Mikä kouluaine oli sulle ihan hepreaa?

Deskriptiivinen geometria. Meni kyllä jälkisuorineen ihan yli hilseen tai sitten se opettaja vaan oli hieman outo.

Latinan gerundi ja gerundiivi menivät aina sekaisin. Ja verbien nominaalimuodot yleensäkin oli vaikea hallita.

Ainakaan kielten opinnoissa ei mikään ollut hepreaa. Olisin sitäkin voinut opiskella, jos olisi ollut valinnainen.

Rättikässy

Fysiikka ja kemia. Yläasteen ope oli umpisurkea, kukaan ei oppinut siellä mitään. Lukiossa rämmin molemmista sen yhden pakollisen kurssin läpi. Pitkä matematiikka oli työläs, mutta ei mahdoton, joten tyhmä en ole. 

Nyt omat lapset ovat yläkouluiässä ja olen oppinut heiltä nyt fysiikkaa ja kemiaa. Just muutama viikko sitten käskin ysiluokkalaista opettamaan mulle orgaanista kemiaa, sen sijaan, että olisin yrittänyt siitä häntä kuulostella. Nyt tajuan siitäkin jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Matikassa algebra, muuten sain matikasta aina seiskan, mutta kun meillä oli algebraa, niin numero laski vitoseen. En vaan tajunnut noita laskuja, vaikka mikä olisi ollut :(



Historia. Ne hiton vuosiluvut. Hyvä, kun muistan oman puhelinnumeroni, niin mulla oli pikkasen vaikeuksia muistaa jotain tuhat vuotta sitten tapahtuneen asian päivämäärän. Ja meidän historianopettaja oli oikea Hitler, jonka mielestä kaikkien olisi pitänyt muistaa ne päivämäärät. Mä sain päntätä niitä lukuja, vaikka neljä iltaa peräkkäin ja sitten, kun tuli kokeen aika, mä kyllä muistin kaikki muut tiedot esim. jostain sodasta tms. mutta ne päivämäärät olivat kadonneet kuin savuna ilmaan.

Ei minullekaan jää numerot mieleen pelkästään lukemalla ja pänttäämällä, vaan kirjoitan ne käsin ylös. Kun on kouluaikana käsin kirjoittanut vuosilukuja ja päivämääriä, muistan ne vieläkin.  

Liikunta ja matematiikka jaetulla ykkössijalla, vihaan kumpaakin edelleen.

Todennäköisyyslaskenta 

Vierailija kirjoitti:

Muutkin reaaliaineet tökkivät, koska olen aivan paska esseiden kirjoittamisessa. Oliskin kysytty niitä vuosilukuja, eikä aina vain niitä kamalia esseekysymyksiä.

Tämähän se oli, kun ei esseiden kirjoittamista opetettu mitenkään, eikä edes sitä, miten sitä voisi itse opetella - piti vain osata tai olla osaamatta. Ehkä nykyään on tässäkin jo vähän kehitytty?

Ei mikään

Ranska.

Vierailija kirjoitti:

mutta kaikki muu oli tosi helppoa, mutta todennäköisyyslaskennasta en ole ikinä ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään.

Joo, sitä muuten opetetaan aivan ihmeellisellä tavalla, joten et ole yksin.

Heprea oli kyllä ihan hepreaa.

Ruotsi.

Kaikki reaaliaineet. En vain osannut kirjoittaa kokeissa kunnollisia jäsenneltyjä esseevastauksia kun en osannut hahmottaa kirjojen tekstistä kokonaisuuksia. Sen sijaan loistin kielissä ja matemaattisissa aineissa, joissa oli jotain logiikkaa sentään toisin kuin jossain historiassa esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Heprea oli kyllä ihan hepreaa.

Heprea on kyllä hepreaa, mutta missä koulussa sitä on mahdollista opiskella sellaisena aineena, että se olisi opiskelijalle ihan hepreaa?

Käsityöt, joku sukan kantapään neulominen, voi apua!

Yläasteella historiassa piti opetella kaikki Suomen presidentit ja vuosiluvut jolloin olivat pressana ulkoa. Tosi järkevää aivokapasiteetin käyttöä, todellista hauki on kala-hommaa.

Olin aina hyvä koulussa mutta maantieto oppiaineena oli se ainut kompastuskivi. Inhosin mantsaa enkä saanut mitään tarttumapintaa siihen ikinä. Ei edes lukiossa helpottanut.

Lukion matematiikka on useimmille ihmisille täysin turha. Jopa heprean opiskelu olisi hyödyllisempää ja hauskempaa.

Ei mikään, olin hyvä koulussa. Keskiarvo 8,9, vaikken koskaan lukenut kokeisiin enkä tehnyt läksyjä, asiat jäi kerralla päähän. Aika helposti olisin saanut keskiarvon lähelle kymppiä, mutta tuo riitti. Oli muitakin harrastuksia kuin koulunkäynti. Yliopistotasolla jouduin hieman enemmän panostamaan, mutta ei sekään vaikeata ollut, hieman työläämpää vaan.

Voitte uskoa, että näin toimivilla aivoilla tämä idioottien johtama maailma on aika ahdistava paikka. Monesti tuntuu kuin olisin täällä yksin.