Lue keskustelun säännöt.
Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla
06.11.2018 |
Saahan sitä ihmetellä. Ei tingitä hinnasta. No, ei kannata sitten ihmetellä kaupan nihkeyttä. Liian ahneelle jää musta pekka käteen.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005889602.html
Kommentit (530)
Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.
Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.
Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millaisen kohteen palokunta hyväksyy, mutta yhdistyksille ja seuroille voi töllejä tarjota. Esim. metsästysseurat saattaisivat jopa ostaa, ehkä vuokrata.
Jos joku yksityinen haluaa ostaa nimelliseen hintaan, harkitsisin tarkkaan mikäli talon kunnossa jotain huomautettavaa. Luin kuluvan vuoden puolella Taloussanomista (tms) jutun, kuinka oikeuteen haastettu myyjä oli hävinnyt: kauppakirjaan purkukuntoiseksi määritelty halpa talo ei ostajan yllätykseksi ollutkaan 100% asumiskelpoinen. Eli kauppakirjan merkinnät ei kokonaan vapauta myyjää vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.
Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.
Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.
Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.
No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.
Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla.
Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.
Olisko kuitenkin ihan oma harhainen käsityksesi? Onko sinulla mitään todellista tietoa noista tyhjenevistä kylistä? Tuo palstan Äänekosken talo ei ole millään syrjäseudulla.
Olen itse osakkaana kuolinpesässä ja perittävänä on omakotitalo syrjäseudulla. Samalla kylällä on varmaan 20 samanlaista huonokuntoista taloa. Möisimme milloin vain tuon talon, mistä hinnasta vain, mutta ostajia ei ole ollut. Salaman iskua odottelemme, ei tulisi purkukustannuksia. Tällä hetkellä talosta tulee kustannuksia useampi sata euroa vuodessa.
Onko se talo julkisessa myynnissä nollahinnalla tai vaikkapa 2000 euron hintaan? Eikö? Jos siinä on vaikkapa 30000 hintalappu, niin päästään siihen, mitä yritin sanoa.
Kyllä on ollut julkisessa myynnissä ilman hintalappua, mutta ei huonokuntoinen kuivan maan talo (rötiskö) mene kaupaksi. Yhtään edes 50 euron taarjousta ei tullut.
Nyt, kun ollut jo monta vuotta tyhjänä, niin kunto on entisestään rapistunut. Pieni tontti voisi mennä kaupaksi, mutta rakennukset pitäisi ensin purkaa, mikä taas iso ja kallis urakka. Saattaa olla, että pannaan ensi kesänä pieni pelto kasvamaan metsää.
Kokeilkaa laittaa hinnaksi vaikka 1000e. Itse kun selaan Etuovea niin hinnoittelemattomien hinnat voivat olla ihan mitä vaan, miljoonatalojakin laitetaan hinnattomina jostain syystä joskus, eli ei niistä kukaan ajattele, että ihan oikeasti haluatte antaa talon jollekin nimelliseen hintaan. Hinnoittelemattomat ovat olevinaan "tarjouskauppakohteita" ja aina joku minimisumma silti myyjällä mielessä. Tai laittakaan Tori.fi:n annetaan-palstalle, vaihtakaa vaikka johonkin autonromuun tai veneeseen tai mitä vaan jos siis oikeasti haluatte vain siitä eroon, ettekä salaa halua saada vaikka kymppitonnia (joka on jo selvää rahaa).
Lisään tähän, että toki jos kyseessä on terveydelle vaarallinen, täysin asumiskelvoton hometalo, niin ei siitä voi talona edes puhua vaan se on ongelmajätettä, eikä ole mikään ihme, ettei kelpaa kellekään riesaksi. Mutta sain sen käsityksen, että se on ihan tavallinen talo, joka ei vain kelpaa koska vaatii remonttia ja on väärässä paikassa.
Asumiskelvoton rupeaa olemaan, maakellarit lattian alla., kellarin haju tuntuu asuinhuoneissakin, varmaan on hometta.
Tehty joskus sodan jälkeen huonoista tarvikkeista. Tulta ei uskalla enää uuneihin laittaa. Paikalliset ei tuollaista huoli mistään hinnasta, kun ihan kirkonkylässäkin on myymättömiä taloja kohtalaisessa kunnossa. Vanhusväestö ei enää rempattavia taloja osta ja nuoremmat lähteneet työn perässä kaupunkeihin. Tämähän on se karu totuus Suomen syrjäseuduilla, kun palvelut ovat 20 km päässä ( koulut, kaupat ) niin loputkin pakotetaan muuttamaan taajamiin. Kun mitään työpaikkoja ei ole, niin ei lapsiperheet lähde näihin kuoleviin kuntiin.
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Vierailija kirjoitti:
Meillä muuttotappiopaikkakunnalla vuonna 2004 rakennettu tiiliverhoiltu omakotitalo tyhjillään. Ei mene kaupaksi vaikka talolla hintaa alle 100.000€ (asuntopinta-ala 170m2)
Työn perässä muutettiin Helsinkiin 6 vuotta sitten ja elämämme on asettunut tänne. Tuosta omakotitalosta vielä velkaa, tonttivuokrat, jätemaksu (vaikkei jätettä tule) sähkölaskut, vakuutusmaksut menee. Lomat ja vapaat menee tuolla pihatöitä tehden, asuntoon menee rahaa kun pitää pihaa hoitaa, ensi kesänä pitää autotalli ja varasto maalata.
Toisinaan tekisi mieli vain itkeä, kun eroon tuosta ei pääse. On vain pohjattomat kulut. Eikö mitään toivoa, että siitä koskaan eroon pääsee. Vuokralle ei uskalla laittaa kun ei tiedä mihin kuntoon se voitaisiin pahimmillaan saada. Pihan hoitoakaan ei voi laiminlyödä, koska naapurit siitä kärsii, jos naapurustoon ilmaantuisi viidakko.
Takaisin emme tuonne koskaan muuta, ei sinne kuolevaan kylään kukaan halua.
Mutta entä jos toinen meistä menettää täällä työpaikan? Ei yhden ihmisen palkalla makseta kahta asuntoa.. silloin meillä rytisee ja kaikki tulee kaatumaan
Me olemme 6-kymppinen pariskunta, ja haaveissamme on vuoden kuluttua vuokrata ok-talo jostain maaseudulta muutamaksi vuodeksi, kun jäämme eläkkeelle. Olen jo nyt katsellut vuokrataan-ilmoituksia sillä silmällä, mutta huonolta näyttää! Ihmeellistä, että mieluummin pidätte taloa tyhjänä kuin laittaisitte sen tuottamaan - saisitte edes juoksevat kulut katettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Puhuin taloista, en purkukuntoisista mörskistä. Monilla mielestäni siis tuntuu olevan käsitys, että jos talo on asumiskuntoinen, niin sillä pitäisi olla rahallista arvoa eli myydessä olisi kiva saada siitä "jotakin", ja se jotakin on usein enemmän kuin kahvipaketti. Ajatellaan, että no on se kumma kun ei nuorillekaan kelpaa, että mitäs noista vanhanaikaisista ja kuluneista pinnoista, nehän voi uusia jossei miellytä tms. Sitten keskusteluun tuli tämä elinkaarensa ylittänyt riesa, josta puhuttiin kuitenkin talona eikä purkukohteena/tonttina.
Samaa mieltä olen siitä, että tuo Äänekosken talo sopii vanhemmalle, lapsettomalle pariskunnalle. Tuskin kukaan kuitenkaan yksin tuon taloa takia muuttaisi muualta Äänekoskelle, eli jollekin paikalliselle se pitäisi saada myytyä. Kaikki paikalliset kuitenkin ihan varmasti tietävät, että talo on ollut vuosikausia myynnissä, eli siinä on jo se "siinä on varmaan jotain vikaa kun ei mene kaupaksi" -vika. :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaisen kohteen palokunta hyväksyy, mutta yhdistyksille ja seuroille voi töllejä tarjota. Esim. metsästysseurat saattaisivat jopa ostaa, ehkä vuokrata.
Jos joku yksityinen haluaa ostaa nimelliseen hintaan, harkitsisin tarkkaan mikäli talon kunnossa jotain huomautettavaa. Luin kuluvan vuoden puolella Taloussanomista (tms) jutun, kuinka oikeuteen haastettu myyjä oli hävinnyt: kauppakirjaan purkukuntoiseksi määritelty halpa talo ei ostajan yllätykseksi ollutkaan 100% asumiskelpoinen. Eli kauppakirjan merkinnät ei kokonaan vapauta myyjää vastuusta.
Nimellinen hinta on just joku satanen, jollei tontilla ole mitään arvoa. Muuten se on tontin arvo miinus purkukulut. Jos tämä hinta ei ole toteutunut, niin valittaa voi, mutta jos hinta on ollut purkukuntoisen hinta eli tuo nimellinen tai tontin arvo miinus purku, niin eipä ole mitään pelättävää. Paljonko ne korvaukset muka olisivat, jos myyt talon sanotaanko tonnilla, ja ostaja vaatisi hinnanalennusta jälkikäteen? Eihän tonnin talosta voi joutua maksamaan vaikkapa kahta tonnia korjauskuluja ostajalle. Sitten taas jos kutsuu kymppitonnin kauppahintaa purkukuntoisesta talosta arvottomalla tontilla "nimelliseksi", niin käyttää väärää termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Puhuin taloista, en purkukuntoisista mörskistä. Monilla mielestäni siis tuntuu olevan käsitys, että jos talo on asumiskuntoinen, niin sillä pitäisi olla rahallista arvoa eli myydessä olisi kiva saada siitä "jotakin", ja se jotakin on usein enemmän kuin kahvipaketti. Ajatellaan, että no on se kumma kun ei nuorillekaan kelpaa, että mitäs noista vanhanaikaisista ja kuluneista pinnoista, nehän voi uusia jossei miellytä tms. Sitten keskusteluun tuli tämä elinkaarensa ylittänyt riesa, josta puhuttiin kuitenkin talona eikä purkukohteena/tonttina.
Samaa mieltä olen siitä, että tuo Äänekosken talo sopii vanhemmalle, lapsettomalle pariskunnalle. Tuskin kukaan kuitenkaan yksin tuon taloa takia muuttaisi muualta Äänekoskelle, eli jollekin paikalliselle se pitäisi saada myytyä. Kaikki paikalliset kuitenkin ihan varmasti tietävät, että talo on ollut vuosikausia myynnissä, eli siinä on jo se "siinä on varmaan jotain vikaa kun ei mene kaupaksi" -vika. :-/
Voihan tulla joku paluumuuttaja, jonka juuret ovat Äänekoskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Puhuin taloista, en purkukuntoisista mörskistä. Monilla mielestäni siis tuntuu olevan käsitys, että jos talo on asumiskuntoinen, niin sillä pitäisi olla rahallista arvoa eli myydessä olisi kiva saada siitä "jotakin", ja se jotakin on usein enemmän kuin kahvipaketti. Ajatellaan, että no on se kumma kun ei nuorillekaan kelpaa, että mitäs noista vanhanaikaisista ja kuluneista pinnoista, nehän voi uusia jossei miellytä tms. Sitten keskusteluun tuli tämä elinkaarensa ylittänyt riesa, josta puhuttiin kuitenkin talona eikä purkukohteena/tonttina.
Samaa mieltä olen siitä, että tuo Äänekosken talo sopii vanhemmalle, lapsettomalle pariskunnalle. Tuskin kukaan kuitenkaan yksin tuon taloa takia muuttaisi muualta Äänekoskelle, eli jollekin paikalliselle se pitäisi saada myytyä. Kaikki paikalliset kuitenkin ihan varmasti tietävät, että talo on ollut vuosikausia myynnissä, eli siinä on jo se "siinä on varmaan jotain vikaa kun ei mene kaupaksi" -vika. :-/
Niin kyllä tuossa meidän talossa on asuttu vielä kuusi vuotta sitten läpi vuoden. Mutta huusi jo kovasti remonttia silloin, kun siinä viimeinen sairaseläkeläinen asui. On siis kyllä -80 luvulla laitettu sauna ja vessa sisälle ja silloin uusittiin myös ikkunat ja sähköjohdot. Nyt vesi on katkaistu ihan siksi, ettei tarvitse putkia tyhjennellä syksyisin.
Vierailija kirjoitti:
Oikea pyynti olisi 20 000 euroa joka on vanha rahaa 120 000 mk. Ihan normaali hyvän talon hinta
Miksi puhut vanhasta rahasta? Ei sellaista ole ollut käytössä enää 20 vuoteen. Ettei olisi liian helppoa, voisit ottaa mukaan myös 60-luvun rahanuudistuksen, sillon puhuttiin vielä pitkään "vanhoista markoista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.
Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.
Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää
Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Ei taida kelvata eläkeläisillekään. Olen huomannut, että nykyään jo monet viis-kuuskymppiset hankkiutuvat rivareista ja omakotitaloista eroon ja muuttavat kerrostaloon palveluiden ääreen. Ei taida enää nyt eläkkeelle jääviä pihatyöt ja lumityöt kiinnostaa. Puuhastella voi vaikka mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän se sitten enää ole talo, jota voi myydä. Nita hökkeleitö on Suomen maaseutu pullollaan, ei niillä ole mitään arvoa. Nykyåän sellaista ei edes voi myydä kenellekään kun hometalohan se, eikä edes uunit toimi. Meillä ei onneksi enää ole niin köyhiä, joiden olisi slummissa pakko elää ja hyvä niin.
Kannattaa miettiä ratkaisuja näihin tulevaisuutta ajatellen, eikö odottaa, että kukaan ostaisi. Ja niiden jotka hilloavat vielä asumiskesvollisia taloja maaseudulla kannattaa myydä millä hinnalla tahansa, koska ilman kuluja ja työtä hyväkuntoinenkin talo on pian myymiskelvoton hökkeli.
Niin vastasin tähän ketjuun omalla esimerkilläni, kun joku kirjoitti, että n 1950 syntyneet ovat ahneita ja haluavat taloista hyvän hinnan. Meistä perikunnan jäsenistä ei kukaan ole palaamassa tuonne lapsuuden kotipaikkakunnalle, elämä on nyt muualla. Mutta näitä tyhjiä kuivanmaan mummonmökkejä on paljon ja eipä niitä kannata remontoida, jos ovat 500-800 km päässä vakituisesta asunnosta, kesämökkimatkakin on turhan pitkä.
Tuo Äänekosken talo on selvästi ylihinnoiteltu, vuokratontti vielä. Joku hyväkuntoinen eläkeläispariskunta voisi ostaa, jos hinnasta vähän tingittäisiin. Eihän tuolla hinnalla saa esim Helsingistä muuta kuin kerrostalo kaksion. Aika uusihan tuo omakotitaloksi on, pintaremontin jälkeen voisi olla pikkuperheelle ihan mukava. Saa kai tuosta kodinhoitohuoneesta tehtyä vaikka toisen makkarinkin.
Ei taida kelvata eläkeläisillekään. Olen huomannut, että nykyään jo monet viis-kuuskymppiset hankkiutuvat rivareista ja omakotitaloista eroon ja muuttavat kerrostaloon palveluiden ääreen. Ei taida enää nyt eläkkeelle jääviä pihatyöt ja lumityöt kiinnostaa. Puuhastella voi vaikka mökillä.
Tuo on kyllä totta. Ihan toivoton keissi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.
Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.
Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää
Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.
1900-luvun talot on hirttä ja rakennettu ilman muoveja. Ne kestävät todella pitkään hyvin vähällä puunauksella, ovat hyviä taloja. 50-luvun jälkeen rakennetut ja remontoidut ovat niitä, jotka happanevat pystyyn eivätkä kelpaa edes juhannuskokkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonokuntoinen kuivan maan rötiskö ei välttämättä todellakaan mene kaupaksi edes ilmaiseksi. Monasti voi olla jo ihan purkukuntoine, homeinen ja ainoa arvo on se tontin arvo. Ja muuttotappiokunnalla saa niitä tontteja usein hyvin halvalla ja kuiva maan tontin voi saada ilmaiseksikin kunnalta. Purkukustannukset ovat kuitenkin kustannuksia. Taloissa on usein asbestiakin, jolloin purkukustannukset voivat olla todella isojakin.
Its varmaan jättäisin rapistumaan ja pistäisin pihan puita kasvamaan, niistä ainakin joku joskus saa jotain tuottoa. Jos ei sitä palokuntaa saa.
Mutta näissäkin aika on tärkeää, pitää tajuta, ettei kukaan osta ja edetä suoraan seuraavaan tilanteeseen. Hävittää talo, että verot on pienemmät ja pistää taimet alulle tuleville sukupolville. Turha sitä kitkutusta pitkittää
Miten ihmeessä tilanne on päästetty sellaiseksi että on niin paljon taloja jotka ovat purkukuntoisia ja homeisia? Meidän mummolan (50-luvulla rakennettu) vieressä on mummini lapsuudenkoti, rakennettu vuonna 1902 ja siinä se edelleen olla tönöttää. Huolta on pidetty ja välttämättömät rempat tehty. Ihan älytöntä päästää talo purkukuntoon... Ja perinnöstähän voi kyllä kieltäytyä jos vanhemmat asuvat purkukuntoisessä mörskässä eivätkä tee asialle mitään.
Lapsuudenkotiini on matkaa 600 km, joten ihan pienellä lomalla ei viitsi lasten kanssa matkaan lähteä. Talo on asumattomana, alkuu pidettiin jonkinlaista peruslämpöä päällä, mutta kun käyttöä on ollut todella vähän, niin on nyt ollut talvet kylmillään ja kyllähän asunto kärsii tuosta aika nopeasti. Jos kieltäydyt perinnöstä, perintö siirtyy seuraavan sukupolven riesaksi.
Kyllä se hintaa viiraamalla menee kaupaksi. Jos laittaa 130 tonnia niin ostaja löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Miljoona markkaa. huh huh.
Vieläkö näitä markoiksi muuntelevia löytyy.......
Rahan arvo on muuttunut markka-ajasta jo sen verran, että näitä ei voi enää verrata, eli ei olisi enää miljoonaa markkaa markoissa!
Vierailija kirjoitti:
Myyntiin voi vaikuttaa, että talon sanotaan sijaitsevan sellutehtaan lähellä. Sellutehtaan piipusta tupruttaa saasteita kymmenien kilometrien päähän ja jätevetensähän ne laskevat viereiseen järveen. Mitä siitä, vaikka kaupungin juomavesi otettaisiin jäteputken vierestä. Tuo sama artikkeli kertoo paikkakunnan kärsivän 200 hengen muuttotappiosta. Merkillistä kehitystä sen valossa, että sellutehtaita markkinoidaan kaupunkien päättäjille kasvulla, työllisyyden nousulla ja asuntokaupan piristymisellä.
Haluaisivatko ihmiset kuitenkin kasvattaa lapsensa puhtaassa ympäristössä?
Saastetietämyksesi on 50-luvun tasoa. Nykyaikainen sellutehdas päästää ilmoille vesihöyryä ja puhdistaa vetensä.
Lisään tähän, että toki jos kyseessä on terveydelle vaarallinen, täysin asumiskelvoton hometalo, niin ei siitä voi talona edes puhua vaan se on ongelmajätettä, eikä ole mikään ihme, ettei kelpaa kellekään riesaksi. Mutta sain sen käsityksen, että se on ihan tavallinen talo, joka ei vain kelpaa koska vaatii remonttia ja on väärässä paikassa.