Eläkeläispariskunta kauppaa omakotitaloa Äänekoskelta: ihmettelee kun ei mene kaupaksi 160 000 eurolla

Myyntiin voi vaikuttaa, että talon sanotaan sijaitsevan sellutehtaan lähellä. Sellutehtaan piipusta tupruttaa saasteita kymmenien kilometrien päähän ja jätevetensähän ne laskevat viereiseen järveen. Mitä siitä, vaikka kaupungin juomavesi otettaisiin jäteputken vierestä. Tuo sama artikkeli kertoo paikkakunnan kärsivän 200 hengen muuttotappiosta. Merkillistä kehitystä sen valossa, että sellutehtaita markkinoidaan kaupunkien päättäjille kasvulla, työllisyyden nousulla ja asuntokaupan piristymisellä.

Haluaisivatko ihmiset kuitenkin kasvattaa lapsensa puhtaassa ympäristössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?

Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.

Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?

Kyllä mun mielestä 70 luvun talo on aikansa elänyt. Ainoa mikä pitää hintansa on alla oleva maa, mutta jos se on vuokratontilla niin... tai jossain korvessa, ei minkään arvoista.

Tommoset ok-talothan on lautaa, ei se voi pitää arvoaan ikuisesti.

No nyt kyllä liioittelet, ei se talo noin äkkiä mene arvottomaksi. Talon arvo riippuu sijainnista. Vaikka olisi millainen palatsi syrjäseudulla kaukana palveluista, niin vaikea on myydä. Mutta esim Helsingissä meneee kaupaksi huonokin talo, jos on oma tontti.

Tosin siinä tapauksessahan myydäänkin jo enää pelkkää tonttia, eikä sitä tontilla olevaa tönöä. Helsingissähän on lukuisia tontteja myynnissä, jossa on yhä edelleen ihan asuttavakin talo pystyssä. Niitä siis myydään nimenomaan tontteina rakennusoikeuksineen ja korkeintaan sivulauseessa mainitaan, että tontilla on myös rakennuksia. Noilla tonteilla siis ne rakennukset on täysin arvottomia ja pikemminkin rasitteita, koska ne täytyy ensin purkaa pois, ennen kuin pääsee rakentamaan uutta. 

Tuossa yksi esimerkki: https://www.etuovi.com/kohde/7200526?sc=M1319959209&so=prda&pos=5 Tuota yritettiin vielä vuosi sitten kaupata asuntoina ja hinta oli tismalleen sama, kuin nyt pelkkänä tonttina. Asunnot eivät suinkaan olleet ainakaan sisältä mitään huonokuntoisia, vaan näin taviksen kannalta vaikutti enemmänkin luksukselta. Toki talo on vanha, eikä varmaankaan tyydytä sellaista, jolla on varaa Marjaniemen rantonttiin. Mutta siis tässäkään tapauksessa talolla itsellään ei ole enää mitään arvoa, vaan se on pelkkä rasite tulevalle ostajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?

Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.

Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.

Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.

Ai mitä pitäisi tehdä? Myydä jollekin nuorelle parille tai muuten nuorelle ihmiselle, halvalla. Eiköhän anoppi ole yhteiskunnalta saanut ihan hemmetisti jo, jos oletetaan että syntynyt siellä 1900-luvun puolenvälin tienoilla. Myymällä talon halvalla tarvitseville, hän maksaisi vähän velkaansa yhteiskunnalle.

Tämän jälkeen hän voisi muuttaa johonkin palvelujen/ palvelutalon lähelle. Ei, ei uuteen ja isokokoiseen omistuskämppään, vaan vaatimattomampaan ja vanhempaan kämppään. Sellaista se on. Jos nuorille sanotaan aina, että missä on luvattu että koulutuksella saa työpaikan ja työpaikalla saa hyvän elintason, niin eikö vanhuksillekin voida sanoa, että missä on luvattu että saat yhteiskunnan takaamana luksuselintasoa elämäsi loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?

Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.

Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?

Kyllä mun mielestä 70 luvun talo on aikansa elänyt. Ainoa mikä pitää hintansa on alla oleva maa, mutta jos se on vuokratontilla niin... tai jossain korvessa, ei minkään arvoista.

Tommoset ok-talothan on lautaa, ei se voi pitää arvoaan ikuisesti.

No nyt kyllä liioittelet, ei se talo noin äkkiä mene arvottomaksi. Talon arvo riippuu sijainnista. Vaikka olisi millainen palatsi syrjäseudulla kaukana palveluista, niin vaikea on myydä. Mutta esim Helsingissä meneee kaupaksi huonokin talo, jos on oma tontti.

Tosin siinä tapauksessahan myydäänkin jo enää pelkkää tonttia, eikä sitä tontilla olevaa tönöä. Helsingissähän on lukuisia tontteja myynnissä, jossa on yhä edelleen ihan asuttavakin talo pystyssä. Niitä siis myydään nimenomaan tontteina rakennusoikeuksineen ja korkeintaan sivulauseessa mainitaan, että tontilla on myös rakennuksia. Noilla tonteilla siis ne rakennukset on täysin arvottomia ja pikemminkin rasitteita, koska ne täytyy ensin purkaa pois, ennen kuin pääsee rakentamaan uutta. 

Tuossa yksi esimerkki: https://www.etuovi.com/kohde/7200526?sc=M1319959209&so=prda&pos=5 Tuota yritettiin vielä vuosi sitten kaupata asuntoina ja hinta oli tismalleen sama, kuin nyt pelkkänä tonttina. Asunnot eivät suinkaan olleet ainakaan sisältä mitään huonokuntoisia, vaan näin taviksen kannalta vaikutti enemmänkin luksukselta. Toki talo on vanha, eikä varmaankaan tyydytä sellaista, jolla on varaa Marjaniemen rantonttiin. Mutta siis tässäkään tapauksessa talolla itsellään ei ole enää mitään arvoa, vaan se on pelkkä rasite tulevalle ostajalle.

Nuo talot taitavat olla niitä, mitkä jäivät muutama vuosi sitten Marjaniemessä tulvavesien alle?  Tehty alkuaan liian matalalle. Samana vuonna, kun vesi nousi myös Kauppatorille ja uhkasi Presidentin linnan kellareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muuttaisin perfeeriaan pitäsi talon olla jonkin hyvän järven rannalla kaikki muu on täysin pois suljettua.Sääliksi käy niitä tuhansia ja tuhansia vanhenevia ihmisiä jotka jäävät loukkuu vähitellen homehtuvaan omakotitaloonsa :(

Miksi pitäisi sääliä? He ovat omat valintansa tehneet jo vuosia sitten. Jos joku itsepintaisesti haluaa jäädä asumaan johonkin mörskään kuolevalle pikkupaikkakunnalle, niin se on hänen ongelmansa. Pitäisi ajatella vähän pidemmällekin juuri vanhuutta kun ei sitten ok-talossa enää pärjää. Mutta ei, kun halutaan jäädä siihen tönöön ja luullaan vielä saavansa suuret rahat siitä sitten kun viimein halutaan myydä. Hah.

Yhdessä tasossa olevassa ok-talossa pärjää "loppuun asti" siinä missä kerrostalossa tai rivarissakin. Oikeastaan paremmin kun voi suunnitella omat apuvälineet ja kikat miten haluaa, eikä naapuri tiputa samantien lappua luukusta kun päätät säilyttää rollaattoria tai potkukelkkaa käytävässä tai oven edessä. 

Kerrostalogrydenreiden luoma juttuko tämä on, että kun lapset ovat lentäneet maailmalle niin pitäisi luopuva tilasta ja muuttaa takaisin johonkin luukkuun? Mielellään vielä lainalla johonkin ylihintaiseen bulkkikerrostaloon.

Pärjää varmaankin, jos on lapsia, jotka käy jeesailemassa. Lapsuudenkotini valmistui 60-luvulla silloiseen uuten pieneen omakotitalolähiöön, jotka rakennettiin sen aikaisen tavan mukaan pääasiassa hartiapankilla ja olivat aravarahotteisia.

Omat vanhenmpani muuttivat sieltä kerrostaloon neljä vuotta sitten, mutta edelleen siellä asuu noin 20% alkuperäisasukkaista, mm meidän silloinen naapuri, nykyään siis leskirouva, joka oli jo 60 luvulla alueen vanhimpia asukkaita ja nyt jo faktisestikin vanhin, liki 90 vuotias. Talo on vieläpä alueen suurimpia. Hänellä kuitenkin asuu hänen nuorin poikansa (viiskymppinen) aivan lähellä ja käy auttamassa häntä kaikissa asioissa ja tekee niin lumityöt, kuin nurmikonleikkuunkin ja huolehtii talon kunnostustöistä. Kyseisen leskirouvanhan olisi sula mahdottomuus asua kyseisessä talossa kuukauttakaan, ilman poikansa apua.

Omat vanhempani muuten tykkäävät kovasti nykyisestä kerrostaloasumisesta, eivätkä kaipaa pätkääkään vanhaa taloaan, jonka siis itse rakensivat ja siinä liki 50 vuotta asuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuriositeettina, kuinka paljon te kommentoijat olisitte itse valmiita ottamaan persnettoa omasta talostanne? Kuinka paljon vähemmällä olisit itse valmis myymään, kuin millä olet ostanut? Ja katse peiliin: jos ei olisi pakko myydä, myisitkö esim. 50% vähemmällä? Vai jäisitkö ennemmin odottamaan, että tulisi vaikka se yksi, joka ihastuisi, ja tekisi hyvän tarjouksen?

Just myin 30 000 eurolla ostamani auton 10 000 eirolla. Omaisuus kuluu ja ikääntyy, myös talot.

Älä viitsi verrata autoja ja taloja keskenään. Kuinka monta omaa taloa olet myynyt ja paljonko otit niistä tappiota?

Kyllä mun mielestä 70 luvun talo on aikansa elänyt. Ainoa mikä pitää hintansa on alla oleva maa, mutta jos se on vuokratontilla niin... tai jossain korvessa, ei minkään arvoista.

Tommoset ok-talothan on lautaa, ei se voi pitää arvoaan ikuisesti.

No nyt kyllä liioittelet, ei se talo noin äkkiä mene arvottomaksi. Talon arvo riippuu sijainnista. Vaikka olisi millainen palatsi syrjäseudulla kaukana palveluista, niin vaikea on myydä. Mutta esim Helsingissä meneee kaupaksi huonokin talo, jos on oma tontti.

Tosin siinä tapauksessahan myydäänkin jo enää pelkkää tonttia, eikä sitä tontilla olevaa tönöä. Helsingissähän on lukuisia tontteja myynnissä, jossa on yhä edelleen ihan asuttavakin talo pystyssä. Niitä siis myydään nimenomaan tontteina rakennusoikeuksineen ja korkeintaan sivulauseessa mainitaan, että tontilla on myös rakennuksia. Noilla tonteilla siis ne rakennukset on täysin arvottomia ja pikemminkin rasitteita, koska ne täytyy ensin purkaa pois, ennen kuin pääsee rakentamaan uutta. 

Tuossa yksi esimerkki: https://www.etuovi.com/kohde/7200526?sc=M1319959209&so=prda&pos=5 Tuota yritettiin vielä vuosi sitten kaupata asuntoina ja hinta oli tismalleen sama, kuin nyt pelkkänä tonttina. Asunnot eivät suinkaan olleet ainakaan sisältä mitään huonokuntoisia, vaan näin taviksen kannalta vaikutti enemmänkin luksukselta. Toki talo on vanha, eikä varmaankaan tyydytä sellaista, jolla on varaa Marjaniemen rantonttiin. Mutta siis tässäkään tapauksessa talolla itsellään ei ole enää mitään arvoa, vaan se on pelkkä rasite tulevalle ostajalle.

Nuo talot taitavat olla niitä, mitkä jäivät muutama vuosi sitten Marjaniemessä tulvavesien alle?  Tehty alkuaan liian matalalle. Samana vuonna, kun vesi nousi myös Kauppatorille ja uhkasi Presidentin linnan kellareita.

Jos näin, niin tuskin se vesi on kuitenkaan kellarikerrosta ylemmäs noussut ja se kellarikerros varmasti sen jälkeen tyhjennetty ja kuivattu ja pinnat uusittu. Ainakin kuvien perusteella se alakerta oli ihan asuttavassa kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.

Vai ei ole varaa....minun vanhemmillani on yli puolen miljoonan säästöt pankissa ja lisäksi metsää ja maata toisella paikkakunnalla. He eivät vain raaski. En ole mitään vaatimuksia esittänyt, olen vain ehdottanut että parantaisivat omaa asumistasoaan mutta ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?

Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.

Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.

Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.

Ai mitä pitäisi tehdä? Myydä jollekin nuorelle parille tai muuten nuorelle ihmiselle, halvalla. Eiköhän anoppi ole yhteiskunnalta saanut ihan hemmetisti jo, jos oletetaan että syntynyt siellä 1900-luvun puolenvälin tienoilla. Myymällä talon halvalla tarvitseville, hän maksaisi vähän velkaansa yhteiskunnalle.

Tämän jälkeen hän voisi muuttaa johonkin palvelujen/ palvelutalon lähelle. Ei, ei uuteen ja isokokoiseen omistuskämppään, vaan vaatimattomampaan ja vanhempaan kämppään. Sellaista se on. Jos nuorille sanotaan aina, että missä on luvattu että koulutuksella saa työpaikan ja työpaikalla saa hyvän elintason, niin eikö vanhuksillekin voida sanoa, että missä on luvattu että saat yhteiskunnan takaamana luksuselintasoa elämäsi loppuun?

Luuletko sinä, että noissa muuttotappiokunnissa on niitä nuoria pareja taloja ostelemassa?

Muutenkin tämän miniän puoliso lienee osakkaana tuossa pesässä, josta appi on kuollut. Siksi en sälyttäisi talon kohtaloa pelkästään anopin harteille, vaan taloon liittyvät päätökset pitäisi tehdä yhdessä perikunnan kanssa. 

Ja mitä velkaa sen anopin pitäisi yhteiskunnalle maksaa? Ei kaikki sodan jälkeen syntyneet ole suinkaan mitään hyvätuloisia. 

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.

Vai ei ole varaa....minun vanhemmillani on yli puolen miljoonan säästöt pankissa ja lisäksi metsää ja maata toisella paikkakunnalla. He eivät vain raaski. En ole mitään vaatimuksia esittänyt, olen vain ehdottanut että parantaisivat omaa asumistasoaan mutta ei käy.

No, mutta mitä sinä valitat. Saat sitä suuremmat perinnöt, mitä nuukemmin vanhempasi elävät. Etkö jo tuollaisilla perinnöillä pysty yhden talon remppaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Tappiolle siinä jää jos alkaa remontoimaan taloa arvonnousun takia. Tekniikka ja katto on tietenkin pakko pitää kunnossa, mutta jos luulee että pintoihin remonttia teettämällä tienaa myynnissä, niin väärin luulee. 

Niin, ei myyntiä varten yleensä koskaan kannata teettää mitään remontteja, mutta taloa pitäisi jatkuvasti päivittää ja pitää kunnossa oman asumisen aikana. Siten niitä remonttikustannuksiakin saa vähennettyä verotuksessa vuosittain ja saattaa jäädä (jos ei tappiolle niin ainakin) +-0 -tilanteeseen.  Ja onhan sitä sit saanut asua kivassa kodissa koko ajan itsekin, eikä missään nujahtaneessa ruppanassa. 

Tämä on totta. Monet ihmiset haluavat muuttovalmiin kodin, ilman muuta nykyaikainen talo menee helpommin kaupaksi. Täysremppaa vaativat kasari- ja ysäritalot varmaankin kiinnostaa remontti-intoisia mikäli hinta on kohdallaan.

Kalliilla remontoidut vanhemmat talot ei varmaankaan monia ostajia tyydytä, ellei se remontti ole juuri prikulleen oman maun mukaan tehty. Eli mieluummin uutta pintaa haluavat ostaa sitten ihan uuden, tai uudehkon talon. Jos vanhaa taloa remontoi, niin silloin kannattaa keskittyä vain tekniisiin korjauksiin (katto, ikkunat, lämmitysjärjestelmät jne) ja korkeintaan halpaan pintaremontiin (siihenkin vain siinä tapauksessa, että sen tekee itse) ja jättää ne suuremmat sisärempat sitten tulevien asukkaiden omalla maulla tehtäväksi. Ne jotka vanhempia taloja ostavat, myös usein osaavat ainakin jotain remppaa itse tehdä, tai sitten heillä on tuttuja joko suvussa, tai kaveripiirissä, jotka osaavat ja haluavat rempassa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.

Monilla perillisillä suurin huolenaihe lienee se, että miten siitä peritystä tönöstä ylipäätään pääsee eroon yhtään mihinkään hintaan. Ikäihmiset voisivat tosiaan ihan itse hankkiutua mörskästään eroon, eikä jättää perikunnan riesaksi mitään pommiasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.

Tuskinpa nämä vanhemmat ovat olleet eläkkeellä 80-luvulta asti. He ovat vain sillon työssäkäyvinä tehneet sen ratkaisun, etteivät laita rahaa remontteihin ja pidä kiinteistöomaisuudestaan huolta. Silloin ei voi kuvitella, että asunnosta saisi myydessään isot rahat. Omaisuudestaan täytyy pitää huolta, muuten sen arvo laskee. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Tappiolle siinä jää jos alkaa remontoimaan taloa arvonnousun takia. Tekniikka ja katto on tietenkin pakko pitää kunnossa, mutta jos luulee että pintoihin remonttia teettämällä tienaa myynnissä, niin väärin luulee. 

Niin, ei myyntiä varten yleensä koskaan kannata teettää mitään remontteja, mutta taloa pitäisi jatkuvasti päivittää ja pitää kunnossa oman asumisen aikana. Siten niitä remonttikustannuksiakin saa vähennettyä verotuksessa vuosittain ja saattaa jäädä (jos ei tappiolle niin ainakin) +-0 -tilanteeseen.  Ja onhan sitä sit saanut asua kivassa kodissa koko ajan itsekin, eikä missään nujahtaneessa ruppanassa. 

Juuri näin, mutta vanhempani eivät näytä yhtään tajuavan tätä.

Monet remppaavat mielellään talosta juuri sellaisen kuin haluavat, etenkin kaupungeissa, mutta lähtöhinta on tietenkin oltava sen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni asunnon omistaja hykertelee tyytyväisenä, kun uutisoidaan, että asuntojen hinnat nousevat. He luulevat tienaavansa sillä. He eivät tule ajatelleeksi, että jos haluaa myydän kotinsa ja ostaa tilalle uuden, sen uudenkin hinta on noussut. Eli siinä ei voita mitään, ellei muuta selkeästi pienempään ja silloin voittaisi myös, jos hinnat olisivatkin laskeneet.

Tämän Äänekosken pariskunnan virhe on siinä, että he aikovat ostaa tilalle uuden ilmeisesti hyväkuntoisen ison rivitaloasunnon, vaikka oma asunto ei ole enää tikissä. Eli aikovat vaihtaa parempaan. Silloinhan pitää ymmärtää, että tarvitaan välirahaa. Jos heille riittäisi kerrostalossa yksiö, niin voisivat myydä nykyisensä markkinahintaan ja saada sen yksiön.

Eli asuntoa vaihtaessa kaikki on suhteellista ja pitää tajuta, että yleinen asuntojen hintakehityskin koskee sekä omaa että niitä asuntoja, joita haluaisi ostaa tilalle. Jos siis aikoo asua omassa. Voihan sitä muuttaa vuokrallekin vaikka palvelutaloonkin.

No tätä minäkin olen aina ihmetellyt, kun kohkataan asuntojen arvonnoususta! Nousee ne muidenkin asuntojen hinnat - aina joutuu ottamaan lisää lainaa, jos haluaa parempaa tilalle. Samantasoiseen ei kannata vaihtaa, kun tulee varainsiirtoverot  päälle (ja mahdolliset välittäjän palkkiot).

Oman asumisen upgreidaukseni järjestin myymällä asuntoni ja muuttamalla vuokralle suurempaan lähelle keskustaa. Maksoin velat pois, ja vielä jäi reippaasti rahaa sijoitettavaksi. Asumismenot ovat aivan samat kuin aiemmin (vastike+lainanlyhennys), mutta asumisen taso on paljon parempi nyt.

Ruuhkavuosien jälkeen voi muuttaa pienempään ja hyötyä hintojen noususta.

Lasten muutettua pois kotoa yllättävän monet jää silti asumaan ylisuureen taloon. On niin vaikeaa luopua suuresta asunnosta - pitäisi karsia tavaraa ja ollaan kiinnytty asuinpaikkaan ja sen muistoihin "meidän talo". Pahimmissa tapauksissa vielä lasten huoneet jäävät tyhjiksi odottamaan lastenlapsia tai jotain paluumuuttajaa. Sitten kun voimat ei enää riitä ylläpitämään taloa niin se onkin myyntikelvoton, kun ei olla remontoitu ajanmukaiseksi - itse kun on pärjännyt siinä hyvin 30 vuotta, niin mitä sitä uusimaan. Ja tosiaan kuvitellaan, että sen hinta on moninkertaistunut vuosikymmenien aikana!

Anopilla on juuri tämä tilanne. Lapset on muuttaneet kotoa jo 20 vuotta sitten, mieskin jo kuollut ja hän asuu yksin suurehkossa omakotitalossa. Pienellä paikkakunnalla sitä ei ole helppo saada myydyksi, varsinkaan kun taloa ei ole remontoitu nykyaikaiseksi. Ok, jotain kylppärin laattoja on vaihdettu 90-luvulla mutta silloinkin joillakin kaupan halvoilla ylijäämälaatoilla. Talo on kaikkiaan aivan viime vuosituhannelta, sijaitsee muuttotappiokunnassa, mutta siitä pitäisi silti saada sellainen  hinta, että voi ostaa uuden, siistin kerrostaloasunnon. Tätä ihmettä odotellessa lapset sitten ajavat välillä hoitamaan talon isompia hommia, pihatöitä ym. joista anoppi ei enää yksin selviydy. 

Siis tuohan on tuiki tavallinen tilanne monella paikkakunnalla. Mutta kysymykseni kuuluu, mitä sen anopin pitäisi tuolle talolle tehdä. Eihän sitä kannata remontoida, jos se ei kuitenkaan mene kaupaksi. Remontin tekeminen on kallista, jospa anopilla ei ole varaa tehdä remonttia. Mikä teidän perillisten ohje on anopille?

Jättääkkö talo tyhjille, kun ei mene kaupaksi. Kulut ja maksut juoksevat kuitenkin, vaikka kukaan ei asu siinä. Tuikatako talo tuleen, jos perillisille ei kelpaa.

Tällaistenhan kysymysten kanssa monet ikääntyvät painivat tälläkin hetkellä.

Jos on muuttotappiokunta, anoppi saa taajamasta varmasti kunnan vuokra-asunnon tai muun vuokta-asunnon. Ei tarvitse välttämättä ostaa enää mitään kerrostaloasuntoa.

Ai mitä pitäisi tehdä? Myydä jollekin nuorelle parille tai muuten nuorelle ihmiselle, halvalla. Eiköhän anoppi ole yhteiskunnalta saanut ihan hemmetisti jo, jos oletetaan että syntynyt siellä 1900-luvun puolenvälin tienoilla. Myymällä talon halvalla tarvitseville, hän maksaisi vähän velkaansa yhteiskunnalle.

Tämän jälkeen hän voisi muuttaa johonkin palvelujen/ palvelutalon lähelle. Ei, ei uuteen ja isokokoiseen omistuskämppään, vaan vaatimattomampaan ja vanhempaan kämppään. Sellaista se on. Jos nuorille sanotaan aina, että missä on luvattu että koulutuksella saa työpaikan ja työpaikalla saa hyvän elintason, niin eikö vanhuksillekin voida sanoa, että missä on luvattu että saat yhteiskunnan takaamana luksuselintasoa elämäsi loppuun?

Mitä se anoppi on saanut yhteiskunnalta enemmän kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulle happanevia omakotitaloja on pilvin pimein. Ei siis mitään homeloukkoja vaan tavallisia taloja, jotka eivät kelpaa kellekään edes muutamalla kymppitonnilla. Mutta sellaista se on, näissä taloissa ovat saaneet elää elämänsä nuo nykypäivän eläkeläiset, ja eihän se ole arvotonta! Se, että on saanut asua omassa talossa, ei vuokratalossa tai pikkuisessa osakkeessa esimerkiksi. On saatu vuosikymmeniä omistaa jotain itse ja tuntea siitä mielihyvää ja kuulumisen tunnetta, vaikkapa. Sitten kuitenkin pitäisi jotain rahaa saada mukamas vielä, vanhasta remonttia kaipaavasta talosta, mukaan. En ymmärrä. Ei kaikki omaisuus ole rahan arvoista vaan talolla voi aivan hyvin olla pelkkä käyttöarvo ja tunnearvo. Välillä harmittaa, kun vanhat ihmiset kuvittelevat, että heidän pitää saada kaikki. He ovat jo saaneet ihan älyttömästi enemmän kuin mitä me suurin osa nuorista sukupolvista koskaan voidaan saada... Mutta ei, leveät eläkkeet pitää olla ja matkustelua ja tasokasta asumista vaikka rahkeet ei enää riittäisikään nykymaailmassa. Maailma muuttuu, kerran arvokas voi tänään olla pelkkä riesa.  

Tämä viesti ei liity lehtijuttuun mitenkään mutta piti avautua.

Kun puhutaan maaseudun eläkeläisistä, niin ei ne eläkkeet useinkaan ole suuria. Työura on saatettu tehdä osuuskaupan myyjänä, vanhainkodissa, autokuskina  tai omalla pienellä maatilalla. Ei niitä suurituloisia eläkeläisiä asu noissa maaseudun tyhjenevissä kylissä.

Ihmekäsityksiä teillä nuoremmilla, jotka olette koko elämänne asuneet keskellä yltäkylläisyyttä.

No joo, kohdan "leveä eläke ja matkustelua" voi unohtaa noissa tapauksissa, mutta muutenhan juttu on just niinkuin kirjoitin: miksi sen entisen kassaneidin pitäisi eläkeiässä yhtäkkiä rikastua jollain kämäsellä rintamamiestalolla? Tai siis ihme oletus, että näin täytyisi käydä. Kassaneidin eläkkeellä pääsee sinne kunnan palvelutaloon, mutta ei niin, että siitä vanhasta talosta saisi täyden kassalippaan mukaansa. Päikseen voi vaihtaa. Siis vuokralle.

Ihmekäsitys tuokin, että siitä pitäisi saada joku "kassalipas" täyteen rahaa. Mutta, kun eivät mene kaupaksi millään hinnalla. 

Niin sitähän minä juuri tarkoitan. Että ihme käsitys, täysin utopistinen ajatushan se on. Mutta näin moni vanhus, tai ehkä paremminkin perillinen vuosimallia noin 1950, tuntuu kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset eivät tosiaan ymmärrä, että taloa/asuntoa pitää remontoida ja laittaa nykyaikaiseksi ennenkuin sitä kukaan ostaa. En koskaan ostaisi taloa mikä pitäisi ensin rempata ennenkuin siihen voi muuttaa vaan haluan heti muuttokunnossa olevan talon. Omat vanhempani asuvat 1980- luvun alkupuolella rakennetussa rivarissa ja kaikki pinnat, lattiat, kylppärit ym. ovat alkuperäisessä kuosissa. Ainostaan uuden jää-pakastinkaapin ovat ostaneet. He ovat täysin sokeita sille missä kuosissa asunto on ja luulevat saavansa siitä isot rahat jos myyvät sen vaikka palvelutaloon siirtyessään joskus. Jos/kun saan asunnon perinnöksi, joudun teettämään siihen täydellisen remontin ennenkuin sitä kukaan ostaisi, vaikka se sijaitseekin hyvällä paikalla Tampereella. Ketuttaa.

Ei kaikilla eläkeläisillä ole niin varaa teettää remontteja. Miksi heidän pitäisi panna viimeiset euronsa remonttiin, että perilliset sitten saisivat asunnosta paremman hinnan :( Ketutus voi olla sillä vanhemmallakin, jos tuollaisia vaatimuksia tulee perillisiltä.

Tuskinpa nämä vanhemmat ovat olleet eläkkeellä 80-luvulta asti. He ovat vain sillon työssäkäyvinä tehneet sen ratkaisun, etteivät laita rahaa remontteihin ja pidä kiinteistöomaisuudestaan huolta. Silloin ei voi kuvitella, että asunnosta saisi myydessään isot rahat. Omaisuudestaan täytyy pitää huolta, muuten sen arvo laskee. Näin se menee.

Toki remontit pitää tehdä ajallaan, mutta eikö rivitaloyhtiössä suuret remontit tehdä yhteisellä päätöksellä ja huoneiston sisäremontti jää vain osakkaalle. Ei kai -80 luvulla rakennettua rivaria  pitänyt vielä heti samalla vuosikymmenellä  remontoidakaan? Remonttitarve tuli varmaan tuossa 2000-luvun taitteessa.

Kuinka moni asuntovelallinen todellisuudessa tekee mitään asuntoremppaa muuten kuin esim putkiremontin tai muuton yhteydessä?