Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Tää oli yllättävän pitkään, sivun 10 tienoille, aika asiallainen ketju. Sitten ulijankkaaja löysi taas tiensä paikalle ja paskoi shakkilaudan.... :-/

Hyshys ei saa sanoa shakkilauta, muuten menee ketju poistoon, kun naiset ei pysty selittämään miksi eivät pärjää shakissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

No miksi et pitänyt pintaasi? Olisit kieltäytynyt. Aikuinen mies tekee niin.

Aikuisen miehen pitäisi voida luottaa lastensa äitiin myös, varsinkin jos tämä saa tahtomansa talon.

Kyllä, samaa mieltä, Ja naisen pitäisi luottaa mieheen jos tämä esim. sanoo että hoitaa kyllä puolet lasten sairaustapauksista tai vanhempainvapaasta ja kotiläksyjen tarkistamisesta. Ei vaan aina reaalimaailmassa mene näin valitettavasti ja sitten tehdään korjausliikkeitä, esim. erotaan jos on ihan mahdotonta olla yhdessä kun luottamusta sun muuta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten itselleen säätämä asepalvelus on tuolla listalla?

Miksi sillä olisi jotain merkitystä kuka/milloin joku laki on säädetty siihen onko se eettisesti oikein? Ne on kaksi täysin toisistaan irrallista asiaa. Tuo on sama kuin perustelisi jotain maailman vääryytta sanomalla "näin me ollaan aina tehty".

Niinpä. Saahan orjia pitää! Miksi ei saisi kun ennenki sai!!

Huom. Mies on naisten ja yhteiskunnan orja sen ajan kun asepalveluksessa on. Onko naisille vastaavaa orjuutusta olemassa?

.

Ehdotan naisille asepalvelusta. Onhan nuita tehtäviä erilaisia armeijassakin. Israelin armeijassa naiset tekevät ns. Lotta-tyylisiä tehtäviä. Intti saisi naisetkin kyseenalaistamaan monikulttuurisuutta ja suojelemaan ennemmin omaa kansaansa kuin vieraita.

MIKSI naisten pitäisi kyseenalaistaa monikulttuurisuutta ja suojella omaa kansaansa? Eiväthän naiset saa sinun mielestäsi kyseenalaistaa miesten hyysäämistä, ja suojella omaa sukupuoltaan. Naisten pitäisi mielestäsi hyysätä ja suojella miehiä.

Armeija vain lisäisi naisten miesvihaa, ja lisäisi monikulttuurisuuden kannattamista.

Siinä taas sellaista logiikkaa, että hohhoijaa. Jos ei naisten tarvitse puolustaa maataan, iin ei miestenkään ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Ai naisen elatukseenko ne onkin? Minä luulin että miehen lasten.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Työnteko ei voi olla elämän tarkoitus maailmassa, jossa koneet tulevat viemään suurimman osan suorittavista töistä. Juuri ne ihmiset jäävät ilman töitä, joille sopii parhaiten käsillä tekeminen ja jotka eivät viihdy kirjojen parissa. Syrjäytyminen koskee enemmän miehiä siksi, että nainen voi vielä valita kotiäidin roolin. Koti-isyys on harvemmin vaihtoehto miehille. Joko yhteiskunnan on muututtava niin, että mielekästä tekemistä ja perustoimentulo löytyy ilman palkkatyötäkin tai sitten on ruvettava keksimään miten työllistetään ihmisiä, jotka koneet syrjäyttävät, mutta jotka eivät sovi pitkän opiskelun vaativiin töihin.

Outo ajatus, etteivät naiset olisi vastuunkantajia tai päättäjiä. Perheissä he nimenomaan ovat juuri sitä. Miesten pitäisi vain ottaa enemmän vastuuta kannettavakseen perheissä, jolloin naisten aikaa ja voimavaroja vapautuisi yhteiskunnalliseenkin päättämiseen. Nykyisin naiset helposti luopuvat oman perheen edun vuoksi suuremman mittakaavan osallistumisesta.

Tukien poistamisesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta se on suora tie anarkiaan ja vahvimman oikeuden maailmaan. Kun ihmiset rupeavat todella taistelemaan elossa pysymisestä, rikollisuus räjähtää käsiin ja demokratia katoaa. Tuon suuntaisia yhteiskuntia on Etelä-Amerikan maissa, eikä siellä todellakaan mene hyvin.

Lähitulevaisuudessa miesten työttömyys tulee räjähtämään käsiin. Seuraava iso teknologinen askel on kuljettajien korvaaminen roboteilla.

Naiset työllistyvät yhä hoiva-aloille ja jäljelle jääville palvelualoille. mm. aiemmin mainitun keskimääräisen luonne-eron (sovinnollisuus/epäsovinnollisuus) takia miehet soveltuvat heikommin näihin tehtäviin.

Mainitsemasi uusi rooli parisuhteessa ei ole ratkaisu, koska naiset ovat yhä parinvalinnassa konservatiivisia. Alisuorittajanaiset suosivat menestyviä miehiä, menestyneet naiset ainoastaan vähintään yhtä menestyneitä miehiä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen mies ja jokainen nainen on yksilö. Ystäväni poika on lastentarhanopettaja ja tuntuu olevan mitä suurimmassa määrin "aviomiesmatskua" ikäistensä korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa. 

Lastentarhanopettaja, eli korkeakoulutettu. Eikö?

Totta kai jokainen on yksilö. Mutta erot keskiarvoissa ovat huomattavia.

Kandin paperit eli 3,5 vuotta yliopistossa. Keskiarvoissa toki eroja löytyy, mutta koska jokainen valitsee itselleen ammatin ihan itse, ei  kenenkään pitäisi omaa ammattia valitessaan miettiä mitään keskiarvoja. Pitäisikö nuorten naisten opiskella sairaanhoitajiksi vain siksi, että sairaanhoitajat tuntuvat keskimäärin olevan suosittuja miesten keskuudessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän elämänkokemusta karttuu sitä vähemmän arvostan miehiä.

Hyvinvoiva itsenäinen nainen ei miestä tarvitse.

Harva mies on kiinnostava, älykäs tai kunnioitusta herättävä.

AP eiköhän tämä "keskustelu" ole ihan turhaa. Tässäkin avoimesti miehiä halveksuva viesti, joka mielipiteenä  on ok, mutta niin kauan kuin kukaan ei alapeukuta ko. viestiä, niin keskustelu on todistetusti täysin turhaa.

Jos jäät odottamaan että koko ihmiskunta pitelee toisiaan harmonisesti käsistä kiinni, ennen kuin mitään muutoksia voi tehdä, niin aika kauan saat odotella. Kyllä toimia voi vaikka joku äpisee vastaankin, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos semmoiset.

Totta. Tarkoitin, että tällä palstalla ja että - keskustelu - asiasta saattaa olla ihan turhaa.

No elä nyt. Ainahan se on mahdollisuus että tämäkin keskustelu itää jotain hedelmää. Jos vaikka yksikin isä havahtuisi että tosiaan, mitähän sillä muksulla onkaan ollut läksynä tällä viikolla, oliko joku koekin tulossa. Tai joku nuori lukee tätä keskustelua ja on tyytyväinen, että nuoristosta ollaan huolissaan. Tai jotain muuta. Pessimisti ei tietystikään pety, mutta minusta kannattaa ennemmin olla realistinen optimisti.

Kuulostaa jotenkin tosi vieraalta. Niin ällöltä. Yäk. Naisen määrittelemää hyvää isyyttä. Onneksi sain miehen, jota ei pysty ohjailemaan. 

Näin sanon, vaikka oma isäni laiminlöi kaiken läsnäolon ja valvomisen minun suhteeni. Kun taas mieheni on ottanut kontolleen, jopa tietyt kouluaineet, joiden opiskelua vahtii ja tukee. 

Minusta tämän tason katkerille feministeille, kuin tässä ketjussa näkyy olevan, on ihan turha puhua mitään. 

On ihan luonnollista, että naiset ovat mukana määrittelemässä sitä millaista on hyvä isyys, jota he toivovat kumppaneiltaan lapsilleen. Samalla tavalla miehet ovat mukana määrittelemässä sitä millaiseksi he kokevat hyvän äitiyden, jota he puolestaan toivovat kumppaneiltaan lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saadaan pojat lukemaan. No minä sanon sen ainoan tavan jolla lukemisen tyttöpöpöjen saastuttamaksi noloksi jutuksi mieltävät pojat saadaan lukemaan. Poika menee ykkössamaistumiskohteensa eli isänsä kanssa kirjastoon, ja molemmille lainataan kirja. Ja tämä isän aloitteesta.

Ei se auta. Niin kauan kun on tarjolla muuta viihdettä, poikia ei kiinnosta lukeminen. Olemme molemmat lukeneet paljon lapsillemme heidän ollessaan pieniä. Kotona on paljon kirjoja ja käydään säännöllisesti kirjastossa. Lapset tietävät, että isä tykkää lukea myös, mutta kyllä pojat vaan siinä yläasteelle tultaessa ovat lopettaneet lukemisen täysin. Suurin ongelma mielestäni on, ettei heihin vetoavaa kirjallisuutta ole.

Voi lukea samoja kirjoja kuin edellinenkin polvi luki. Tai sitä edellinen. Kirjat ovat siitä hauskoja, että ne eivät vanhene. Sun mielikuvitus tekee tarinasta aina tuoreen.

Mutta pitääkö tarjota sitä "muuta viihdettä" jo pikkupenikasta asti?

Kyllä kirjat vanhenee. Ei sisältö tietysti, mutta mistäs niitä kirjoja saa. Ei kirjastosta ainakaan. Minä olen monta kertaa kädessä pidellyt sitä viimeistä kappaletta, jotain kivaa ja se on jo ollut hajoamassa. Vaarin kirjoja luetaan varovasti. Kyllä nauttivat vaikka Nopsajalasta, tytöt ja pojat. 

Kirjoja onneksi kirjoitetaan uusia koko ajan, tänäkin vuonna. Kirjoja saa kirjastosta tekemällä varauksen, jos ei kyseinen kappale hyllystä löydy. Yleensä samassa kunnassa on monta kirjastoa ja näitä teoksia voi vapaasti tilata ristiin omaan lähikirjastoon lainattavaksi ja palauttaa ne myös siihen lähikirjastoon. Ja sitten tietysti ostamalla niitä lapsille lahjoiksi esim. uusien pleikkaripelien sijaan ja pyytämällä että muutkin antaisivat mieluiten kirjalahjoja. Ja jos oikein moderni on, niin ostaa e-lukulaitteen ja lataa niitä kirjoja lapselle sinne. Ei pitäisi olla ongelma tämän päivän Suomessa se, ettei kirjoja käsiinsä saa.

Se kelle vastasin ehdotti lukemaan edellisten sukupolvien aikaan kirjoitettuja kirjoja. Tästä oli kysymys, joten kommenttisi on nyt ihan hölmö. Ihan alkuperäinen väite oli, että nykykirjallisuus ei kiinnosta poikia. Jaan tämän näkemyksen aika lailla. Ainakaan nykkytelkkariohjelmat ei kiinnosta meidän poikia ollenkaan. Ihme lässytystähän ne ovatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikia voisi myös kannustaa naisvaltaisille aloille.

Toin eilisessäkin ketjussa esille, miksi en kannata tätä. Vanhempani kuuluivat nuorimpaan taistolaispolveen ja he kasvattivat minusta sosialistia ja feministiä. Kotoa saatujen vaikutusten seurauksena kävin sivarin ja päädyin naisvaltaiselle alalle, jolla olen nyt akateeminen työtön. Opiskelijatoverit suhtautuivat epäluuloisesti sukupuoleni takia ja verkostoituminen jäi tapahtumatta. Käytän nykyisin kokemuksiani ja osaamistani antifeminismin edistämiseen.

Joo, ja mun tietämä nainen meni johon sähköasentajakoulutukseen tms., ja huomasi ettei siitä tule yhtään mitään, kouluttautui sen jälkeen akateemiseen ammattiin ja on nykyään johtavassa tehtävässä. Satasesta vetoa ettei käytä kokemuksiaan ja osaamistaan antifemismin edistämiseen. Sinä olet niitä ihmisiä joilla on lasi puoliksi tyhjä, ja tämä nainen on niitä joilla lasi on puoliksi täynnä.

Ja tähän siis tarkennus, ettei naisen sähköasentajan urasta tullut mitään alalla olevien asenteiden takia.

Niinkö? Oma kokemukseni on, että naiset sopii sähköasentajan hommiin todella huonosti. Homma on nimittäin oikeasti aika raskasta. 

On puutarhurin hommatkin raskaita ja ihan samalla lailla se lapio nousee naisellakin. Ahkeramminkin, usein.

t. puutarhuri

No mulla on aika aitiopaikka tässä asiassa nyt. Pari vuosikymmentä on kokemusta ja yhtään naista ei vielä ole tullut vastaan, joka olisi jaksanut, ehkä jossain tietyillä sektoreilla tai ryhmän osana voisi toimia. Mutta miksi tarvitsisi? Kai sitä voi muutakin keksiä?

Sivumennen sanoen oma alakouluikäinen tyttärenikin aikoo sähkömieheksi, että ei tässä nyt hengitetä mitään ideologiaa. Eiköhän se mieli muutu, kun näkee muutakin maailmaa. 

Juu, sulla on aitiopaikka sähkärin hommista, mulla puutarhurin hommista. Molemmilla erilaiset kokemukset. Varmaan yhtä pätevää vetää kummankaan subjektiivisista kokemuksista yleistyksiä.

Nii, mutta ei tässä puhuttukaan puutarhureista. 

Vaan sähkäreistä? Siirrytään muihin väitteisiin, tää taisi jäädä kiertämään jotain kehää.

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Avioliittolaki on mitä on, sun pitää muuttaa sitä ensin mutta siihen saakka omaisuus menee tosiaan puoliksi eikä se ole kenenkään tällä pastalla keskustelevan vika.

Mutta tosiaan olisiko voinut ennen eroa vaikuttaa omilla teoillaan jotenkin siihen, että olisi saanut 50% vanhemmuuden eron jälkeen? Sittenhän kaikki menisi fifty-fifty eikä kellään pitäisi olla mitään sanomista asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saadaan pojat lukemaan. No minä sanon sen ainoan tavan jolla lukemisen tyttöpöpöjen saastuttamaksi noloksi jutuksi mieltävät pojat saadaan lukemaan. Poika menee ykkössamaistumiskohteensa eli isänsä kanssa kirjastoon, ja molemmille lainataan kirja. Ja tämä isän aloitteesta.

Ei se auta. Niin kauan kun on tarjolla muuta viihdettä, poikia ei kiinnosta lukeminen. Olemme molemmat lukeneet paljon lapsillemme heidän ollessaan pieniä. Kotona on paljon kirjoja ja käydään säännöllisesti kirjastossa. Lapset tietävät, että isä tykkää lukea myös, mutta kyllä pojat vaan siinä yläasteelle tultaessa ovat lopettaneet lukemisen täysin. Suurin ongelma mielestäni on, ettei heihin vetoavaa kirjallisuutta ole.

Voi lukea samoja kirjoja kuin edellinenkin polvi luki. Tai sitä edellinen. Kirjat ovat siitä hauskoja, että ne eivät vanhene. Sun mielikuvitus tekee tarinasta aina tuoreen.

Mutta pitääkö tarjota sitä "muuta viihdettä" jo pikkupenikasta asti?

Kyllä kirjat vanhenee. Ei sisältö tietysti, mutta mistäs niitä kirjoja saa. Ei kirjastosta ainakaan. Minä olen monta kertaa kädessä pidellyt sitä viimeistä kappaletta, jotain kivaa ja se on jo ollut hajoamassa. Vaarin kirjoja luetaan varovasti. Kyllä nauttivat vaikka Nopsajalasta, tytöt ja pojat. 

Kirjoja onneksi kirjoitetaan uusia koko ajan, tänäkin vuonna. Kirjoja saa kirjastosta tekemällä varauksen, jos ei kyseinen kappale hyllystä löydy. Yleensä samassa kunnassa on monta kirjastoa ja näitä teoksia voi vapaasti tilata ristiin omaan lähikirjastoon lainattavaksi ja palauttaa ne myös siihen lähikirjastoon. Ja sitten tietysti ostamalla niitä lapsille lahjoiksi esim. uusien pleikkaripelien sijaan ja pyytämällä että muutkin antaisivat mieluiten kirjalahjoja. Ja jos oikein moderni on, niin ostaa e-lukulaitteen ja lataa niitä kirjoja lapselle sinne. Ei pitäisi olla ongelma tämän päivän Suomessa se, ettei kirjoja käsiinsä saa.

Se kelle vastasin ehdotti lukemaan edellisten sukupolvien aikaan kirjoitettuja kirjoja. Tästä oli kysymys, joten kommenttisi on nyt ihan hölmö. Ihan alkuperäinen väite oli, että nykykirjallisuus ei kiinnosta poikia. Jaan tämän näkemyksen aika lailla. Ainakaan nykkytelkkariohjelmat ei kiinnosta meidän poikia ollenkaan. Ihme lässytystähän ne ovatkin. 

Minä olin se, joka sanoi että voi lukea edellisen polvenkin kirjoja, ja joka kirjoitti tuon seuraavankin kirjastokommentin. Pointti oli se, että on ne tietyt kirjat poikia ennenkin kiinnostaneet, miksi eivät siis enää kiinnostaisi? Ja jos ei vanhat kirjat kiinnosta, niin => seuraava kommenttini kirjastoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

No miksi et pitänyt pintaasi? Olisit kieltäytynyt. Aikuinen mies tekee niin.

Aikuisen miehen pitäisi voida luottaa lastensa äitiin myös, varsinkin jos tämä saa tahtomansa talon.

Ei liity asiaan mitenkään. Aikuinen ihminen ei ole vässykkä tiskirätti. Aikuinen kantaa omista ratkaisuistaan vastuun itse, eikä suostu sellaiseen mihin ei halua suostua.

Tässähän tämä nainen lakkasi kantamasta vastuuta siitä mitä oli sovittu. Onneksi kohta loppuvat rusinat pullasta.

Kyllä kirjat vanhenee. Ei sisältö tietysti, mutta mistäs niitä kirjoja saa. Ei kirjastosta ainakaan. Minä olen monta kertaa kädessä pidellyt sitä viimeistä kappaletta, jotain kivaa ja se on jo ollut hajoamassa. Vaarin kirjoja luetaan varovasti. Kyllä nauttivat vaikka Nopsajalasta, tytöt ja pojat.

Tämä on tärkeä asia. Äskettäin yritin etsiä neljä vuotta sitten julkaistua kehuttua tietokirjaa, mutta eipä enää saanut netti- tai kirjakaupoista. Voi olla, että löytyy antikvaareista joskus. Kirjastosta saa tietysti luettavaksi, mutta kierto on sieläkin nopeutunut. Menneiden vuosikymmenten kirjat ovat varastossa tai tuhottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

No kyllä mä pidän oikeudenmukaisuuden puolesta puhuvaa miestä vahvana.

Ja oikeasti, luuletko, että asenneilmapiirissä, jossa naisen paikka oli kotona tai naisten työssä, tällaisesta muotista pois haluavaa naista pidettiin haluttavana ja vahvana? Ei todellakaan. Miehet naureskelivat ja osa naisista haukkui. Ainoat, jotka piti tällaista naista vahvana, oli samoin ajattelevat naiset.

Kyllä siinä on oikeasti kulunut aikaa, että tällaista vahvaa naista on alettu pitää haluttavana.

Ihan varmasti pidät.

...paitsi silloin jos mies vaatii oikeuksia miehille, eikä naisille ja lapsille.

Mitähän oikeuksia miehiltä puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kukaan ei ole vielä edes nostanut esiin sitä kysymystä että mitä isien pitäisi tehdä että poikien arvostus koulunkäyntiä kohtaan kasvaisi. On liian kiire syytellä naisia taas kerran.

Luitko mitä kirjoitin. Naisopettajat suosivat tyttöjä. Mikä siinä on että puolueellisuudesta ei saisi syyttää, oli kiire tai ei?

Tuo tähän kunnon lähteet, ja Suomessa tehdyt tutkimukset aiheesta kiitos.

Tiivistys eri lähteistä on esityksen lopussa

https://www.slideshare.net/mobile/THLfi/pojat-ja-tytt-kasvatus-ja-koulu…

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.