Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
23.10.2018 |
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Eihän tässä mies ole avointa suhdetta pyytänyt, hän vaan haluaisi sellaisen suhteen johon halusi alunperin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.
Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Jep. Olen tässä nyt ollut ilman 35 vuotta enkä vielä ole kuollut, vaikka kuinka olisi joskus haluttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.
Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.
Ei se nyt vaan ole. Lisääntyminen on ihan eri asia kuin yksilön perustarpeet hengissä pysymiseen. Voidaan sanoa että seksi on ihmiskunnan väline lisääntymiseen, mutta yksilölle se ei ole sama kuin nukkuminen tai syöminen.
ToniToni kirjoitti:
Itse samassa tilanteessa kuin AP:n mies, paitsi lapsia ei vielä onneksi ole. 9 vuotta yhteiseloa takana ja seksi harventunut tasaisesti, nyt enää muutama kerta vuodessa. Teen suurimman osan kotitöistä ja kerron vaimolleni jatkuvasti että hän on kaunis ja haluttava. Tämä ei kuitenkaan maagisesti yhtäkkiä paranna vaimon seksihaluja, toisin kuin jotkut kommentoijat tuntuvat ajattelevan.
Ymmärrän niitä jotka sanovat että miehelläkin on velvollisuus yrittää sytyttää naista, mutta mitäs silloin kun yrität ja yrität mutta nainen ei vain syty? Ostetaan hepeneitä ja hotelliöitä, vakuutetaan rakkautta ja turvallisuutta, kosketellaan hellästi ja rakastavasti. Mutta mitään ei tapahdu. Teet hirveän määrän työtä että toinen syttyisi mutta ei syty.
Henkinen puoli täysin kunnossa, rakastetaan olla toistemme seurassa, nautitaan samoista harrastuksista, huumorintaju on yhtenevä, tulevaisuudentoiveet on samanlaiset, kaikki toimii mutta yhden osapuolen jalkoväli ei vain syty vaikka tekisi mitä.
Kuinka pitkään vastuu asiasta on vain miehellä, että vain miehen täytyy sytytellä ja lämmitellä ja olla aktiivinen osapuoli ja nainen voi vain odotella vuosia että jaaha, milloinkohan syttyisin?
Ymmärtääkö kukaan mitä se tekee miehelle kun yrität jatkuvasti parhaasi vastapuolen sytyttämiseen mutta se ei vain tapahdu. Miten se tuhoaa itsetunnon kun jatkuu vuodesta toiseen. Miksi minun pitäisi olla aina se joka yrittää saada toisen haluamaan minua? Joka kerta kun minun täytyy tehdä se työ, se kertoo minulle että perustilassa, normaalisti, vaimoni ei halua minua. Että minun täytyy luoda jonkinlainen poikkeustila jotta vaimoni haluaisi minua, koska normaalisti hän ei sitä tee. Ja tätä minun pitäisi jatkaa elämäni loppuun asti?
No mutta, ainakaan en saa esittää mitään aikarajoja tai uhkavaatimuksia koska sitten olen yököttävä niljake. Samoin olen niljake jos vain jätän eropaperit ilman että annan ensin varoituksia tai optioita välttää kärjistyminen. Tuntuu että mitään en saa itse toivoa, minun tarkoituksenani on vain olla naista varten ja antaa hänelle sellainen aseksuaalinen parisuhde mitä hän on alkanut haluamaan, ja minun haluillani ei ole mitään väliä. Minun täytyy vain kärsiä puutteessa elämäni loppuun asti.
Viikoittain mietinkin juuri tuota että elämän loppu olisi kiva jo pikku hiljaa nähdä, koska seksittömyys ja jatkuva torjumisen tunne sattuu todella paljon.
Nämä on ihan eri asioita nämä 1,5 vuotta ilman seksiä lapsen syntymän jälkeen ja 10 vuotta ilman seksiä.
Teidän kannattaisi mennä tapaamaan jotakin terapeuttia, joko vaimollasi on jotain häikkää hormoneissa tai sitten suhde on muuttunut ystävyyssuhteeksi (mikä ei sekään välttämättä ole mahdoton muuttaa takaisin parisuhteeksi). Mutta veikkaisin, että ulkopuolinen apu olisi hyväksi, niin asiaa pääsisi käsittelemään ohjatusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jännä miten jyrkän vähättelevä asenne monella on seksiin. Miksi sitten alunperin lähditte parisuhteeseen jossa tiedätte sen toiselle olevan tärkeää?
Seksi on perustarve. He, jotka eivät koskaan yhdy, eivät vie geenejään eteenpäin. Niin kuin eivät nekään, jotka eivät syö, nuku tai hengitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksi on perustarve. He, jotka eivät koskaan yhdy, eivät vie geenejään eteenpäin. Niin kuin eivät nekään, jotka eivät syö, nuku tai hengitä.
tolla kriteerillä seksiä riittää yhden kerran elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.
Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.
Ei se nyt vaan ole.
Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Jep. Olen tässä nyt ollut ilman 35 vuotta enkä vielä ole kuollut, vaikka kuinka olisi joskus haluttanut.
Niin, jos et sekstaile, et jatka sukuasi ja taipumuksesi lajissa vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään miehen tai naisen ei pidä alistua seksittömään suhteeseen.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi saada vanhemmikseen tuollaisia, joille etusijalla on ensin omat seksihalut ja vasta sitten hyvän elämän luominen omille lapsille ilman elatusriitoja, tapaamisoikeustaisteluja, talousongelmia ja muuta mukavaa, joita nämä halujensa perässä juoksivat niin usein jälkeensä jättävät.
Valitettavasti nämä lapset eivät voi valita mitään, kun toinen puoliso päättää laittaa ykkössijalle seksin ja halunsa. Siinä sitten yrittävät elää vuosia sitä ”onnellista” yh-lapsen elämää, kun isän tai äidin pitää päästä jyystämään usein ja kunnolla.Lapselle on parasta että sillä on kaksi onnellista vanhempaa kuin se että ollaan jossain kulissiliitossa. Lapsen takia ei koskaan pidä olla yhdessä.
No miksi niitä lapsia hankitaan, jos sitten kuitenkaan heille ei haluta parasta? Ihan turha väittää, etteikö yh-äitien lapset kärsi, vaikka isä olisi kuinka onnellinen seksielämästään.
Onko tämä äiti sinusta onnellinen kun mies ja lasten isä jättää heidän sen takia, ettei viikossa ole tarpeeksi seksikertoja?
Ap:n tapauksessa oli kyseessä puhtaasti miehen seksihalut, jotka siis laitetaan kaikkein ylimmäksi ja tärkeimmäksi. No, mies on onnellinen ja muu perhe voi sitten ihan rehellisesti siellä näyttämöllä olla onnettomia ja alkaa ihan poissa kulisseista elämään vuoroviikoelämää tai ehkäpä kokonaan ilman isää.
Näiden joilla seksihalut menevät ensin, niin heidän ei vaan kuulu hankkia mitään elävää omaan elämäänsä.Sun pitäisi olla yksin. Et sovellu minkäännäköiseen suhteeseen noilla arvoilla.
Sellaiseen parisuhteeseen, jossa kaikki päätökset ja ratkaisut ja elämänlaatu määräytyy miehen halujen ympärille, ei kuuluisi soveltua kenellekään naiselle. Miehen jonka elämänvalinnat pyörivät omien halujen ympärillä ilman ajatusta, miten se vaikuttaa hänen perheeseensä, ei ansaitse alkujaan edes perhettä. Hän kun ei lopulta tuo muuta kuin kärsimystä näille.
Jos haluaa paneskella paljon, niin miksi siihen pitää sotkea mukaan perhe? Pysyy ihan vaan sinkkuna tai lapsettomana ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on perustarve. He, jotka eivät koskaan yhdy, eivät vie geenejään eteenpäin. Niin kuin eivät nekään, jotka eivät syö, nuku tai hengitä.
tolla kriteerillä seksiä riittää yhden kerran elämässä
Ja sekin on enemmän mitä sinulla on ollut tähän mennessä. Teorian tasolla osaat varmaan panna, mutta pitkä matka on vielä itse suoritukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään miehen tai naisen ei pidä alistua seksittömään suhteeseen.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi saada vanhemmikseen tuollaisia, joille etusijalla on ensin omat seksihalut ja vasta sitten hyvän elämän luominen omille lapsille ilman elatusriitoja, tapaamisoikeustaisteluja, talousongelmia ja muuta mukavaa, joita nämä halujensa perässä juoksivat niin usein jälkeensä jättävät.
Valitettavasti nämä lapset eivät voi valita mitään, kun toinen puoliso päättää laittaa ykkössijalle seksin ja halunsa. Siinä sitten yrittävät elää vuosia sitä ”onnellista” yh-lapsen elämää, kun isän tai äidin pitää päästä jyystämään usein ja kunnolla.Lapselle on parasta että sillä on kaksi onnellista vanhempaa kuin se että ollaan jossain kulissiliitossa. Lapsen takia ei koskaan pidä olla yhdessä.
No miksi niitä lapsia hankitaan, jos sitten kuitenkaan heille ei haluta parasta? Ihan turha väittää, etteikö yh-äitien lapset kärsi, vaikka isä olisi kuinka onnellinen seksielämästään.
Onko tämä äiti sinusta onnellinen kun mies ja lasten isä jättää heidän sen takia, ettei viikossa ole tarpeeksi seksikertoja?
Ap:n tapauksessa oli kyseessä puhtaasti miehen seksihalut, jotka siis laitetaan kaikkein ylimmäksi ja tärkeimmäksi. No, mies on onnellinen ja muu perhe voi sitten ihan rehellisesti siellä näyttämöllä olla onnettomia ja alkaa ihan poissa kulisseista elämään vuoroviikoelämää tai ehkäpä kokonaan ilman isää.
Näiden joilla seksihalut menevät ensin, niin heidän ei vaan kuulu hankkia mitään elävää omaan elämäänsä.Sun pitäisi olla yksin. Et sovellu minkäännäköiseen suhteeseen noilla arvoilla.
Sellaiseen parisuhteeseen, jossa kaikki päätökset ja ratkaisut ja elämänlaatu määräytyy miehen halujen ympärille, ei kuuluisi soveltua kenellekään naiselle. Miehen jonka elämänvalinnat pyörivät omien halujen ympärillä ilman ajatusta, miten se vaikuttaa hänen perheeseensä, ei ansaitse alkujaan edes perhettä. Hän kun ei lopulta tuo muuta kuin kärsimystä näille.
Jos haluaa paneskella paljon, niin miksi siihen pitää sotkea mukaan perhe? Pysyy ihan vaan sinkkuna tai lapsettomana ainakin.
Ai mieskö yksin senkin päätti että parisuhteessa alunperin oli säännöllistä seksiä? Nyt pitäisi vaan tyytyä kun ei tapahdukaan enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdenkään miehen tai naisen ei pidä alistua seksittömään suhteeseen.
Yhdenkään lapsen ei pitäisi saada vanhemmikseen tuollaisia, joille etusijalla on ensin omat seksihalut ja vasta sitten hyvän elämän luominen omille lapsille ilman elatusriitoja, tapaamisoikeustaisteluja, talousongelmia ja muuta mukavaa, joita nämä halujensa perässä juoksivat niin usein jälkeensä jättävät.
Valitettavasti nämä lapset eivät voi valita mitään, kun toinen puoliso päättää laittaa ykkössijalle seksin ja halunsa. Siinä sitten yrittävät elää vuosia sitä ”onnellista” yh-lapsen elämää, kun isän tai äidin pitää päästä jyystämään usein ja kunnolla.Lapselle on parasta että sillä on kaksi onnellista vanhempaa kuin se että ollaan jossain kulissiliitossa. Lapsen takia ei koskaan pidä olla yhdessä.
No miksi niitä lapsia hankitaan, jos sitten kuitenkaan heille ei haluta parasta? Ihan turha väittää, etteikö yh-äitien lapset kärsi, vaikka isä olisi kuinka onnellinen seksielämästään.
Onko tämä äiti sinusta onnellinen kun mies ja lasten isä jättää heidän sen takia, ettei viikossa ole tarpeeksi seksikertoja?
Ap:n tapauksessa oli kyseessä puhtaasti miehen seksihalut, jotka siis laitetaan kaikkein ylimmäksi ja tärkeimmäksi. No, mies on onnellinen ja muu perhe voi sitten ihan rehellisesti siellä näyttämöllä olla onnettomia ja alkaa ihan poissa kulisseista elämään vuoroviikoelämää tai ehkäpä kokonaan ilman isää.
Näiden joilla seksihalut menevät ensin, niin heidän ei vaan kuulu hankkia mitään elävää omaan elämäänsä.Sun pitäisi olla yksin. Et sovellu minkäännäköiseen suhteeseen noilla arvoilla.
Sellaiseen parisuhteeseen, jossa kaikki päätökset ja ratkaisut ja elämänlaatu määräytyy miehen halujen ympärille, ei kuuluisi soveltua kenellekään naiselle. Miehen jonka elämänvalinnat pyörivät omien halujen ympärillä ilman ajatusta, miten se vaikuttaa hänen perheeseensä, ei ansaitse alkujaan edes perhettä. Hän kun ei lopulta tuo muuta kuin kärsimystä näille.
Jos haluaa paneskella paljon, niin miksi siihen pitää sotkea mukaan perhe?
Paljonko tämä "paljon paneskelu" on? Kerran vuodessa vaiko sitäkin harvemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.
Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.
Ei se nyt vaan ole.
Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.
Sieltäpä tuli asiallinen ja kypsä vastaus. Et sinä tiedä elämästäni tai parisuhteeni pituudesta mitään.
Henkilö jota alunperin lainasin sanoi että seksi on kuin NUKKUMINEN tai SYÖMINEN. Tätä se ei ole, koska ilman noita kahta asiaa ihminen kuolee päivissä tai viikoissa. Seksi voi olla henkisesti tärkeää, psyykkiselle hyvinvoinnille tärkeää, lisääntymisen kannalta tärkeää jne. mutta ei voi ala-arvoisella haukkuvalla kommentillasi muuttaa sitä faktaa, että seksi puutteeseen ei kuole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Seksi ei ole perustarve. Kukaan ei ole kuollut seksin puutteeseen. Sitä saa toki haluta, mutta perustarve se ei ole.
Tottakai se on perustarve. Ilman sitä ihmisrotu ei olisi päässyt siihen pisteeseen, että sen edustajat lukevat täällä kommenttejasi, joita kirjoittelet vaikka sinulla ei ole todennäköisesti koskaan ollut yhtäkään vakavasti otettavaa ihmissuhdetta.
Ei se nyt vaan ole.
Ehkä sinun kannattaisi joskus kokeilla seksiä ja vaikkapa 30 vuotista avioliittoa? Sen jälkeen voit pohtia teorioitasi siitä mitä ihmiset haluavat elämältään ja mikä on kenellekin minkäkin arvoinen perustarve elämässä. Ymmärrän kyllä, että vuosikymmeniä vain runkatessasi et ole saanut minkäänlaista kokemusta oikeasta seksistä tai ihmissuhteista yleensäkään, joten olet epäpätevä edes pohtimaan asiaa.
Sieltäpä tuli asiallinen ja kypsä vastaus. Et sinä tiedä elämästäni tai parisuhteeni pituudesta mitään.
Veikkaan, että perin lyhyitä ovat olleet ne vähäiset suhteesi. Ja tulevat olemaankin, sikäli jos sellaisia vielä saat aikaan tuossa iässä.
ToniToni kirjoitti:
Itse samassa tilanteessa kuin AP:n mies, paitsi lapsia ei vielä onneksi ole. 9 vuotta yhteiseloa takana ja seksi harventunut tasaisesti, nyt enää muutama kerta vuodessa. Teen suurimman osan kotitöistä ja kerron vaimolleni jatkuvasti että hän on kaunis ja haluttava. Tämä ei kuitenkaan maagisesti yhtäkkiä paranna vaimon seksihaluja, toisin kuin jotkut kommentoijat tuntuvat ajattelevan.
Ymmärrän niitä jotka sanovat että miehelläkin on velvollisuus yrittää sytyttää naista, mutta mitäs silloin kun yrität ja yrität mutta nainen ei vain syty? Ostetaan hepeneitä ja hotelliöitä, vakuutetaan rakkautta ja turvallisuutta, kosketellaan hellästi ja rakastavasti. Mutta mitään ei tapahdu. Teet hirveän määrän työtä että toinen syttyisi mutta ei syty.
Henkinen puoli täysin kunnossa, rakastetaan olla toistemme seurassa, nautitaan samoista harrastuksista, huumorintaju on yhtenevä, tulevaisuudentoiveet on samanlaiset, kaikki toimii mutta yhden osapuolen jalkoväli ei vain syty vaikka tekisi mitä.
Kuinka pitkään vastuu asiasta on vain miehellä, että vain miehen täytyy sytytellä ja lämmitellä ja olla aktiivinen osapuoli ja nainen voi vain odotella vuosia että jaaha, milloinkohan syttyisin?
Ymmärtääkö kukaan mitä se tekee miehelle kun yrität jatkuvasti parhaasi vastapuolen sytyttämiseen mutta se ei vain tapahdu. Miten se tuhoaa itsetunnon kun jatkuu vuodesta toiseen. Miksi minun pitäisi olla aina se joka yrittää saada toisen haluamaan minua? Joka kerta kun minun täytyy tehdä se työ, se kertoo minulle että perustilassa, normaalisti, vaimoni ei halua minua. Että minun täytyy luoda jonkinlainen poikkeustila jotta vaimoni haluaisi minua, koska normaalisti hän ei sitä tee. Ja tätä minun pitäisi jatkaa elämäni loppuun asti?
No mutta, ainakaan en saa esittää mitään aikarajoja tai uhkavaatimuksia koska sitten olen yököttävä niljake. Samoin olen niljake jos vain jätän eropaperit ilman että annan ensin varoituksia tai optioita välttää kärjistyminen. Tuntuu että mitään en saa itse toivoa, minun tarkoituksenani on vain olla naista varten ja antaa hänelle sellainen aseksuaalinen parisuhde mitä hän on alkanut haluamaan, ja minun haluillani ei ole mitään väliä. Minun täytyy vain kärsiä puutteessa elämäni loppuun asti.
Viikoittain mietinkin juuri tuota että elämän loppu olisi kiva jo pikku hiljaa nähdä, koska seksittömyys ja jatkuva torjumisen tunne sattuu todella paljon.
Jokainen tapaus on -erilainen-. On miehiä jotka kestävät liian pitkään väärässä suhteessa, jos suhde ei toimi yhtään ja heitä torjutaan joka tavalla vuosikausia. Eivätkä saa asiaansa esille. Mutta on myös miehiä, jotka ovat naisia omiin tarpeisiin käyttäviä ja naisia kiristäviä. Haluttavaksi kehuminen on viittaus seksiin, se ei ainakaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kieltää perustarve, eli seksi? Se on monelle kuin kieltäisi nukkumisen tai syömisen. Jotenkin tilanne on ratkaistava.
Häh? Eiköhän maailmassa ole vaikka kuinka ja paljon miehiä (ja naisia), jotka eivät saa seksiä säännöllisesti. Sellaisiakin, jotka eivät ikinä ole saaneet, tai ehkä kerran-pari koko elämän aikana. Ja hengissä ovat säilyneet, ihan järjissään ja toimintakykyisinä.
Että ei se nyt mikään syömiseen tai nukkumiseen verrattava perustarve ole saada harrastaa seksiä toisen ihmisen kanssa. En ymmärrä miksi tämä asia aina esitetään näin, etenkin miesten kohdalla.
Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.
Mies voi ihan rauhassa astua parisuhteeseen ja siitä ulos ihan millä syyllä vaan ikinä haluaa, mutta jos siinä parisuhteessa päättää astua naisen niin, että tulee lapsia, niin sittenpä se seksi ei voi enää olla numero yksi.
Vierailija kirjoitti:
seksi puutteeseen ei kuole.
Paitsi avioliittoja kuolee. Ja niitä kuolee lukuisia joka vuosi. Pelkästään seksin puutteeseen. Ehkä sellainen kuolema ei merkitse sinulle mitään.
Alue: Aihe vapaa
Koska mies on astunut parisuhteeseen sillä (vääräksi osoittautuneella) oletuksella että siinä on edes jokseenkin säännöllistä seksiä. -Eihän tässä ole sitä kummempaa kuin että oletuksen osoittauduttua vääräksi toteaa realiteetin, ottaa pienellä rehellisesti kerrotulla lisäajalla vielä mahdollisuuden, tai lähtee etsimään uutta suhdetta seksin kera.