Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Katoitko jo sohvan välistä? Sieltä voi löytyä vaikka mitä.
Ei se 2 kuukautta ole nyt tässä vaiheessa enää olennainen asia. Vaan se, että haluttomuutta on ollut jo paljon kauemmin, olisi pitänyt jo aiemmin alkaa etsiä sitä kadonnutta libidoa.
Ei se nyt vasta ole hukkunut.
Mies ehkä haluaa herätellä aloittajaa, onko hänellä tosissaan kiinnostusta parantaa seksielämää.
Jos mies vain ylipäätään sanoisi asiasta, niinkuin on varmaan tehnytkin, niin mitään muutosta ei tapahtuisi. Kaikki jatkuisi samana.
Mies on miettinyt nyt tosissaan vaihtoehtoa, että erotaan. Mutta on myös valmis jäämään. Asioiden muuttuessa.
Tietysti on sekin mahdollista, että on tavannut jonkun jonka kanssa on suhde ja tajunnut kuinka seksi on tärkeää parisuhteessa.
Mies ehkä miettii nyt, että kannattaa vielä antaa yksi mahdollisuus jatkaa liittoa ennenkuin eroaa. Jos yhteinen sävel vielä löytyy.
Mutta ei enää halua odottaa kovin kauan ellei se löydy.
Apua, hankalalta kuulostaa, mutta hyvä, että teillä edes pystytään puhumaan asiasta!
Meillä varmaankin menisi halut sinänsä kutakuinkin yksiin, mutta mies on mua kohtaan ihan kamala. Ensin haukkuu tyhmäksi lehmäksi ja sitten valittaa kun ei saa kakkosta :D Hyvä ehkäisy...
Jätä se soijapoika ja tule tänne niin löydät kokonaan itsesi ;)
Vierailija kirjoitti:
Apua, hankalalta kuulostaa, mutta hyvä, että teillä edes pystytään puhumaan asiasta!
Meillä varmaankin menisi halut sinänsä kutakuinkin yksiin, mutta mies on mua kohtaan ihan kamala. Ensin haukkuu tyhmäksi lehmäksi ja sitten valittaa kun ei saa kakkosta :D Hyvä ehkäisy...
Sano sille miehellesi, että *mene sitten tyhmän lehmän kanssa, koska näköjään sellaisen kanssa haluat olla, minä se en ole*.
Myös kakkosen valituksesta haukkuminen jälkeen niin sano vaan miehelle kylmästi kiitos ei, sitä saa mitä tilaa.
Niin kauan kuin suostut haukkumisen jälkeen ja yleensäkin mihinkään mitä et itse halua niin miehesi ei muutu. Ei muutu ehkä koskaan, mutta jotain rotia laitat miten käytökseen.
Ei kaikkea tarvitse ottaa vastaan mitä miehen suusta tulee ulos, ainakaan niin, ettei siihen mitään sano vastaan, silloin muuttuu helposti itsestäänselvyydeksi toiselle tai että toinen luulee, että voi sano ja tehdä mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan moni suostuisi avioliittoon jos kumppani sanoisi "Hankitaan kaksi lasta, sen jälkeen suhteessa ei harrasteta seksiä"
Tekeekö se, ettei muuten saisi miestä naimisiin, asian salaamisesta jotenkin hyväksytympää? Tuskin kovin moni nainenkaan haluaisi naimisiin miehen kanssa, joka toteaisi suoraan "Sinä hoidat lapset ja kodin, minä juoksen vieraissa". Ei silti ole mieheltä hyväksyttävää johtaa naista harhaan vaikka koko ajan tietää näin tekevänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen tehtävä olisi se sinun libidosi herättää, mutta ei taida olla hänellä halua eikä taitoa sitä alkaa etsiä, vaan kaikki sysätään sinun päällesi.
Eipä ole ensimmäinen kerta kun odotetaan miehen lukevan ajatuksia, ja kykenevän automaattisesti tietämään mistä mikäkin nainen pitää.
Eikös 14 avioliittovuoden jälkeen miehen pitäisi se jo tietää? Ei tässä nyt olekaan kyse kaikista maailman naisista, vaan siitä omasta vaimosta. Ei luulisi olevan vaikea ottaa selvääkään, jos ei ole kaikkien näiden vuosien aikana selvinnyt.
Harvalla meistä mitään erikoisia mieltymyksiä on, ihan tavallinen hellyys ja läheisyys yleensä riittää. Ja myös se, että tuntee olevansa turvassa ja voi luottaa toiseen. Kuinkahan on tässä ap:n tapauksessa?
Miehet voisi myös etsiä itsestään sitä maskuliinista puolta, mikä sytyttää naisen. Ruikuttajat ja vaatijat eivät sitä edusta.
En suosittele ap:lle mitään temppuja. Ne ei tehoa ja saa tuntea itsensä naurettavaksi ja hyväksikäytetyksi.
Tutkimusten mukaan suurimmassa osassa avioliittoja seksiä harrastetaan varsin maltillisesti. Voi olla pitkiä "kuivia" kausia ja aikoja, jolloin halut ei vaan kohtaa. Silti pysytään yhdessä, koska ollaan tiimi. Elämä ei todellakaan ole pelkkkää seksiä. Mitä vanhemmaksi tullaan, sitä selvemmin tämä tulee eteen. Nuorena intoa yleensä riittää yllin kyllin.
No toivottavasti löytävät tein toistensa luo kuitenkin, sitähän tässä pitäisi kuitenkin toivoa, koska avioerolapsia on jo riittämiin. Tuollaiset uhkavaatimukset on kohtuuttomia, koska sillä ei saa aikaan muuta kuin pelkoa ja hätää. Miksi naisen pitäisi syyllistyä siitä, ettei tunne halua seksiin? Jos se mies ei vaan sytytä? Ikävää sanoa näin, mutta eikö ole totuus?
Miksi jättää vastuu näiden selvittämisestä miehelle? Miksei nainen voisi itse kertoa ja opastaa miestään miten hänet saisi syttymään? Vai olisiko mielestäsi ollut ok, jos mies olisi vain eronnut kertomatta etukäteen mietteistään? Olisihan ap voinut itse selvittää mikä miestä hiertää ja kuinka paljon.
Nooh,iisiä huutaa täällä että 'jos vikuu,anna kenkää'
Tohon ei kannara mennä,ainakaan nyt heti.
Kommentoijat ,tuollaiset vähät välittää tilanteestasi,kirjoituksesi lukeminen varmasti asenne päällä...nooh,tiedät kyllä.
Itse olen sitä mieltä että yrität vielä,sulla on hyvä perhe,ja olette ji aiemmin sopineet ja ylittäneer vaikeat ajat.
Aloita keskustelua miehesi kanssa,yrität minkä voit,kovasti vielä.
Olisi sääli heittää elämäsi paras suhde helpolla pois
Ainakin olet yrittänyt ja voit olla sinut itsesi kanssa.
Sabon vielä että kolmanen osapuolen vaihtiehdot on yleensä mitättömiä,eri asia olisi paras ystäväsi mielipide.
Parisuhteen tärkein asia ei voi olla seksi..se kantaa nuorena mutta ei arkielämää,mutta hellyttä ja läheisyyttä pitää aina olla.
Voimia,kärsivällisyyttä sinne,älä anna helpisri periksi,liittonne on kuitenkin lyhyt.
Nykyaikana erotaan heti,ja se tuntuu olevan trendikästä...somen arvon voi jättää sinne pilveen.
Vierailija kirjoitti:
Nooh,iisiä huutaa täällä että 'jos vikuu,anna kenkää'
Tohon ei kannara mennä,ainakaan nyt heti.
Kommentoijat ,tuollaiset vähät välittää tilanteestasi,kirjoituksesi lukeminen varmasti asenne päällä...nooh,tiedät kyllä.
Itse olen sitä mieltä että yrität vielä,sulla on hyvä perhe,ja olette ji aiemmin sopineet ja ylittäneer vaikeat ajat.
Aloita keskustelua miehesi kanssa,yrität minkä voit,kovasti vielä.
Olisi sääli heittää elämäsi paras suhde helpolla pois
Ainakin olet yrittänyt ja voit olla sinut itsesi kanssa.
Sabon vielä että kolmanen osapuolen vaihtiehdot on yleensä mitättömiä,eri asia olisi paras ystäväsi mielipide.
Parisuhteen tärkein asia ei voi olla seksi..se kantaa nuorena mutta ei arkielämää,mutta hellyttä ja läheisyyttä pitää aina olla.
Voimia,kärsivällisyyttä sinne,älä anna helpisri periksi,liittonne on kuitenkin lyhyt.
Tosissasiko vastailet 6 vuotta vanhaan provoon, vai omaasiko nostelet?
Ei kannata turhaan ylianalysoida vaan pitää poistua omalta mukavuusalueeltaan ja yhtyä yhtymisestä päästyään yhtenään.
Kun tarpeeksi painaa menemään niin siitä tulee uusi normaali, ei yhdyntöihin yleensä kukaan kuole.
En jaksanut lukea koko pitkää ketjua läpi, joten joku tähän varmaan on kommentoinut.
Mutta aapee sanoi jo kyllä aloitusviestissään , että kuopus on 1.5v. Ja eskikoinen 7v.
En toisaalta ihmettele, jos seksin suhteen ongelmia. Kuopuksen syntymästä ei ole oikeastaan kuin vasta lyhyt aika.
Esikoisen jälkeen parisuhdeongelmia, varma päätös ettei lisää lapsia ja sitten kuin alkaa raskaus.
Vaikka kuopus onkin sitten lopulta rakas ja toivottu, niin kyllähän se suunnitelematon raskaus varman ei-päätöksen jälkeen on kova juttu.
Ja luottamuspula ( en nyt tarkalleen muista mitä aapee sanoi esikoisen vauva-ajasta isän suhteen), mutta näin käsitin, että aapeelle jäi tästä joku trauma, joka heijastuu sitten kuopuksen syntymään ja vauva-aikaan.
Ja takaraivossa voi olla alitajuntainen pelko uudelleen raskautumisesta.
Minustakin tuo 2kk miehen antama aika kohtuuton. Ja uskon, että mieskin sen tietää.