on erikseen.
Jos minulla on aukkoja cv:ssä niin kerron ne tarvittaessa, en salaile asiaa eli otan kyllä esille jos puhe siihen kääntyy. En kuitenkaan ota sitä esille koska se ei vaikuta työni tekemiseen, toisin kuin vaikka koulutus joka voi tukea haettavan työn suorittamista.
Niin monella naisella se äitiys nousee kustakin pahemmin päähän. Ei onneksi kaikilla mutta nämä fiksut tunnistaa siitä, etteivät heti ensimmäisenä läväytä faktapläjäystä palleroistaan työhakemuksessa. Dunning-Kruger -mammat ovat sitten ihan oma ihmislajinsa, heillä kun mielestään löytyy rahkeita niin ydinvoimalan turvallisuuspäällikön kuin presidentinkin toimeen, koska ovat ÄITEJÄ.