Mitä mielestänne pitäisi tehdä miesten ja poikien aseman parantamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut mitä täällä ehdotetaan mutta mielestäni ainakin nyt seuraavat asiat pitäisi tehdä:

- väkivaltarangaistuksiin sama asteikko tuomioon kuin naisille

- eturauhassyöpäkampanja yhtä isoksi kuin rintasyöpäkampanjat

- aina sanotaan "kaikki naiset ovat kauniita", radikaali ehdotus, "kaikki miehet ovat komeita" lausunta käyttöön!

- kun puhutaan sukupuolielimistä, yhtä kunnioittava suhtautuminen molemmille sukupuolille, tässä monella miehellä vahva itsetunto-ongelma ja useimmat keskustelu miehen peniksestä ovat joko halventavia tai tämän ulkonäköä morkkaavia

- miehille mahdollisuus paremmin yksin lapsen hankkimiseen

- sukupuoliroolin ahtaus miehillä pahempi kuin naisilla (osittain toksisesta maskuliinisuudesta johtuvaa), tähän asennekasvatusta kaikilla

- erossa lapset menee 90% edelleen äideille, pitää tutkia onko tämä OIKEASTI kannattavaa

- enemmän julkisuuden puolestapuhujia ja poikien ulkonäköpaineisiin taklaamiseen, tällä hetkellä ne ovat yhtä pahoja kuin tytöillä, mutta kampanjat ja ulostulot vain tyttöjä koskevaa

- miesten keskinäinen asennekasvatus ja selkeät rajat

- pois "miehen pitää olla mies" sanonnalle, ei auta mitään ei ketään

- miehille kirjallinen aborttioikeus

- koulutustaso edelleen miehillä alhaisempi, tähän pitåisi keksiä jotain

Sen verran katsoin että armeijasta täällä taidetaankin jo olla puhuttu.

Naisilla ja miehillä on nytkin ihan sama tuomioasteikko. Miehet saavat isompia väkivaltarangaistuksia vain siksi, että miehet pahoinpitelevät uhrinsa naisia pahemmin. Samantasoisesta väkivallasta tuomiot ovat yhtä suuret.

Ei pidä paikkaansa, samankaltaisista väkivaltarikoksista tuomiot erilaiset, sama havaittu myös Ruotsissa. Sinänsä se nyt ei omaa elämääni haittaa jos väkivaltarikoksista saa kunnon tuomioita, mutta uskon että tässä on tausta isompi asia siitä että naisen väkivaltaa ei vaan katsota yhtä pahana mitä miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Eihän tuo sitten ole mikään vain miesten ongelma. Yhteiskunnallinen ongelma ehkä, mutta onko sittenkään? Mitä lisäarvoa tänä päivänä parisuhde antaa yhteiskunnalle? Okei, ehkä asumistukien tarve vähenee. Asuntorakentamisen tarvekin vähenisi, mutta onko se yhteiskunnan kannalta hyvä vai huono asia? Rakentaminenhan kuitenkin työllistää. Kahden hengen taloudessa kulutuskin olisi vähäisempää, koska ei tarvita kuin yksi pesukone, yksi televisio, yksi astiasto jne. Miksi sinkkuna eläminen olisi uhka yhteiskunnalle? Nykyisin myös edellytetään, että ihminen muuttaa työn perässä milloin minnekin ja sinkkuna se onnistuu paljon helpommin kuin parisuhteessa. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Hesarin artikkelin mukaan Japanin neitsyyslukemien takana ei ole se, että mies ei kelpaisi, vaan se, että miehelle kelpaa ennemmin porno kuin perhe, isyys ja parisuhde. Jopa niin, että miehet tulevat seksihotelleihin ilman naista katsomaan pornoa ja tumppuhommiin.

HS kirjoittaa oman linjansa mukaisesti.

Tosiasiassa eräs iso syy on siinä etteivät miehet kelpaa, tai tarkemmin sanottuna miehet joilla ei ole vakituista työpaikkaa. Ne kun ovat erittäin korkean teknologian Japanissa kiven alla. Harvalla on lahjakkuutta edetä portaalle jolla teknologiaa suunnitellaan, suorittavien töiden kadotessa ennätysnopeasti.

 

Hienoa, että sinä hatusta vedettynä tiedät paremmin asian kuin tutkimukseen nojaava ammattijournalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Ja nainen ei ole kaikkina niinä avioliitto vuosina penniäkään maksanut mistään saati eron jälkeen joutuisi laittamaan omia rahojaan lapsiin + ei ole hoitanut lapsia yhtään sen enempää kuin mies vaikka mies on käynyt töissä ja hän ollut vanhempainvapaalla?

Jos laki on laki, niin minkäs teet? En minäkään miehenä lähtisi tuollaiseen diiliin, enkä lähde sellaisiin naisenakaan. Jättää menemättä tilanteisiin, jossa paska voi räjähtää tuulettimeen. Ei se sen vaikeampaa ole. Jos taas uskoo että oikeasti se avioliitto ja omat lapset ovat sydämen palo, niin sitten on varmaan valmis maksamaan siitä minkä hinnan hyvänsä - vaikka nuo summat, mitä edellä mainittiin. Jos kiinnostaa enemmän raha, niin ei mene naimisiin ilman avioehtoa eikä missään nimessä hommaa lapsia. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten saadaan pojat lukemaan. No minä sanon sen ainoan tavan jolla lukemisen tyttöpöpöjen saastuttamaksi noloksi jutuksi mieltävät pojat saadaan lukemaan. Poika menee ykkössamaistumiskohteensa eli isänsä kanssa kirjastoon, ja molemmille lainataan kirja. Ja tämä isän aloitteesta.

Ei se auta. Niin kauan kun on tarjolla muuta viihdettä, poikia ei kiinnosta lukeminen. Olemme molemmat lukeneet paljon lapsillemme heidän ollessaan pieniä. Kotona on paljon kirjoja ja käydään säännöllisesti kirjastossa. Lapset tietävät, että isä tykkää lukea myös, mutta kyllä pojat vaan siinä yläasteelle tultaessa ovat lopettaneet lukemisen täysin. Suurin ongelma mielestäni on, ettei heihin vetoavaa kirjallisuutta ole.

Voi lukea samoja kirjoja kuin edellinenkin polvi luki. Tai sitä edellinen. Kirjat ovat siitä hauskoja, että ne eivät vanhene. Sun mielikuvitus tekee tarinasta aina tuoreen.

Mutta pitääkö tarjota sitä "muuta viihdettä" jo pikkupenikasta asti?

Kyllä kirjat vanhenee. Ei sisältö tietysti, mutta mistäs niitä kirjoja saa. Ei kirjastosta ainakaan. Minä olen monta kertaa kädessä pidellyt sitä viimeistä kappaletta, jotain kivaa ja se on jo ollut hajoamassa. Vaarin kirjoja luetaan varovasti. Kyllä nauttivat vaikka Nopsajalasta, tytöt ja pojat. 

Kirjoja onneksi kirjoitetaan uusia koko ajan, tänäkin vuonna. Kirjoja saa kirjastosta tekemällä varauksen, jos ei kyseinen kappale hyllystä löydy. Yleensä samassa kunnassa on monta kirjastoa ja näitä teoksia voi vapaasti tilata ristiin omaan lähikirjastoon lainattavaksi ja palauttaa ne myös siihen lähikirjastoon. Ja sitten tietysti ostamalla niitä lapsille lahjoiksi esim. uusien pleikkaripelien sijaan ja pyytämällä että muutkin antaisivat mieluiten kirjalahjoja. Ja jos oikein moderni on, niin ostaa e-lukulaitteen ja lataa niitä kirjoja lapselle sinne. Ei pitäisi olla ongelma tämän päivän Suomessa se, ettei kirjoja käsiinsä saa.

Se kelle vastasin ehdotti lukemaan edellisten sukupolvien aikaan kirjoitettuja kirjoja. Tästä oli kysymys, joten kommenttisi on nyt ihan hölmö. Ihan alkuperäinen väite oli, että nykykirjallisuus ei kiinnosta poikia. Jaan tämän näkemyksen aika lailla. Ainakaan nykkytelkkariohjelmat ei kiinnosta meidän poikia ollenkaan. Ihme lässytystähän ne ovatkin. 

Minä olin se, joka sanoi että voi lukea edellisen polvenkin kirjoja, ja joka kirjoitti tuon seuraavankin kirjastokommentin. Pointti oli se, että on ne tietyt kirjat poikia ennenkin kiinnostaneet, miksi eivät siis enää kiinnostaisi? Ja jos ei vanhat kirjat kiinnosta, niin => seuraava kommenttini kirjastoista.

Niin. Kun meille kelpais ne vanhat. Mä oon suurperheen äiti ja kestokassitolkulla on kirjoja raahattu tänne pällisteltäväksi. En tiedä mitä enempi voisin tehdä, kun ei kirjan itse kirjoittaminenkaan ihan äkkiseltään suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Kyllä se pätee naisiinkin, vaikka tuossa esimerkkilauseessa sanottiinkin että mies. Eli kyllä, yllättävän usein se syyllinen löytyy peilistä riippumatta siitä mitkä värkit housuista löytyy.

Keskustelun huomioonottaen surkea sanavalinta sitten. Voisiko joku selvittää että miksi isät tekevät niin pitkää päivää töissä? Kenen vuoksi he tekevät niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Ja nainen ei ole kaikkina niinä avioliitto vuosina penniäkään maksanut mistään saati eron jälkeen joutuisi laittamaan omia rahojaan lapsiin + ei ole hoitanut lapsia yhtään sen enempää kuin mies vaikka mies on käynyt töissä ja hän ollut vanhempainvapaalla?

Miksi olet antanut toisen siipeillä rahoillasi etkä vaatinut esim. yhteistä talouskassaa?

Miten lähiäiti välttyy laittamasta eron jälkeen penniäkään omiin lapsiinsa? Ja mistä tiedät tämän?

Miten työssäkäyvä voi hoitaa lapsia yhtä paljon kuin vanheimpanvapaalla oleva? Skype-yhteydellä toimistosta?

Tuntuu niin kovin kärjistetyltä tämä esimerkki, niin siksi heräsi nuo kysymykset. Ymmärrät varmaan, että usein tilanne ei ole tuo että toinen ei tekisi MITÄÄN eikä osallistuisi maksuihin OLLENKAAN.

Naisen/tytön henki on yhä arvokkaampi kuin miehen/pojan.

Åbo Akademin bannaamassa dokkarissa (The Red Pill) Karen Straughan kertoo hyytävän tositarinan joka kertoo paljon.

Muistaako kukaan tapauksen kun terroristijärjestö Boko Haram kaappasi tyttöjä, mm. estääkseen tyttöjen opiskelun sekulaarissa koulussa? Tästä tuli kansainvälinen kampanja johon reagoivat kaikki, julkkiksia ja presidenttejä myöten.

Syy miksi järjestö kidnappasi tytöt, oli se että edellisenä vuonna samainen porukka teki kouluhyökkäyksen jossa tytöt pakotettiin lähtemään kotiin. Koulun pojat kasattiin kentälle ja heidät poltettiin elävältä. Tähän ei media juuri reagoinut.

Tämän huomaa kotimaassakin. Miehet kokevat enemmän väkivaltaa, mutta naisten kokemasta väkivallasta kirjoitetaan enemmän. Ja ei, perustelu ei ole se että väkivallasta enemmistö tapahtuu miesten toimesta. Se ei tee siitä vähemmän vakavaa urhin kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Avioliittolaki on mitä on, sun pitää muuttaa sitä ensin mutta siihen saakka omaisuus menee tosiaan puoliksi eikä se ole kenenkään tällä pastalla keskustelevan vika.

Mutta tosiaan olisiko voinut ennen eroa vaikuttaa omilla teoillaan jotenkin siihen, että olisi saanut 50% vanhemmuuden eron jälkeen? Sittenhän kaikki menisi fifty-fifty eikä kellään pitäisi olla mitään sanomista asiaan.

Tietysti olisin, nauhottamalla ja kirjaamalla kaiken että olisi jotakin todisteita siitä että en huvikseni heilu raksalla. Katsos kun talomme kesti vaimoni mielestä liian kauan valmistua (vuosi) ja siinä piti kiirettä. Kun talo on valmis eropaperit kouraan ja hei hei.

No sitten sulla oli v-mäinen vaimo ("itsehän valitsit", monille naisille sanottaisi tässä vaiheessa). Semmosta sattuu. Mutta ei se meinaa että kaikki naiset tai äidit on tuollaisia. Olen pahoillani, että sulla meni asiat noin mönkään.

Minun mielestäni kaikki lähtee kotoa. Liian monet noin 25- 30 vuotiaat miehet ovat kotona äitiensä paapomia, niin etteivät he ole tottuneet näkemään vaivaa minkään eteen. Tämän takia he eivät ole tottuneet näkemään vaivaa myöskään koulunkäynnin eteen, kesätöiden eteen ja helposti jättävät opiskelut kesken tai pärjäävät todella huonosti. Ovat tottuneet että asiat tehdään puolestaan.

Pahimmillaan jopa yli kolmekymppisten miesten äidit pesevät edelleen heidän pyykkinsä ja antavat rahaa jos miesten omat rahat loppuvat.

Jos tällainen lopetetaan ja opetetaan miehet niin kuin naisetkin, pojat niin kuin tytötkin alusta asti näkemään tarvittaessa vaivaa asioiden eteen ja ymmärtämään että epämukavuus ja tylsyys kuuluvat elämään niin ehkäpä nämä pojat/miehet rupeavat näkemään enemmän vaivaa opiskeluun ja tulevaisuutensa vuoksi kuten tytöt useammin nykyään tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Kyllä se pätee naisiinkin, vaikka tuossa esimerkkilauseessa sanottiinkin että mies. Eli kyllä, yllättävän usein se syyllinen löytyy peilistä riippumatta siitä mitkä värkit housuista löytyy.

Keskustelun huomioonottaen surkea sanavalinta sitten. Voisiko joku selvittää että miksi isät tekevät niin pitkää päivää töissä? Kenen vuoksi he tekevät niin?

Ei ole mikään pakko tehdä niin. Voi jo ennen lasten hankintaa laskea, millaisessa asunnossa on varaa asua. Ei oteta sellaista asuntolainaa (vaikka pankki tarjoaisikin), mikä naisen ollessa lasten kanssa kotona edellyttäisi mieheltä ylitöitä ja miehen ollessa vuorostaan lasten kanssa kotona edellyttäisi naiselta ylitöitä. Rahaa voi myös  säästää jo etukäteen vanhempainvapaiden ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

No miksi et pitänyt pintaasi? Olisit kieltäytynyt. Aikuinen mies tekee niin.

Aikuisen miehen pitäisi voida luottaa lastensa äitiin myös, varsinkin jos tämä saa tahtomansa talon.

Ei liity asiaan mitenkään. Aikuinen ihminen ei ole vässykkä tiskirätti. Aikuinen kantaa omista ratkaisuistaan vastuun itse, eikä suostu sellaiseen mihin ei halua suostua.

Tässähän tämä nainen lakkasi kantamasta vastuuta siitä mitä oli sovittu. Onneksi kohta loppuvat rusinat pullasta.

Kuule mieslapsi, jos olet itse elänyt yli varojesi tai mennyt avioliittoon ilman avioehtoa, niin ihan oma ratkaisusi, ja vastuusi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheväkivallassa kohteen ollessa mies on hänellä huomattavasti huonompi asema verrattuna samassa tilanteessa olevaan naiseen. Ja kyllä. Sitä ihan oikeasti tapahtuu.

Näistä pitää aina puhua isoon ääneen vaikka kuinka nololta tuntuisi. Muuten ei tule muutosta.

Tämä! Miksi miehet vaikenevat väkivallan kokemuksistaan ja samalla paheksuvat naisia jotka eivät vaikene (metoo) ja vaativat oikeuksia?

Miehet vaikenevat, koska puhumalla asiasta muuttuu vähemmän haluttavaksi potentiaalisena parisuhdekumppanina.

Kyse ei ole vain toksisesta mieskulttuurista, vaan myös naisten kulttuurista jossa yhä arvostetaan ensisijaisesti voimaa ja jämäkkyyttä.

No se on se hinta mikä pitää maksaa, kun asenneilmapiiriä muutetaan. Luuletko, että naisten oikeuksia perännyt nainen katsottiin himoittavaksi kumppaniksi 50 vuotta sitten? Ei ne muutokset yleensä ilmaiseksi tule.

Kyllä.

Koska tällainen nainen katsottiin vahvaksi naiseksi, kun taas samaa tekevä mies katsotaan heikoksi mieheksi.

Nainen voi olla vahva tai heikko, ja silti suosittu. Miehen tulee olla vahva.

Miksi alapeukutus?

Kuinka moni pitää miesten oikeuksista puhuvia miehiä vahvoina miehinä, samoin kuin feministejä pidettiin vahvoina naisina.

Kädet ylös.

Ei kukaan.

Niinpä.

 

No kyllä mä pidän oikeudenmukaisuuden puolesta puhuvaa miestä vahvana.

Ja oikeasti, luuletko, että asenneilmapiirissä, jossa naisen paikka oli kotona tai naisten työssä, tällaisesta muotista pois haluavaa naista pidettiin haluttavana ja vahvana? Ei todellakaan. Miehet naureskelivat ja osa naisista haukkui. Ainoat, jotka piti tällaista naista vahvana, oli samoin ajattelevat naiset.

Kyllä siinä on oikeasti kulunut aikaa, että tällaista vahvaa naista on alettu pitää haluttavana.

Ihan varmasti pidät.

...paitsi silloin jos mies vaatii oikeuksia miehille, eikä naisille ja lapsille.

Mitähän oikeuksia miehiltä puuttuu?

No se pilde, jota valtiovalta ei suostu heille järjestämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan on ollut peräkammarinpoikia ja muuta biologista ylijäämää.

Joka talossa joku vanhapoika eli ikänsä yksin ilman naiskontakteja, koulutusta tai uraa.

Nykyään vaan on netti, jolloin sekin (aina olemassaollut) väestönosa pääsee paremmin ääneen, sivistyksen ja porn0n pariin, joiden pohjalta muodostaa käsityksiä suuresta maailmasta johon he eivät pääse osallisiksi.

Ennen oli netin sijasta tiiviit suku- ja kyläyhteisöt, eikä vanhatpojat ja -piiatkaan jääneet sosiaalisesti yksin, vaan olivat tiivis osa yhteisöä.

Pienempi todennäköisyys siis katkeroitumiselle, kun kylän väki/naapurusto oli yhtä suurta perhettä ja ihmiskontakteja, juhlia ym. riitti, vaikkei olisikaan ollut kumppania ja statusta.

Tuo vanhapoika/peräkammarinpoika-argumentti on todella väsynyt.

Ylijäämää oli ennen väestöstä joku 5%. Nyt peräkammarinpoikien (miehet) ja biologisen ylijäämämatskun (naiset) osuus kasvaa sitä tahtia että tiellä kohti Japania, jossa näiden osuus on 50%.

Ja yhäkin juujuu osa nyt vain jää yli. Move along, nothing to see here.

Niin, ympäristö on "hiljattain" muuttunut merkittävästi useammalta osalta, elämme murroskautta ja he jotka eivät pärjää tippuvat kyydistä.

Ei missään nimessä mitään etuja lisää kenellekään tai kampanjoita. Ei mitään uusia oikeuksia, saavutetut edut purkuun. Velvollisuuksiksi riittää verot ja asevelvollisuus. Kaikki tulonsiirrot pois. Ihan sama, jos ette tule toimeen toistenne kanssa. Omapa on ongelmanne, selvittäkää ne itse. Paljon vapautta ja vastuuta vaan. Johan tässä nyt kun pitää muiden kortsut ja kierukatkin maksella, ettekö pärjää edes sängyssä ilman tukiaisia..?

Terv. toistensa kanssa toimeentulevat mies ja nainen lapsineen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Kyllä se pätee naisiinkin, vaikka tuossa esimerkkilauseessa sanottiinkin että mies. Eli kyllä, yllättävän usein se syyllinen löytyy peilistä riippumatta siitä mitkä värkit housuista löytyy.

Keskustelun huomioonottaen surkea sanavalinta sitten. Voisiko joku selvittää että miksi isät tekevät niin pitkää päivää töissä? Kenen vuoksi he tekevät niin?

Jaa-a, riippuu varmaan miehen arvovalinnoista. Oma mieheni piti isyysvapaat ja teki osa-aikaista työtä lähes vuoden vauvavuonna. Ennätti siis olla vauvanhoidossa mukana aika lailla tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

Joo on varmaan välillä näin, mutta joskus myös se nainen eli lasten äiti on manipuloiva hullu, pikkusieluinen nillittäjä ja itsekäs paska joka lähinnä hyväksikäyttää miestä päästäkseen omiin päämääriinsä.

Sori, olen nähnyt läheltä tarpeeksi monta erotarinaa joissa nainen on julkisesti uhri, ja totuus kulissien takana aivan toinen.

Siksi en enää purematta niele näitä naisten uhristooreja.

Kuka on valinnut lisääntyä sen hullun akan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Kyllä kuulostaa tasa-arvoiselta että yhteinen elämä ja varallisuus pistetään eron tullen puoliksi. Miksi se ei sinusta ole tasa-arvoista..? Miehelle kaikki omaisuus ja vaimo ulos ilman mitään omaisuutta?

Tässä tilanteessa miehelle ei jää kuin puolet ansatsemistaan ansioista, ja naiselle jää lapset, eli oma osansa ja puolet miehen osasta, jos karkeasti näin jeataan. Lisäksi miehen tulee luovuttaa naiselle noin minimissään 50000€ per lapsi tähän päälle. Lopputulema on että nainen on saanut ensin tahtomansa 200000 euron arvoisen talon josta saa 100000€. Tämän lisäksi hän saa lapset, sekä sen +50000€/lapsi. Miehelle ei lapsia, ja hän menettää kahden lapsen peheessä 200000€. Joka toinen viikonloppu voi sitten kasvattaa niitä poikia.

Avioliittolaki on mitä on, sun pitää muuttaa sitä ensin mutta siihen saakka omaisuus menee tosiaan puoliksi eikä se ole kenenkään tällä pastalla keskustelevan vika.

Mutta tosiaan olisiko voinut ennen eroa vaikuttaa omilla teoillaan jotenkin siihen, että olisi saanut 50% vanhemmuuden eron jälkeen? Sittenhän kaikki menisi fifty-fifty eikä kellään pitäisi olla mitään sanomista asiaan.

Tietysti olisin, nauhottamalla ja kirjaamalla kaiken että olisi jotakin todisteita siitä että en huvikseni heilu raksalla. Katsos kun talomme kesti vaimoni mielestä liian kauan valmistua (vuosi) ja siinä piti kiirettä. Kun talo on valmis eropaperit kouraan ja hei hei.

No sitten sulla oli v-mäinen vaimo ("itsehän valitsit", monille naisille sanottaisi tässä vaiheessa). Semmosta sattuu. Mutta ei se meinaa että kaikki naiset tai äidit on tuollaisia. Olen pahoillani, että sulla meni asiat noin mönkään.

Oli joo, mutta en todellakaan ole ainoa jolle näin on käynyt. Itsekkin tiedän lähipiiristä kolme vastaavaa tapausta. En ihmettele että osa tarttuu pulloon. Onhan v-mäisiä miehiäkin, mutta harvemmin siinä naiset menettävät lapset ja kasan rahaa.

Ei mitään. Miesten asema on edelleenkin etuoikeutettu naisiin verrattuna, naisten euro on edelleen 80 senttiä.

Nämä miesasia-avaukset ovat todella säälittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lähteä kotoa ja koulusta. Ongelma on että naiset suosivat tyttäriään ja naisopettajat suosivat tyttöjä. Siinä sitä on pojille hyvät lähtölaukaukset elämälle. Mutta se että naisten pitäisi katsoa peiliin ja olla itsekriittisiä on mahdoton ajatuksenakin, joten ei tule ihan heti muutosta tilanteeseen.

Kyllä, kaikki tämä mitä sanoit, ja varsinkin lisäksi se, että ne miehet ottaisivat isomman roolin kotona lastensa kasvatuksessa ja etenkin sen huolehtimisessa, että lapset suhtautuvat koulunkäyntiinsä vakavasti. Etenkin poikien kohdalla.

Totta, mutta tämä ei poista siltikään muiden vastuuta. Jos on yksinhuoltaja olet vastuussa lapsistasi, kenenkään sukupuoleen katsomatta. Tähän pitää myös lisätä, että mikäköhän on syynä isiän pitkään työpäivään. Tähän voi naiset vaikuttaa tyytymällä pienempään elintasoon. Niin monta kertaa nähty kuvio. Minä tuoreena isänä tein pitkää päivää kun vaimoni halusi omakotitalon. En ollut tarpeeksi kotona. Vaimosta tuli ex ja lapset vaimolle, sekä puolet rahoista. Tein siis niin kuin nainen halusi. Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia?

Siten, että keskustelet vaimosi kanssa ennen lasten tekoa tuollaisista asioista kuten talous ja sen vaikutukset mm. lasten elämään (sinun poissaolosi). Pohditte miten voitte asiat parhaiten järjestää ja mikä on parasta, mitä lapsillenne pysytte tarjoamaan. Ehkäpä tämmöisen keskustelun lopputuloksena vaimosi olisi valinnut ennemmin rivariasumisen ja menestyneet poikalapset kuin omakotitalon ja poissaolevan miehen? Tai sitten olisitte siinä vaiheessa jo huomanneet, että ette mitenkään voi kasvattaa lapsia samoin ajatuksin, koska periaatteet elämästä ovat toisistaan liian poikkeavat. Tässä tapauksessa ei kannata jatkaa yhdessä eikä varsinkaan tehdä lapsia, koska ero on varma.

Ei se "tyhjän jauhaminen" kuitenkaan ihan tyhjän jauhamista ole.

Ja keskustelun tulos oli talo. Mitä luulet? Niin kuitenkin mieli muuttui ja lasku jäi minun maksettavaksi. Itse ehdotin rivitaloa, mutta omakotitalo vie yllättäen voiton.

Lisään vielä kuulostaako tasa-arvoiselta että nainen saa kaikista puolet plus lapset?

Jos nainen on tehnyt sen normaalin eli omistanut talosta ja avioliiton aikana hankitusta omaisuudesta puolet sekä hoitanut jatkuvasti leijonanosan lasten asioista, kyllä.

Ja tähän päälle tietenkin elatusmaksut. Tottakai nainen on nämä ansainnut ja miehen olisi pitänyt olla kuuntelematta naista ja olla mies.

Olen ollut sekä lähi- että etä-äiti, lapsi on jo aikuinen. Elatusmaksuilla pääsee huomattavasti helpommalla kuin kasvatusvastuulla, huomaat viimeistään sitten kun lapset ovat teinejä. Plussana voi olla se kiva vanhempi, jonka luona tehdään kaikkea arjesta poikkeavaa. Meillä molemmat saivat vuorollaan valtion elatustuen, noin 150 euroa kuukaudessa (opiskelija ja työtön). Tuolla summalla ei kata edes lapsen pakollisia menoja sen enempää kuin minimielareillakaan.

Mitä hiton väliä onko se helpompaa?

Mä ainakin rakastan lastani enkä halua olla läsnä hänen arjessaan ja elämässään vain osittain, nuuhkia häntä vain joskus, katsella unilapsen tuhinaa, pelleillä ja kujeilla, lukea yhdessä, laulaa, tanssia, pelata, jutella jne. VAIN JOSKUS.

Haluan olla täysiaikainen vanhempi, HALUAN olla lapseni kanssa vaikka olisikin välillä väsyttävää ja perseestä.

Ja tämä on se syy, miksi multa lähtee syvä sympatia jokaista (yleensä isää) kohtaan, joka joutuu käytännössä luopumaan lapsestaan.

Viikonloppuisyys on yleistä, ja se on aivan helvetin vähän.

Viikko-viikkokin on vähän, siinähän pääsee olemaan läsnä vain 50% lapsensa lapsuudesta.

Avioliitto on sellainen asia, että se vaatii työtä, että se kestää. Mies, jolle ero tulee yllärinä, ei ole tehnyt avioliittonsa eteen työtä oikeasti ja mies, joka tietää avioliittonsa ajautuvan eroon, on todennäköisesti sössinyt sen harkiten. Viikonloppuisyyden vaihtoehtona yleensä on annettu perheensä hyvinvointiin ja arkeen panostava aviomiehisyys ja isyys.

jaaa sieltähän se syyllinen löytyi, aika yllättävää.

Kyllä se pätee naisiinkin, vaikka tuossa esimerkkilauseessa sanottiinkin että mies. Eli kyllä, yllättävän usein se syyllinen löytyy peilistä riippumatta siitä mitkä värkit housuista löytyy.

Keskustelun huomioonottaen surkea sanavalinta sitten. Voisiko joku selvittää että miksi isät tekevät niin pitkää päivää töissä? Kenen vuoksi he tekevät niin?

Sanopa se. Tuttavaperheeni mies haluaa hienon auton ja käyttää paljon rahaa siihen. Myös on uudet puhelimet ja pelit ja vehkeet. Vaimonsa haluaisi elää vaatimattomammin, että riittäisi rahat vähän muuhunkin.

Aika moni varmaan haluaa sitä massia ihan itselleenkin? Vai onko tosiaan niin pyytteetöntä porukkaa, että tehdään pitkää päivää pelkästään muiden vuoksi?

Ja tosiaan ei pidä mennä rahanahneen ihmisen kanssa kimppaan jos se on deal breaker. Näen siis että tässä on monta kohtaa missä isä valita olla tekemättä pitkää päivää. Kysymys kuulukin, että miksi he tekevät niin vaikka ei ole pakko?