Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse etsin omakotitaloa Oulusta ja arvioisin että tuosta pyydettäisiin täällä noin 120 000 tai jopa vähemmän, koska pohjaratkaisu on noin erikoinen. Näyttäisi olevan vain yksi makuuhuone ja toisesta huoneesta on kulku terassille ja pesuhuoneeseen, ja vain yksi vessa, jos nyt oikein ymmärsin.

Arvioit väärin. Olen seurannut Oulun asuntokauppaa yli 10 vuotta eikä varmasti lähtisi tuolla hinnalla. Ellet sitten tarkoita jotain Ouluun kuuluvaa yli iitä.

Joo, onhan tuota tosiaan vaikea arvioida, kun en ole aikaisemmin törmännyt omakotitaloon, jossa on vain yksi makuuhuone. Mutta sellaisia siistejä 2-3 makkarin taloja olen käynyt katsomassa ihan hyviltä alueilta hintahaarukalla 130-190 000, niin ajattelin että tuosta voisi joku just ja just sen 120 maksaa. Jossain Äänekoskella tietysti vähemmän.

Niin no, alueita on monia. Heinäpään ja keskustan alueella tuolla hinnalla saat vanhan, remontoimattoman talon vuokratontilla. Haukipudas lasketaan Ouluun, siellä halpaa mutta esimerkiksi Kempeleessä vanhat talot 130000 > joka kertoo hintatasosta. Kaakkuri aika kallista. Sen sijaan Rajakylään ei kukaan halua. Mutta 120000 eurolla on ihan Oulusta kyllä hankala löytää tuon ikäistä taloa.

Mitä sekoilet? Ei nyt sentään Oulun keskustassa tai heinäpäässä omakotitaloja ole. Jos taas tarkoitat kerrostaloyhtiöiden asuntoja, niin suurin osa vanhemmista taloyhtiöistä on Oulussa omilla tonteilla. Ne uudemmat sen sijaan ovat useimmiten vuokratonteilla. Siinä kyllä olet oikeassa, että 120k:lla ei kyllä Oulusta okt:a saa, paitsi jos kyse on valesokkelitalosta tai vastaavasta, remontoimattomasta talosta, jolloin hinta koostuu lähinnä siitä tontista. Jos röttelö on vuokratontilla, niin hinnat on 60 000 paikkeilla, ja silloin siinä kaupataan tosiasiassa vuokraoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Tappiolle siinä jää jos alkaa remontoimaan taloa arvonnousun takia. Tekniikka ja katto on tietenkin pakko pitää kunnossa, mutta jos luulee että pintoihin remonttia teettämällä tienaa myynnissä, niin väärin luulee. 

Niin, ei myyntiä varten yleensä koskaan kannata teettää mitään remontteja, mutta taloa pitäisi jatkuvasti päivittää ja pitää kunnossa oman asumisen aikana. Siten niitä remonttikustannuksiakin saa vähennettyä verotuksessa vuosittain ja saattaa jäädä (jos ei tappiolle niin ainakin) +-0 -tilanteeseen.  Ja onhan sitä sit saanut asua kivassa kodissa koko ajan itsekin, eikä missään nujahtaneessa ruppanassa. 

Siinä päivittämisessä ei ole mitään järkeä rahallisesti, muuta kuin tekniikan osalta ja siinäkin vain tietyussä tapauksissa. Toki voi aina kämpän pinnat rempata mieleisekseen, mutta taloudellisesti se on melkolailla hukkaan heitettyä rahaa.

Kyllähän asia on juuri kuten lainaamasi kirjoittaja asian ilmaisi, eli vain rakenteiden ja tekniikan (esim putkisto) pitäminen kunnossa on tärkeää ja myös kannattavaa. Eli kunhan huolehtii siitä, että talo on pysynyt kuivana, eikä siten ole päässyt homehtumaan ja rakenteissa ei ole mitään virheellisiä ratkaisuja esim eristyksien suhteen, niin kaikki muu on toisarvoista ja lähinnä rahan tuhlausta. Jokainen haluaa kuitenkin juuri oman maun mukaiset pinnat, joten turha niitä mennä uusimaan, se kun ei koskaan nosta kämpän arvoa edes remonttiin sijoitetun summan vertaa. Ainut jos osaat ja viitsit (ja sinulla on aikaa) itse touhuta ja saat tarpeet halvalla, niin silloin voi kevyen pintaremontin tehdä, tosin siinäkään tapauksessa ei kannata omalle työlle juurikaan laskea hintaa. Kaikki muu on rahan ja ajan tuhlausta.

 

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Onpa kurja tilanne, kaikki myötätuntoni sinulle. Vaikea sanoa, mitä tuossa voisi sitten tehdä. Menisikö sitten paremmin kaupaksi esim loma-asuntona? Riippuu tietty siitä, missä asti on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Onko se talo julkisessa myynnissä nollahinnalla tai vaikkapa 2000 euron hintaan? Eikö? Jos siinä on vaikkapa 30000 hintalappu, niin päästään siihen, mitä yritin sanoa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Karua, mutta teidän pitää laskea lisää hintaa. Laskekaa niin alas, että se menee. Muuttotappioalueillakin menee taloja kaupaksi, mutta ne halutaan puoli-ilmaiseksi. Ostajilla tilanne on se, ettei nekään halua sitoa isoa summia taloon, jos tarvii sitten myydä. Mitä kauemmin roikotatte sitä, sitä vanhemmaksi se tulee ja kulahtaa, puuosia täytyy maalata jne.

Jos nykyinen asuinpaikkanne, neliöt ja tiiliverhous täsmäisi, niin epäilisin teidän olevan eräs puolituttu pariskunta. Heillä on sama tilanne ja varmaan hintaa on laskettu se 100 000 Euroa. Talo on ollut jo pitkään tyhjillään. Olen miettinyt, että olisi kannattanut jo silloin aikaisemmin myydä sillä hinnalla, milla menee. Kun olisi saanut rahat siitä irti, olisi tässä viime vuosina (pl. nyt pörssilasku) ne siitä saadut rahat poikineet hyvin. Sijoittamisessa sanotaan aina, että ota tappiot nopeasti, voitot hitaasti. Olen nyt ymmärtänyt, mistä on kyse. Jos on tappio tulossa ja parempaa ei näköpiirissä, niin sitten vaan ottaa sen heti. Kun rahat vapautuu sieltä, niin ne voi äkkiä jossain muualla sitten tuottaa sen tappion takaisin.

Aika härskiä pyytää vanha miljoona tuollaisesta talosta. Varamsti makseneet itse siitä paljon vähemmän ja asuneet siinä vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Meillä on sama tilanne, mutta vanhin veljeni vielä asuu taloa sellaisella sopimuksella, että pitää huolen talosta ja hoitaa sen kustannukset, vuokraa ei tartte muille maksaa. Isommissa kustannuksissa on kyllä autettu, kun veli on sairaseläkeläinen. Ei ole ihan noin syrjässä kuin teillä, mutta naapureilla ollut tosi vaikea saada parempikuntoisiakaan kaupaksi. Me on jo päätetty, että jos veli ei enää sairautensa vuoksi jaksa sitä pitää, sitten annamme talon palokuntaharjoituksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

En ymmärrä tätä vuokraamisen pelkoa. Mieluummin juoksette siellä pitämässä taloa kunnossa kaikki vapaa-aikanne sen sijaan, että saisitte vuokratuloa ja joku muu leikkaisi nurmikot? On se nyt todennäköisempää kuitenkin, että saatte asiallisen vuokralaisen kuin huonon. Pyydätte naapureita vähän tarkkailemaan, että kaikki on ok.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei halua hyväksyä sitä faktaa ettei heidän asunnoillaan ole kuin korkeintaan nimellinen arvo. Olisivat onnellisia jos sattuvat pääsemään niistä eroon ja sen takia hintaa pitäisi pudottaa reilusti monessakin paikassa. Ottaisin aina ennemmin vaikka 1000 kuin 0 euroa. Äänekosken asunnon hinta ei montaa tuhatta ole, sen ostajalle sen myynti on vieläkin mahdottomampaa myöhemmin ja hänen pitää laskea sen arvoksi 0 euroa. Tällä logiikalla tullaan todellisuuteen ja on mahdollista ehkä saada joku kauppakin aikaan. 

Sulla ei ole kyllä mitään tietoa äänekoskesta, sen asuntojen arvosta eikä kyseisestä talosta. Ei hyvää päivää. Tässä puhutaan 160 000e pyyntihinnasta, jossa on muutama kymppi liikaa.

Oikea pyynti olisi 20 000 euroa joka on vanha rahaa 120 000 mk. Ihan normaali hyvän talon hinta

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

j

Just,kirjotan alle.Meillä aikoinaan appi narisi huonoista eläkkeistä joka välissä. Loppujenlopuksi sanoin että te sentään ootte saaneet ihan hyvät.Mun ikästen pitäs jaksaa töissä 68 v.Appivanhempani +mun isä nauttinut jo 60 v.stä eläkkeestä.Mulla tulee vähitää tulot halveeraantumaan se päivä kun jään eläkkeelle. Nämä mainitut saavat jonku 3/4 sillosista kuukausituloistaan eläkettä. Muutenkin nämä 40 lukulaiset on ihan mahottimia oman navan tuijottajia. Valehtelematta itsekeskeisin tuntemani ikäluokka.Hyvä esimerkki kun rakennettiin taloa niin anoppi tykkäs että meidän olis pitänyt viedä rakentamisesta tulleet jätökset metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

j

Just,kirjotan alle.Meillä aikoinaan appi narisi huonoista eläkkeistä joka välissä. Loppujenlopuksi sanoin että te sentään ootte saaneet ihan hyvät.Mun ikästen pitäs jaksaa töissä 68 v.Appivanhempani +mun isä nauttinut jo 60 v.stä eläkkeestä.Mulla tulee vähitää tulot halveeraantumaan se päivä kun jään eläkkeelle. Nämä mainitut saavat jonku 3/4 sillosista kuukausituloistaan eläkettä. Muutenkin nämä 40 lukulaiset on ihan mahottimia oman navan tuijottajia. Valehtelematta itsekeskeisin tuntemani ikäluokka.Hyvä esimerkki kun rakennettiin taloa niin anoppi tykkäs että meidän olis pitänyt viedä rakentamisesta tulleet jätökset metsään.

Jatkan vielä kun isäni oli terve niin vietti puolet vuodesta ulkomailla.Apet asuvat etelän lämmössä ja omistavat mökin täällä kotimaassa.

Aina ovat kaksinkäsin ottamassa vastaan mitä ilmaseksi saavat.Itse mieluusti antavat vastalahjaksi lämmintä kättä.

Joo eikä remontoidakkaan koska se on heiltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Karua, mutta teidän pitää laskea lisää hintaa. Laskekaa niin alas, että se menee. Muuttotappioalueillakin menee taloja kaupaksi, mutta ne halutaan puoli-ilmaiseksi. Ostajilla tilanne on se, ettei nekään halua sitoa isoa summia taloon, jos tarvii sitten myydä. Mitä kauemmin roikotatte sitä, sitä vanhemmaksi se tulee ja kulahtaa, puuosia täytyy maalata jne.

Jos nykyinen asuinpaikkanne, neliöt ja tiiliverhous täsmäisi, niin epäilisin teidän olevan eräs puolituttu pariskunta. Heillä on sama tilanne ja varmaan hintaa on laskettu se 100 000 Euroa. Talo on ollut jo pitkään tyhjillään. Olen miettinyt, että olisi kannattanut jo silloin aikaisemmin myydä sillä hinnalla, milla menee. Kun olisi saanut rahat siitä irti, olisi tässä viime vuosina (pl. nyt pörssilasku) ne siitä saadut rahat poikineet hyvin. Sijoittamisessa sanotaan aina, että ota tappiot nopeasti, voitot hitaasti. Olen nyt ymmärtänyt, mistä on kyse. Jos on tappio tulossa ja parempaa ei näköpiirissä, niin sitten vaan ottaa sen heti. Kun rahat vapautuu sieltä, niin ne voi äkkiä jossain muualla sitten tuottaa sen tappion takaisin.

Tottahan se on hyvin pitkälti kuten sanoit, mutta toisaalta taas kiinteistöjen myynnissä jälkiviisaus on kovin helppoa, hetkessä eläminen ei niinkään. Eihän sitä voi myydessä kovin paljoa ennakoida, että kuinka haluttu, tai hyljeksitty juuri se oma talo tulee loppupeleissä olemaan. Tottahan sitä jokainen haluaa optimistisesti toivoa ja vähän uskoakin, että juuri omalle kohdalle sattuisi se tosiostaja. 

On todella helppo jälkikäteen sanoa, että olisi kannattanut heti alkuun ottaa se reilusti alle hintapyynnön tehty tajous, joka nykytilanteessa olisi jo todella hyvä hinta. Sitä kun ei silloin voi mitenkään tietää, että sen parempia tarjouksia ei enää koskaan tule.

Tuo siis koskee tietenkin alueita, joissa on edes jotain toivoa. Täysin toivottomat periferiat on sitten oma lukunsa, siellä kun ei sitä toivoakaan enää ole. Toisaalta kun Etuoven tarjontaa katselee, niin ei se realismi tunnu olevan rantautunut sinne toivottomillekaan alueille, kun esimerkiksi vaikkapa Savonlinnan asuntojen hintoja katselee. Eihän Savonlinna tietenkään mikään Savukoski ole, vaan Suomen mittakaavassa kohtuullisen kokoinen kaupunki, mutta kovasti se on viime aikoinaleimattu melkolailla toivottomien alueiden joukkoon ja opettajankouluksen lakkautuksen  myötä on puhuttu jopa syöksykierteestä. Siihen nähden Savonlinnan hintataso vaikuttaakin melkoisen kovalta. Minkäänlaisesta hintason romahtamisesta ei ole tietoakaan ja näkyy sinne valmistuvan uusiakin kerrostaloja, vieläpä kohtuu kalliita sellaisia.

Eli viimeiseen asti ihmiset yrittävät repiä omasta mielestään kohtuullista hintaa, toivoen juuri sen oikean ostajan osuvan kohdalle, vaikka se pääsääntöisesti onkin lähinnä toiveajattelua. Savonlinnan tapauksessakin lienisi järkevintä panna se asunto lihoiksi nyt heti roimallakin alennuksella, ennen kuin hintataso kerkiää romahtamaan sen roiman alennuksenkin alapuolelle. Se päätös vain ei elo helppo, kun lainaa on läjäpäin jäljellä ja myyntihinta ei kata lähellekään lainamäärää, vaikka sitäkin on lyhennetty jo vuosikaupalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Tuossa ei ole yhtään mitään järkeä. Laitatte koko ajan rahaa ja vaivaa kankkulan kaivoon. Myykää se sillä hinnlla millä se menee, vaikka se olisi se 50 000, maksakaa velka pois ja aloittakaa puhtaalta pöydältä. Nyt olette kiinni siinä suossa koko ajan henkisesti. Iso tappio kirpaisee kerran, mutta sen jälkeen voi aloittaa uudestaan, tuo on vain hidasta kitumista ja teillä menee elämää siihen hukkaan.

Me rakennettiin mökki ja sitten työpaikka vaihtui toiselle puolelle Suomea. Silloi kun muutettiin mökistä olisi saanut 120 000 euroa, nyt se on myynnissä ja realistinen hinta on välittäjän mukaan 80 000. Ja me sen sillä heti myymme, kun ensimmäinen ostaja tulee. Välittäjä sanoi, että kun asunto jää roikkumaan se saa sellaisen leiman, että siinä on jotain vikaa ja karkotta tehokkaasti kaikki ostajat, kohteet pitää myydä nopeasti alhaisella hintapyynnöllä niillä alueilla, missä hinnat on matalia, muuten ne jäävät käteen. Ja likeassahan se välittäjä on, nykyisellä paikkakunnalla kun katsotaan mökkejä ja asuntoja, niin heti jos joku on pitkään myynnissä niin sitä ajattelee että siinä on jotain pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)

Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.

Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.

Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.

Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan

Tuossa ei ole yhtään mitään järkeä. Laitatte koko ajan rahaa ja vaivaa kankkulan kaivoon. Myykää se sillä hinnlla millä se menee, vaikka se olisi se 50 000, maksakaa velka pois ja aloittakaa puhtaalta pöydältä. Nyt olette kiinni siinä suossa koko ajan henkisesti. Iso tappio kirpaisee kerran, mutta sen jälkeen voi aloittaa uudestaan, tuo on vain hidasta kitumista ja teillä menee elämää siihen hukkaan.

Me rakennettiin mökki ja sitten työpaikka vaihtui toiselle puolelle Suomea. Silloi kun muutettiin mökistä olisi saanut 120 000 euroa, nyt se on myynnissä ja realistinen hinta on välittäjän mukaan 80 000. Ja me sen sillä heti myymme, kun ensimmäinen ostaja tulee. Välittäjä sanoi, että kun asunto jää roikkumaan se saa sellaisen leiman, että siinä on jotain vikaa ja karkotta tehokkaasti kaikki ostajat, kohteet pitää myydä nopeasti alhaisella hintapyynnöllä niillä alueilla, missä hinnat on matalia, muuten ne jäävät käteen. Ja likeassahan se välittäjä on, nykyisellä paikkakunnalla kun katsotaan mökkejä ja asuntoja, niin heti jos joku on pitkään myynnissä niin sitä ajattelee että siinä on jotain pahasti pielessä.

Näin on, parhaat ja mahdollisesti ainoat tarjoukset tulee heti, jos mitään on koskaan tullakseen. Usein ne ovat paljon pienempiä kuin myyjä toivoisi, mutta vaihtoehtona on, että myymättä jää... Jos sen verran edes onnistuu saamaan, että velat voi kuitata, voi laskea itsensä lottovoittajaksi. Eikä sekään ole paha, jos velkaa myynnin jälkeen jää vielä jonkin verran, se on kuitenkin vähemmän velkaa, kuin myymättä taloa. Myymättä jos jää niin velkaa on vielä enemmän ja lisäksi tulee päälle ne kaikki muut kulut, eli laskekaa kunnolla niiden ei-haluttujen talojen hintaa tai ette ikinä pääse niistä eroon. Tosiostajat seuraavat koko ajan markkinoita, ne tulee todellakin heti tai eivät tule ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Onko se talo julkisessa myynnissä nollahinnalla tai vaikkapa 2000 euron hintaan? Eikö? Jos siinä on vaikkapa 30000 hintalappu, niin päästään siihen, mitä yritin sanoa. 

Kyllä on ollut julkisessa myynnissä ilman hintalappua, mutta ei huonokuntoinen kuivan maan talo (rötiskö)  mene kaupaksi. Yhtään edes 50 euron taarjousta ei tullut.

Nyt, kun ollut jo monta vuotta tyhjänä, niin kunto on entisestään rapistunut. Pieni tontti voisi mennä kaupaksi, mutta rakennukset pitäisi ensin purkaa, mikä taas iso ja kallis urakka. Saattaa olla, että pannaan ensi kesänä pieni pelto kasvamaan metsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Meillä on sama tilanne, mutta vanhin veljeni vielä asuu taloa sellaisella sopimuksella, että pitää huolen talosta ja hoitaa sen kustannukset, vuokraa ei tartte muille maksaa. Isommissa kustannuksissa on kyllä autettu, kun veli on sairaseläkeläinen. Ei ole ihan noin syrjässä kuin teillä, mutta naapureilla ollut tosi vaikea saada parempikuntoisiakaan kaupaksi. Me on jo päätetty, että jos veli ei enää sairautensa vuoksi jaksa sitä pitää, sitten annamme talon palokuntaharjoituksiin. 

Tuo palokuntaharjoitus on meilläkin ollut puheissa yhtenä mahdollisuutena. Miten tarkkaanhan talo pitää ensin tyhjentää? Pitääkö kaikki irtain ensin tyhjentää kaatopaikalle, kuten wc-kalusteet, vesi putket, kattopellit, valurautahella  jne? Isot muurit jäävät palon jälkeen pystyyn. Nehän pitää varmaan purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.

Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.

Onko se talo julkisessa myynnissä nollahinnalla tai vaikkapa 2000 euron hintaan? Eikö? Jos siinä on vaikkapa 30000 hintalappu, niin päästään siihen, mitä yritin sanoa. 

Kyllä on ollut julkisessa myynnissä ilman hintalappua, mutta ei huonokuntoinen kuivan maan talo (rötiskö)  mene kaupaksi. Yhtään edes 50 euron taarjousta ei tullut.

Nyt, kun ollut jo monta vuotta tyhjänä, niin kunto on entisestään rapistunut. Pieni tontti voisi mennä kaupaksi, mutta rakennukset pitäisi ensin purkaa, mikä taas iso ja kallis urakka. Saattaa olla, että pannaan ensi kesänä pieni pelto kasvamaan metsää.

Kokeilkaa laittaa hinnaksi vaikka 1000e. Itse kun selaan Etuovea niin hinnoittelemattomien hinnat voivat olla ihan mitä vaan, miljoonatalojakin laitetaan hinnattomina jostain syystä joskus, eli ei niistä kukaan ajattele, että ihan oikeasti haluatte antaa talon jollekin nimelliseen hintaan. Hinnoittelemattomat ovat olevinaan "tarjouskauppakohteita" ja aina joku minimisumma silti myyjällä mielessä. Tai laittakaan Tori.fi:n annetaan-palstalle, vaihtakaa vaikka johonkin autonromuun tai veneeseen tai mitä vaan jos siis oikeasti haluatte vain siitä eroon, ettekä salaa halua saada vaikka kymppitonnia (joka on jo selvää rahaa).