Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron

Vierailija kirjoitti:

erilaisia tapauksia kirjoitti:

Haluttavaksi kehuminen on viittaus seksiin, se ei ainakaan toimi. 

Aviovaimolle ei siis mielestäsi saa kertoa, että hän on haluttava miehensä mielestä? Missähän maailmassa sinäkin mahdat elää? Avioliiton maailmassa et ainakaan ole pahemmin liikkunut.

Jos se vaimo on siinä tilassa, että seksi ei yhtään nappaa, niin kaikki vihjailu siihen suuntaan vaan pahentaa tilannetta. Totuus on se, että seksiä kinuava mies harvoin on se juttu, mikä saa naisen syttymään. Eli äärimmäisen hankala tilanne miehelle, jos tilanne on päässyt sellaiseksi. Toisaalta tuskin se nainenkaan tilanteesta nauttii, vaan mieluummin haluaisi sitä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.

No on seksi suurimmalle osalle aika perustavanlaatuinen tarve. Totta, ei ole elinehto kuten syöminen, juominen tai nukkuminen. Hyvä, että joku pitää pilkuista huolen.

Koko parisuhde ei ole perustarve eli elinehto vaan extraa. Joku haluaa parisuhteen, jossa on seksiä ja toinen ei = He eivät halua parisuhteelta samoja asioita = Parhaillaan heidän muodostamassaan suhteessa on paljon hyvää ja molemmat saavat osan siitä mitä haluavat. Pahimmillaan kumpikaan ei saa haluamaansa.

Liian helposti ei pidä luovuttaa ja paljonhan erossa myös menettää. Mutta voi myös menettää enemmän jäämällä suhteeseen, jossa ei halua olla.

Toista ei voi omistaa, parisuhde kestää niin pitkään kuin molemmat osapuolet haluavat olla parisuhteessa.

- nainen, jolla on haluttomampi mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.

Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.

Ei se nyt vaan ole.

Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.

Sieltäpä tuli asiallinen ja kypsä vastaus. Et sinä tiedä elämästäni tai parisuhteeni pituudesta mitään.

Veikkaan, että perin lyhyitä ovat olleet ne vähäiset suhteesi. Ja tulevat olemaankin, sikäli jos sellaisia vielä saat aikaan tuossa iässä.

Ai 25-vuotiaana naisena :D. Hyvää yötä trolli, pusi pusi!

Eipä se sinun tapauksessasi ole edes iästä kiinni. Joillekin seksi on perustarve elämässä, vaikka sinulle se olisikin vain tapa hallita niitä raukkoja jotka kanssasi kulloinkin seurustelevat. Älä ainakaan itse hanki lapsia seksittömään avioliittoon.

Miksi luulet etten harrasta seksiä? Olen vain ja ainoastaan sanonut että se ei ole perustarve, jota ilman kuolee. Niin kuin ei olekaan.

Ethän sinä harrasta, etkä ole kyennyt koskaan siirtämään suurta teoreettista tietoasi seksistä käytäntöön.

Seksittömyys yleensä tapp.aa avioliiton aika tehokkaasti. Eli avioliitot kuolevat. Niin suuri perustarve seksi monelle ihmiselle on. Etkä sinä ole tosiaan millään tavalla pätevä määrittelemään mikä toisten ihmisten elämässä on heille elämän perustarve ja mikä ei. Suurin oma antisi geenialtaan jalostuksessa on ollut lisääntymättömyys, enkä usko sen olevan oma tahtosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erilaisia tapauksia kirjoitti:

Haluttavaksi kehuminen on viittaus seksiin, se ei ainakaan toimi. 

Aviovaimolle ei siis mielestäsi saa kertoa, että hän on haluttava miehensä mielestä? Missähän maailmassa sinäkin mahdat elää? Avioliiton maailmassa et ainakaan ole pahemmin liikkunut.

Jos se vaimo on siinä tilassa, että seksi ei yhtään nappaa, niin kaikki vihjailu siihen suuntaan vaan pahentaa tilannetta. Totuus on se, että seksiä kinuava mies harvoin on se juttu, mikä saa naisen syttymään. Eli äärimmäisen hankala tilanne miehelle, jos tilanne on päässyt sellaiseksi. Toisaalta tuskin se nainenkaan tilanteesta nauttii, vaan mieluummin haluaisi sitä seksiä.

Saat kaiken vaikuttamaan niin monimutkaiselta ja sekavalta, että ero on selkeästi paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Darwin33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Jep. Olen tässä nyt ollut ilman 35 vuotta enkä vielä ole kuollut, vaikka kuinka olisi joskus haluttanut.

Niin, jos et sekstaile, et jatka sukuasi ja taipumuksesi lajissa vähenee. 

Voin halutessani lisääntyä ilman seksiä, tai harrastaa sitä vain niin monta kertaa kuin raskaaksi tuleminen vaatii.

Pointtina on vain ja ainoastaan se, että seksin puutteeseen ei kuole. Seksiä ei tarvitse palvoa ylimpänä ihmisen kokemuksessa. Maailmassa on monta muutakin asiaa. Seksistä toki saa pitää ja sitä saa haluta harrastaa parisuhteessa, mutta kumppani tuskin ilahtuu pakosta ja määräajoista.

Mikä tuon jatkuvan pilkunnussimisen tarkoitus on? Et taida muuta koskaan edes olla nussinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.

Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.

Ei se nyt vaan ole.

Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.

Sieltäpä tuli asiallinen ja kypsä vastaus. Et sinä tiedä elämästäni tai parisuhteeni pituudesta mitään.

Veikkaan, että perin lyhyitä ovat olleet ne vähäiset suhteesi. Ja tulevat olemaankin, sikäli jos sellaisia vielä saat aikaan tuossa iässä.

Ai 25-vuotiaana naisena :D. Hyvää yötä trolli, pusi pusi!

Eipä se sinun tapauksessasi ole edes iästä kiinni. Joillekin seksi on perustarve elämässä, vaikka sinulle se olisikin vain tapa hallita niitä raukkoja jotka kanssasi kulloinkin seurustelevat. Älä ainakaan itse hanki lapsia seksittömään avioliittoon.

Miksi luulet etten harrasta seksiä? Olen vain ja ainoastaan sanonut että se ei ole perustarve, jota ilman kuolee. Niin kuin ei olekaan.

Ethän sinä harrasta, etkä ole kyennyt koskaan siirtämään suurta teoreettista tietoasi seksistä käytäntöön.

Seksittömyys yleensä tapp.aa avioliiton aika tehokkaasti. Eli avioliitot kuolevat. Niin suuri perustarve seksi monelle ihmiselle on. Etkä sinä ole tosiaan millään tavalla pätevä määrittelemään mikä toisten ihmisten elämässä on heille elämän perustarve ja mikä ei. Suurin oma antisi geenialtaan jalostuksessa on ollut lisääntymättömyys, enkä usko sen olevan oma tahtosi.

Mistähän nyt revit näitä juttuja? En ole missään vaiheessa sanonut että en harrasta seksiä, pidä sitä ollenkaan tärkeänä tai että minulla ei olisi lapsia. Tai että jos minulla ei ole lapsia, että en olisi vela omasta tahdostani.

Vetelet omia johtopäätöksiä vain siitä, että toin esille sen faktan että seksin puutteeseen ei kuole. Saatan silti harrastaa sitä monta kertaa viikossa ja saatan olla jo äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Darwin33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Jep. Olen tässä nyt ollut ilman 35 vuotta enkä vielä ole kuollut, vaikka kuinka olisi joskus haluttanut.

Niin, jos et sekstaile, et jatka sukuasi ja taipumuksesi lajissa vähenee. 

Voin halutessani lisääntyä ilman seksiä, tai harrastaa sitä vain niin monta kertaa kuin raskaaksi tuleminen vaatii.

Pointtina on vain ja ainoastaan se, että seksin puutteeseen ei kuole. Seksiä ei tarvitse palvoa ylimpänä ihmisen kokemuksessa. Maailmassa on monta muutakin asiaa. Seksistä toki saa pitää ja sitä saa haluta harrastaa parisuhteessa, mutta kumppani tuskin ilahtuu pakosta ja määräajoista.

Mikä tuon jatkuvan pilkunnussimisen tarkoitus on? Et taida muuta koskaan edes olla nussinut.

Faktojen toteaminen ei ole pilkunnussintaa. Kiitos kommentistasi, joka toi niin paljon näkökulmaa tähän keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erilaisia tapauksia kirjoitti:

Haluttavaksi kehuminen on viittaus seksiin, se ei ainakaan toimi. 

Aviovaimolle ei siis mielestäsi saa kertoa, että hän on haluttava miehensä mielestä? Missähän maailmassa sinäkin mahdat elää? Avioliiton maailmassa et ainakaan ole pahemmin liikkunut.

Jos se vaimo on siinä tilassa, että seksi ei yhtään nappaa, niin kaikki vihjailu siihen suuntaan vaan pahentaa tilannetta. Totuus on se, että seksiä kinuava mies harvoin on se juttu, mikä saa naisen syttymään. Eli äärimmäisen hankala tilanne miehelle, jos tilanne on päässyt sellaiseksi. Toisaalta tuskin se nainenkaan tilanteesta nauttii, vaan mieluummin haluaisi sitä seksiä.

Saat kaiken vaikuttamaan niin monimutkaiselta ja sekavalta, että ero on selkeästi paras vaihtoehto.

Voi se sitten olla, kun asian eteen on tehty kaikki voitava ja jos mikään ei silti muutu. Mutta kyllä ennen eroa kannattaisi puhua asioista ja hakea vaikka ammattiapua, koska tilanteen taustalla voi olla vaikka minkälaisia, ihan partnerista riippumattomiakin syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.

Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.

Ei se nyt vaan ole.

Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.

Sieltäpä tuli asiallinen ja kypsä vastaus. Et sinä tiedä elämästäni tai parisuhteeni pituudesta mitään.

Veikkaan, että perin lyhyitä ovat olleet ne vähäiset suhteesi. Ja tulevat olemaankin, sikäli jos sellaisia vielä saat aikaan tuossa iässä.

Ai 25-vuotiaana naisena :D. Hyvää yötä trolli, pusi pusi!

Eipä se sinun tapauksessasi ole edes iästä kiinni. Joillekin seksi on perustarve elämässä, vaikka sinulle se olisikin vain tapa hallita niitä raukkoja jotka kanssasi kulloinkin seurustelevat. Älä ainakaan itse hanki lapsia seksittömään avioliittoon.

Miksi luulet etten harrasta seksiä? Olen vain ja ainoastaan sanonut että se ei ole perustarve, jota ilman kuolee. Niin kuin ei olekaan.

Ethän sinä harrasta, etkä ole kyennyt koskaan siirtämään suurta teoreettista tietoasi seksistä käytäntöön.

Seksittömyys yleensä tapp.aa avioliiton aika tehokkaasti. Eli avioliitot kuolevat. Niin suuri perustarve seksi monelle ihmiselle on. Etkä sinä ole tosiaan millään tavalla pätevä määrittelemään mikä toisten ihmisten elämässä on heille elämän perustarve ja mikä ei. Suurin oma antisi geenialtaan jalostuksessa on ollut lisääntymättömyys, enkä usko sen olevan oma tahtosi.

Mistähän nyt revit näitä juttuja? En ole missään vaiheessa sanonut että en harrasta seksiä, pidä sitä ollenkaan tärkeänä tai että minulla ei olisi lapsia. Tai että jos minulla ei ole lapsia, että en olisi vela omasta tahdostani.

Vetelet omia johtopäätöksiä vain siitä, että toin esille sen faktan että seksin puutteeseen ei kuole. Saatan silti harrastaa sitä monta kertaa viikossa ja saatan olla jo äiti.

Ja taas ihan pelkän pilkun nussiminen sinulla jatkuu edelleenkin. Onko sinulla jotain oikeaa asiaa ketjun aloittajalle? Järkeviä neuvoja tai vastaavaa? Vai onko tämäkin taas vain yksi niitä keskusteluketjuja, joissa sinulla on pakonomainen tarve yrittää päteä koko ajan jotain pilkkua nussimalla, ja suorittaa sinulle tyypillistä maneerista itsekorostustasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

erilaisia tapauksia kirjoitti:

Haluttavaksi kehuminen on viittaus seksiin, se ei ainakaan toimi. 

Aviovaimolle ei siis mielestäsi saa kertoa, että hän on haluttava miehensä mielestä? Missähän maailmassa sinäkin mahdat elää? Avioliiton maailmassa et ainakaan ole pahemmin liikkunut.

Jos se vaimo on siinä tilassa, että seksi ei yhtään nappaa, niin kaikki vihjailu siihen suuntaan vaan pahentaa tilannetta. Totuus on se, että seksiä kinuava mies harvoin on se juttu, mikä saa naisen syttymään. Eli äärimmäisen hankala tilanne miehelle, jos tilanne on päässyt sellaiseksi. Toisaalta tuskin se nainenkaan tilanteesta nauttii, vaan mieluummin haluaisi sitä seksiä.

Saat kaiken vaikuttamaan niin monimutkaiselta ja sekavalta, että ero on selkeästi paras vaihtoehto.

Voi se sitten olla, kun asian eteen on tehty kaikki voitava ja jos mikään ei silti muutu. Mutta kyllä ennen eroa kannattaisi puhua asioista ja hakea vaikka ammattiapua, koska tilanteen taustalla voi olla vaikka minkälaisia, ihan partnerista riippumattomiakin syitä.

Ero on tosiaan järkevä ratkaisu.

Entä neuvosi niille, joiden (käytännössä) seksitön suhde on jatkunut vaikkapa yli 10 vuotta?

Perustarpeen määritelmä ei ole tarve, jota ilman ihminen kuolee. Perustarve on tarve jonka tulee täyttyä, että ihminen voi elää tervettä ja tasapainoista elämää. Esimerkiksi sosiaalisuus on perustarve - pahin rangaistus ihmiselle on eristää vankilassa eritysselliin vailla yhtään ihmiskontaktia. Ihminen on mieluummin murhaajien ja raiskaajien keskellä kuin täysin yksin. Jos ihmisen sulkee näin pitkäksi aikaa vailla pienintäkään kosketusta ulkomaailmaan, ihminen pimahtaa.

Seksi on biologinen tarve. Seksinpuute muokkaa ihmisen persoonaa ja voi ajaa ihmisen äärimmäisiin tekoihin, se on voimakas vietti, koska se on tärkein tarve koko ihmiskunnan jatkuvuuden kannalta. Totaalinen seksinpuute voi ajaa masennukseen tai saada ihmisessä heräämään hyvin aggressiivisia tunteita.

Nainen, joka väittää, että mies on itsekäs halutessaan seksiä, osoittaa äärimmäistä itsekkyyttä, kyvyttömyyttä parisuhteeseen, empatian puutetta sekä kylmyyttä. Seksipuolen ylläpito on velvollisuus. Jos seksiä ei halua, on velvollisuus asia selvittää ja hoitaa. Jos tämä ei onnistu, tulee sallia seksi muualla. Yksikään ihminen ei voi luopua seksuaalisuudestaan käskemällä eikä "lasten edun vuoksi". Jos nainen on oikeasti kiinnostunut lasten edusta, hän todella selvittää ongelman puolison kanssa, kävi mitä kävi. En voisi koskaan olla tulllainen vaimo, joka kiristää miestään, eikä selkeästi omaa mitään rakkautta eikä empatiaa puolisoaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos se vaimo on siinä tilassa, että seksi ei yhtään nappaa, niin kaikki vihjailu siihen suuntaan vaan pahentaa tilannetta.

Eli kun haluaisi vaimoaan niin ei saa edes vihjailla että haluaisi vaimoaan. Kunhan vaan kiltisti alistuu piian rooliin ja tekee kotityöt ja kustantaa hepeneet ja hotelliyöt, mutta koskaan ei saa edes vihjata että seksiä haluaisi.

Kuinka monta vuotta tätä pitäisi jaksaa ennen kuin olisi oikeutettu sanomaan että nyt kahden kuukauden takaraja, ilman että kutsuttaisiin yököttäväksi niljakkeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Darwin33 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.

Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.

Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.

Jep. Olen tässä nyt ollut ilman 35 vuotta enkä vielä ole kuollut, vaikka kuinka olisi joskus haluttanut.

Niin, jos et sekstaile, et jatka sukuasi ja taipumuksesi lajissa vähenee. 

Voin halutessani lisääntyä ilman seksiä, tai harrastaa sitä vain niin monta kertaa kuin raskaaksi tuleminen vaatii.

Pointtina on vain ja ainoastaan se, että seksin puutteeseen ei kuole. Seksiä ei tarvitse palvoa ylimpänä ihmisen kokemuksessa. Maailmassa on monta muutakin asiaa. Seksistä toki saa pitää ja sitä saa haluta harrastaa parisuhteessa, mutta kumppani tuskin ilahtuu pakosta ja määräajoista.

Mikä tuon jatkuvan pilkunnussimisen tarkoitus on? Et taida muuta koskaan edes olla nussinut.

Faktojen toteaminen ei ole pilkunnussintaa. Kiitos kommentistasi, joka toi niin paljon näkökulmaa tähän keskusteluun.

Sinun vain täytyy jankuttaa aivan samaa "faktaa" uudelleen ja uudelleen. Se saa sinut vaikuttamaan vähän neuroottiselta "faktojesi" suhteen. Faktaa on myös se, että jos seksiä ei avioliitossa ole, kannattaa tosiaan erota järkevän ajan kuluttua. Ymmärrän, että et koskaan ole harrastanut seksiä, joten olet täysin epäpätevä määrittelemään sitä onko seksi perustarve ihmiselle. Ihmissuvun jatkumisen kannalta se on ollut sitä aika kauan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.

Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.

Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.

Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.

Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.

kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?

Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?

Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.

Ilmoittaisin miehelle, että hänellä on kaksi minuuttia aikaa alkaa kerätä kamppeitaan.

Mitä hän itse kertoi tekevänsä tämän 2 kk aikana?

Seksin SEKSI on uskoakseni siinä henkisessä liittymisen ja yhteyden tunteessa mikä on välttämätöntä hyvinvoinnille ja pohja seksin pintaa syvemmälle nautinnollisuudelle ohi biologisen aktin. Pelkkänä biologisena aktina se jää ontoksi ja tuntuu jopa negatiiviselta asialta siinä vaiheessa kun henkiset välit ei ole hyvällä tolalla. Silloin pitäisi keskittyä NIIHIN mikä näkyy seksissä, veikkaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän itse kertoi tekevänsä tämän 2 kk aikana?

Laittavansa ruokaa ja hoitavansa kotia ja lapsia ja rakastavansa vaimoaan. Kuten koko ajan ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitäisi keskittyä NIIHIN mikä näkyy seksissä, veikkaisin.

Ongelmana vain on se, että ei ole seksiä missä keskittyä NIIHIN mikä näkyy seksissä jota ei ole ollenkaan. Veikkaisin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.

Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.

Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.

Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.

Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.

Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.

kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?

Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?

Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.

Ilmoittaisin miehelle, että hänellä on kaksi minuuttia aikaa alkaa kerätä kamppeitaan.

Katsos, uhoaja löysi tiensä tähän ketjuun! Oho, ihanko kaksi minuuttia? Todellisuudessa pillittäisit ja kaivelisit hiekkaa alapäästäsi paniikin voimalla. Ihmettelen kyllä, ettei miehesi ole jo kerännyt niitä kamppeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitäisi keskittyä NIIHIN mikä näkyy seksissä, veikkaisin.

Ongelmana vain on se, että ei ole seksiä missä keskittyä NIIHIN mikä näkyy seksissä jota ei ole ollenkaan. Veikkaisin itse.

mutta minä tarkoitan koko elämää ja tunteita ja yhteyttä ja hyväksyntää

tuo jolle vastasit