Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te jotka ajattelette olevanne keskivertopulliaista älykkäämpiä, kertokaa

Vierailija
27.10.2018 |

mistä niin päättelette?

Kommentit (101)

Vierailija
81/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ketjusta huomaa hyvin, ketkä ainakin ovat niitä keskitasoa vähemmän älykkäitä - nämä ihmeelliset väliinhuutelijat ja trollaajat.

Hyviä vastauksia. Itselleni älykkyys on ollut aina jotenkin mysteeri ja ehkä myös arka paikka. En ymmärrä, miten (lähes kaikki!) ihmiset pitävät itseään niin älykkäinä ja miten ovat aina valmiina arvioimaan jonkun toisen älykkyyttä (eli asettavat itsensä toisen yläpuolelle katsojan asemaan). Minusta se on tosi hämmentävää. En ikinä uskaltaisi ajatella, että olisin jotenkin älykäs, vaikka olenkin menestynyt aina opinnoissa ym juuri niin hyvin kuin mitä olen niihin panostanut.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa on painotettu pelkkää ulkonäköä ja omaisuutta, ja mulle on ihan lapsesta asti jankutettu, ettei kannata edes yrittää haaveilla mistään korkeakouluopinnoista tai muista, koska kukaan ei edes oleta mun olevan muuta kuin nätti. Pitkälle aikuisuuteen asti ympäröin itseni näillä tällaisilla ihmisillä ja koin, että ei oltaisi puhuttu samaa kieltäkään ollenkaan, koska kaikki mun vähänkin abstraktimmat pohdinnat kuitattiin naureskellen ”mun juttuina” ja höpönhöpönä. Nuoruuteni ympyröissä älykkyyttä siis mitattiin arkiälykkyyden ja käytännöllisyyden kautta, samalla kun kaikkea kirjoista tulevaa sivistystä halveksittiin ja menestys mitattiin ulkoisilla tekijöillä. Sitä sitten vain oppi pitämään itseä pelkkänä outona ja sulkemaan suunsa, kun olisi halunnut arvuutella jotakin muille täysin mustavalkoista asiaa.

Hain kuitenkin aikuisiällä yliopistoon ja sitä kautta löysin ihmisiä, joita kiinnosti samat asiat mun kanssa. Näiden kanssa ajattelu on samanlaista ja puhutaan sitä samaa kieltä. Mutta onko se sitten jotenkin älykkäämpää, kun välineenä on jokin teoria vaikkapa jonkin autonkorjaustyökalun sijaan? Ja eikö tällaisessa ajattelussa syyllistytä samanlaiseen vastakkainajatteluun kuin mun nuoruuden ympyröissä, eli nostetaan itseä ja omaa käsitystä älykkyydestä niiden joidenkin toisten yläpuolelle? En itse tiedä autoista mitään, mutta kai niidenkin korjaamiseen jonkinlaisia hoksottimia tarvitaan.

Anteeksi, kun puhun vähän aiheen vierestä, mutta mulle älykkyys tosiaan on täysi mysteeri. Mistä sen tietää, kuka on älykäs ja millä lailla? Menestyksestäkään ei voi vannoa mitään - mun lapsuudenkodissa oli rahaa ja omaisuutta mielin määrin, mutta kukaan niistä ei olisi saanut joitain yhdyssanoja oikein kuin hyvällä tsägällä.

Vierailija
82/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koulussa vertasin numeroitani niiden kanssa, jotka olivat lukeneet ja ahkeroineet saavuttaakseen parhaansa. Tunsin olevani tyhmä ja laiska. En pohtinut mitä tarkoittaa yltää lähes samaan ilman minkäänlaista työmäärää.

Nyt uraelämässä teen monimutkaista ja vaikeaa työtä vieraalla kielellä. Varmasti en ole edelleenkään penaalin terävin kynä, mutta omat odotukseni ylitin. Lisäksi olen pannut merkille ihmiset joille on mahdotonta saavuttaa taso, mihin tyydyin laiskuuttani. Se on kummallista. Jopa pelottavaa yhteiskunnan kannalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmettelen kun jauhetaan jostain yksittäisestä asiasta ymmärtämättä kokonaisuutta ja syy-seuraussuhteita.

Taustatietoja on helppo googlata.

Älypisteeni on korkeat, mutta elämäni on silti ollut kamalaa, kun en osannut pitää puoliani. Olin isän lohdutuslelu eikä sellainen opi pitämään puoliaan. Jonka sitten hyeenat haistoi ja raateli. Kehittyi dissosiaatio, jonka joku osa on aina valppaana ja rekisteröi ympäristöä, syitä ja seurauksia. Vaistoan herkästi, näen, kuulen, ymmärrän. Ihmiset on joskus sietämättömän typeriä, mutten siltikään tiedä, onko niistä äo pisteistä enemmän hyötyä vai haittaa.

Vierailija
84/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koulussa vertasin numeroitani niiden kanssa, jotka olivat lukeneet ja ahkeroineet saavuttaakseen parhaansa. Tunsin olevani tyhmä ja laiska. En pohtinut mitä tarkoittaa yltää lähes samaan ilman minkäänlaista työmäärää.

Nyt uraelämässä teen monimutkaista ja vaikeaa työtä vieraalla kielellä. Varmasti en ole edelleenkään penaalin terävin kynä, mutta omat odotukseni ylitin. Lisäksi olen pannut merkille ihmiset joille on mahdotonta saavuttaa taso, mihin tyydyin laiskuuttani. Se on kummallista. Jopa pelottavaa yhteiskunnan kannalta.

Sinua en tunne mutta monesti kun lahjakkaat on herkkiä, tulee masennusta tai traumoja jotka vie keskittymiskyvyn. Tunnekylmät narsistit voi helposti edetä ja suorittaa tutkintoja, kun mielessä ei ole samanlaista elämää kuin tuntevien eli terveiden päässä. Monella narsistille onkin niin, ettei heillä ole muuta elämää kuin työ. Ja työtä he tekevät, koska tarvivat ulkoista pönkitystä.

Toki työtä pitää tehdä mutta jos ihmisellä ei ole muuta kuin työ, se on pelottavaa.

Vierailija
85/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo muinaisessa Kreikassa tiedetty että viisas on se joka ymmärtää että ei tiedä mitään ja typeryksiä ovat ne jotka kuvittelevat tietävänsä.

Kulkee myös nimellä Dunning-Kruger-ilmiö.

Kaksi eri asiaa tietää olevansa älykäs ja luulla tietävänsä kaiken. Typeryyttä on olettaa älykkäänä itseään sanovan automaattisesti pitävän itseään kaikkitietävänä.

Eihän tällä mihinkään kaikkitietävyyteen viitannut, vaan todistetusti mitä vähemmän tiedät, sitä todennäköisemmin uskot tietäväsi enemmän. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän uskot tietäväsi. Liittynee kriittiseen arviointikykyyn. Ts. Et tiedä, mitä et tiedä. Älykkäät pystyvät paremmin tätä tietenkin arvioimaan, koska tähän arviointiin tarvitaan älyä. *pään silitys*

Vierailija
86/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo muinaisessa Kreikassa tiedetty että viisas on se joka ymmärtää että ei tiedä mitään ja typeryksiä ovat ne jotka kuvittelevat tietävänsä.

Kulkee myös nimellä Dunning-Kruger-ilmiö.

Kaksi eri asiaa tietää olevansa älykäs ja luulla tietävänsä kaiken. Typeryyttä on olettaa älykkäänä itseään sanovan automaattisesti pitävän itseään kaikkitietävänä.

Eihän tällä mihinkään kaikkitietävyyteen viitannut, vaan todistetusti mitä vähemmän tiedät, sitä todennäköisemmin uskot tietäväsi enemmän. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän uskot tietäväsi. Liittynee kriittiseen arviointikykyyn. Ts. Et tiedä, mitä et tiedä. Älykkäät pystyvät paremmin tätä tietenkin arvioimaan, koska tähän arviointiin tarvitaan älyä. *pään silitys*

Pikemminkin arviointiin tarvitaan tietoa. Kykyä analysoida omaa ajatteluaan nimitetään metakognitioksi.

https://yle.fi/uutiset/3-9317162

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koulussa jotkut opettajat sanoivat, että olen tavallista älykkäämpi.  En tiedä, olenko oikeasti niin älykäs, mutta minusta on aina tuntunut, että olen jotenkin erilainen kuin muut ja ajattelen eri tavalla. Muut tuntuvat minusta jotenkin vähemmän inhimillisiltä, ikään kuin roboteilta jotka vain teeskentelevät olevansa ihmisiä. Tämä nyt on kärjistys, en tarkoita kirjaimellisesti.

Lisään vielä tähän, että en osaa sanoa mihin opettajien käsitys älykkyydestäni perustui. Sain aika hyviä numeroita koulussa, mutta en ollut sellainen jonka kaikki numerot olisivat kymppejä.

Sama

Vierailija
88/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo muinaisessa Kreikassa tiedetty että viisas on se joka ymmärtää että ei tiedä mitään ja typeryksiä ovat ne jotka kuvittelevat tietävänsä.

Kulkee myös nimellä Dunning-Kruger-ilmiö.

Kaksi eri asiaa tietää olevansa älykäs ja luulla tietävänsä kaiken. Typeryyttä on olettaa älykkäänä itseään sanovan automaattisesti pitävän itseään kaikkitietävänä.

Eihän tällä mihinkään kaikkitietävyyteen viitannut, vaan todistetusti mitä vähemmän tiedät, sitä todennäköisemmin uskot tietäväsi enemmän. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän uskot tietäväsi. Liittynee kriittiseen arviointikykyyn. Ts. Et tiedä, mitä et tiedä. Älykkäät pystyvät paremmin tätä tietenkin arvioimaan, koska tähän arviointiin tarvitaan älyä. *pään silitys*

Pikemminkin arviointiin tarvitaan tietoa. Kykyä analysoida omaa ajatteluaan nimitetään metakognitioksi.

https://yle.fi/uutiset/3-9317162

Metakognition puute aiheuttaa Dunning-Krugerin-ilmiötä.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/Dunning–Kruger_effect

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse olen mielummin sosisaalisesti älykäs ja verbaalinen... kuin ns. oikeasti älykäs.

Ihmisten kanssa tulee vaan helpommin toimeen.

jos älykkäällä ihmisellä ei ole sosiaalisia taitoja niin häntä pidetään kaikkea muuta kuin älykkäänä. vastenmielisenä.

Vierailija
90/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo muinaisessa Kreikassa tiedetty että viisas on se joka ymmärtää että ei tiedä mitään ja typeryksiä ovat ne jotka kuvittelevat tietävänsä.

Kulkee myös nimellä Dunning-Kruger-ilmiö.

Kaksi eri asiaa tietää olevansa älykäs ja luulla tietävänsä kaiken. Typeryyttä on olettaa älykkäänä itseään sanovan automaattisesti pitävän itseään kaikkitietävänä.

Eihän tällä mihinkään kaikkitietävyyteen viitannut, vaan todistetusti mitä vähemmän tiedät, sitä todennäköisemmin uskot tietäväsi enemmän. Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän uskot tietäväsi. Liittynee kriittiseen arviointikykyyn. Ts. Et tiedä, mitä et tiedä. Älykkäät pystyvät paremmin tätä tietenkin arvioimaan, koska tähän arviointiin tarvitaan älyä. *pään silitys*

Kommentoin, koska lainaus laitetaan kätevästi tarkoittamaan ettei itseään älykkäänä pitävä voi olla älykäs. Sillä yrittää itsensä korottaa älykkään tilalle, kun muiden älykkyys ärsyttää.

Että, et voi olla älykäs, kun menitpäs sen sanomaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

itse olen mielummin sosisaalisesti älykäs ja verbaalinen... kuin ns. oikeasti älykäs.

Ihmisten kanssa tulee vaan helpommin toimeen.

jos älykkäällä ihmisellä ei ole sosiaalisia taitoja niin häntä pidetään kaikkea muuta kuin älykkäänä. vastenmielisenä.

Miksi käytät sen sosiaalisen älykkyytesi ilkeilyyn? Luuletko, että me teoreettisesti älykkäät olemme voineet valita omat vahvuutemme?

Itse en pidä itseäni sosiaalisesti vahvana, mutta jos se vahvuus olisi sitten sinun kaltaistasi käytöstä, ehkä hyvä niin.

TV fyysikko

Vierailija
92/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

itse olen mielummin sosisaalisesti älykäs ja verbaalinen... kuin ns. oikeasti älykäs.

Ihmisten kanssa tulee vaan helpommin toimeen.

jos älykkäällä ihmisellä ei ole sosiaalisia taitoja niin häntä pidetään kaikkea muuta kuin älykkäänä. vastenmielisenä.

Totta. Mutta yleensä ottaen sosiaalinen älykkyys korreloi yleisälykkyyden kanssa, samoin verbaalinen taitavuus. Älykäs käyttää kieltäkin älykkäämmin, tyhmällä taas on suppea sanavarasto sekä fraseologia ja yksinkertaiset ajatukset, joiden puheeksi muuntuessa erillisten ydinlauseiden ketjuttavana välimerkkinä toimii vulgääri slangi-ilmaus naisen sukuelimestä.

Taipumukset, taidot ja persoonallisuus vaihtelevat ihmisestä toiseen jokseenkin älystä riippumatta, mutta älykäs on lähtökohtaisesti aina parempi vahvuusalueillaan kuin tyhmä. Sosiaalisesti orientoitunut tyhmä tekee sähellyksellään paljon harmia itselleen ja muille, kun taas älykäs pärjää ihmisten kanssa huomioiden laajemmin eri asioita ja ihmisten tarpeita. Puhelias tyhmä on rasittavaa seuraa, mutta puhelias älykäs voi keskustella monien erilaisten ihmisten kanssa eri asioista sujuvasti. Ja niin edelleen. 

Tietenkin voi olla myös sosiaalisesti urpo ja kielellisesti rajoittunut vaikka olisi älykäskin, jos ei ole koskaan harjaannuttanut em. taitojaan ja siis valjastanut älyään niiden käyttöön, vaan keskittynyt johonkin marginaaliseen mielenkiinnon kohteeseen, tai jos sattuu olemaan samalla vaikkapa jonkinlainen autisti.

Näitä asioita ei kannata koplata yhteen ja nähdä vaihtoehtoisina, kun ne eivät sitä ole. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
93/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minut on testattu useampaan kertaan ja tulokset kertovat sen.

Vierailija
94/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veljeni kuvittelee olevansa koska tietää muita paremmin kaikki asiat. Kävi amiksen koska ”ei kiinnostanut” lukio..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
95/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikös jo muinaisessa Kreikassa tiedetty että viisas on se joka ymmärtää että ei tiedä mitään ja typeryksiä ovat ne jotka kuvittelevat tietävänsä.

Kyllä viisaat tietävät vaikka mitä ja myös ymmärtävät sen. Sen takia he todennäköisesti edes kehtaavat avata suunsa ja ilmaista ajatuksensa. Ja tilanteessa jossa eivät tiedä ymmärtävät olla hiljaa. Mutta viisas ymmärtää myös oman rajallisuutensa.

Typerät kuvittelevat taas pystyvänsä tietämään kaiken. Ja jakavat tätä kaikkitietävyyttään ilman mitään rajoja ja itsekritiikkiä.

Typerä ei ehkä ymmärrä omaa älykkyyttään, mutta kyllä älykäs kykenee tajuamaan itsensä suhteessa muihin ja oman tasonsa. Ei ehkä täysin tarkkaan, mutta kykenee aivan varmasti asettamaan itsensä sen keskiarvon oikealle puolelle älynsä suhteen.

Vierailija
96/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

itse olen mielummin sosisaalisesti älykäs ja verbaalinen... kuin ns. oikeasti älykäs.

Ihmisten kanssa tulee vaan helpommin toimeen.

jos älykkäällä ihmisellä ei ole sosiaalisia taitoja niin häntä pidetään kaikkea muuta kuin älykkäänä. vastenmielisenä.

En ole samaa mieltä. Sosiaalisesti taitamatonta ihmistä saatetaan tosiaan pitää vastenmielisenä, mutta se ei välttämättä vaikuta mitenkään siihen kuinka älykkäänä häntä pidetään. Näistä ilkeistä neroista on historian aikana, vaikka kuinka monta esimerkkiä.

Pikemmin on vallinnut myytti hankalasta nerosta, kuin toisin päin.

Toisille tämä muiden kanssa toimiminen on tärkeää ja toiset nauttivat tuosta erakkoelämästä suunnattomasti. Eikä heitä haittaa muiden mielipiteet heistä ollenkaan. Sinä olet onneksi mitä siis toivot. Hyvä sinulle.

Vierailija
97/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa hyvin, ketkä ainakin ovat niitä keskitasoa vähemmän älykkäitä - nämä ihmeelliset väliinhuutelijat ja trollaajat.

Hyviä vastauksia. Itselleni älykkyys on ollut aina jotenkin mysteeri ja ehkä myös arka paikka. En ymmärrä, miten (lähes kaikki!) ihmiset pitävät itseään niin älykkäinä ja miten ovat aina valmiina arvioimaan jonkun toisen älykkyyttä (eli asettavat itsensä toisen yläpuolelle katsojan asemaan). Minusta se on tosi hämmentävää. En ikinä uskaltaisi ajatella, että olisin jotenkin älykäs, vaikka olenkin menestynyt aina opinnoissa ym juuri niin hyvin kuin mitä olen niihin panostanut.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa on painotettu pelkkää ulkonäköä ja omaisuutta, ja mulle on ihan lapsesta asti jankutettu, ettei kannata edes yrittää haaveilla mistään korkeakouluopinnoista tai muista, koska kukaan ei edes oleta mun olevan muuta kuin nätti. Pitkälle aikuisuuteen asti ympäröin itseni näillä tällaisilla ihmisillä ja koin, että ei oltaisi puhuttu samaa kieltäkään ollenkaan, koska kaikki mun vähänkin abstraktimmat pohdinnat kuitattiin naureskellen ”mun juttuina” ja höpönhöpönä. Nuoruuteni ympyröissä älykkyyttä siis mitattiin arkiälykkyyden ja käytännöllisyyden kautta, samalla kun kaikkea kirjoista tulevaa sivistystä halveksittiin ja menestys mitattiin ulkoisilla tekijöillä. Sitä sitten vain oppi pitämään itseä pelkkänä outona ja sulkemaan suunsa, kun olisi halunnut arvuutella jotakin muille täysin mustavalkoista asiaa.

Hain kuitenkin aikuisiällä yliopistoon ja sitä kautta löysin ihmisiä, joita kiinnosti samat asiat mun kanssa. Näiden kanssa ajattelu on samanlaista ja puhutaan sitä samaa kieltä. Mutta onko se sitten jotenkin älykkäämpää, kun välineenä on jokin teoria vaikkapa jonkin autonkorjaustyökalun sijaan? Ja eikö tällaisessa ajattelussa syyllistytä samanlaiseen vastakkainajatteluun kuin mun nuoruuden ympyröissä, eli nostetaan itseä ja omaa käsitystä älykkyydestä niiden joidenkin toisten yläpuolelle? En itse tiedä autoista mitään, mutta kai niidenkin korjaamiseen jonkinlaisia hoksottimia tarvitaan.

Anteeksi, kun puhun vähän aiheen vierestä, mutta mulle älykkyys tosiaan on täysi mysteeri. Mistä sen tietää, kuka on älykäs ja millä lailla? Menestyksestäkään ei voi vannoa mitään - mun lapsuudenkodissa oli rahaa ja omaisuutta mielin määrin, mutta kukaan niistä ei olisi saanut joitain yhdyssanoja oikein kuin hyvällä tsägällä.

Jotain samanlaista olen pohtinut.

Tutkinnot, jonkin tietyn aihealuen tunteminen tai jotkut mensatestit. Kai ne jotain kertovat, mutta terve itsetunto, itsetuntemus ja yleinen uteliaisuus ovat minusta asioita, jotka merkitsevät enemmän ihmisen elämässä menestymisessä. Ja menestyminen tässä laajemmassa merkityksessä kuin ura, raha tai tutkinnot. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin älykkyydeltään keskivertoja.

Vierailija
98/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjusta huomaa hyvin, ketkä ainakin ovat niitä keskitasoa vähemmän älykkäitä - nämä ihmeelliset väliinhuutelijat ja trollaajat.

Hyviä vastauksia. Itselleni älykkyys on ollut aina jotenkin mysteeri ja ehkä myös arka paikka. En ymmärrä, miten (lähes kaikki!) ihmiset pitävät itseään niin älykkäinä ja miten ovat aina valmiina arvioimaan jonkun toisen älykkyyttä (eli asettavat itsensä toisen yläpuolelle katsojan asemaan). Minusta se on tosi hämmentävää. En ikinä uskaltaisi ajatella, että olisin jotenkin älykäs, vaikka olenkin menestynyt aina opinnoissa ym juuri niin hyvin kuin mitä olen niihin panostanut.

Olen kasvanut ympäristössä, jossa on painotettu pelkkää ulkonäköä ja omaisuutta, ja mulle on ihan lapsesta asti jankutettu, ettei kannata edes yrittää haaveilla mistään korkeakouluopinnoista tai muista, koska kukaan ei edes oleta mun olevan muuta kuin nätti. Pitkälle aikuisuuteen asti ympäröin itseni näillä tällaisilla ihmisillä ja koin, että ei oltaisi puhuttu samaa kieltäkään ollenkaan, koska kaikki mun vähänkin abstraktimmat pohdinnat kuitattiin naureskellen ”mun juttuina” ja höpönhöpönä. Nuoruuteni ympyröissä älykkyyttä siis mitattiin arkiälykkyyden ja käytännöllisyyden kautta, samalla kun kaikkea kirjoista tulevaa sivistystä halveksittiin ja menestys mitattiin ulkoisilla tekijöillä. Sitä sitten vain oppi pitämään itseä pelkkänä outona ja sulkemaan suunsa, kun olisi halunnut arvuutella jotakin muille täysin mustavalkoista asiaa.

Hain kuitenkin aikuisiällä yliopistoon ja sitä kautta löysin ihmisiä, joita kiinnosti samat asiat mun kanssa. Näiden kanssa ajattelu on samanlaista ja puhutaan sitä samaa kieltä. Mutta onko se sitten jotenkin älykkäämpää, kun välineenä on jokin teoria vaikkapa jonkin autonkorjaustyökalun sijaan? Ja eikö tällaisessa ajattelussa syyllistytä samanlaiseen vastakkainajatteluun kuin mun nuoruuden ympyröissä, eli nostetaan itseä ja omaa käsitystä älykkyydestä niiden joidenkin toisten yläpuolelle? En itse tiedä autoista mitään, mutta kai niidenkin korjaamiseen jonkinlaisia hoksottimia tarvitaan.

Anteeksi, kun puhun vähän aiheen vierestä, mutta mulle älykkyys tosiaan on täysi mysteeri. Mistä sen tietää, kuka on älykäs ja millä lailla? Menestyksestäkään ei voi vannoa mitään - mun lapsuudenkodissa oli rahaa ja omaisuutta mielin määrin, mutta kukaan niistä ei olisi saanut joitain yhdyssanoja oikein kuin hyvällä tsägällä.

Jotain samanlaista olen pohtinut.

Tutkinnot, jonkin tietyn aihealuen tunteminen tai jotkut mensatestit. Kai ne jotain kertovat, mutta terve itsetunto, itsetuntemus ja yleinen uteliaisuus ovat minusta asioita, jotka merkitsevät enemmän ihmisen elämässä menestymisessä. Ja menestyminen tässä laajemmassa merkityksessä kuin ura, raha tai tutkinnot. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin älykkyydeltään keskivertoja.

Vaikka suurin osa ihmisistä onkin joko keskivertoa tai keskivertoa heikompilahjaisia, niin tosiasia nyt kuitenkin on, että keskuudessamme näitä älykkäitä liikkuu. Ihan täällä Suomessakin.

Uskotteko oikeasti ettei nämä älykkäät kykene tiedostamaan edes jollain tasolla asiaa? Että huipputulos tulee ihan puskista, jos jostain syystä heille tehdään testi? Tähän älykkyyteen yhdistetään, nyt vaikka mitä ominaisuuksia ja puutteita ja varmaan aina joltain älykkäältä, joku niistä ominaisuuksista löytyy.

Menestykset, taidot, sosiaalisuus ja mensatestit. Toisista, kaikki näistä voi tai ei voi olla indikaattoreita älykkyydestä ja edes psykologien ja tutkijoiden tieteellisesti kehittämät testit eivät kerro rehellisesti mitään?

Alkaa vähitellen tuntua, että älykkyys alkaa olla kuin kauneus, katsojasta kiinni.

Vierailija
99/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi juuri yhdyssanojen osaaminen liitetään niin vahvasti älykkyyteen? Miksei neulepaidan kutominen? Tai veroilmoituksen täyttäminen? Eikö noiden yhdyssanojen oppiminen ole mahdollista kaikille, kunhan tarpeeksi harjoittelee ja opettelee säännöt hyvin?

Vierailija
100/101 |
28.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En koe itseäni erityisen älykkääksi ja - osittain lukihäiriöstäni johtuen - matemaattisesti olen mielestäni suorastaan lahjaton (ja silti pärjään niin matemaattisissa kuin kirjallisissa tehtävissä paremmi kuin esimieheni). Tiedostan kuitenkin olevani kokemushistoriani ja hämmentävän hyvän muistini vuoksi ”älykkäämpi” kuin monet, olen hyvin avoin asioille ja osaan perustella näkemykseni, sekä ymmärrän maailmankatsomuksia myös omani ulkopuolelta. Otan faktat faktoina, enkä yritä vääntää asioita mieleisiksini.

Riippuu toki nyt haetaanko tässä sitten sellaista kirjoista opittua älykkyyttä, vai sellaista hyvän yleistiedon päälle katettua elämänkokemuksesta oppimista ja sitä kautta tullutta sosiaalista älykkyyttä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yksi