Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Turha nyt sekoittaa asioita ja pahoittaa mieltään. Noin uusi talo ei vielä ole tietenkään roska, jos sitä on pidetty hyvin eikä ole rakennusvirheitä. Ei siitä tulevaisuudessakaan tulee roskaa, jos ylläpito jatkuu. Kannattaa siis pitää huolta. Siihen, että mikä sen myyntihinta joskus tulevaisuudessa on, ei voi ottaa tässä vaiheessa kantaa kukaan. Mutta jos kyseessä on 90-luvun pakettitalo, niin sillä talolla ei sitten sen rakennuttajien eläkeiässä kuitenkaan ole mitään kohonnutta arvoa, vaan sijainnin mukaan hinta kehittyy, remonttitarpeet tulee huomioida hinnassa jne. Se tuossa Äänekosken talossa nyt mättää, että kymmenien tuhansien eurojen remonttitarvetta ei kaiketi ole huomioitu hinnassa ja ylläpito on ollut kuvista päätellen pelkkää siivoamista, mitään pintoja ei näytä olevan uusittu sitten 90-luvun. 

Talo on rakennettu v. 98. Ei sekään nyt mikään ikäloppu ole. 20 vuotta vanha talo.

Toi on käytännössä sama kuin uusi talo jos on pidetty hyvin.

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Turha nyt sekoittaa asioita ja pahoittaa mieltään. Noin uusi talo ei vielä ole tietenkään roska, jos sitä on pidetty hyvin eikä ole rakennusvirheitä. Ei siitä tulevaisuudessakaan tulee roskaa, jos ylläpito jatkuu. Kannattaa siis pitää huolta. Siihen, että mikä sen myyntihinta joskus tulevaisuudessa on, ei voi ottaa tässä vaiheessa kantaa kukaan. Mutta jos kyseessä on 90-luvun pakettitalo, niin sillä talolla ei sitten sen rakennuttajien eläkeiässä kuitenkaan ole mitään kohonnutta arvoa, vaan sijainnin mukaan hinta kehittyy, remonttitarpeet tulee huomioida hinnassa jne. Se tuossa Äänekosken talossa nyt mättää, että kymmenien tuhansien eurojen remonttitarvetta ei kaiketi ole huomioitu hinnassa ja ylläpito on ollut kuvista päätellen pelkkää siivoamista, mitään pintoja ei näytä olevan uusittu sitten 90-luvun. 

Talo on rakennettu v. 98. Ei sekään nyt mikään ikäloppu ole. 20 vuotta vanha talo.

Toi on käytännössä sama kuin uusi talo jos on pidetty hyvin.

Paitsi kyllähän tuo pintaremontin kaipaa, jos itse tuohon muuttaisin. Kylpyhuone ja keittiöremontti vievät helposti 40 000. Maalit ja tapetit eivät paljon maksa, jos pystyy itse tekemään. Tutkisin tuon kodinhoitohuoneen muuttamista toiseksi makuuhuoneeksi ja toinen wc pönttökin voisi olla vaikka kylpyhuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Inkoossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Mielikuvitusmaan mielikuvituskylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Inkoossa

Tuohon voi vaikuttaa ajomatka Helsinkiin. Ei voi verrata Keski-Suomeen suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Inkoossa

Tuohon voi vaikuttaa ajomatka Helsinkiin. Ei voi verrata Keski-Suomeen suoraan.

Kumma silti mun mielestä kun tuo talo kerran on melkein Jyväskylän vieressä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ostaa tuon talon jos se olisi max 100 km Helsingistä. On juuri sopivan kokoinen meille. En tiedä missä on Äänekoski mutta liian kaukana.

Etkö tiedä, eikö kilistä edes mikään ilmansuunta? Oletko kuullut sellaisesta kaupungista kuin Jyväskylä?

Ai se on Jyväskylän lähellä, luulisi menevän kaupaksi jos on lyhyt ajomatka kaupunkiin vai eikö siellä ole työpaikkoja. Meille kuitenkin väärässä paikassa.

Jyväskylään noin 30 km. Ja kyllä Äänekoskella on ihan hyvä työllisyystilanne. Esim iso biotuotetehdas on työllistänyt sekä rakennusvaiheessa, että myöhemmin suuret määrät ihmisiä. 

Ylihintainen. Jos hinta olisi kohtuullinen, niin siltikin hankala kohde myydä.

-Asunnossa vain yksi makuuhuone, ei sovi perheelle. Toista makuuhuonetta ei tuohon saa tehtyä mitenkään järkevästi. Kodinhoitohuone ei ole makuuhuone.

-Sopisi ehkä lapsettomalle parille, mutta hinta koituu taas ongelmaksi. Ja huom lapsetonkin pari haluaa ehkä työhuoneen tai vierashuoneen. Kuka haluaa tehdä töitä kodinhoitohuoneessa saatikka majoittaa vierasta sellaiseen?

-Talo täyttä ysäriä, vaatii täyden remontin mikäli haluaa asua nykyaikaisessa talossa. Remonttitarve nostaa kokonaishintaa niin paljon, että ostajia ei kiinnosta.

-Talossa sähkölämmitys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma tilanne mun mielestä. Tiedän yhden pariskunnan jotka saivat 70-luvun omakotitalosta 140000 ja se oli vain noin 90 neliötä ja tosi pienellä paikkakunnalla.

Missä?

Inkoossa

Tuohon voi vaikuttaa ajomatka Helsinkiin. Ei voi verrata Keski-Suomeen suoraan.

Kumma silti mun mielestä kun tuo talo kerran on melkein Jyväskylän vieressä

Kumma ja kumma, en nyt tiedä, ei Jyväskylä mikään Helsinki kuitenkaan ole...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Turha nyt sekoittaa asioita ja pahoittaa mieltään. Noin uusi talo ei vielä ole tietenkään roska, jos sitä on pidetty hyvin eikä ole rakennusvirheitä. Ei siitä tulevaisuudessakaan tulee roskaa, jos ylläpito jatkuu. Kannattaa siis pitää huolta. Siihen, että mikä sen myyntihinta joskus tulevaisuudessa on, ei voi ottaa tässä vaiheessa kantaa kukaan. Mutta jos kyseessä on 90-luvun pakettitalo, niin sillä talolla ei sitten sen rakennuttajien eläkeiässä kuitenkaan ole mitään kohonnutta arvoa, vaan sijainnin mukaan hinta kehittyy, remonttitarpeet tulee huomioida hinnassa jne. Se tuossa Äänekosken talossa nyt mättää, että kymmenien tuhansien eurojen remonttitarvetta ei kaiketi ole huomioitu hinnassa ja ylläpito on ollut kuvista päätellen pelkkää siivoamista, mitään pintoja ei näytä olevan uusittu sitten 90-luvun. 

Talo on rakennettu v. 98. Ei sekään nyt mikään ikäloppu ole. 20 vuotta vanha talo.

Toi on käytännössä sama kuin uusi talo jos on pidetty hyvin.

Ehkä eläkeläisten tyyliä, mutta ei kolme-neljäkymppisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?

Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.

Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.

Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.

Ollaan vuosikausia yritetty neuvoa myymään talo, sillä hinnalla kun se kaupaksi menee. Mutta ei hän myy. Talosta on kyllä oltu kiinnostuneita, katsojia on välillä käynyt ja tarjouksia tehty. Muutamia tosin vain, koska kyseessä on tosiaan muuttotappiokunta. Mutta talo on hvällä paikalla ja pohjaratkaisu on hyvä. Kaupaksi olisi mennyt.

Ongelma on juuri siinä, että anopilla on liian suuri tunneside taloon, jonka on edesmenneen miehensä kanssa rakentanut. Hänen mielestään -81 tehty keittiö on edelleen hyvännäköinen ja oikein Puustellia, ikkunat, ovet, pesutilat, you name it, kaikki on hyväkuntoisia. Kun tosiaan ainoa mitä vuosien varrella on tehty, on se että pesuhuoneeseen on vaihdettu 90-luvun laatat. Hän ei ymmärrä, tai halua ymmärtää, että talon ostajan täytyy tehdä taloon täysi remontti kattoa myöten ja sen pitää näkyä hinnassa. Hän vertaa taloaan uudempiin, nykyaikaisiin taloihin ja kuvittelee saavansa siitä saman hinnan.

Vuokralle hän ei halua muuttaa, koska talo on rakennettu ja siitä pitää saada sellainen hinta, että voi ostaa tuon pikkukunnan keskustasta uuden kerrostaloasunnon.

Mitä sinä neuvoisit perillisiä tekemään tässä tilanteessa?

Niin kauan kuin talo on anopin, ei perillisten tarvitse asialla päätään vaivata. Puolisoni vanhemmat omistavat kesämökin ja huonokuntoisen talon. Ei tulisi mieleenkään mennä vihjailemaan remontista tai myymisestä. Noloa. Jos mörskät joskus miehen käsiin päätyvät niin varmaan niistä eurolla eroon pääsee tarvittaessa. Hyvällä tuurilla saa vähän rahaakin, kun eivät ole pahimmassa korvessa. Mutta saattavathan vanhukset vaikka tuikata rakennukset tuleen ennen kuolemaansa, mistä sitä koskaan tietää. Paras jokaisen keskittyä huolehtimaan omasta senhetkisestä omaisuudestaan.

Jokainen tietty itse huolehtii taloutensa töistä tai niiden teettämisestä maksua vastaan. Pakko ei ole ”kilttinä” suostua tekemään mitään ja sitten marmattaa selän takana.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.

Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.

Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää

Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.

1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.

Siis miten ihmeessä happanevat pystyyn? Siis ilman ihmisen omaa edesauttamista? Meidän kotitalo on 1991 rakennettu ja siellä on tehty lähinnä pintaremonttia keittiöön, saunaan ja uusittu parketit. Milloin olisi odotettavissa että talo happanee pystyyn?

Ihmisillä on täällä kyllä omituisia käsityksiä, liekö kerrostaloihmisiä.

Turha nyt sekoittaa asioita ja pahoittaa mieltään. Noin uusi talo ei vielä ole tietenkään roska, jos sitä on pidetty hyvin eikä ole rakennusvirheitä. Ei siitä tulevaisuudessakaan tulee roskaa, jos ylläpito jatkuu. Kannattaa siis pitää huolta. Siihen, että mikä sen myyntihinta joskus tulevaisuudessa on, ei voi ottaa tässä vaiheessa kantaa kukaan. Mutta jos kyseessä on 90-luvun pakettitalo, niin sillä talolla ei sitten sen rakennuttajien eläkeiässä kuitenkaan ole mitään kohonnutta arvoa, vaan sijainnin mukaan hinta kehittyy, remonttitarpeet tulee huomioida hinnassa jne. Se tuossa Äänekosken talossa nyt mättää, että kymmenien tuhansien eurojen remonttitarvetta ei kaiketi ole huomioitu hinnassa ja ylläpito on ollut kuvista päätellen pelkkää siivoamista, mitään pintoja ei näytä olevan uusittu sitten 90-luvun. 

Talo on rakennettu v. 98. Ei sekään nyt mikään ikäloppu ole. 20 vuotta vanha talo.

Toi on käytännössä sama kuin uusi talo jos on pidetty hyvin.

No ei ole. Nyt rakennetaan aivan erityylisiä taloja.

Vierailija kirjoitti:

Miljoona markkaa. huh huh.

Tuolla hinnalla saa Helsingistä vain yksiön tai pikkuruisen kaksion. Eikä nekään ihan uusista taloista. Eikä varsinkaan keskustan vanhoista taloista.

Ilmaiseksi pitäisi antaa, että nykynuorisolle kelpaisi. Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole rahaa nykyaikaiseen, sitten ostetaan ysäriä ja rempataan sitä mukaa kun rahaa löytyy. Nykyään vaan on sellainen suuntaus, että pitää saada heti iso ja moderni, vaikka ei oikeasti olisi siihen varaa. Ylivelkaantuneiden määrä kasvaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?

Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.

Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.

Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.

Ollaan vuosikausia yritetty neuvoa myymään talo, sillä hinnalla kun se kaupaksi menee. Mutta ei hän myy. Talosta on kyllä oltu kiinnostuneita, katsojia on välillä käynyt ja tarjouksia tehty. Muutamia tosin vain, koska kyseessä on tosiaan muuttotappiokunta. Mutta talo on hvällä paikalla ja pohjaratkaisu on hyvä. Kaupaksi olisi mennyt.

Ongelma on juuri siinä, että anopilla on liian suuri tunneside taloon, jonka on edesmenneen miehensä kanssa rakentanut. Hänen mielestään -81 tehty keittiö on edelleen hyvännäköinen ja oikein Puustellia, ikkunat, ovet, pesutilat, you name it, kaikki on hyväkuntoisia. Kun tosiaan ainoa mitä vuosien varrella on tehty, on se että pesuhuoneeseen on vaihdettu 90-luvun laatat. Hän ei ymmärrä, tai halua ymmärtää, että talon ostajan täytyy tehdä taloon täysi remontti kattoa myöten ja sen pitää näkyä hinnassa. Hän vertaa taloaan uudempiin, nykyaikaisiin taloihin ja kuvittelee saavansa siitä saman hinnan.

Vuokralle hän ei halua muuttaa, koska talo on rakennettu ja siitä pitää saada sellainen hinta, että voi ostaa tuon pikkukunnan keskustasta uuden kerrostaloasunnon.

Mitä sinä neuvoisit perillisiä tekemään tässä tilanteessa?

Niin kauan kuin talo on anopin, ei perillisten tarvitse asialla päätään vaivata. Puolisoni vanhemmat omistavat kesämökin ja huonokuntoisen talon. Ei tulisi mieleenkään mennä vihjailemaan remontista tai myymisestä. Noloa. Jos mörskät joskus miehen käsiin päätyvät niin varmaan niistä eurolla eroon pääsee tarvittaessa. Hyvällä tuurilla saa vähän rahaakin, kun eivät ole pahimmassa korvessa. Mutta saattavathan vanhukset vaikka tuikata rakennukset tuleen ennen kuolemaansa, mistä sitä koskaan tietää. Paras jokaisen keskittyä huolehtimaan omasta senhetkisestä omaisuudestaan.

Jokainen tietty itse huolehtii taloutensa töistä tai niiden teettämisestä maksua vastaan. Pakko ei ole ”kilttinä” suostua tekemään mitään ja sitten marmattaa selän takana.

Ohis

Ei olla vihjailtu myynnistä, vaan hän itse teki päätöksen myydä talo. Tätä soutamista ja huopaamista on kestänyt nyt muutaman vuoden. Myydä halutaan, mutta sitten kun ostaja olisi, ei ollakaan valmiita myymään. Vuodet kuluu, eikä anoppi tuosta nuorru.

No, en nyt juuri tästä tilanteesta viitsi jankata, kunhan kommentoin noin yleisellä tasolla anoppia esimerkkinä käyttäen, että monilla vanhemmilla ihmisillä on epärealistiset käsitykset talonsa arvosta. Käsitykseen vaikuttaa tunneside, oma historia talossa jne.

Kaikki on sentilleen sen arvoista, kun joku siitä lopulta maksaa.

Teoreettinen arvo tietenkin eri asia, mutta sitä ei voi realisoida.

Vierailija kirjoitti:

Ilmaiseksi pitäisi antaa, että nykynuorisolle kelpaisi. Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole rahaa nykyaikaiseen, sitten ostetaan ysäriä ja rempataan sitä mukaa kun rahaa löytyy. Nykyään vaan on sellainen suuntaus, että pitää saada heti iso ja moderni, vaikka ei oikeasti olisi siihen varaa. Ylivelkaantuneiden määrä kasvaa koko ajan.

Kohtuuhintainen ysäri varmasti kiinnostaa, ylihintainen ei. Turha nuoria on syyttää.

Aina voi spekuloida vaikka maailman tappiin, että mikä on millekin oikea hinta tai arvo, mutta lopulta tuostakin talosta saa juuri sen verran, kun joku on valmis maksamaan, jos ostaja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaiseksi pitäisi antaa, että nykynuorisolle kelpaisi. Sitä ostetaan, mihin on varaa. Jos ei ole rahaa nykyaikaiseen, sitten ostetaan ysäriä ja rempataan sitä mukaa kun rahaa löytyy. Nykyään vaan on sellainen suuntaus, että pitää saada heti iso ja moderni, vaikka ei oikeasti olisi siihen varaa. Ylivelkaantuneiden määrä kasvaa koko ajan.

Kohtuuhintainen ysäri varmasti kiinnostaa, ylihintainen ei. Turha nuoria on syyttää.

Eikä ketään tarvitse mistään syyllistää. Kukin ostaa, minkä ostamisen arvoiseksi ao hinnalla näkee.