Lue keskustelun säännöt.
Mikä kouluaine oli sulle ihan hepreaa?
Kommentit (99)
Kemia, fysiikka ja matematiikka. Jos joku noista olisi ollut pakko kirjoittaa ylppäreissä, en olisi ikinä päässyt ylioppilaaksi. Lukiotodistuksessa fysiikka 6, kemia ja matematiikka 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koulussa mutta myöhemmissä opinnoissa: heprea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hoikka, mutta koulussa inhosin liikuntaa; Kaikki oli pelkkää mittaamista ja suorittamista...
Lopunkin ilon siitä veivät päsmärit, jotka kiusasivat.
Liikunnan pitäisi esim. tutustuttaa lajeihin, ilon kautta eikä kilpailemisen ja arvostelun kautta.
Myöhemmin on onneksi löytänyt itselleen mieleisen tavan liikkua.
Musiikki, en ole sukuni tapaan musikaalinen yhtään, hassua kyllä sain siitäkin kympin todistukseen, kun viimeisenä vuonna oli vain musiikin teoriaa, eikä tarvinnut laulaa tai soittaa mitään, Ja nuotit oli helppoja, itse asiassa lähellä matematiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion kemia ja pitkän matematiikan osa kursseista.
Latina, ehdottomasti! Inhosin yli kaiken, en siis lukenut. Vitonen lukion päästötodistuksessa.
Olisi kannattanut opetella, olisi ollut hyötyä, kun 30 vuotta myöhemmin iltalukiossa italia, josta kiitettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai mikään aine koskaan ole ollut ylivoimaisen vaikeaa. Koulussa parasta oli oppitunnit, joissa selkeä jaksotus, pahinta oli opiskelurauhan uupuminen toisinaan tai hajamieliset hitaat opettajat tai opettajat, jotka pitivät luokkaa standup komediaklubinaan.
Jakaisit nyt vaan sitä tietoa ja muu luokka kurissa.
-musiikin teoria
-lukion laaja matikka joskus, osa kursseista meni ihan yli hilseen, osa esim. geometria taas oli helppoa
-fysiikka ja kemia, huipputylsiä aineita
-ruokatunnit, en pärjännyt yhtään syömisessä, koska olin hidas ja huono syömään, nirsokin, ja kouluruoka oli pahaa
-kaava-oppi myöhemmällä iällä ammattiopinnoissa, huono nariseva ope, ei osannut innostaa, vaikka aihe oli kiinnostava, ja olisi ollut ammatillisesti hyvin tärkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukion pitkä matematiikka. Nauratti ihan kun olin niin pihalla. Ainoat viitoset mitkä koulussa ikinä sain (4-10 asteikolla) tuli pitkän matematiikan kahdesta kurssista. No tulipa kokeiltua.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoikka, mutta koulussa inhosin liikuntaa; Kaikki oli pelkkää mittaamista ja suorittamista...
Lopunkin ilon siitä veivät päsmärit, jotka kiusasivat.
Liikunnan pitäisi esim. tutustuttaa lajeihin, ilon kautta eikä kilpailemisen ja arvostelun kautta.
Myöhemmin on onneksi löytänyt itselleen mieleisen tavan liikkua.
Liikuntatunneilla ei koskaan opetettu mitään. Kaikkien olisi pitänyt olla valmiita joka lajissa ja vain suorittaa hienoja tuloksia. Missä muualla kilpaillaan ensin, ja vasta sitten opetellaan lajin alkeet, jos opetellaan, tuskin opetellaan? Myöhemmin olen miettinyt, että liikkamaikat eivät joko a) osanneet opettaa tai b) eivät hallinneet liikuntalajeja itsekään. Sillä olen aikuisena harrastanut paljon liikuntaa, ja esim. uimaseurassa oli ihan huippuopetusta, muutamalla oppitunnilla opittiin kroolaamaan, rintauintia ja selkäuintia. Ja kaikkia vähintään kohtalaisesti, jos ei loistavasti. Miksei koulussa opetettu uintia? Käskettiin vaan lapset altaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa niitä ei ollut, mutta yliopistossa tuli hankalampaa. Latina ja kreikka vielä menivät, mutta heprea oli kyllä ihan hepreaa. Samoin vanhan testamentin eksegetiikka.
Matikka ja fysiikka oli kyllä vaikeimmat
Vierailija kirjoitti:
Lukion pitkä matematiikka. Nauratti ihan kun olin niin pihalla. Ainoat viitoset mitkä koulussa ikinä sain (4-10 asteikolla) tuli pitkän matematiikan kahdesta kurssista. No tulipa kokeiltua.
Ainoat neloset olen saanut uskonnosta, kun vaihdettuani koulua, kun perheeni muutti, jouduin pieneen kyläkouluun, jossa piti osata ussankokeessa Raamattua sanasta sanaan ulkoa pitkiä pätkiä. Opettajana vanha haahka, joka ei ollut kauhean terävä muutenkaan. Olin tottunut siihen, että riitti, että peruskoulussa uskonnontunneilla ymmärsi oleellisen ajatuksen, ja osasi kertoa sen omin sanoin. Erosin sitten parikymppisenä kirkosta, kun tajusin jo alakoulussa, että tää ei oo mun juttu, ja tätä ei ole pakko tehdä.
Vähän kaikki aineet kun halusin unohtaa koulun siinä vaiheessa kun toin repun kotiin. Olen vähän kuin oman elämän macgyver. Koko elämä on selviämistä.