Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kirjat vanhenee. Ei sisältö tietysti, mutta mistäs niitä kirjoja saa. Ei kirjastosta ainakaan. Minä olen monta kertaa kädessä pidellyt sitä viimeistä kappaletta, jotain kivaa ja se on jo ollut hajoamassa. Vaarin kirjoja luetaan varovasti. Kyllä nauttivat vaikka Nopsajalasta, tytöt ja pojat.

Tämä on tärkeä asia. Äskettäin yritin etsiä neljä vuotta sitten julkaistua kehuttua tietokirjaa, mutta eipä enää saanut netti- tai kirjakaupoista. Voi olla, että löytyy antikvaareista joskus. Kirjastosta saa tietysti luettavaksi, mutta kierto on sieläkin nopeutunut. Menneiden vuosikymmenten kirjat ovat varastossa tai tuhottuna.

Tsekkaa https://www.antikka.net/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Hesarin artikkelin mukaan Japanin neitsyyslukemien takana ei ole se, että mies ei kelpaisi, vaan se, että miehelle kelpaa ennemmin porno kuin perhe, isyys ja parisuhde. Jopa niin, että miehet tulevat seksihotelleihin ilman naista katsomaan pornoa ja tumppuhommiin.

En ole lukenut mitä täällä ehdotetaan mutta mielestäni ainakin nyt seuraavat asiat pitäisi tehdä:

- väkivaltarangaistuksiin sama asteikko tuomioon kuin naisille

- eturauhassyöpäkampanja yhtä isoksi kuin rintasyöpäkampanjat

- aina sanotaan "kaikki naiset ovat kauniita", radikaali ehdotus, "kaikki miehet ovat komeita" lausunta käyttöön!

- kun puhutaan sukupuolielimistä, yhtä kunnioittava suhtautuminen molemmille sukupuolille, tässä monella miehellä vahva itsetunto-ongelma ja useimmat keskustelu miehen peniksestä ovat joko halventavia tai tämän ulkonäköä morkkaavia

- miehille mahdollisuus paremmin yksin lapsen hankkimiseen

- sukupuoliroolin ahtaus miehillä pahempi kuin naisilla (osittain toksisesta maskuliinisuudesta johtuvaa), tähän asennekasvatusta kaikilla

- erossa lapset menee 90% edelleen äideille, pitää tutkia onko tämä OIKEASTI kannattavaa

- enemmän julkisuuden puolestapuhujia ja poikien ulkonäköpaineisiin taklaamiseen, tällä hetkellä ne ovat yhtä pahoja kuin tytöillä, mutta kampanjat ja ulostulot vain tyttöjä koskevaa

- miesten keskinäinen asennekasvatus ja selkeät rajat

- pois "miehen pitää olla mies" sanonnalle, ei auta mitään ei ketään

- miehille kirjallinen aborttioikeus

- koulutustaso edelleen miehillä alhaisempi, tähän pitåisi keksiä jotain

Sen verran katsoin että armeijasta täällä taidetaankin jo olla puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut mitä täällä ehdotetaan mutta mielestäni ainakin nyt seuraavat asiat pitäisi tehdä:

- väkivaltarangaistuksiin sama asteikko tuomioon kuin naisille

- eturauhassyöpäkampanja yhtä isoksi kuin rintasyöpäkampanjat

- aina sanotaan "kaikki naiset ovat kauniita", radikaali ehdotus, "kaikki miehet ovat komeita" lausunta käyttöön!

- kun puhutaan sukupuolielimistä, yhtä kunnioittava suhtautuminen molemmille sukupuolille, tässä monella miehellä vahva itsetunto-ongelma ja useimmat keskustelu miehen peniksestä ovat joko halventavia tai tämän ulkonäköä morkkaavia

- miehille mahdollisuus paremmin yksin lapsen hankkimiseen

- sukupuoliroolin ahtaus miehillä pahempi kuin naisilla (osittain toksisesta maskuliinisuudesta johtuvaa), tähän asennekasvatusta kaikilla

- erossa lapset menee 90% edelleen äideille, pitää tutkia onko tämä OIKEASTI kannattavaa

- enemmän julkisuuden puolestapuhujia ja poikien ulkonäköpaineisiin taklaamiseen, tällä hetkellä ne ovat yhtä pahoja kuin tytöillä, mutta kampanjat ja ulostulot vain tyttöjä koskevaa

- miesten keskinäinen asennekasvatus ja selkeät rajat

- pois "miehen pitää olla mies" sanonnalle, ei auta mitään ei ketään

- miehille kirjallinen aborttioikeus

- koulutustaso edelleen miehillä alhaisempi, tähän pitåisi keksiä jotain

Sen verran katsoin että armeijasta täällä taidetaankin jo olla puhuttu.

Miehillä on vastaava aborttioikeus kuin naisilla, mikäli raskaus miehen kehossa alkaa, hän voi sen abortoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

Joo on varmaan välillä näin, mutta joskus myös se nainen eli lasten äiti on manipuloiva hullu, pikkusieluinen nillittäjä ja itsekäs paska joka lähinnä hyväksikäyttää miestä päästäkseen omiin päämääriinsä.

Sori, olen nähnyt läheltä tarpeeksi monta erotarinaa joissa nainen on julkisesti uhri, ja totuus kulissien takana aivan toinen.

Siksi en enää purematta niele näitä naisten uhristooreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Jos olisit ollut arjessa läsnäoleva täysiaikainen vanhempi jo aviossa, sinulla olisi lähihuoltajuus sillä perusteella, että olet kantanut enemmän vastuuta lapsista kuin puoliso. Joko olet herännyt liian myöhään tai oikeus ei ole toteutunut kohdallasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Erilliset tyttö- ja poikakoulut. Poikakouluissa samaa opetusta 4-5 vuotta ja sitten mahdollisuus eriytyä taipumisten mukaan lukulinjalle tai duunilinjalle. Tytöille voi tietysti tehdä vastaavan, mutta epäteoreettiset pojat jotka haluavat näprätä koneita ja tuunata mopoja putoavat varmasti yhteiskoulussa, jossa mennään tyttöjen ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Miksi ihmeessä teillä ei ollut avioehtoa? Jos avioehto ei olisi vaimollesi kelvannut, sun ei olisi ollut mikään pakko mennä hänen kanssaan naimisiin. Ja sitten ihan idioottimaista ostaa omakotitalo, jota et edes halunnut. Miksi et sanonut, että joko rivari tai sitten ei muuteta saman katon alle ollenkaan. Eikä missään tapauksessa yhteistä asuntolainaa vaan kummallekin omansa, joista kumpikin vastaa itse. Lasten huoltajuudestakin olisit voinut vaatia itsellesi paremman sopimuksen kuin vain joka toinen viikonloppu.

Jälkiviisaus on tietysti turhaa, mutta mä olen oman poikani (joka vasta seurustelee) kanssa puhunut useampaankin otteeseen näistä asioista ja lisäksi sanonut, että jos lapsia hankkii, niin ehdottomasti käyttää kaikki oikeutensa vanhempainvapaisiin sekä muutenkin osallistuu lastensa kokonaisvaltaiseen hoitamiseen, jotta JOS ero tulee, hänellä on yhtäläiset mahdollisuudet saada lastensa lähihuoltajuus kuin lasten äidilläkin. Pitää osata ajatella yläpäällä eikä aina alapäällä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten itselleen säätämä asepalvelus on tuolla listalla?

Se on Suomen valtion säätämä ja jonkun aikaisemman eduskunnan lakiimme vahvistama, mutta tässä nykyisessä eduskunnassamme on nyt jo varmaan puolet naisia ja hehän ovat juuri niitä, joilla heilläkin sen jäseninä valta tässä maassa on...

( tavallisilla 'opiskelija -Ossilla', 'raksa- Villellä' ja suurimmalla osalla muita, niin nuorempia kuin vanhempiakin miehiä ei noihin eduskunnassa istuviin naisiin verrattuna ole mitään valtaa, välttämättä edes  heitä itseään koskevissa, päätösasioissa. 

Olennaista asiassa on siis vain  se,kenellä on valta muuttaa lakia, eikä suinkaan niiden  lainmuutoksen puolesta eduskunnassa  äänestävien henkilöiden ,eli niiden muutoksen tekijöiden sukupuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Hesarin artikkelin mukaan Japanin neitsyyslukemien takana ei ole se, että mies ei kelpaisi, vaan se, että miehelle kelpaa ennemmin porno kuin perhe, isyys ja parisuhde. Jopa niin, että miehet tulevat seksihotelleihin ilman naista katsomaan pornoa ja tumppuhommiin.

HS kirjoittaa oman linjansa mukaisesti.

Tosiasiassa eräs iso syy on siinä etteivät miehet kelpaa, tai tarkemmin sanottuna miehet joilla ei ole vakituista työpaikkaa. Ne kun ovat erittäin korkean teknologian Japanissa kiven alla. Harvalla on lahjakkuutta edetä portaalle jolla teknologiaa suunnitellaan, suorittavien töiden kadotessa ennätysnopeasti.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut mitä täällä ehdotetaan mutta mielestäni ainakin nyt seuraavat asiat pitäisi tehdä:

- väkivaltarangaistuksiin sama asteikko tuomioon kuin naisille

- eturauhassyöpäkampanja yhtä isoksi kuin rintasyöpäkampanjat

- aina sanotaan "kaikki naiset ovat kauniita", radikaali ehdotus, "kaikki miehet ovat komeita" lausunta käyttöön!

- kun puhutaan sukupuolielimistä, yhtä kunnioittava suhtautuminen molemmille sukupuolille, tässä monella miehellä vahva itsetunto-ongelma ja useimmat keskustelu miehen peniksestä ovat joko halventavia tai tämän ulkonäköä morkkaavia

- miehille mahdollisuus paremmin yksin lapsen hankkimiseen

- sukupuoliroolin ahtaus miehillä pahempi kuin naisilla (osittain toksisesta maskuliinisuudesta johtuvaa), tähän asennekasvatusta kaikilla

- erossa lapset menee 90% edelleen äideille, pitää tutkia onko tämä OIKEASTI kannattavaa

- enemmän julkisuuden puolestapuhujia ja poikien ulkonäköpaineisiin taklaamiseen, tällä hetkellä ne ovat yhtä pahoja kuin tytöillä, mutta kampanjat ja ulostulot vain tyttöjä koskevaa

- miesten keskinäinen asennekasvatus ja selkeät rajat

- pois "miehen pitää olla mies" sanonnalle, ei auta mitään ei ketään

- miehille kirjallinen aborttioikeus

- koulutustaso edelleen miehillä alhaisempi, tähän pitåisi keksiä jotain

Sen verran katsoin että armeijasta täällä taidetaankin jo olla puhuttu.

Naisilla ja miehillä on nytkin ihan sama tuomioasteikko. Miehet saavat isompia väkivaltarangaistuksia vain siksi, että miehet pahoinpitelevät uhrinsa naisia pahemmin. Samantasoisesta väkivallasta tuomiot ovat yhtä suuret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Ja nainen ei ole kaikkina niinä avioliitto vuosina penniäkään maksanut mistään saati eron jälkeen joutuisi laittamaan omia rahojaan lapsiin + ei ole hoitanut lapsia yhtään sen enempää kuin mies vaikka mies on käynyt töissä ja hän ollut vanhempainvapaalla?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhua enemmän ja sallivammin ja suvaitsevammin sukupuolista ja niiden eroista. Taas haukuttiin hesarissa miehet lyttyyn, kun kehtaavat lukea sotakirjoja. 

Poistaa keinotekoinen tasa-arvo, kaikki kiintiöt (naiskiintiöt, isävapaat yms.) ja naisten suosimiset, antaa mennä omalla painollaan vaan enemmän. Mahdollisuuksien tasa-arvo.

Poistaa tulonsiirrot. Miehen pitää tehdä töitä, se on miehen elämän merkitys. 

Purkaa kaikenlaista byrokratiaa, miehet pärjää liberaalissa systeemissä, jossa on paljon vapauksia. 

Mitä teen omien poikieni kanssa. Opetan heille arvoja ja mikä on miehen tehtävä ja vastuu tässä maailmassa. Mieheni hoitaa esimerkkinä olemisen ja minä muistan saarnata sopivalla hetkellä. Arvostan ja ihailen poikiani saman verran kuin tyttäriäni, mutta en vertaile. Ennen kaikkea arvostan tietysti yksilöllisesti, mutta seuraavaksi eniten tulee varmasti huomioitu ja tuettua sukupuolista kasvua, lasten tapaa ilmentää omaa sukupuoltaan. Pahoin pelkään, että puheeni kuulostaa nykyaikaisten ihmisten korviin aivan vieraalta ja pelottavalta. Minun maailmassani on ihania tyttöjä ja ihania poikia. Edustetaan myös sukupuolta eikä aina vaan itseä etunimellä. 

Koulussa annan jokaiselle tarpeeksi aikaa asioiden oppimiseen, mutta vaadin jatkuvaa harjoittelemista. Pojat hyötyvät minusta siitä, että on tiukat rajat, mutta psyykkinen vapaus. Tytöt tekevät paljon vain miellyttääkseen, mutta pojat kavahtavat painostamista. Psyykkisen kehityksen eritahtisuus on kai yleisestikin tunnustettua. Muuten näkemykseeni vaikuttaa oma kokemus ja halu antaa jokaiselle parhaat mahdolliset valmiudet, sekä tukea jokaista yksilöllisesti. Yksilöllisyydestä puhutaan toki paljon, mutta jos yksi tärkeimmistä määrittävistä tekijöistä eli sukupuoli sivuutetaan, niin ei ne tulokset kovin hyviä ole. Identiteetin kehittymisessä pitää tukea sukupuolista kasvua, jos ei edes tunnista sitä hukkaa paljon aikaa turhaan vaatimiseen tai vapauksiin.

Mikä siis on miehen tehtävä ja merkitys maailmassa, jota opetat pojille?

Tehdä työtä perheensä, yhteisönsä, isänmaansa eteen. Kantaa vastuuta ja tehdä tärkeitä päätöksiä. Taistella ja pitää omiensa puolta. Ihan tällaisia perinteisiä ihanteita. 

Miten nuo eroavat naisten tehtävistä ja merkityksestä? Toisaalta en haluaisi, että omat poikani oppisivat elämän olevan vain toisten eteen työskentelemistä.

Mies, joka ei halua tehdä töitä, ei tee töitä-> syrjäytyy. Suomessa. 

Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä ja miehet on viisaita. Ei miestä voikaan huijata, töihin vaan arvopuheilla. Siellä se miehen onni kuitenkin lymyää, siellä työnteon merkityksellisyydessä. Tämän on saaneet monet syrjäytyneet karvaasti kokea esim. masennuksena. Siksi kysymyksessä on koko paletti eikä vain irralliset neuvot. Minusta jokaisesta ruokakunnasta pitäisi ensin saada yksi työllistettyä. Jos töitä sitten riittää niin useampikin voi tehdä töitä. Jos siis haluttaisiin maksimaalista hyvinvointia. En silti lähtisi laeilla ohjailemaan asiaa, vaan pistäisin vaan tuet poikki ja hyväksyisin mitä siitä vapaudesta seuraa. "Hyvinvointivaltio" perustuu pelkuruudelle, joka yrittää hallita ja kahlita ihmisiä, rohkeutta on hyväksyä vapaus ja taistella hyvän puolesta, eikä mennä jonnekin piiloon ja teeskennellä hyvää. 

En pysty näkemään naisia näin sankoin joukoin päättäjinä ja vastuunkantajina. Minusta siitä ei ole tullut kuin pahoinvointia kaikille. Hyvin harva nainen on yhtä viisas ja vastuullinen kuin miehet. Ei pitäisi kannustaa, jos ei sitä sisäistä paloa ole. Ylipäätään lastenkasvatuksessa pitäisi tukea sitä, mitä näkee eikä mitä on näkevinään. 

Ei naiseus mitään ahdasta silti ole. Voi omistautua uralle tai perheelle. Molempien saaminen on hirveän epärealistista ja mielestäni ihan petos markkinoida sellaista. 

Työnteko ei voi olla elämän tarkoitus maailmassa, jossa koneet tulevat viemään suurimman osan suorittavista töistä. Juuri ne ihmiset jäävät ilman töitä, joille sopii parhaiten käsillä tekeminen ja jotka eivät viihdy kirjojen parissa. Syrjäytyminen koskee enemmän miehiä siksi, että nainen voi vielä valita kotiäidin roolin. Koti-isyys on harvemmin vaihtoehto miehille. Joko yhteiskunnan on muututtava niin, että mielekästä tekemistä ja perustoimentulo löytyy ilman palkkatyötäkin tai sitten on ruvettava keksimään miten työllistetään ihmisiä, jotka koneet syrjäyttävät, mutta jotka eivät sovi pitkän opiskelun vaativiin töihin.

Outo ajatus, etteivät naiset olisi vastuunkantajia tai päättäjiä. Perheissä he nimenomaan ovat juuri sitä. Miesten pitäisi vain ottaa enemmän vastuuta kannettavakseen perheissä, jolloin naisten aikaa ja voimavaroja vapautuisi yhteiskunnalliseenkin päättämiseen. Nykyisin naiset helposti luopuvat oman perheen edun vuoksi suuremman mittakaavan osallistumisesta.

Tukien poistamisesta puhutaan aina silloin tällöin, mutta se on suora tie anarkiaan ja vahvimman oikeuden maailmaan. Kun ihmiset rupeavat todella taistelemaan elossa pysymisestä, rikollisuus räjähtää käsiin ja demokratia katoaa. Tuon suuntaisia yhteiskuntia on Etelä-Amerikan maissa, eikä siellä todellakaan mene hyvin.

Lähitulevaisuudessa miesten työttömyys tulee räjähtämään käsiin. Seuraava iso teknologinen askel on kuljettajien korvaaminen roboteilla.

Naiset työllistyvät yhä hoiva-aloille ja jäljelle jääville palvelualoille. mm. aiemmin mainitun keskimääräisen luonne-eron (sovinnollisuus/epäsovinnollisuus) takia miehet soveltuvat heikommin näihin tehtäviin.

Mainitsemasi uusi rooli parisuhteessa ei ole ratkaisu, koska naiset ovat yhä parinvalinnassa konservatiivisia. Alisuorittajanaiset suosivat menestyviä miehiä, menestyneet naiset ainoastaan vähintään yhtä menestyneitä miehiä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen mies ja jokainen nainen on yksilö. Ystäväni poika on lastentarhanopettaja ja tuntuu olevan mitä suurimmassa määrin "aviomiesmatskua" ikäistensä korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa. 

Lastentarhanopettaja, eli korkeakoulutettu. Eikö?

Totta kai jokainen on yksilö. Mutta erot keskiarvoissa ovat huomattavia.

Niin, erot keskiarvoissa ovat huomattavia, ja vaihtuvia, koska IHMISET OVAT YKSILÖITÄ. Sinä et ole sukupuolesi keskiarvo kuten ei kukaan muukaan. Ihmiset voitaisiin jakaa ryhmiin vaikka hiusten tummuuden mukaan ja erot ryhmien välillä olisivat huomattavia. Ihmiset voitaisiin jakaa kahtia tulojensa mukaan ja erot ryhmien välillä olisivat huomattavia. Ihmiset voitaisiin jakaa kahtia äo:n mukaan ja erot olisivat huomattavia. Ihmiset voitaisiin jakaa ryhmiin pussista vedetyillä ykkösillä ja kakkosilla ja erot myös näiden kahden ryhmän välillä olisivat todennäköisesti huomattavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

No miksi et pitänyt pintaasi? Olisit kieltäytynyt. Aikuinen mies tekee niin.

Aikuisen miehen pitäisi voida luottaa lastensa äitiin myös, varsinkin jos tämä saa tahtomansa talon.

Ei liity asiaan mitenkään. Aikuinen ihminen ei ole vässykkä tiskirätti. Aikuinen kantaa omista ratkaisuistaan vastuun itse, eikä suostu sellaiseen mihin ei halua suostua.

Tässähän tämä nainen lakkasi kantamasta vastuuta siitä mitä oli sovittu. Onneksi kohta loppuvat rusinat pullasta.

Kuten tässäkin ketjussa jo aiemmin todettu, niin valitettavasti odotukset parisuhteesta tai siitä toisesta ihmisestä eivät aina vastaa todellisuutta. Ja tätä tapahtuu sekä miehille että naisille. Se on se riski mikä otetaan, kun lyödään hynttyyt yhteen toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Niin se äitikin maksaa lastensa elatuksesta.

Huomaa kyllä eron miesten ja naisten sukupuoliroolien ja toimintamallien välillä.

Kun naiset puhuvat naisten ongelmista, ovat he vahvoja kun uskaltavat puhua.

Kun miehet puhuvat miesten ongelmista, ovat he heikkoja kun eivät ole korjanneet ongelmiaan.

Naisten ongelmat ovat miesten syytä (patriarkaatti, sovinistimiehet).

Miesten ongelmat ovat miesten syytä (toksinen maskuliinisuus, vässykkämiehet).

Miesten tulee korjata naisten ongelmia, mutta naiset eivät korjaa miesten ongelmia ("luokaa oma liike, tämä on meidän! Ei kun siis feminismihän on...siis...u.li!!! U.li!!!1)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Jos olisit ollut arjessa läsnäoleva täysiaikainen vanhempi jo aviossa, sinulla olisi lähihuoltajuus sillä perusteella, että olet kantanut enemmän vastuuta lapsista kuin puoliso. Joko olet herännyt liian myöhään tai oikeus ei ole toteutunut kohdallasi.

Olen nainen, eikä minulla ole henkilökohtaisesti ongelmia aiheen tiimoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Avioliittolaki on mitä on, sun pitää muuttaa sitä ensin mutta siihen saakka omaisuus menee tosiaan puoliksi eikä se ole kenenkään tällä pastalla keskustelevan vika.

Mutta tosiaan olisiko voinut ennen eroa vaikuttaa omilla teoillaan jotenkin siihen, että olisi saanut 50% vanhemmuuden eron jälkeen? Sittenhän kaikki menisi fifty-fifty eikä kellään pitäisi olla mitään sanomista asiaan.

Tietysti olisin, nauhottamalla ja kirjaamalla kaiken että olisi jotakin todisteita siitä että en huvikseni heilu raksalla. Katsos kun talomme kesti vaimoni mielestä liian kauan valmistua (vuosi) ja siinä piti kiirettä. Kun talo on valmis eropaperit kouraan ja hei hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Kyllä se pätee naisiinkin, vaikka tuossa esimerkkilauseessa sanottiinkin että mies. Eli kyllä, yllättävän usein se syyllinen löytyy peilistä riippumatta siitä mitkä värkit housuista löytyy.