Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla

Tollasia ahneita eri -ikäisiä  ihmisiä on Suomi täynnä

Kyllähän toi Äänekosken talo vois olla ihan passeli jollekin lapsettomalla pariskunnalle. Itse esimerkiksi arvostan sitä, että makuuhuone on tilava ja siinä on vaatehuonekin. Ja se iso kodinhoitohuonehan on aika hyvä mahdollisuus työtilaksi vaikkapa kampaajalle tai hierojalle siinä kodin yhteydessä.

Se, että toi ei oikein sovi lapsiperheelle tietenkin rajoittaa ostajakuntaa, mutta en minä tuota nyt toivottomaksi tapaukseksi sanoisi. Se on kuitenkin ikäisekseen ihan siistin oloinen ja siinä näkyi olevan ihan lähellä samankokoinen parivuotta vanhempi talo myynnissä lähes samaan hintaan. Tosin tuon pohjaratkaisun takia varmaan kannattaisi suosiolla tinkiä hieman siitä pyyntihinnasta, jos oikeesti haluaa tuosta kaupatkin tehdä.

109 neliöö ja paikka Äänekoski ja 160tonnia hinta.  Äänekoskella ei ole yhtään mitään perhettä perustavalle pariskunnalle ja jos perhe on perustettu, niin parilla makkarilla ei perhe viihdy ja tolla rahalla kukaan ei nuku olohuoneessa, että lapsilla on ne makkarit.. Tolla rahalla ostaisin Sipoosta kämpän ja ajaisin Stadiin duuniin 20min.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.

Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.

Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.

Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.

Ei taida kelvata eläkeläisillekään. Olen huomannut, että nykyään jo monet viis-kuuskymppiset hankkiutuvat rivareista ja omakotitaloista eroon ja muuttavat kerrostaloon palveluiden ääreen. Ei taida enää nyt eläkkeelle jääviä pihatyöt ja lumityöt kiinnostaa. Puuhastella voi vaikka mökillä.

Tuo on kyllä totta. Ihan toivoton keissi.

En osaa ottaa kantaa kyseisen kunnan hintatasoon, mutta ihmettelen miksi pitäisi ostaa erikseen mökki puuhastelua varten. Ennemmin kannattaa ostaa yksi omakotitalo jossa iso piha kuin ajella edestakaisin kahden asunnon väliä ja maksaa molempien ylläpito. Itse olen ostamassa pientä omakotitaloa jossa hyvä puutarhatontti joskin Uudeltamaalta.

Lapsellista uusia turhaan keittiön kaappeja yms. Saahan siihen tietysti rahansa menemään, mutta seuraava ostaja ei maksa niistä. Sama koskee näitä jotka uusivat lattiat kun on väärän värinen laminaatti. Täysin turhaa rahanmenoa ja kestävästä kulutuksesta kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista uusia turhaan keittiön kaappeja yms. Saahan siihen tietysti rahansa menemään, mutta seuraava ostaja ei maksa niistä. Sama koskee näitä jotka uusivat lattiat kun on väärän värinen laminaatti. Täysin turhaa rahanmenoa ja kestävästä kulutuksesta kaukana.

Samaa ihmettelen. Nyt moni laittaa esim. Helsingin keskustassa mustat keittiön kaapit ja mustan kylppärin. Kaamean näköisiä. Muutaman vuoden kuluttua niitä ei halua kukaan ja taas vaihtoon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

Lapsuudenkotiini on matkaa 600 km, joten ihan pienellä lomalla ei viitsi lasten kanssa matkaan lähteä. Talo on asumattomana, alkuu pidettiin jonkinlaista peruslämpöä päällä, mutta kun käyttöä on ollut todella vähän, niin on nyt ollut talvet kylmillään ja kyllähän asunto kärsii tuosta aika nopeasti. Jos kieltäydyt perinnöstä, perintö siirtyy seuraavan sukupolven riesaksi. 

Ja se seuraavakin sukupolvi voi kieltäytyä siitä perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Meillä on sama tilanne, mutta vanhin veljeni vielä asuu taloa sellaisella sopimuksella, että pitää huolen talosta ja hoitaa sen kustannukset, vuokraa ei tartte muille maksaa. Isommissa kustannuksissa on kyllä autettu, kun veli on sairaseläkeläinen. Ei ole ihan noin syrjässä kuin teillä, mutta naapureilla ollut tosi vaikea saada parempikuntoisiakaan kaupaksi. Me on jo päätetty, että jos veli ei enää sairautensa vuoksi jaksa sitä pitää, sitten annamme talon palokuntaharjoituksiin. 

Tuo palokuntaharjoitus on meilläkin ollut puheissa yhtenä mahdollisuutena. Miten tarkkaanhan talo pitää ensin tyhjentää? Pitääkö kaikki irtain ensin tyhjentää kaatopaikalle, kuten wc-kalusteet, vesi putket, kattopellit, valurautahella  jne? Isot muurit jäävät palon jälkeen pystyyn. Nehän pitää varmaan purkaa.

Ottaakohan palokunta miten paljon vastaan tuollaisia harjoitusmökkejä?, voihan olla ettei kelpaa edes palokunnalle

Minusta hyvännäköinen talo ainakin päältä päin, en löytänyt myynti-ilmoitusta. Tontin koko on olennainen myynnissä, kun nykyään on paljon postimerkin kokoisia tontteja. Sinänsä tuo ei ole kallis, jos vertaa vaikka Lohjalle tai Karjaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.

Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.

Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.

Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.

Ei taida kelvata eläkeläisillekään. Olen huomannut, että nykyään jo monet viis-kuuskymppiset hankkiutuvat rivareista ja omakotitaloista eroon ja muuttavat kerrostaloon palveluiden ääreen. Ei taida enää nyt eläkkeelle jääviä pihatyöt ja lumityöt kiinnostaa. Puuhastella voi vaikka mökillä.

Tuo on kyllä totta. Ihan toivoton keissi.

En osaa ottaa kantaa kyseisen kunnan hintatasoon, mutta ihmettelen miksi pitäisi ostaa erikseen mökki puuhastelua varten. Ennemmin kannattaa ostaa yksi omakotitalo jossa iso piha kuin ajella edestakaisin kahden asunnon väliä ja maksaa molempien ylläpito. Itse olen ostamassa pientä omakotitaloa jossa hyvä puutarhatontti joskin Uudeltamaalta.

Aika monella mökkeilystä nauttivalla on sellainen jo valmiiksi. Siinäkin on tietty omat hommansa, joten on ihan ymmärrettävää, että omakotitalo vaihtuu kerrostaloasuntoon siinä vaiheessa kun lapset muuttaa pois. Ja ihan fiksuahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Kyllä kokemattomuus omakotitaloista päästää mielikuvituksen valloilleen.

Oma kotitalon, isäni rakentama v53 on edelleen moitteettomassa kunnossa ja veljeni on tehnyt muutaman isomman rempan.

Ei edes haise happamalta.

Itsellämme on v 80 valmistunut talo, jossa tehty 15 vuoden kohdalla pieni pintaremppa ja 30 vuoden kohdalla perusteellinen remppa, mutta esim keittiökaapit ovat alkuperäiset, valkoiset, täysin siistit. Vetimiä ja tasoja vaihdettu kahdesti.

Eipä edes homekoira tuntenut happamia hajuja.

Kateelliset vuokrayksiössä netissä kaiken aikaa roikkuvat ovat parhaita joka alan asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Kyllä kokemattomuus omakotitaloista päästää mielikuvituksen valloilleen.

Oma kotitalon, isäni rakentama v53 on edelleen moitteettomassa kunnossa ja veljeni on tehnyt muutaman isomman rempan.

Ei edes haise happamalta.

Itsellämme on v 80 valmistunut talo, jossa tehty 15 vuoden kohdalla pieni pintaremppa ja 30 vuoden kohdalla perusteellinen remppa, mutta esim keittiökaapit ovat alkuperäiset, valkoiset, täysin siistit. Vetimiä ja tasoja vaihdettu kahdesti.

Eipä edes homekoira tuntenut happamia hajuja.

Kateelliset vuokrayksiössä netissä kaiken aikaa roikkuvat ovat parhaita joka alan asiantuntijoita.

20-30 vuotiaat eivät osaa arvioida asumisasioita ja niitähän täällä enimmäkseen on vastailemassa.

Ongelma on se, että talo on Äänekoskella. Kannattaa miettiä tarkkaan mille pientalopellolle ne säästönsä hukkaa.

Asunnon tai kiinteistön myyntiin vaikuttaa merkittävästi ainoastaan sijainti. Kunto ja ikä ovat aivan toissijaisia, puhumattakaan yksityiskohdista.

Olipas ankea talo ikävässä ympäristössä. Miten tuolla voi kukaan asua?

Vierailija kirjoitti:

Asunnon tai kiinteistön myyntiin vaikuttaa merkittävästi ainoastaan sijainti. Kunto ja ikä ovat aivan toissijaisia, puhumattakaan yksityiskohdista.

Näin on, nyt on huono aika myydä ellei ole huippuluokan sijainti. Asuntokauppa nimittäin seisoo paikoillaan pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista uusia turhaan keittiön kaappeja yms. Saahan siihen tietysti rahansa menemään, mutta seuraava ostaja ei maksa niistä. Sama koskee näitä jotka uusivat lattiat kun on väärän värinen laminaatti. Täysin turhaa rahanmenoa ja kestävästä kulutuksesta kaukana.

Samaa ihmettelen. Nyt moni laittaa esim. Helsingin keskustassa mustat keittiön kaapit ja mustan kylppärin. Kaamean näköisiä. Muutaman vuoden kuluttua niitä ei halua kukaan ja taas vaihtoon...

Sama mustaksi kaikki -trendi on levinnyt jo muuallekin. Erittäin huono ääriratkaisu jatkomyyntiä varten, musta väri saa aikaan koppitunnelman isommassakin asunnossa puhumattakaan pienistä.

Voisin ostaa tuon talon jos se olisi max 100 km Helsingistä. On juuri sopivan kokoinen meille. En tiedä missä on Äänekoski mutta liian kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Tappiolle siinä jää jos alkaa remontoimaan taloa arvonnousun takia. Tekniikka ja katto on tietenkin pakko pitää kunnossa, mutta jos luulee että pintoihin remonttia teettämällä tienaa myynnissä, niin väärin luulee. 

Niin, ei myyntiä varten yleensä koskaan kannata teettää mitään remontteja, mutta taloa pitäisi jatkuvasti päivittää ja pitää kunnossa oman asumisen aikana. Siten niitä remonttikustannuksiakin saa vähennettyä verotuksessa vuosittain ja saattaa jäädä (jos ei tappiolle niin ainakin) +-0 -tilanteeseen.  Ja onhan sitä sit saanut asua kivassa kodissa koko ajan itsekin, eikä missään nujahtaneessa ruppanassa. 

Tämä on totta. Monet ihmiset haluavat muuttovalmiin kodin, ilman muuta nykyaikainen talo menee helpommin kaupaksi. Täysremppaa vaativat kasari- ja ysäritalot varmaankin kiinnostaa remontti-intoisia mikäli hinta on kohdallaan.

Kalliilla remontoidut vanhemmat talot ei varmaankaan monia ostajia tyydytä, ellei se remontti ole juuri prikulleen oman maun mukaan tehty. Eli mieluummin uutta pintaa haluavat ostaa sitten ihan uuden, tai uudehkon talon. Jos vanhaa taloa remontoi, niin silloin kannattaa keskittyä vain tekniisiin korjauksiin (katto, ikkunat, lämmitysjärjestelmät jne) ja korkeintaan halpaan pintaremontiin (siihenkin vain siinä tapauksessa, että sen tekee itse) ja jättää ne suuremmat sisärempat sitten tulevien asukkaiden omalla maulla tehtäväksi. Ne jotka vanhempia taloja ostavat, myös usein osaavat ainakin jotain remppaa itse tehdä, tai sitten heillä on tuttuja joko suvussa, tai kaveripiirissä, jotka osaavat ja haluavat rempassa auttaa.

Juu kallis remppa ei välttämättä kannata. Mutta en myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka eivät millään lailla viitsi huoltaa ja pitää asuntoaan ajantasalla. Esim laminaatti ei paljoa maksa ja tapettiakin saa edullisesti. Täysin menneille vuosikymmenille jämähtänyt asunto karkottaa monet ostajat, läheskään kaikki eivät osaa visualisoida että minkälaisen asunnosta voisi saada remontoimalla. Sen sijaan jos asunnossa on edes tehty jotain uudistuksia, niin ostajaehdokkaan on helpompi hahmottaa mitä asunnolle voisi tehdä. Voihan se olla että ostaja haluaa vaihtaa sen laminaatin toisenlaiseen, mutta kyllä se "vääräkin" laminaatti myyntitilanteessa paremmalta näyttää kuin kulahtanut muovimatto.